Finanssihallinnon ja julkisyhteisöjen laskentatoimen vanhat valintakoekysymykset, 2008
Tällä sivulla ovat saatavissa finanssihallinnon ja julkisyhteisöjen laskentatoimen valintakoekysymykset mallivastauksineen vuodelta 2008. Kysymykset ja mallivastaukset ovat saatavissa myös pdf-muodossa.
Valintakoekysymykset vastauksineen
Kirjoita nimesi jokaisen vastauspaperin yläosaan. Maksimipistemäärä valintakokeesta on 50 pistettä. Tarvittaessa voit vastata myös vastauspaperin kääntöpuolelle.
Valintakoe sisältää neljä osaa:
1) Määrittelykysymykset, maksimipistemäärä 10 p
2) Esseekysymykset, maksimipistemäärä 13 p
3) Vaihtoehtokysymykset, maksimipistemäärä 10 p
4) Aineistokokeen, maksimipistemäärä 17 p
1) Määrittele seuraavat asiat tai käsitteet. Kunkin kohdan (1.- 5.) täysin oikeasta selostuksesta tai määritelmästä saa kaksi (2) pistettä. Maksimipistemäärä tehtävästä on kymmenen (10) pistettä.
1. Budjettitalouden ulkopuolisten rahastojen yhteydet valtion budjettiin (s. 47-48, 95, 119 ja 130)
Rahastot ovat jonkin viraston tai laitoksen hoidossa. Rahastot käyttävät valtion keskuskassaa, mutta niiden talous on budjettiohjauksen ulkopuolella.
Yhteys budjettiin on siinä, että lähes vuosittain budjetissa osoitetaan rahasumma siirrettäväksi rahastolle. Joskus rahastosta voidaan siirtää varoja valtion budjettitalouteen. Rahasto hoitaa toimintaansa tulojensa ja valtion budjetissa osoitetun määrärahan turvin.
Rahastot näkyvät budjetissa silloin, kun valtio siirtää varoja rahastoon ja kun varoja siirretään rahastosta valtiolle.
Mahdollisia lisätietoja:
- Lailla voidaan säätää valtion rahaston jättämisestä talousarvion ulkopuolelle, jos valtion pysyvän tehtävän hoitaminen sitä edellyttää. Talousarvion ulkopuolisen rahaston perustamista taikka tällaisen rahaston tai sen käyttötarkoituksen olennaista laajentamista tarkoittavan lain hyväksymiseen vaaditaan eduskunnassa vähintään kahden kolmasosan enemmistö äänistä.
- Esimerkkirahastoja, esim. maatilatalouden kehittämisrahasto, valtion asuntorahasto, valtion eläkerahasto, valtion vakuutusrahasto ja maatalouden interventiorahasto.
- Rahastoja on perustettu jonkin verran yhteiskunnallisesti tärkeiden tehtävien hoitamiseksi.
- Budjetin ulkopuoliset rahastot ovat poikkeuksia valtion budjetin täydellisyysperiaatteessa.
.........................................................................................................................................................
2. Julkishyödyke (s. 25 ja 53-54)
Julkishyödykkeiden teoriassa lähdetään etsimään hyödykkeistä sellaisia ominaisuuksia, jotka itsestään johtavat hyödykkeen tuottamiseen julkisyhteisön toimesta. Jako julkishyödykkeisiin ja yksityishyödykkeisiin on periaatteellinen. Ensisijainen jakokriteeri on jaollisuus ja jaottomuus.
Julkishyödykkeet ovat jaottomia, mikä tarkoittaa sitä, että hyödykkeen aikaansaamasta hyödystä pääsevät osallisiksi periaatteessa kaikki yhteisön jäsenet, ketään toisin sanoen ei voida sulkea ulkopuolelle. Julkishyödykkeelle on myös ominaista se, että sen kulutuksen lisäys ei aiheuta mainittavia lisäkustannuksia. Tyypillinen esimerkki tästä on maanpuolustus.
Vaihdanta-ajatus ei toteudu julkishyödykkeiden tapauksessa yksittäisten hyödykkeiden tasolla. Julkishyödykkeistä ei voida periä maksuja, koska ne ovat kaikkien käytettävissä.
