Lastentarhanopettaja tarvitsee luovaa hulluutta

On mahtavaa, että voi saada opintopisteitä leikkimisestä ja laulamisesta, miettii Mari Nevalainen lastentarhanopettajan koulutuksen parhaita puolia.
– Näiden maisteriopintojen pääpaino on teoriassa. Tarkoituksena on syventää aiemmin opittua ja kasvattaa sisällöllistä, metodologista ja pedagogista osaamista.

Mari Nevalainen opiskelee ensimmäistä vuotta varhaiskasvatuksen maisteriohjelmassa, ja Tuomas Kaihua toista vuotta lastentarhanopettajan koulutuksessa.

Useita syitä alan valintaan

Kaihuan ja Nevalaisen opiskelun arkea.

Molemmat vaikuttavat tyytyväisiltä alansa valintaan ja opiskeluun:

– Ryhmätyöskentely, musiikki- ja draama­opetus sekä opiskelijoiden hyvä yhteishenki, luettelee Kaihua opiskelun parhaita puolia.
– Opiskelussa tarvitaan luovaa hulluutta, ja itsestään pitää antaa kaikkensa, Nevalainen lisää.

–Varhaiskasvatuksessa raamit ovat väljät, ja siksi kasvattajan omille ideoille ja luovuudelle jää enemmän tilaa, tarjoaa Nevalainen syitä lastentarhanopettajan koulutukseen hakeutumiseen.

– Ja lastentarhanopettajahan on pätevä toimimaan myös esiopetuksen piirissä.

Monenlaisia persoonia

Lastentarhanopettajiksi opiskelee monipuolisesti erilaisia persoonia, ja myös opiskelijoiden taustat eroavat toisistaan. Koulutuksessa on paljon opiskelijoita lukiopohjalta, mutta osalle on kertynyt kokemusta myös työelämästä, koulusta tai päiväkodista.

– Meillä on paljon opiskelijoita suoraan lukiosta, mutta voi tänne tulla muutakin reittiä. Itse en ole käynyt lukiota, vaan kauppaopiston, jonka jälkeen olin muutaman vuoden töissä. Työskentelin kouluavustajana, suoritin kasvatustieteiden perusopinnot avoimessa yliopistossa ja sitten hain tänne, kertoo Kaihua ja jatkaa: – Kai siitä sitten näkyi, että ala todella kiinnostaa.

– Jos haluaa lastentarhanopettajaksi, kannattaa ehdottomasti hakea. Etenkin miehiä tarvittaisiin alalle lisää, kannustaa Kaihua.

Maisteriohjelmasta lisäosaamista

Nevalainen aloitti opinnot lastentarhanopettajan koulutuksessa lukion jälkeen, valmistui kandidaatiksi neljässä vuodessa ja työskenteli muutaman vuoden päiväkodissa. Sitten alkoi tuntua, että haluaisi syventää omaa osaamista.

– Varhaiskasvatuksen maisteriohjelmassa monella on alan työkokemusta. Maisteriohjelmassa siirrytään yksittäisistä lapsista tarkastelemaan varhaiskasvatusta laajempana kokonaisuutena, ja sen johtaminen ja kehittäminen painottuvat, Nevalainen kertoo.

– Olen tavannut ihmisiä, jotka ovat valitelleet, etteivät ole koskaan kuulleetkaan maisteriohjelmasta. Se olisi ollut juuri sitä lisäkoulutusta, mitä he olisivat kaivanneet.

Laitoksella on tunnelmaa

Lastentarhanopettajan koulutuksen tilat sijaitsevat Tampereen keskustassa yliopiston muusta kampusalueesta erillään. Sekä Kaihua että Nevalainen pitävät tätä positiivisena asiana:

– Koska laitoksella pyörii vain lastentarhanopettajaksi opiskelevia, tutustuu muihin opiskelijoihin ja opettajiin hyvin. Myös oma kahvio ja sohvat luovat viihtyisyyttä. Upeassa vanhassa rakennuksessa on lisäksi kirjasto, sali ja luokkia opetuskäyttöön.

– Ainejärjestön Itun kautta löytää kivaa tekemistä, kehuvat molemmat.

– Meillä on kaikenlaisia juhlia, ja yhteistyötä muidenkin opettajaopiskelijoiden kanssa. Mukaan vaan, suosittelee Kaihua.

Teksti: Maria Halkilahti
Kuvat: Pekka Holmström
2006