Ympäristöpolitiikka parantaa maailmaa teoriassa ja käytännössä

Ympäristöpolitiikan laitos on Tampereen yliopistossa pieni laitos*. Pienen laitoksen etuna on professori Yrjö Hailan mielestä hyvä yhteishenki ja ilmapiiri.

Ympäristöpolitiikan opiskelijalta vaaditaan hoksottimia, sanoo professori Yrjö Haila. Alalla tarvitaan kykyä hahmottaa ongelmia ja sitten löytää ratkaisumahdollisuuksia. Näihin taas tarvitaan tietoa siitä, miten perusluonnontieteet ja politiikka nivoutuvat toisiinsa.

– Ympäristöpolitiikka ei ole varsinaisesti oma tieteenalansa. Se ei myöskään ole luonnontiedettä, vaikka sen tunteminen ei ole opiskelijoille haitaksi. Ongelmat ovat monitieteisiä, mikä heijastuu myös tutkimusalaan. Mukana ovat vähintään sosiaalitieteiden ja politiikan ulottuvuudet.

Ainoa laatuaan Suomessa

Ympäristöpolitiikan asema on vahvistunut 12 vuoden aikana, jona sitä on pääaineena Tampereella opiskeltu. Kunnat ja yritykset laativat omia ympäristöohjelmiaan. Yksityiset ihmisetkin ottavat entistä enemmän ympäristövaikutukset huomioon elämäntavoissaan.

Tampereen yliopistossa tarjotaan Suomen ainoa maisteritasoinen ympäristöpolitiikan koulutusohjelma. Professorina on Yrjö Haila, joka on koulutukseltaan ekologi.
Hailalla on vahva pohja myös teoreettisessa filosofiassa, jonka avulla hän jo opiskeluaikoinaan pyrki ymmärtämään ympäristöongelmia yhteiskunnallisella tasolla. Samaan tähdätään tänä päivänä ympäristöpolitiikan oppiaineessa.

– Ympäristöongelmiin liittyvät prosessit ovat yllättävän samankaltaisia ongelmasta riippumatta kansainvälisellä tasollakin. Kiinnostavia ovat ne erilaiset muutokset, joita ympäristöongelmien ratkaiseminen tuo yhteiskuntaan.

– Ympäristöliikkeiden synnyttämä kuhina jonkin ympäristöongelman ympärille voi esimerkiksi tuoda muutoksia hallintoon. Tämä taas vaikuttaa ympäristöliikkeiden tapaan toimia. Ympäristöpoliittisen ymmärryksen avulla muutosprosessit pysyvät paremmin kasassa.

Monitieteinen tutkimusalue

Ongelmakeskeisyys tekee ympäristöpolitiikasta sekä monitieteisen että monimuotoisen oppialan. Haila kutsuisikin ympäristöpolitiikkaa tieteenalan sijasta tutkimusalueeksi.
– Jonkinlainen maailmanparantaminen yhdistää silti laitoksemme ihmisiä, Haila sanoo.

Ympäristöpolitiikkaa ei pidä kuitenkaan sekoittaa puoluepolitiikkaan; Haila ei edes muista laitokselta valmistuneen yhtään nykyistä poliittista vaikuttajaa. Myös opiskelijoiden aktiivisuus ympäristöliikkeissä vaihtelee vuosikursseittain paljonkin.

Kolmen kuukauden harjoittelu

Teoreettisen opetuksen vastapainona ympäristöpolitiikka tarjoaa eväitä ammatilliseen osaamiseen. Laitoksen opiskelijat pääsevät tositoimiin erilaisilla kenttäkursseilla, joista yhdellä suunniteltiin ympäristöohjelma Tampereen kaupungille.

Koulutukseen sisältyy kolmen kuukauden harjoittelu, joka on antanut joillekin opiskelijoista graduaiheiden lisäksi jopa tulevan työpaikan. Valmistuneet opiskelijat ovat sijoittuneet Hailan mukaan lähinnä tutkimus- ja suunnittelutyöhön, mutta koulutus antaa sivuainevalintojen tuella valmiudet ryhtyä vaikkapa tiedottajan, kouluttajan tai konsultin hommiin.

Hyvät kansainväliset yhteydet

Pienen laitoksen ja oppiaineen resurssiongelmien ratkaisuksi on menestyksekkäästi kehitetty yhteistyötä. Laitos on verkostoitunut muiden ympäristöpoliittisista kysymyksistä kiinnostuneiden laitosten kanssa sekä Tampereella että muissakin yliopistoissa. Verkostoituminen on tehokkain tapa kehittää tutkimusta ja laajentaa sitä esimerkiksi kansainvälisiin ympäristökysymyksiin.

Vaikka laitos on pieni, on opiskelijoilla hyvät mahdollisuudet kansainvälistymiseen. Ympäristöpolitiikan opiskelijoista yli puolet tutustuu opiskeluaikanaan toiseen kulttuuriin ja kehittää kielitaitoaan muun muassa Englannissa, Tanskassa ja Italiassa.

Opiskelijat toimivat Perusvoimassa

Uusia opiskelijoita laitokselle otetaan kymmenkunta joka vuosi. Taustaa luonnontieteistä ei ympäristöpolitiikasta kiinnostuneella hakijalla tarvitse olla, sillä valintakoe on pääasiassa soveltava ja vaatii omien ”hoksottimien” käyttöä. Valintakokeessa on kaksi esseetehtävää sekä aineistokoe, joilla mitataan opiskelijan ongelmanhahmotus- ja jäsennyskykyä.
– Osa opiskelijoista on jo tänne tullessaan perehtyneitä yhteiskunnallisiin kysymyksiin, toiset taas eivät, sanoo Haila.

Opiskelijoiden ainejärjestön, Perusvoiman, kautta opiskelijat pääsevät mukaan monenlaiseen toimintaan. Yhteiset kahvihetket opettajien kanssa ovat perinteinen tapa osallistua keskusteluun laitoksen ajankohtaisista asioista.

Työryhmä:
Nella Keski-Oja, Noora Kettunen, Verna Kuutti, Verna Leinonen ja Kaisa Nieminen
Kuva: Hannele Salmi
2006

* Ympäristöpolitiikka kuuluu nykyään Yhdyskuntatieteiden laitokseen