Mahdollisia lisätietoja:
- Julkishyödykkeiden vastinpari, yksityishyödykkeet, ovat jaollisia, kuten esimerkiksi ruoka. Todellisuudessa useilla hyödykkeillä on sekä jaollisia että jaottomia piirteitä, minkä vuoksi eräät tutkijat puhuvatkin julkisluonteisista hyödykkeistä.
- Hyödykkeiden jako antaa yhden perusteen julkisen ja yksityisen talouden rajaamiselle. Koska julkishyödykkeet ovat kaikkien käytettävissä ilman, että nämä maksavat suoraan saamastaan hyödystä, eivät yksityiset yritykset ryhdy tuottamaan näitä hyödykkeitä, julkisyhteisöille jää luonnostaan julkishyödykkeiden tuottaminen.
- Valtio tai kunta luovuttaa hyödykkeensä ilmaisperiaatteella, maksuttomana, ja perii tarvittavan rahoituksen pakkoperiaatteella veroina.
3. Allokatiivinen tehokkuus ja tekninen tehokkuus (s.31, 82-83)
Allokatiivinen tehokkuus (kulutus- ja tuotevalikoimatehokkuus) liittyy hyödykkeiden, avustusten ja verojen oikeaan kohdistumiseen. Tämän vaatimuksen mukaan ei missään saa olla tarjolla liikaa tai liian hyviä palveluja samanaikaisesti kun jossakin on palveluista puutetta.
Tekninen tehokkuus (tuotantotehokkuus, suoritetehokkuus) tarkoittaa sitä, että valtio ja sen eri toimintayksiköt tuottavat palvelut mahdollisimman tehokkaasti ja palvelujen tuottaminen hakeutuu siihen yksikköön, joka kykenee tuottamaan ne pienimmin uhrauksin. Jos yksityinen sektori tuottaa palvelut pienemmin uhrauksin, niin valtion tulisi ohjata palvelujen tuottamista sinne.
Mahdollisia lisätietoja:
- Viime aikojen tuloksellisuuskeskustelussa on havaittavissa nämä elementit. Siinä korostetaan toisaalta suoritteiden tuottamista mahdollisimman taloudellisesti ja tuottavasti (tuotantotehokkuus) ja toisaalta suoritteilla aikaansaatavia vaikutuksia (kulutus- ja tuotevalikoimatehokkuus).
- Allokatiivinen ja tekninen tehokkuus liittyvät taloudellisuuteen, tuottavuuteen ja vaikuttavuuteen palvelutoiminnassa.
- Taloustieteessä puhutaan teknisestä tehokkuudesta ja allokatiivisesta tehokkuudesta. Näissä luokituksissa on kysymys yksinkertaistaen ja vapaasti tulkiten siitä, että suoritteet tuotetaan mahdollisimman pienin panoksin ja suoritteet kohdistuvat yhteiskuntaan, kansalaisiin, toivottujen tavoitteiden ja tarpeiden mukaisesti.
.........................................................................................................................................................
4. Tulosbudjetti (s. 42, 81 ja 129)
Tulosbudjetilla tarkoitetaan sitä, että budjetissa päätetään yhdessä toiminnan tuloksista ja niiden aikaansaamiseksi tarvittavasta rahoituksesta. Rahat ja aikaansaannokset sidotaan yhteen. Nämä tiedot esitetään eduskunnalle talousarvioesityksen yksityiskohtaisten perustelujen selvitysosassa.
Kun eduskunta on hyväksynyt talousarvion, tekevät hallinnon alan ministeriö ja toimintayksikkö nykyisen käytännön mukaan tulossopimuksen, jossa sovitaan aikaansaatavista tuloksista ja rahoituksesta. / Tulossopimuksessa siis sovitaan, mitä rahalla tehdään ja tästä kumpikin sopijapuoli vastaa. Toimintayksikölle jää valta ja vastuu siitä, miten se tehtävän suorittaa.
