Elina Peltonen soittaa ja laulaa itsensä lääkäriksi

Vastapainoista voimaa

Lääkikseen mahtuu muutakin kuin lääketiedettä. Neljättä vuottaan lääkäriksi Tampereen yliopistossa opiskeleva Elina Peltonen, 22, tietää, että lääketieteellinen tiedekunta kuhisee hyviä lääkäri–muusikoita. Hän on yksi heistä.

— Harrastukset ovat hyvää vastapainoa opiskelulle. Samalla tutustuu uusiin ihmisiin.

Tarmokas Peltonen on laulanut eri kuoroissa ja soittanut viulua viisi­vuotiaasta asti. Koko opiskeluajan viulu on soinut myös Tampereen akateemisessa sinfoniaorkesterissa TASOssa. 

Tampereen Lääketieteellisen kandiseuran ”Kuaroa” Peltonen on johtanut puolentoista vuoden ajan. Laulu kajahtaa myös lääkärikavereiden kanssa perustetussa lauluyhtyeessä.

Toisen lääkisvuotensa aikana Peltonen kouluttautui kuoronjohtajaksi Oriveden Klemetti-opistossa. Kaiken päälle hän vastaa Näytelmäkerho Pseudon laulunvedosta.

Silti opinnot etenevät lääkärien mukavaksi kokemaa koulumaista tahtiaan.

— Kalenteri on ehdoton. Joskus on kiirekin, mutta tuntuu, että oikeasti tekee jotain. En vain osaa olla kalenteri tyhjänä.

Ongelmakeskeisessä opissa

Voisi kuvitella, että lääkäriys on Jyväs­kylästä Tampereelle tulleella Peltosella veressä. Tulevan lääkärin isäkin on lääkäri.

Päätös jatkaa perheen perinnettä syntyi kuitenkin vasta lukiossa.

— Luonnontieteet ovat kiinnostaneet aina, ja haluan ihmisläheisen työn.

Ylioppilaskirjoituksia seuranneella valmennuskurssilla Peltonen tutustui mukavaan lukuporukkaan, joka tsemppasi huippusuoritukseen.

— Oli lähellä, etten panikoinut pääsykokeessa, kun oli niin paljon tehtävää mutta vain vähän aikaa. Sitten tajusin, että pitää vain tehdä parhaansa. Olin lukenut niin paljon kuin oli ollut mahdollista.

Pääsykokeissa piti vastata biolo­gian, kemian ja fysiikan integroituihin kysymyksiin. Suurin osa tehtävistä oli laskuja.

Opinnoissa ei sen sijaan juuri lasketa, mikä yllätti Peltosenkin. Opiskelu keskittyy ongelmien ratkaisemiseen annettujen potilastapausten kautta. Oppiaineita ei opetella erikseen, vaan tärkeät osat poimitaan tapausten mukaan.

Greyn anatomian jäljille päästään kliinisen vaiheen opinnoissa kolmen ja puolen vuoden opiskelun jälkeen.

— Opiskelun perustana on tietysti tieto, mutta nykyaikana painaa myös se, miten tietoa löytää nopeasti.

”Vastuuseen kasvaa”

Peltosen mukaan luonnontiedepään ohella pitää olla sosiaalisia taitoja, jos mielii hyväksi lääkäriksi.

— Potilas–lääkärisuhteen tulee olla hyvä, että saa potilaan kertomaan vaivoistaan.

Ristipainetta aiheuttaa se, että lääkärin työ vaatii itsensä etäännyttämistä potilaista, vaikka empatiakyky on tärkeä.

— Vastuuseen kasvaa, vaikka oikeasti pelottaakin. Se motivoi, kun harjoittelussa näkee, miten kehittyy.

Työllistymisnäkymät eivät Peltosta huoleta. Töitä saa varsinkin, jos lähtee yhtään kauemmas suurimmista kasvukeskuksista.

Peltonen haluaa ehdottomasti lääkäriksi klinikkahommiin, mutta muistuttaa, että vaihtoehtojakin on.

— Eihän lääkis rajoite ole. Sieltä valmistutaan monenlaisiin ammatteihin jo erikoistuttaessa. Jotkut tekevät tutkimustyötä tai opettavat. Osasta tulee vaikkapa tiedetoimittajia.

Teksti ja kuvat: Salla Hongisto