Aluetieteen vanhat valintakoekysymykset, 2009

Tällä sivulla ovat saatavissa aluetieteen valintakoekysymykset mallivastauksineen vuodelta 2009.

Häkli, Karppi ja Sotarauta: Alueellinen muutos ja sen hallinta

1.  Seuraavassa on esitetty kymmenen väittämää. Vastaa Häklin, Karpin ja Sotaraudan kirjoittaman artikkelin "Alueellinen muutos ja sen hallinta" perusteella, onko väittämä oikein (O) tai väärin (V). Jos et tiedä, merkitse vastausvaihtoehdon paikalle viiva (-). Jokaisesta oikeasta vastauksesta saat yhden pisteen. Vastaavasti väärästä vastauksesta menetät pisteen. "En tiedä" -vastaus ei lisää eikä vähennä pisteitäsi [min. -10 p., max. +10 p.]

A     Muutos hallinnosta kohti hallintaa tarkoittaa valtion roolin vahvistumista aluekehityksen ohjaamisessa 

• V (s. 128)

 

B     Alueellisen hallinnan yleistyminen johtuu toimijoiden keskinäisen riippuvuuden lisääntymisestä

•  O (s. 131)

 

C     Alueellistuminen ja hallinta ovat rinnakkaisia mutta toisistaan riippumattomia prosesseja

• V (s. 130)

 

D     Euroopan unionin jäsenmaat rajoittavat yritysten vapaata kilpailua turvatakseen tasapainoisen alueellisen kehityksen koko Euroopassa

• V (s. 133-134)

 

E     Erilaiset kasvukeskusten kilpailukykyä vahvistavat keinot ovat koheesiopolitiikan ytimessä

• V (s. 134)

 

F     Euroopan unioni panostaa merkittävästi enemmän resursseja maatalouspolitiikkaan kuin tasapainoisen alueellisen kehityksen turvaamiseen

• V (s. 135)

 

G     Suomen aluekehittämisessä tärkeintä on saada mahdollisimman paljon rahallisia resursseja Euroopan unionista

• V (s. 135)

 

H     Endogeeniset aluekehitysmallit korostavat alueen omaa kykyä hallita paikallisia resursseja, tuottaa paikallisesti innovaatioita sekä kykyä mobilisoida resurssit samaan suuntaan

• O (s. 140.)

 

I       Teleologiset teoriat näkevät tapahtumien ketjun etenevän visiosta tavoitteiden kautta strategiseen suunnitelmaan ja toteutukseen

• O (s. 150)

 

J      Innovaatiojärjestelmä tarkoittaa uutta informaatioteknologiaa, joka mahdollistaa keksintöjen tekemisen globaaleissa verkostoissa

• V (s. 149)

 

 

2.  Vastaa Häklin, Karpin ja Sotaraudan kirjoittaman artikkelin "Alueellinen muutos ja sen hallinta" perusteella seuraaviin kysymyksiin [0-15 p.]

2.1. Miten hallinta (governance) eroaa hallinnosta (government)? (max. 3 p.)

Hallinta tarkoittaa pyrkimystä saavuttaa yhteisiä päämääriä ja tavoitteita (1 p) hallinnollisten organisaatioiden, taloudellisten toimijoiden ja kansalaisjärjestöjen yhdessä muodostamien menettelytapojen ja käytäntöjen avulla (1 p). Hallintoa luonnehtii kapeasti toteutuva poliittinen ja hierarkkinen säätely, kun taas hallinnassa toteutuu laajempi yhteiskunnallisten toimijoiden keskinäinen koordinaatio (1 p).

2.2. Mitä tarkoittaa regionalismi ja mihin se usein liittyy? (max. 2 p.)

 

Regionalismiksi kutsutaan poliittista kamppailua alueen ja sen väestön puolesta (1 p). Kamppailu liittyy yleensä historiallisiin alueisiin, joiden väestö kokee jääneensä alisteiseen asemaan suhteessa maan muihin osiin (1 p).

2.3. Mitkä ovat yleisen tasapainomallin ydinajatukset? (max. 2 p.)

 

Yleisen tasapainomallin mukaan tärkeintä on luoda koko kansantaloudelle suotuisat kasvun edellytykset, koska "vain kasvavasta kakusta jakautuu hedelmiä reuna-alueillekin" (1 p). Lisäksi yleinen tasapainomalli korostaa tuotannontekijöiden liikkuvuuden edistämistä ja alueellista erikoistumista, koska alueelliset kehittyneisyyserot vain heijastelevat alueellista erikoistumista ja työnjakoa, joka taas on välttämätöntä tehokkuuden ja optimaalisten voimavarojen kohdentamisen kannalta (1 p).

2.4. Mitkä kolme tekijää ovat ominaisia kehityksen käsitteelle (max. 3 p.)

 

Kehityksen käsitteelle on ominaista, että a) systeemin ajassa toisiaan seuraavat tilat ovat riippuvaisia toisistaan, b) systeemissä tapahtuneiden muutosten suunta on mahdollista tunnistaa ja c) muutoksen suunnan 'hyvyyttä' tai 'huonoutta' voidaan arvioida.

