Informaatiotieteellisen monipuoliset kasvot

– Teoreemojen kehittäminen ja soveltaminen on hyvin luova laji, kertoo Ville-Matti Erkintalo.

– Innostuin tietojenkäsittelystä peruskoulun ensimmäisellä luokalla, jolloin menin tietokonekerhoon. Ne Aku Ankka -pelit ja numerokoodaaminen olivat minusta hirvittävän jännittäviä, vuorovaikutteisen teknologian opiskelija Ulla-Kaija Ahola naurahtaa.

Ville-Matti Erkintalon kiinnostus matematiikkaa kohtaan kasvoi yläasteella, jonka matematiikan opettaja sai tunnilla käsitellyt asiat tuntumaan hauskoilta ja eläviltä.

– Matematiikan ymmärtäminen vaatii loogisen ja matemaattisen ajattelun lisäksi myös roimasti luovuutta. Teoreemojen kehittäminen ja soveltaminen on hyvin luova laji, Ville-Matti painottaa.

Opiskelu on vapaata ja motivoivaa

Sekä Ulla-Kaija että Ville-Matti kertovat opiskelun informaatiotieteiden tiedekunnassa olleen heille ykkösvaihtoehto lukion jälkeen. Molemmat ovat olleet tyytyväisiä tiedekunnan laajaan ainevalikoimaan, joka mahdollistaa mitä erilaisimpien tutkintojen rakentamisen. Myös yliopisto-opiskelu yllätti iloisesti vaihtelevuudellaan.

Ulla-Kaijan pääaineessa, vuorovaikutteisessa teknologiassa, korostuu koodijonojen lisäksi käyttäjäkeskeisyys. Opiskelussa painottuvat konkreettiset harjoitustehtävät. Käytännönläheisyyden vastapaino on Ulla-Kaijan sivuaine filosofia, jossa painottuvat luennot ja asioiden kirjallinen muistaminen.

– On mukavaa, että yliopistossa voi tehdä asioita omaan tahtiin. Itse tykkään esimerkiksi enemmän opiskella asioita omatoimisesti kirjasta kuin käydä luennoilla, Ulla-Kaija toteaa.

Ville-Matti on matematiikan pääaine opiskelijana nauttinut erityisesti opintojen pitkäjänteisyydestä.

– Asioissa edetään sopivaa tahtia, ja ne käydään läpi perusteellisesti lukuisissa harjoituksissa.

– Matematiikan opiskelutapa on koulumaista eikä poikkea kamalasti siitä, mihin olin lukiossa tottunut. Suuremman shokin koin aloittaessani sivuaineeni pedagogiikan opinnot. Kaikkine keskusteluineen ja kirjallisine töineen se tuntui kuin olisi astunut toiseen todellisuuteen, Ville-Matti hymyilee.

– On mukavaa, että yliopistossa voi tehdä asioita omaan tahtiin, sanoo enemmän omatoimisesta kirjoista opiskelusta kuin luennoilla istumisesta pitävä Ulla-Kaija Ahola.

Tutkinto antaa vaihtoehtoja työelämässä

Ville-Matti näkee opettajan uran todennäköisenä vaihtoehtona, mutta laajan tutkinnon ansiosta mitään ei ole tarvinnut lyödä täysin lukkoon tulevaisuuden suhteen.

– Mahdollisuuksia on monia. Voisin opettajan ammatin lisäksi työskennellä vaikkapa matemaatikkona tietotekniikkaan suuntautuneessa yrityksessä. Työskentely ”oottina” – opiskelijaopinto-ohjaajana – yliopistossa on myös avannut uusia näkökulmia tulevan työn suhteen.

Ulla-Kaija näkee sivuaineensa filosofian harrastuksena ja vaihtoehtona. Hänestä ei olisi mahdoton ajatus olla jonain päivänä oppiaineen opettaja. Tällä hetkellä Ulla-Kaijaa tosin kiinnostaa eniten käyttäjäläheinen tutkimus ja suunnittelu.

– Jotkut käyttöliittymät vaikuttavat siltä, että niitä suunnitellessa ei ole mietitty lainkaan, kuka niitä mahdollisesti käyttää. Haluaisin tuoda suunnitteluun enemmän käyttäjän näkökulmaa. Minusta olisi hienoa olla tässä suhteessa käyttöliittymien pelastaja, hän sanoo.

Teksti: Riikka Aaltonen
Kuvat: Kirsi Isokoski
2007