Ruotsia, norjaa, tanskaa ja vaikkapa islantia

- Pohjoismaisten kielten opiskelija Ulla Vartiala aikoo kääntäjäksi

Uuden Pinnin kävelyputki on samalla
korkeudella kuin pohjoismaisten kielten tilat.

Neljännen vuoden opiskelijan Ulla Vartialan päätös lähteä opiskelemaan pohjoismaisia kieliä syntyi luontevasti.

- Kielet olivat koulussa vahvimpia aineitani, ja Karjaan ruotsinkielisessä kansanopistossa viettämäni lukion jälkeinen välivuosi vahvisti ruotsin kielen taitoani selvästi, Vartiala muistelee.

Tampereen yliopiston pohjoismaisten kielten oppiaine opettaa ainoana korkeakouluyksikkönä Suomessa ääntämään niin sanottua rikssvenskaa, Ruotsissa käytettyä yleiskieltä. - Tämä on Tampereella ehdoton vahvuus, josta kannattaa pitää kiinni jatkossakin, Vartiala toteaa.

- Lisäksi olen aina pitänyt Tampereesta kaupunkina, Pohjanmaalta muuttanut Vartiala kertoo.

Mitä ruotsin lisäksi?

Pohjoismaisissa kielissä opiskellaan ruotsin ohella myös norjaa ja tanskaa. - Norjan ja tanskan peruskurssit olivat mielestäni todella hyödyllisiä, Vartiala kehuu. Halutessaan opiskelija voi lukea kyseisiä kieliä enemmänkin.

Sivuaineikseen Vartiala on valinnut englannin kääntämisen ja tulkkauksen, tiedotusopin sekä suomenkielisen viestinnän.

- Haluan suuntautua kääntämiseen, en esimerkiksi opettajaksi. Me filologit voimme ottaa tiettyjä kursseja kääntämisen puolelta ja toisinpäin, Vartiala kertoo.

Ulla Vartialalle on jo kertynyt hyvää työkokemusta alalta, sillä hän kääntää nykyisin opiskelun rinnalla Girls-nimistä, teinitytöille kohdennettua lehteä norjasta suomeksi.
- Työ on mielenkiintoista ja hauskaakin, Vartiala hymyilee.

Uusille opiskelijoille Vartiala suosittelee sivuaineeksi suomea. - Ehdottomasti. Äidinkielen osaaminen luo pohjan myös vieraiden kielten oppimiselle.

Harjoituskursseja ja vaihtoon

Muiden kieliaineiden lailla pohjoismaisissa kielissä edellytetään läsnäoloa tunneilla. Luennoilla ei toki tarvitse aina istua, mutta harjoituskurssit vaativat aktiivista osallistumista. Tunneilla jaettavia harjoituksia tekemällä ja ryhmän kanssa keskustelemalla myös oppii. - On ymmärrettävää, että kielten tunneilla on oltava paikalla. Kieliä ei opita vain kotona kirjoja lukemalla, Vartiala sanoo.

Opintoihin kuuluu myös vähintään kolmen kuukauden harjoittelu jossakin Pohjoismaassa. Ulla Vartiala vietti viime kevätlukukauden harjoittelussa Islannissa maan kieltä opiskellen.

- Olen aina ollut kiinnostunut Islannin kielestä ja kulttuurista. Harjoitteluun lähtö järjestyi ilahduttavan helposti, eikä rahapulakaan päässyt stipendin ansiosta yllättämään, vaikka Islanti on melko kallis maa, Vartiala kertoo.

Uusia tuulia

Aiemmin Pyynikissä majailleet kieliaineet muuttivat syksyllä 2003 vastavalmistuneeseen uuteen Pinniin.

- Kokonaisuus toimii. Kaikki on nyt mukavan lähellä, Vartiala toteaa. Oppiaineen omasta kirjastosta löytyy paljon mielenkiintoista luettavaa. Muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen pohjoismaisten kielten opiskelijoille on jälleen luvassa yhteisiä vapaa-ajanrientoja. - Uusi ainekerho Svenssonit, familjen Svensson, järjestää tapaamisia ja ainakin teatterimatkoja, Vartiala kertoo.

Tutori opastaa

Ulla Vartiala toimi tutorina syksyllä 2003. Uusia opiskelijoita hän rohkaisee tarttumaan tutoreita hihasta ja kyselemään kaikesta, mikä mieltä painaa. - Sitä vartenhan tutorit ovat. He auttavat parhaansa mukaan, Vartiala sanoo ja toivottaa uudet opiskelijat tervetulleiksi viihtymään pohjoismaisten kielten opintojen parissa.

Teksti ja kuvat:
Päivi Paju, 2004