Perhe on paras hoitotieteen laitoksella

– Välillä tuntuu rankalta, kun on niin monta rautaa samanaikaisesti tulessa. Opiskelun, työn ja perhe-elämän sovittaminen yhteen on kuitenkin onnistunut ihmeen hyvin, hoitotieteen opiskelija Sami Niemi kertoo

– Hoitotieteen opiskelu on sairaanhoitajalle mahdollisuus edetä uralla, kertoo Sami Niemi.

On marraskuu ja sateinen iltapäivä. Hoitotieteen laitoksella Tampereen Kaupin kampuksella on kuitenkin lämmin ja leppoisa tunnelma. 28-vuotias Sami Niemi istuu työhuoneessaan ja kertoo, mitä hoitotieteilijän elämään kuuluu.

– Puurran tällä hetkellä maisteriopintojen parissa. Tarkoitus on valmistua vuoden sisällä.

Opintojensa ohella Niemi työskentelee sairaanhoitajana ja toimii tutkijana EU-rahoitteisessa, monikansallisessa projektissa. Lisäksi paljon aikaa kuluu perheen parissa.

– Jaksaminen on kiinni elämänhallinnan taidoista. Jos opiskelu tuntuu välillä repsahtavan, voi pitää pausseja tai ottaa töistä virkavapaata. Onneksi monia opintokursseja voi suorittaa aika vapaamuotoisessa järjestyksessä, Niemi summaa keinoja, joilla selviytyy kiireisestä aikataulustaan.

Hoitotieteessä kohdataan ihminen

– Hoitotiede tutkii hoitamista ja ihmisyyttä. Potilaan ja hoitajan kohtaaminen on yksi tieteenalan keskeisimmistä lähtöasetelmista. Kaiken kaikkiaan hoitotiede on siis hyvin ihmisläheistä, Sami Niemi kuvailee oppialaansa.

Tampereella hoitotieteellinen tutkimus on erikoistunut perhehoitotieteeseen. Täällä pohditaan paljon perheen terveyteen ja sen hoitamiseen liittyviä kysymyksiä. Perhehoitotyön lisäksi opetuksessa painottuu myös mielenterveystyö.

Hoitotieteen opiskelijat ovat siinä mielessä erityisasemassa, että heillä pitää olla jo opiskelemaan tullessaan suoritettuna terveydenhuoltoalan ammattikorkeakoulu- tai opistotutkinto. Niemi on valmistunut ammattikorkeakoulusta sairaanhoitajaksi.

– Päätin hakea opiskelemaan hoitotieteitä, koska tämä on sairaanhoitajalle keino siirtyä uralla eteenpäin. Myöskään kolmivuorotyö ei hirveästi houkutellut, joten ajattelin hallinnollisten tehtävien sopivan minulle paremmin.

Hoitotieteen opiskelijoilla on kaksi suuntautumisvaihtoehtoa. Voi valita joko hoitotyön johtamisen tai opettamisen linjan. Niemi valitsi johtamisen ja on ollut tyytyväinen valintaansa.

– Tutkijana olen oppinut paljon uusia asioita. Lisäksi olen voinut syventyä täällä hyvin erityisalueeseeni, eli mielenterveyteen.

Samanlaiset taustat luovat yhteishenkeä

Hoitotieteen opiskelijoilla on oma ainejärjestö, Epione.

– Olen onnistunut pysymään sen toiminnasta erossa! Sami Niemi virnistää hyväntuulisesti.
– Epionen toiminta on kyllä aktiivista. Edustamisen lisäksi se järjestää kaikenlaisia vapaamuotoisiakin tilaisuuksia.

Uteluille railakkaasta opiskelijaelämästä Niemi naurahtaa.

– Hoitotieteen opiskelijoiden keski-ikä on aika korkea. Suurin osa meistä on noin kolmikymppisiä, Niemi perustelee hoitotieteilijöiden suhteellisen rauhallista vapaa-ajanviettoa.

– Vaikka eihän ikä itsessään mitään estä. Iltamenemisiä taitaa hillitä enemmän se, että suurin osa meistä on perheellisiä. Samanlaiset taustat kuitenkin myös yhdistävät meitä. Opiskelukaverit ovat olleet yksi tärkeimmistä syistä viihtymiseeni.

Hoitotieteilijöistä paljon kysyntää niin Suomessa kuin ulkomaillakin

Hoito- ja terveysalalle on perinteisesti hakeutunut enemmän naisia kuin miehiä. Suuntaus näkyy myös hoitotieteen laitoksella.

– Kun aloitin opinnot, meistä 40:stä sisään päässeestä vain kaksi oli miehiä, Niemi kertoo.

Sukupuolijakauma ei ole ainoa asia, joka heijastaa työelämän tilannetta. Hoitoalalla vallitseva yleinen työntekijäpula vaikuttaa opiskelijoiden työnsaantiin.

– Työllistymistilanne on tällä hetkellä todella hyvä. Valmistuvien määrä on pieni, ja kun samalla työntekijöitä jää paljon eläkkeelle, alan töitä on helppo saada.

Hoitotieteen laitoksella ei silti ole samanlaista ongelmaa opintonsa keskeyttävistä, työelämään säntäävistä opiskelijoista kuin monella muulla alalla.

– Opettajaksi ei pääse, jos ei ole valmistunut. Nykyään myös johtamisen puolella suunta on samankaltainen. Runsas työtarjonta saattaa kuitenkin vaikuttaa sillä tavalla, että opiskelijat pitävät enemmän taukoja opinnoissaan voidakseen tehdä töitä, Niemi selventää syitä korkeaan valmistumisprosenttiin.

Työvoimapula ei ole ainoastaan Suomen ongelma, joten mahdollisuudet myös kansainväliseen uraan ovat hyvät. Niemi itsekin on työskennellyt Englannissa jonkin aikaa.

– Englannin lisäksi esimerkiksi Norjaan, Ruotsiin ja muihin Pohjoismaihin lähtee töihin paljon suomalaisia.

”Hoitotieteen teoreettisuutta ei kannata pelästyä”

Tulevaisuus ei ole Niemelle vielä täysin selvä. Hoitotieteilijöillä on monenlaisia työmahdollisuuksia terveydenhuollon eri sektoreilla.

– Erilaisten hoitotyön johtamistehtävien lisäksi voisi kiinnostaa ainakin tutkijan ura. Johtamisen linjalta voi hakeutua myös esimerkiksi ylihoitajaksi tai osastonhoitajaksi.

– Opettamisen  koulutusohjelmasta valmistuu tietenkin opettajaksi, esimerkiksi ammattikorkeakouluun tai toisen asteen oppilaitoksiin.

– Ala saattaa pelottaa joitain teoreettisuutensa vuoksi. Kannattaa kuitenkin uskaltaa. Ei tämä ole elämää ihmeellisempää. Minä ainakaan en ole kertaakaan katunut päätöstäni, kannustaa Niemi hoitotieteen opiskelua harkitsevia.

Teksti: Johanna Sjöholm (2005)
Kuvat: Miisa Kaartinen (2005)