Äänenpäästä kiinni

Hanna Tahvonen markkinoi pääainettaan muiden puheopin opiskelijoiden kanssa

Harva kiljaisee ilosta kuullessaan omaa ääntään nauhalta. Ennen niin edustavalta vaikuttanut ääni muuttuu epämääräiseksi mongerrukseksi, joka natisee nasaalissa. Samoista tuntemuksista kärsi aikoinaan myös puheopin opiskelija Hanna Tahvonen.

Hanna Tahvonen tuli ensimmäisten puheopin pääaineopiskelijoiden joukossa Tampereelle.

– Jos ei ole koskaan kuullut itseään nauhalta, voi yllättyä siitä, kuinka kauhealta oma ääni kuulostaa. Kynnyksen yli pääseminen vaatii aikansa. Kun tiedostaa oman puheensa heikkoudet ja hyvät puolet, niitä voi työstää.

Tampereella alettiin leipoa puheopin pääaineopiskelijoita vasta syksyllä 2003. Jyväskylästä kotoisin oleva Tahvonen muutti Pirkanmaalle ensimmäisten puheopin pääaineopiskelijoiden joukossa. Tahvonen kuvitteli pitkään ryhtyvänsä diplomi-insinööriksi. Uravalinta joutui puntariin, kun lukiolainen suuntasi vaihto-oppilaaksi.

– Tajusin, ettei teknillinen yliopisto ole minua varten. Haluan työn, joka on lähempänä ihmistä.

Kun Tahvosen syliin tipahti tieto Jyväskylässä opetettavasta puheviestinnästä, hän ryhtyi penkomaan valintaoppaita ja pommittamaan Studia- messujen henkilökuntaa. Valintaoppaan uumenista hän löysi puheopin, jonka pääaineopetus alkoi Tampereella. Kahta pääsykoekirjaa kahlatessaan Tahvonen tajusi löytäneensä oikean uravainun.

Kontaktikursseilla oikeasti hauskaa

Hanna Tahvonen ei haahuile yliopistolla vailla päämäärää, vaan hänestä paistaa innostus omaan aineeseen. Ensimmäisenä vuonna kymmenen pääaineopiskelijaa suorittavat appron, joka koostuu pitkälti kontaktikursseista.

– Appron kursseilla tulee hyvin ilmi, mitä puheoppi on käytännössä. Kontaktikursseilla tehdään paljon itse, ja siellä on oikeasti tosi hauskaa. Koneisiin pitää tottua jo alusta lähtien. En muista yhtään kontaktikurssia, jolla ei olisi videoitu, Tahvonen selittää.

Puheoppi jakautuu puheviestintään ja vokologiaan, joka on äänen tutkimusta ja harjoittamista sekä puhetekniikkaa. Approssa opiskellaan sekä puheviestintää että vokologiaa, mutta myöhemmissä opinnoissa voi valita, kummalle linjalle lähtee. Tahvonen odottaa innokkaasti vokologian opintoja, sillä aine vastaa hänen vanhaan kaikuunsa diplomi-insinöörin urasta.

– Siinä on tietyt säännöt, joiden mukaan toimitaan. Ääni muodostuu sen mukaan, miten ihminen muokkaa ääntöväyläänsä. Vokologiassa on selkeät syy- ja seuraussuhteet. Puheviestinnässä puolestaan keskitytään ihmisen toimintaan ja valintoihin tietyssä tilanteessa ja ympäristössä, niin puheessa kuin muussakin käyttäytymisessä.

Koska puheoppi on pääaineena otettu vasta uunista ulos, puheopin ainejärjestö Reettorit yrittää tehdä sitä tutuksi.

– Kierrämme Suomen eri lukioissa opastamassa abeja jatko-opintoihin. Itse kävin vanhassa lukiossani Jyväskylässä ja huomasin, ettei siellä juurikaan tiedetty Tampereen puheopista.

Reettorit eivät vain vie puheopin ilosanomaa eteenpäin, vaan järjestävät illanistujaisia ja muuta ainejärjestötoimintaa.

Itse osoitettava tarpeellisuutensa

Puheentutkimuslaboratoriossa voi tutkia äänen nasaalisuutta.
Kone antaa suoran palautteen siitä, kuinka paljon ilmaa
tulee suusta ja kuinka paljon nenästä.

Vokologian tärkeyttä puheopissa ei voi alleviivata liikaa. Ääntä käytetään helposti väärin. Esimerkiksi 30 prosenttia opettajista kärsii äänivauriosta, ja huomattavalla osalla opettajiksi opiskelevista on alkava äänivaurio.

Hanna Tahvonen vertaa äänihuulia kumilankaan, joka voi äärimmilleen venytettynä ja ränkytettynä katketa. Oikealla tekniikalla äänivaurion voi ehkäistä. Tahvonen korostaakin äänenkäytön olevan valintaa.

– Kun tuntee oman äänensä, tietää miten sitä käyttää. Jokainen ihminen on oppinut puhetapansa, joten hän voi halutessaan korjata sitä. Se on vaikeaa, mutta mahdollista.

Sivuaineet ratkaisevat sen, mihin puheopista valmistuva sijoittuu työelämässä. Tahvonen lukee vaihto-oppilasvuoden innoittamana espanjalaista filologiaa.

– Aloitin tänä vuonna italian alkeet, koska minua kiehtoo erilaisten äänteiden tuottaminen. Siitähän meidänkin vokologian opetuksessa on kyse.

Lukemalla aikuiskasvatusta Tahvonen tähtää äänenkäytön opettajaksi. Työtilannetta ei voi ruotia, ennen kuin ensimmäiset opiskelijat saavat käteensä filosofian maisterin paperit.

– Veikkaan, että siinä vaiheessa, kun rupeamme valmistumaan, meidän on osoitettava itse tarpeellisuutemme. Omalla aktiivisuudellani aion päästä sinne, minne haluan.

Teksti ja kuvat:
Pauliina Leinonen,
2005