Mahdollisia lisätietoja:
- Käytännössä tuloksien ja rahoituksen yhteys ei useinkaan ole lineaarinen ja selvä. Monissa tapauksissa tulosten kuvaaminen jää sen verran yleiselle tasolle, että kyseessä on oikeastaan kehysbudjetti, jossa tiettyyn toimintaan osoitetaan rahasumma, toimintamenomääräraha, tavoiteltavia tuloksia tarkemmin yksilöimättä.
- Tulosbudjeteissa pyritään nostamaan keskusteltavaksi ja päätettäväksi tulokset ja niille asetettavat tulostavoitteet. Tuloksille pyritään kehittämään tulosmittareita. Henkilöstön motivointi on tärkeätä. Kuun pelkkä puhuminen ja tuloksista kiittäminen eivät ilmeisesti motivoi riittävästi, tarjotaan tässä keinona tulospalkkausta.
5. Vaikuttavuus (s. 89-91)
Vaikuttavuus on tavanomaisesti määritetty kahdella tai joskus kolmella tavalla. Ensiksikin se on ilmaistu tavoitteiden saavuttamisen asteena. Tässä ajattelutavassa vaikutuksille asetetaan tavoitteita, jolloin vaikuttavuus on sitä, miten hyvin nämä tavoitteet on saavutettu. Puhuminen vaikuttavuudesta edellyttää aina tavoitetta ja toteutunutta.
Toiseksi vaikuttavuus on eräissä lähteissä määritelty tarkoittamaan "palveluprosessien tai kokonaisten palvelujärjestelmien kykyä saada aikaan haluttuja vaikutuksia". (Tämä määrittely on lähellä taloustieteen kapasiteetin käsitteitä.) Tässä määrittelyssä kyse on vain kyvystä ja mahdollisuudesta saada aikaan vaikutuksia, mutta siinä ei ole kyse vielä itse vaikutuksista. Tälle kyvylle voidaan myös asettaa selvästi tavoitteita.
Kolmanneksi vaikuttavuus saatetaan samaistaa vaikutukseen, joka on yleisin lähtökohta vaikuttavuuden käsitteen määrittelylle. Tässä vaikuttavuus ymmärretään jonkin uhrauksen tai toimenpiteen seuraukseksi.
Mahdollisia lisätietoja:
- Vaikuttavuuteen liittyy mittaamisongelma.
- Yksi kolmesta tuloksellisuuden keskeisestä osa-alueesta: taloudellisuus, tuottavuus ja vaikuttavuus.
.........................................................................................................................................................
2) Esseekysymykset
1. Kuvaile SOB-järjestelmän (suunnittelu-ohjelmointi-budjetointi-järjestelmä) ominaispiirteitä ja analysoi, mitä vaikutuksia järjestelmällä on ollut julkishallinnon ohjaukseen. Maksimipistemäärä tehtävästä on neljä (4) pistettä.
s. 111-114
1960-luvulla julkisyhteisöissä oli monenlaisia muutospaineita. Tämä muutosvaihe näkyi valtionhallinnossa tietoisena työskentelynä. (Kehittämistyö organisoitiin perustamalla vuonna 1963 laskentatoimen suunnitteluelin. Myös eri hallinnonaloille perustettiin omia kehittämisyksikköjä.) Tämän vaiheen keskusteluideat lähtivät suunnittelu-ohjelmointi-budjetointi-järjestelmästä, jonka ensimmäisistä kirjaimista SOB-lyhenne syntyi. Järjestelmä tunnetaan myös ohjelmabudjetoinnin nimellä.
SOB-järjestelmän ideoilla on selviä yhtymäkohtia 1990-luvun kehittämisajatuksiin ja nykyiseen valtiontalouden ohjaukseen. Useat tutkijat korostavat, ettei kysymys ole yhdestä järjestelmästä, vaan paremminkin joukosta ideoita, jotka on yhdistetty SOB-järjestelmänimikkeen alle, eli SOB on "sateenvarjokäsite", Jälkimmäinen käsitys saa tukea myös siitä, että eri lähteet SOB-järjestelmän ominaisuuksia esitellessään korostavat hieman eri piirteitä. (Ymmärretäänpä SOB-järjestelmä miten tahansa, "luovuttiin" siitä sen emämaassa USA:ssa presidentin päätöksellä 1970-luvun alussa.)