2.5. Mistä viidestä tekijästä alueen kilpailukyky koostuu? (max. 5 p.)

 

 

1. Paikallisten yritysten kyky myydä tuotteittaan (ja palvelujaan) kilpailuilla markkinoilla (kaupankäynti)
2. Näiden tuotteiden ja palvelujen arvo ja niiden tuotannon tehokkuus (tuottavuus)
3. Paikallisten inhimillisten ja muiden resurssien tehokas hyödyntäminen (resurssit ja kyvykkyydet)
4. Paikallisten toimijoiden kyky yhdessä ja erikseen luoda uusia alueen kilpailukykyyn vaikuttavia resursseja (kyvykkyydet ja johtaminen)
5. Paikallisten toimijoiden kyky kääntää taloudellinen kilpailukyky asukkaiden elinolosuhteita ja hyvinvointia tukeviksi rakenteiksi ja palveluiksi (hyvinvointi)

 

 

Aineistotehtävä

Sinua on pyydetty laatimaan tiivis yleistajuinen esitys maailmanlaajuisten epidemioiden synnystä sekä kehityskuluista tai dynamiikoista, jotka vaikuttavat tautitartuntojen leviämiseen alueelta toiselle. Asian tekee ajankohtaiseksi maailmalla leviävä meksikolainen tai pohjoisamerikkalainen influenssa, jota kutsutaan yleisesti myös sikainfluenssaksi.

Päätät korostaa esityksessäsi erilaisia toimijoita jotka pyrkivät hallitsemaan epidemian kehitystä ja estämään sen muuntumisen maailmanlaajuiseksi, ihmisestä toiseen tarttuvaksi pandemiaksi. Olet kiinnostunut myös tekijöistä ja toiminnoista joiden kautta pyritään hallitsemaan epidemian etenemistä - samoin kuin siitä, mitä taudin etenemisreitti kertoo alueidenvälisen vuorovaikutuksen muodoista ja piirteistä.

[0-15 p.]

 

OHJEISTUS:

o      Tukeudu tämän vastauspaperinipun lopussa (sivut 8-10) olevaan, huhti-toukokuussa 2009 kirjoitettuun tekstiaineistoon. Aineisto koostuu kirjoituksista, joissa tarkastellaan tautien leviämistä ja erilaisten ihmisryhmien vuorovaikutuksen rakentumista vaihtelevista näkökulmista.

o      Voit irrottaa aineistosivut muusta nipusta vastauksesi laadintaa varten. Aineistosivulle tehdyt merkinnät eivät vaikuta vastauksesi arvosteluun eivätkä saamiisi pisteisiin.

o      Palauttaessasi vastauksesi jätä myös nipusta mahdollisesti irrottamasi sivut kokeen valvojille. Irrotettuja aineistosivuja ei kiinnitetä takaisin alkuperäiseen vastausnippuun, vaan ne tuhotaan mahdollisine merkintöineen.

o      Kirjoita yllä olevan tehtävänannon mukainen esityksesi sivuille 5-7.

 

Taudit ja niiden leviäminen ovat osa ihmis- ja väestöryhmien välistä vuorovaikutusta [0,5 p.]. Historian myötä aiemmin toisilleen vieraiden ihmisryhmien kohtaaminen on aina merkinnyt sekä hyödyllisten että haitallisten vaikutusten siirtymistä ryhmältä toiselle [0,5 p.]. Nykyisen liikkumisen vallankumouksen ja siitä seuraavan maapallon suhteellisen "kutistumisen" aikakaudella vuorovaikutus muuntuu yhä tiiviimmäksi ja kohtaamiset moninkertaistuvat. Yhä suurempi osa maapallosta ja sen eri alueilla asuva väestö on saavutettavissa yhä nopeammin, yhä pienemmällä ajankäytöllä [0,5 p.].

Tämä kokemusperäisestikin - itse alueelta toiselle matkustamalla - osoitettavissa oleva ilmiö koskee tänäkin päivänä myös tautien leviämistä. Lääketieteen kehitys ja sen mahdollistama ihmisten, erityisesti teollistuneiden hyvinvointivaltioiden kansalaisten terveyden ja terveysolojen hallinta on hyvin suhteellista [0,5 p.]. Uudenlaisia tautikantoja syntyy erityisesti alueilla, joilla ihmisten ja kotieläinten väliset kontaktit ovat välittömämpiä kuin teollistuneissa ja pitkälti kaupungistuneissa yhteiskunnissa [0,5 p.]. Tältä osin uudetkin tautikannat syntyvät perinteistä tietä [0,5 p.]. Toisaalta uutta leviämisdynamiikkaa edustaa se, että uusien tautikantojen merkittävä leviämissuunta on vähemmän teollistuneilta alueilta kohti moderneja kaupungistuneita yhteiskuntia [0,5 p.], kohti alueita, joilla ihmisten ja eläinluonnon väliset satunnaiset kohtaamiset pyritään minimoimaan tai ainakin pitämään kontrollissa.

