Tiedettä rivien välistä

Päivi Mehtosen mukaan yleisessä kirjallisuustieteessä yhdistyvät mielikuvitus ja kriittisyys

Päivi Mehtonen teki harrastuksesta ammatin ja opettaa sekä tutkii nyt taideaineiden laitoksella

Päivi Mehtosen suurena intohimona on pienestä pitäen ollut kirjallisuus, eikä intohimo näytä laantuneen. Kirjallisuutta tutkittaessa ei kuitenkaan tyydytä tekstien lukemiseen, vaan niitä myös tulkitaan. Näkökulmia tutkimukseen on lukemattomasti.

– Kriittinen ja luova ajattelu on sitä, että osaa asettaa näkökulmat laajempaan yhteyteen ja että pystyy tuottamaan myös vasta-argumentteja. Kaikkea ei tarvitse hallita, mutta on tärkeää vaatia asioille ja näkökulmille perusteita sekä puntaroida niitä.

Mehtonen työskentelee yleisen kirjallisuustieteen yliassistenttina taideaineiden laitoksella. Hänen tehtäviinsä kuuluu opetusta sekä gradujen ohjausta ja tarkistusta. Lisäksi hän tekee tutkimusta muiden töidensä ohella.

– Yliassistentin toimenkuva on siitä mukava, että se läpäisee oikeastaan opiskelijan koko opiskelukaaren ensimmäisestä vuodesta aina gradun tekoon asti, Mehtonen kertoo.

Mehtonen on itsekin tehnyt yleisen kirjallisuustieteen maisterin tutkinnon Tampereella. Hän teki väitöskirjan Englannissa, mutta palasi töihin Tampereelle.

– Tämä on klisee, mutta Tampere on vaan niin mukava kaupunki. Tänne on helppo tulla ja asettua.

Harrastuksesta tuli ammatti

Yleisen kirjallisuustieteen opiskelijat ja opetushenkilökunta ovat innokkaita lukijoita.

– Tuntui ylelliseltä ajatukselta, että on olemassa tieteenala, missä voi yhdistää akateemiset opinnot harrastukseensa ja tehdä niistä ammatti.

Kirjallisuustieteen avulla voi ottaa kantaa ja upota mielikuvitusmaailmoihin, Päivi Mehtonen muistuttaa.

Mehtonen on väitöskirjassaan ja tutkimuksissaan erikoistunut keskiajan kirjallisuuteen ja poetiikkaan. Yleisen kirjallisuustieteen oppiaineessa tehdään monipuolista tutkimusta aina lasten- ja nuortenkirjallisuudesta kuvan ja sanan suhteisiin.

Mehtosen mukaan tutkimusten skaala on laaja, sillä yleiseen kirjallisuustieteeseen voi kanavoida omat kiinnostusten kohteet.

– Meillä opetetaan tiettyyn systemaattiseen lukutapaan, analyysiin ja tulkintaan. Kuitenkaan käytännön tekemistä ei ole sidottu esimerkiksi kielialueeseen.

Opiskelijoita kannustetaan ahkerasti myös jatko-opintoihin ja tutkijan uralle.

– Tieteenalana kirjallisuustiede on teoreettinen ja käsitteellinen, joten se antaa hyvät tutkijan valmiudet.

Vahvuuksia sivuaineista

Mehtosta viehätti jo opiskeluaikana Tampereen yliopiston vapaa sivuaineoikeus. Koska yleinen kirjallisuustiede ei ole selkeästi ammattiin valmistava oppiaine, sivuaineiden merkitys opiskelussa on keskeinen. Suosittuja sivuaineita ovat tiedotusoppi, mediakulttuuri, naistutkimus, filosofia ja kieliaineet.

– Moni meidän opiskelijoistamme valitsee äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan ammattiin valmistavan linjan. Näissä tapauksissa sivuainevalintoina ovat siis suomen kieli ja kasvatustiede.

Mehtonen mainitsee myös informaatiotutkimuksen, koska moni kirjallisuutta opiskellut työskentelee kirjastoalalla. Lisäksi monet opiskelijat ovat innostuneet luovasta kirjoittamisesta, ja jotkut ovat valmistuttuaan julkaisseet lyriikkaa ja proosaa.

– Kulttuurinen kenttä on laaja, ja yleinen kirjallisuustiede tarjoaa laveat mahdollisuudet kielen ja kulttuurin ammattilaisuuteen.

Sisään otetaan vähän uusia opiskelijoita

Uusia opiskelijoita otetaan yleiseen kirjallisuustieteeseen vähän, jotta edellytykset pienryhmätyöskentelyyn olisivat mahdollisimman hyvät. Mehtosen mielestä lukeminen ja kirjoittaminen kuuluvat olennaisesti yhteen kirjallisuustieteessä. Jotta tämä yhdistelmä toteutuisi, kurssien suorittamistavat halutaan pitää vaihtelevina, aina esseestä luentopäiväkirjaan ja loppukuulusteluun.

Oppiaineessa kannustetaan itsenäiseen lukemiseen, työskentelyyn ja keskusteluun. Mehtonen muistuttaa, että mielikuvitusmaailmoihin uppoutuminen ja niistä pois tuleminen kasvattavat sekä kriittistä että luovaa ajattelua.

– Kriittisessä ajattelussa tarvitaan tieteellistä systemaattisuutta, mutta tarvitaan myös kykyä ymmärtää mielikuvituksen voimaa, valtaa ja vallattomuutta sekä kielellä leikkimisen kaikkia eri ulottuvuuksia.

Mehtonen ei myöskään rajaa yhteiskuntatieteellistä näkökulmaa taiteen tutkimuksen ulkopuolelle, vaan pitää kirjallisuuden kantaaottavuutta ja sen reagointia maailmaan tärkeänä kirjallisuustieteellisenä kysymyksenä.

– Haasteenamme on, miten säilyttää yleinen kirjallisuustiede elävänä ja tähän maailmaan kantaaottavana tieteenä. Tähän haasteeseen pyrimme vastaamaan teoreettisuudesta ja käsitteellisyydestä huolimatta.

Teksti ja kuvat:
Ninni Sandelius, 2005