SOB-Järjestelmällä on viisi keskeistä piirrettä/ominaisuutta:
- Julkiset toiminnot ja hankkeet puetaan ohjelman muotoon. Ohjelmatarkastelussa ja ohjelmabudjetoinnissa nostetaan tärkeinä esiin päämäärät, resurssit, aikataulut jne.
- Kustannukset selvitetään useita vuosia eteenpäin. Tämä korostaa hankkeiden tarkastelemista koko niiden vaikutusajalta. Uusien hankkeiden aloittaminen voi tapahtua hyvinkin pienin, hämäävin määrärahoin, mutta todelliset uhraukset syntyvät kuitenkin tulevina vuosina, ja nämä pitää nostaa tarkasteltaviksi suunnittelussa ja päätöksenteossa.
- Toiminnot kuvataan systemaattisesti. Tällä tarkoitetaan kieltä, termejä ja käsitteitä, joilla suunnittelussa ja päätöksenteossa operoidaan ja joilla asia saadaan hallintaan. Tällaisia käsitteitä ovat toiminta-ajatus, päämäärät, tavoitteet, toimintapolitiikka, strategiat jne. Erityisesti tämä käsitteistö painotti toimintayksikkötason suunnittelua.
- Menoja tarkastellaan kokonaisvaltaisesti (nollapohja-budjetointi). Sen vastakohta on lisäysajattelu. Julkisyhteisöjen budjetoinnin yksi heikkous oli ja on usein nykypäivänäkin se, että menoja kasvatetaan tasaisesti lisäämällä jokin prosentti kaikkiin entisiin menoihin. Tästä seuraa kaksi epäkohtaa, ensiksikin kaikki toiminnot eivät todellisuudessa laajene samalla vauhdilla ja toiseksi lisäysajattelu johtaa jatkuvaan menojen kasvuun. Nollapohjabudjetoinnissa toimintayksiköitä, toimintoja ja hankkeita tarkastellaan kokonaisuutena nollapisteestä. Tällainen tarkastelu mahdollistaa myös menojen uuteen tärkeysjärjestykseen asettamisen.
.........................................................................................................................................................
- Vaihtoehtoja arvioidaan kvantitatiivisesti. Tämä tarkoittaa ensiksikin sitä, että toimintojen, palvelujen ja tulonsiirtojen hyödyt ja kustannukset pitää pyrkiä kartoittamaan siitä huolimatta, ettei niitä aina kyetä esittämään rahamääräisinä. Toiseksi kustannuksia ja hyötyjä pitää tarkastella yhteiskunnallisesti, ei vain valtion tai yksikön kannalta.
Järjestelmän vaikutukset julkishallinnon ohjaukseen:
Vaikka SOB-järjestelmää ei missään maassa toteutettu puhtaassa muodossa, itse asiassa se oli mahdotonta, on sen joitakin piirteitä kuitenkin jäänyt elämään. Suomessakin julkishallinnossa esiintyy usein termi "ohjelma". Toimintoja myös kuvataan nykyisin melkein samoilla käsitteillä kuin SOB-järjestelmän aikoihin. Ulkoisesti merkittävin jäänne tuosta ajasta on kuitenkin toiminta- ja taloussuunnittelu, jota ryhdyttiin harjoittamaan 1960-luvun lopussa.
Mahdollista lisätaustoitusta:
1960-luvulla alkoi ilmaantua muutospaineita julkisyhteisöihin Suomessa ja monissa muissa maissa. Tuli uusia tehtäviä ja entiset laajenivat. Samanaikaisesti kiinnitettiin erityistä huomiota julkisen toiminnan tehokkuuteen ja tuottavuuteen. Perinteinen talouden ohjaustapa koettiin tässä vaiheessa puutteellisena. Tiivistäen oli kysymys kahdesta pääongelmasta.
Ensiksikin talousarvio ja kirjanpito silloisessa muodossaan eivät kertoneet paljoakaan siitä, mitä uhratuilla rahoilla saatiin aikaan. Kysymys oli samasta asiasta kuin viime vuosien tuloksellisuuskeskustelussa. Toinen merkittävä ongelma liittyi budjettiajanjaksoon, jolla sitovasti päätettiin määrärahat ja vahvistettiin arviot valtion tuloista. Kun "valtiolaiva" kasvoi suuremmaksi ja jäykkäliikkeiseksi, oli ajolinjat valittava aikaisemmin.