Tätä kontrollifunktiota palvelemaan on kehitetty monimutkaisia järjestelmiä ja niistä vastaavia organisaatioita [0,5 p.]. Osa niistä, kuten WHO, toimii globaalisti YK:n alajärjestönä. Euroopan puitteissa toimii EU:n tartuntatautivirasto [0,5 p.]. Tämän lisäksi on olemassa erilaisia kansallisesti toimivia hallintajärjestelmiä, kuten suomalainen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (tai sosiaali- ja terveysministeriö) tai Yhdysvaltain tautikeskus CSC [0,5 p.]. Ulkoasiainministeriöt ottavat puolestaan kantaa eri alueiden turvallisuuteen tai vaarallisuuteen toimintaympäristöinä [0,5 p.] Alueellisten ja paikallisten hallintajärjestelmien ytimessä ovat sairaanhoitopiirit, yliopistolliset ja muut sairaalat sekä terveyskeskukset [0,5 p.]. Niiden välineitä epidemioiden hallinnassa ja pandemioiden synnyn estämisessä ovat maailmanlaajuinen, viranomaistoimintaa ohjaava hälytysluokitus [0,5 p.], organisaatioille ja yksittäisille kansalaisille annettavat matkustussuositukset [0,5 p.] ja terveydenhoitojärjestelmän piirissä laaditut toimintaohjeet [0,5 p.]. Rokotukset ja muu lääkehoito sekä tartuntoja estävät asianmukaisesti käytettävät suojaimet [0,5 p.] ovat konkreettisia pandemian etenemistä estämään käytettäviä välineitä.

Myös yritykset muodostavat osan epidemioiden leviämisen hallintajärjestelmää säädellessään toimintansa intensiteettiä [0,5 p.] ja sitä kautta matkustamista tartuntariskialueille. Täysin uusia ulottuvuuksia epidemioiden hallintajärjestelmänä näyttää tarjoavan internet, jonka hakukoneet ja yhteisösivustot [1 p.] tuottavat reaaliaikaista ja jopa ennakoivaa tietoa käynnissä tai tulossa olevista kehityskuluista [0,5 p.]. Omanlaisensa "hallintajärjestelmä" on yksinkertainen suhteellisuudentaju [0,5 p.]: erilaiset sairaudet tappavat maailmassa on vuosittain miljoonia ihmisiä, minkä lisäksi tavanomaiset influenssaepidemiat ovat jokavuotinen ilmiö. Yhtäältä henkilökohtainen hygienia ja toisaalta toiset huomioiva käyttäytyminen [0,5 p.] yleisillä paikoilla, mikäli kantaa influenssan kaltaisesti oireilevaa tautia, ovat nekin osa epidemioiden leviämisdynamiikan ottamista hallintaan. Samaa tavoitetta palvelee neuvonta, johon osallistuvat kansainvälisesti toimivan Punaisen ristin kansalliset ja paikalliset yksiköt [0,5 p.].

Tuorein tapahtumien ketju, joka on saanut koko tämän hallintajärjestelmän aktivoitumaan, on pohjoisamerikkalainen tai meksikolainen "sikainfluenssa". Sen epäillään saaneen alkunsa juuri edellä mainituilla tavalla: olosuhteissa, joissa ihmiset ja kotieläimet asuvat lähempänä toisiaan kuin pitkälle kehittyneissä kaupunkimaisissa yhteiskunnissa [0,5 p.]. Uusi, ennestään tuntematon virus on mitä ilmeisimmin syntynyt ihmis- ja eläinperäisten viruskantojen sekoittuessa tuloksena influenssa, jota kohtaan ei ole vastustuskykyä. Globalisaation ja maailmanlaajuisen vuorovaikutuksen aikakauden henkeen sopii hyvin, että virus leviää tavallaan globaalitalouden reuna-alueilta yksittäisten matkailijoiden mukana sen vauraimmille ydinalueille [1 p.], joilta käsin se jatkaa etenemistään vastustuskyvyttömien populaatioiden keskuudessa. Historiallinen tartuntatautien etenemisen kulkukaavio kääntyy tässäkin tapauksessa suurelta osin päälaelleen [0,5 p.].

Sikainfluenssa ei ole toistaiseksi osoittautunut koko ihmiskunnan mittakaavassa erityisen uhkaavaksi taudiksi. Se on aiemmin tuntematon, se tarttuu ihmisestä toiseen ja sen leviämisprofiili on globaali, joten korkea pandemialuokitus on perusteltu [0,5 p.]. Toisaalta taas se ei ole toistaiseksi ollut erityisen tarttuva, minkä lisäksi suuri osa tartunnoista on johtanut verraten lievään ja helposti parannettavaan sairastumiseen. Tässä mielessä sikainfluenssan leviämistä vastaan tähän mennessä toteutetut toimenpiteet on mahdollista nähdä myös eräänlaisena globaalin hallinnan harjoituksena [0,5 p.], globaalilta tasolta paikalliselle ja julkisista järjestelmistä yksityisiin [0,5 p.] ylettyvien toimenpiteiden nivomisena osaksi yhteistä tavoitetta palvelevaa järjestelmää.