Katto ei ole matalalla eivätkä seinät ahtaat

- Sosiaalipsykologia on näköalapaikan tarjoava siltatiede

- Sosiaalipsykologia antaa ainekset sekä yhteiskunnan laajojen prosessien että yksilöpsykologisten prosessien tarkasteluun. Oppiaine on psykologian ja sosiologian välimaastoon sijoittuva siltatiede, joka tarjoaa hienon näköalapaikan ilmiöiden hahmottamiseen, kuvailee sosiaalipsykologian yliassistentti Oili-Helena Ylijoki.

- Mielestäni sosiaalipsykologian avulla pystyy tarttumaan ajankohtaisiin kysymyksiin hanakasti ja erittelemään niitä pintaa syvemmältä, asioita kyseenalaistaen, Ylijoki lisää.

Oili-Helena Ylijoki ja Akateemiset heimokulttuurit -teoksen kansijuliste

Tampereella sosiaalipsykologia painottuu enemmän sosiologian kuin psykologian puolelle. Sosiaalipsykologialla ja sosiologialla, johon erikoistumisvaihtoehtona sisältyy myös sosiaaliantropologia, on yhteinen laitos. - Koemme yhteisen laitoksen rikkautena. Yhteistyö sujuu mutkattomasti, Ylijoki kertoo.

Vilkasta tutkimustoimintaa

- Sosiaalipsykologinen tutkimus on viime vuosina lisääntynyt reilusti, ja olemme saaneet projekteillemme hyvin rahoitusta, Ylijoki kertoo.

Menestyksen hän arvelee johtuvan siitä, että sosiaalipsykologian tutkimat kysymykset koetaan tärkeiksi nyky-yhteiskunnassa. - Sosiaalipsykologisella tiedolla on arvoa ihmisille. Yhteiskunta käy yhä monimutkaisemmaksi, pirstoutuneemmaksi ja huonommin ennustettavaksi. Tässä tilanteessa tarvitaan yhteiskuntatieteellistä tietämystä ja ymmärrystä. Sosiaalipsykologia pyrkii selvittämään, miten niin yksilöt kuin organisaatiotkin voisivat lisätä hyvinvointiaan, Ylijoki toteaa.
- Pyrkimys on siis parantaa sekä ihmisten itseymmärrystä että maailmaa yleensäkin.

Oppiaineessa tutkitaan muun muassa lapsuutta ja perhettä, elämänkulkua ja kriiseistä selviämistä, minuuden kehitystä suhteessa sosiaaliseen ympäristöön, lääkärin ja potilaan välistä keskustelua sekä terveyteen liittyviä asioita. Ylijoen uusin, oma tutkimusaihe on aika akateemisessa työssä. - Aikaa jäsennetään monin eri tavoin. Ihmisellä on monenlaisia aikaulottuvuuksia, joita hän pyrkii hallitsemaan kiireidensä keskellä, Ylijoki selittää.

Paljon ryhmätyötä

Sosiaalipsykologialle ominaisin opetusmuoto on erilaiset ryhmätyöt. Ryhmätyöskentelyllä on oppiaineessa pitkät perinteet. - Ryhmissä tutustuu ihmisiin ja voi löytää hyviä ystäviä. Opettajallakin säilyy kontakti opiskelijoihin, Ylijoki sanoo.

Kirjatenttejä on Ylijoen mukaan vähennetty. - Silti kirjatenttejäkin tulee olla. Yhteiskuntatieteilijä tarvitsee työssään myös kykyä lukea isoja tekstimääriä ja poimia tekstistä olennainen esiin, Ylijoki muistuttaa.

Mahdollisuudet ovat monet

Oili-Helena Ylijoki ei kehota uusia opiskelijoita valitsemaan mitään tiettyä sivuainetta.

- Opiskelijoidemme valitsemien sivuaineiden kirjo on laaja. Kannattaa tehdä yksilöllisiä, omiin lähtökohtiin pohjautuvia, jännittäviäkin valintoja. Ei ole tarkoituksenmukaista, että kaikilla on samanlainen tutkinto, Ylijoki miettii.

- Laajasta sivistyksestä on aina iloa, Ylijoki vakuuttaa. - Jos pelaa "varman päälle" ja opiskelee ainoastaan spesifejä taitoja, voi myöhemmin huomata valinneensa heikon vaihtoehdon, sillä yhteiskunta muuttuu niin nopeasti. Kaikista aineista on varmasti kuitenkin jotain hyötyä.

- Yliopisto tarjoaa varsinaisen aarreaitan. Täällä voi opiskella itseään kiinnostavia aineita ja osallistua harrastustoimintaan. Ei kannata ajatella aina vain valmistumista ja uraputkea, vaan antaa itselleen myös aikaa ajatella ja kehittyä, Ylijoki kehottaa.

Sosiaalipsykologiasta valmistuneet työskentelevät hyvin monenlaisissa tehtävissä. Sijoittumista ohjaavat pitkälti sivuainevalinnat. Osa sijoittuu opetus- tai koulutustehtäviin, osa tutkimusluonteisiin projektitehtäviin. Yhtä lailla voi hakeutua tiedotustehtäviin, henkilöstöhallintoon tai mielenterveystyöhön.

- Meiltä on menty töihin vaikka minne, hymyilee Ylijoki.

Teksti ja kuvat:
Päivi Paju, 2004