.........................................................................................................................................................
2. Miten koko valtiontalouden ja yksittäisen viraston/laitoksen rahoitusongelma eroaa markkinatalouden vastaavasta? Maksimipistemäärä tehtävästä on neljä (4) pistettä.
s. 70-71, 92-93
Yritysmaailmaa kuvaavan ja selittävän rahoitusteorian mukaan rahoituksen ongelmat ovat riittävyysongelma ja kannattavuusongelma, jotka aiheutuvat toimintaprosessin vaiheista: rahaa sitoutuu toimintaprosessiin siitä syystä, että rahan käyttö (menot) tapahtuu muun muassa investointien ja varastojen vuoksi ennen rahojen saamista (tulot).
Koko valtiontalouden osalta:
Valtiontaloudessa on selvä rahan riittävyysongelma siinä mielessä, että maksuvälineitä on riitettävä joka hetki, mutta riittävyysongelman syy ei ole yhtä selvästi sidoksissa toimintaprosessiin kuin yritysympäristössä. Rahan lähteistä oikeastaan vain maksut ovat sidoksissa valtion luovuttamiin hyödykkeisiin. Suurin rahalähde eli verot eivät ole kiinteästi yhteydessä valtion tuottamiin hyödykkeisiin, vaan verot voivat käytännössä olla korvausta edellisten vuosien ja tulevien vuosien hyödykkeistä. Tämän vuoksi valtio voisi aina sopivasti verottamalla varmistaa riittävän rahoituksen. (Valtion muista rahanlähteistä useimmat on yleensä sidottu johonkin kansalaisten tahdonvaraiseen toimintaan (esimerkiksi veikkausvoittovarat), jonka ajoitusta valtio ei voi määrätä.)
Valtion rahankäytössä toimintaprosessiin on sidoksissa maksut tuotannontekijöistä. Avustusten maksuajoituksen julkisyhteisöille, tuotantoelämälle ja kotitalouksille on valtio sitonut omilla päätöksillään. Näin ollen voidaan sanoa, että valtion rahan riittävyysongelman syy on vain osittain sidoksissa toimintaprosessiin ja valtio voisi periaatteessa verottamalla koota riittävän rahoituksen maksujaan varten etukäteen. Näin ei kuitenkaan tilanne ole käytännössä, vaan valtio usein joutuu rahan riittävyysongelman eteen. Valtion rahan riittävyysongelman syyt samoin kuin ratkaisutkin ovat siis moninaiset. (Rahan riittävyysongelmaa ratkaistaan yleensä puntaroimalla yhdessä veroja, maksuja ja lainoja. Väliaikaisesti valtio voi kattaa rahoitustarvettaan lainoilla.)
Rahoituksen kannattavuusongelma liittyy siihen, että toiminnasta on saatava tuottoa ainakin rahoituksen kustannusten verran. Tämä ongelma on liiketoiminnassa konkreettinen. Pääomalla on hinta, maksettu tai laskennallinen korko. Toiminta on kyettävä järjestämään siten, että se kattaa toiminnan kustannukset ja tuottaa voittoa vähintään tämän koron verran. Valtion toiminnassa on periaatteessa samanlainen rahan kannattavuusongelma, mutta käytännössä sitä ei ole. Kun valtion toiminnan aikaansaamaa hyötyä, voittoa, ei voi laskea tarkasti rahassa, ei rahoituksen kustannuksia voida verrata näihin tuottoihin.
.........................................................................................................................................................
Yksittäisen viraston tai laitoksen osalta:
Rahan riittävyysongelma ja rahan kannattavuusongelma saavat budjettitaloudessa toimivissa yksiköissä erityisiä piirteitä, sillä näiden rahoituksen ongelmia hallitsee kytkentä valtion muuhun talouteen ja valtion yhteiseen keskuskassaan.
Toimintayksikön kannalta rahan riittävyysongelma ratkaistaan pääsääntöisesti valtion budjetissa. Ensimmäisen vaiheen ongelmana on saada mahdollisimman suuret määrärahat valtion budjettiin.
