Informaatiotutkimukseen löytyy monta näkökulmaa

Informaatiotutkimus on tieteenalana vielä nuori. Kaikki lukion opinto-ohjaajatkaan eivät välttämättä tiedä, minkälaisiin työtehtäviin alalta voi sijoittua.

Yrittäessäni selittää eräälle opiskelijatoverilleni, mitä informaatiotutkimus on, hän totesi huvittuneena: ”Mitä siellä oppii, käyttämään Googlea vai?”

Tampereen yliopiston informaatiotutkimuksen lehtorin Kai Halttusen mukaan esimerkki on osuva. Toisaalta tietotekniikan ja verkosta löytyvien tiedonhakujärjestelmien käytön yleistyttyä ihmisten käsitys informaatiotutkimuksesta on kuitenkin parantunut, mutta käsitys siitä, millaista tiedonhakujärjestelmien suunnittelu ja arviointi on toisaalta muuttunut näkymättömämmäksi. Tiedonhaku on arkipäiväistynyt, mutta erityisosaamista tarvitaan palveluiden toteutuksessa.

– Kun minä tulin opiskelemaan informaatiotutkimusta, olin hädin tuskin koskenutkaan tietokoneeseen, Halttunen vertaa.

Kai Halttusen mukaan informaatiotutkimus ei ole vain tietotekniikan ajan ilmiö.

Arkipäiväisestä eteenpäin

Informaatiotutkimus keskittyy tutkimaan tiedon välittymistä tuottajien ja tarvitsijoiden välillä. Kiinnostus suuntautuu esimerkiksi kirjastoihin, arkistoihin ja museoihin, eli laitoksiin, jotka välittävät tietoa käyttäjilleen.

Informaatiotutkimus ei ole pelkkää tietokoneilla näpräämistä. Alalla on myös tietotekninen puolensa, mutta vähintään yhtä tärkeää on kiinnostus ihmisten käyttäytymistä ja yhteiskuntaa kohtaan.

Tampereella informaatiotutkimuksen opetus aloitettiin seitsemänkymmentäluvun alussa ensimmäisenä Suomessa. Vuoteen 1995 asti oppialan nimi oli kirjastotiede ja informatiikka. Nimi vaihdettiin informaatiotutkimukseksi kuvaamaan paremmin alan muuttuneita vaatimuksia.

Nykyään informaatiotutkimusta voi opiskella myös Åbo Akademissa ja Oulun yliopistossa. Ala on kansainvälisestikin vielä suhteellisen pieni. Halttusen mukaan tämä kuitenkin mahdollistaa tiiviin yhteistyön.

– Voi sanoa, että oikeastaan tunnen kaikki Suomessa alalla toimivat ihmiset. Verrattuna aloihin, joita voi opiskella kaikissa yliopistoissa, kansainvälinen yhteistyökin on paljon helpompaa.

Tampereella opetus keskittyy tiedonhakuun, -hankintaan ja -hallintoon. Halttusen ehdoton lempiteema on tiedonhaun oppiminen ja opettaminen.

– Nykyään korostetaan sitä, että ihmisten tulisi itse hankkia tietoa. Olen kiinnostunut siitä, kuinka tiedontarvitsijaa opastetaan ja autetaan ja toisaalta siitä miten järjestelmiä suunnitellaan.

Ihmisten käsitys tiedonhausta voi Halttusen mukaan olla varsin arkipäiväinen.

– Saatetaan ajatella, että meillä nyt on tämä tietty järjestelmä ja näin sitä käytetään. Eivät nykyiset tiedonhakujärjestelmät ole välttämättä täydellisiä tai edes hyviä.

Eksoottista osaamista

Suurin osa informaatiotutkimuksen opiskelijoista työskentelee valmistuttuaan informaatikkoina esimerkiksi kirjastoissa tai asiantuntijoina arkistoissa. Monet hakeutuvat myös yritysten tietohallintoon.

Sivuainevalinnoilla voi vaikuttaa paljon siihen, minkälaisella alalla tulee aikanaan työskentelemään. Yleisiä sivuainevalintoja ovat esimerkiksi tiedotusoppi, tietojenkäsittelytieteet, sosiologia, hypermedia, kirjallisuus tai taidehistoria.

Halttusen mukaan ei kuitenkaan kannata pelätä ”eksoottisiakaan aineyhdistelmiä”. Sivuaineena voi lukea melkein mitä vain, sillä alalla tarvitaan monenlaisia osaajia. Alan hienouksiin kuuluu, että omaa osaamistaan ja kiinnostuksen kohteitaan pääsee hyödyntämään. Alunperin Halttunenkin halusi toimittajaksi, kunnes keksi yhdistää kiinnostuksensa viestintää kohtaan informaatiotutkimukseen.

– Päädyin opiskelemaan tänne mutkien kautta. Lukiosta lähtiessä minulla ei ollut aavistustakaan, että tällaista alaa on edes olemassa, Halttunen muistelee.

Tutkimuksessa korostuvat toisaalta yhteiskunnallinen ja viestinnällinen puoli ja toisaalta tietotekninen puoli. Halttunen arvioi sijoittuvansa näiden välimaastoon. Molemmat puolet kiinnostavat.

Koska ala on niin monipuolinen, yksi tärkeimpiä informaatiotutkimuksen opiskelijalta vaadittava ominaisuuksia on avarakatseisuus. Täytyy olla kiinnostunut siitä, mitä ympärillä tapahtuu ja opinhalu.

– Laaja yleissivistys on aina plussaa. Tarkoitan yleissivistystä tiettynä asenteena, ei niin, että sitä täytyisi välttämättä olla jo tänne tullessa, Halttunen tarkentaa.

Alalta löytyy vain vähän suomenkielistä kirjallisuutta. Useimmat keskeiset teokset ovat englanniksi, joten myös kielitaidosta on opiskelussa hyötyä.

Teksti: Elina Nikola (2005)
Kuva: Maija Tammi (2005)