Lyhyt matematiikka ei estänyt Jussin matematiikan opintoja

Jussi Kankaan mielestä e ∏ ⁱ = -1 on kaunis matemaattinen kaava. “Harkitsin jopa sen tatuoimista iholleni. Eipä olisi ainakaan heti tullut samanlaista kadulla vastaan!”

Minut taidettiin nakittaa tähän haastatteluun, koska en laitoksen henkilökunnan mielestä näytä matemaatikolta, tunnustaa Jussi Kangas, kuudennen vuoden matematiikan opiskelija. Hänen rock-henkinen tyylinsä ei ehkä vastaa stereotyyppistä kuvaa matematiikan opiskelijasta, mutta luutuneet mielikuvat joutaisivatkin jo Jussin mielestä romukoppaan.

– Meistä vain noin prosentti käyttää silmälaseja ja kauluspaitoja, Jussi naureskelee.

Jussi ei ehkä muutenkaan ole aivan tyypillisin matematiikan opiskelija, tai ainakaan hänen tiensä laitokselle ei kulkenut sitä tavallisinta reittiä. Koulussa Jussi ajatteli monen ikätoverinsa tapaan, ettei matematiikkaa tarvita elämässä yhtään mihinkään. Lukiossa hän valitsi lyhyen matematiikan.
– Baareissa istuskelu kiinnosti enemmän kuin opiskelu.

Oltuaan lukion jälkeen vuoden työttömänä Jussi totesi olevansa pakkotilanteessa: johonkin kouluun oli päästävä. Hakupaperit lähtivät niin näyttelijäntyönlaitokselle kuin yliopiston finanssihallinnon laitoksellekin. Kaveri houkutteli hakemaan myös matematiikkaan.

– Lyhyen matikan lukijana jouduin käymään pääsykokeissa. Silloin niihin luettiin tilastotiedettä, ja valmistauduin kokeisiin lähinnä tekemällä tehtäviä.

Lopulta matematiikka oli ainoa, jossa tärppäsi. Syksyllä 2001 Jussi aloitti opintonsa 70 muun opiskelijan kanssa. Luku on huvennut kuuden vuoden aikana. Jussin mukaan kato ei kuitenkaan ole syönyt ilmapiiriä laitoksella, vaan oikeastaan päinvastoin: pieni joukko on hitsautunut hyvin yhteen.

Matematiikan imussa

Jussi tuli laitokselle puolivahingossa, mutta matematiikka vei pian mukanaan.
– Lukion laiskottelun jälkeen päätin ruveta taas opiskelemaan. Lyhyen matematiikan opiskelleena minun piti tehdä töitä, mutta sitten innostuinkin asioista oikeasti. Yhden opintoviikon, eli noin 40 tunnin mittaisen kertauskurssin jälkeen pääsin hyvin kärryille.

Jussi pitää laitoksensa kurssijärjestelyä toimivana. Teoria esitellään yleensä luentokurssilla, jonka jälkeen siirrytään käytännön laskuharjoitteluun.
– Tehtävien tekeminen on matematiikassa oikeastaan ainoa tapa oppia.

Opiskelijat tekevät kotitehtäviä, ja ratkaisut käydään läpi yhteisillä harjoitustunneilla. Jussi kertoo ratkoneensa pulmia usein yhdessä kurssikavereidensa kanssa kahvikupin äärellä. Myös kynnys kysyä opettajalta apua on laitoksella pieni, sillä henkilökunta on melkein aina paikalla.

Jussin opinnoissa tärkeä innoittaja on ollut Simon Singhin kirja “Fermat’n teoreema”, jossa selvitellään erään teoreeman todistusta kuin parhaintakin dekkariarvoitusta.
– Kirja näytti minulle, että matematiikkaan voi suhtautua yhtä intohimoisesti kuin vaikkapa taiteeseen.

Matematiikan kauneus on sen eksaktiudessa.

Tutkija vai opettaja?

Fermat’n teoreemaan tutustuminen sai Jussin innostumaan myös lukuteoriasta, jota hän aikoo käsitellä tulevassa gradussaan. Jussin onneksi Tampereen matematiikan laitoksen yliassistenttina toimii Pentti Haukkanen, joka on kansainvälisestikin tunnustettu lukuteoreetikko. Jussin haaveissa siintääkin jo hakeutuminen tutkijakouluun, missä kiehtovaa tutkimusta voisi jatkaa.

Sopivan sivuaineen valitsemalla matematiikan opiskelija voi päätyä hyvinkin soveltavaan ammattiin. Esimerkiksi vakuutusala työllistää useita tilastotiedettä opiskelleita matemaatikkoja. Varmimmin työllistyy kuitenkin opetuksen puolella, ja siksi Jussikin aikoo suorittaa opettajan pätevyyden. Takana on kohta 37 opintoviikkoa kasvatustiedettä, joista osa on tehty harjoitteluna tamperelaisissa kouluissa.
– Haastavinta on saada yksinkertaiset asiat näyttämään yläastelaisille oikeasti yksinkertaisilta. Oivaltamisen ja oppimisen näkeminen on valtavan hienoa.

Tällä hetkellä Jussia työllistää kuitenkin oma laitos. Hän vetää harjoituskursseja eri vuosikursseille ja opettaa myös avoimen yliopiston puolella.

Teksti: Verna Kuutti
Kuva: Hannele Salmi
2006