Toisen vaiheen ongelmana on saatujen määrärahojen käytön suunnittelu siten, että määrärahat riittävät koko vuodelle. Kun pysytään määrärahojen käyttösuunnitelmassa, rahat riittävät koko vuodeksi. Budjettisidonnaislla toimintayksiköillä ei ole sellaista likviditeettiongelmaa, joka on itsenäistä talouttaan pitävillä yrityksillä, sillä saatuaan määrärahat ja suunniteltuaan niiden käytön, yksikkö voi lähettää laskujaan maksettavaksi, kunhan vain pysyy myönnettyjen määrärahojen sisällä.
Rahan kannattavuusongelmaa ei sen perusmerkityksessä budjettitaloudessa toimivilla yksiköillä ole, koska ainoa rahoituskanava on valtion keskuskassa. Rahan kannattavuuden laskeminen ei myöskään ole mahdollista maksuttomassa toiminnassa.
Mahdollista lisätietoa:
Valtion rahan riittävyysongelman syyt liittyvät hyvin vahvasti yhteiskuntapoliittisten tehtävien hoitamiseen. Veroaste pyritään saamaan sellaiseksi, että veroilla voidaan vaikuttaa vaihtotaseeseen, inflaatioon tai taloudelliseen kasvuun. Talouden vaihteluissa valtion vuotuinen budjetti pyritään tekemään tarkoituksella yli- tai alijäämäiseksi. Joskus rahaa pyritään kokoamaan enemmän kuin ao. vuonna tarvitaan ja ylijäämällä saatetaan vähentää lainoja, joskus taas kootaan rahaa vuotuista tarvetta vähemmän veroina ja maksuina ja lisätään lainanottoa
.........................................................................................................................................................
3. Kuvaile valtiotalouden ulkoista ja sisäistä valvontajärjestelmää erityisesti valtion budjetin näkökulmasta. Maksimipistemäärä tehtävästä on viisi (5) pistettä.
Meklinin teoksessa valvontajärjestelmää on selostettu sivuilla 148-160 ja 187-188. Hyvässä vastauksessa on tuotu esille sekä ulkoisen että sisäisen valvonnan määritelmät ja niiden ilmeneminen valtionhallinnossa sekä erityisesti valtion budjetin valvonnassa. Budjetin kannalta sisäistä valvontaa on selostettu luvussa 5.3., Talouden suunnittelu, toimeenpano ja valvonta. Mainitussa luvussa käsitellään budjetin toimeenpanoa ja menojen hyväksymis- ja maksumenettelyä.
.........................................................................................................................................................
3) Vaihtoehtotehtävä
Seuraavaksi esitetään kymmenen väittämää. Ne ovat juuri esitetyssä muodossa oikeita tai virheellisiä. Virheelliseksi on katsottava myös osittain virheellinen väittämä. Vastaukseksi sinun tulee rengastaa kunkin väittämän kohdalla oikealla laidalla oleva O-merkki (=oikein) tai V-merkki (=väärin) sen mukaan, katsotko väittämän oikeaksi tai virheelliseksi. Oikeasta vastauksesta (rengastuksesta) saa yhden (1) pisteen/väittämä. Väärästä vastauksesta saa miinus puoli (-1/2) pistettä/väittämä, ja vastaamatta jättämisestä annetaan nolla (0) pistettä/väittämä. Maksimipistemäärä tästä tehtävästä on kymmenen (10) pistettä, ja minimipistemäärä on miinus viisi (-5) pistettä.
|
1. |
Agenttiteoria koskee vain maksullisessa toiminnassa muodostuvaa suhdetta palvelutarjonnan ja kysynnän välillä. V (s.34 ja 39) |
|
V |
|
2. |
Valtion toiminta- ja taloussuunnitelman oikeudellinen sitovuus on pienempi kuin valtion yksivuotisella budjetilla, joka hyväksytään eduskunnassa. O (s.116) |
O |
|
|
3. |
"Value for money" on yleistynyt nimitys sille, että verorahoille saadaan mahdollisimman hyvä vastike. O (s.43) |
O |
|
|
4. |
Jos valtion toimintayksikön määräraha loppuu varainhoitovuoden aikana, on ylittäminen mahdollista vain eduskunnan määräenemmistöpäätöksellä. V (s.124-125, 147) |
|
V |
|
5. |
Tuotannontekijöiden hankkiminen valtion omaa toimintaa varten, valtionavut ja tulonsiirrot ovat keskeiset valtion menojen lajit. O (s.60-61) |
O |
|
|
6. |
Toimintayksikön sisäinen kirjanpito tarkoittaa sitä, että yksikössä taloushallinto kerää ja rekisteröi tietoa toimintayksikön tilinpäätöksen tuotto- ja kululaskelman ja taselaskelman laatimista varten. V (s.185) |
|
V |
|
7. |
Yleiskatteisuusperiaate valtion budjetin laadinnassa on haluttaessa mahdollista ottaa käyttöön lailla tai budjetin yksityiskohtaisissa perusteluissa. V (s.120) |
|
V |
|
8. |
Ennen tulosohjaukseen siirtymistä budjettirahoitteisessa julkissektorissa noudatettiin perinteisesti ns. panosohjausta. Panosohjauksen puitteissa vastuu oli keskitettyä, ja poliittiset päättäjät harjoittivat menolajibudjetointia ja päättivät yksityiskohtaisista asioista. O (s.40 ja 41) |
O |
|
|
9. |
Valtion omille liikelaitoksilleen maksamat korvaukset ovat sellaisia tapahtumia, jotka muodostavat yhteyden valtion budjettitaloudesta ja valtion keskuskassasta valtion liikelaitoksiin. O (s.77 ja 93-94) |
O |
|
|
10. |
Siirtomäärärahoja voi siirtää ja niitä on kahdenlaisia. Siirtomäärärahan saa myös ylittää ilman eduskunnan lupaa. V (s.125) |
|
V |
4) Aineistotehtävä
Aineistotehtävän materiaali koostuu liitteenä olevasta artikkeliotteesta sekä budjettikohdasta 29.30 (valtion vuoden 2008 talousarvioesitys).
Pohjaa vastauksesi siihen, mitä olet omaksunut Valtiontalouden perusteet -kirjasta.
Tehtävänanto
Muodosta ensin itsellesi käsitys siitä, mitkä ovat tärkeimmät valtion budjettiesityksessä 2008 aikuiskoulutukselle asetetut tavoitteet.
Kirjoita vastauspaperille jäsenneltynä tärkeimmät tavoitteet, joista aikuiskoulutuksesta vastaavat ovat tulosvastuussa ja tilivelvollisia. Analysoi sitten liitteenä olevan artikkeliotteen ja Meklinin kirjan pohjalta, miten ao. valtion budjettiesityksen aikuiskoulutuskohdan sisältö vastaa tavoitteiksi valtiolla asetettua selkeää tulostavoitteiden asettamista ja tulosvastuun terävöitettyä seurantaa.
Hyvässä vastauksessa pääpaino on aineiston analysoinnissa.
Maksimipistemäärä tästä tehtävästä on yhteensä seitsemäntoista (17) pistettä.
Hyvässä vastauksessa kuvataan ensi tiiviisti aikuiskoulutuksen tavoitteet aineiston pohjalta ja sitten analysoidaan systemaattisesti artikkelin ja Meklinin teoksen pohjalta liitteen aikuiskoulutuskohtaa valtion budjetissa. Ao. kohdassa tulee esille pyrkimys tuloksellisuustekijöiden (yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja toiminnallinen tuloksellisuus osatekijöineen) systemaattiseen esittämiseen, vaikkakaan laatuun ja vaikuttavuuteen liittyviä tarkasti mitattavia tekijöitä ei ole paljoakaan esitetty. Artikkelissa peräänkuulutettiin laadun ottamista aiempaa selkeämmin tuloksellisuuden kriteeriksi, ja siksi hyvässä vastauksessa tulisi eritellä nimenomaan laatutekijöiden merkitystä ja esiintymistä liitteen budjettikohdassa.
Erittäin hyvässä vastauksessa on osattu pohjata mainittua analysointia myös Meklinin kirjaan toimeksiannon mukaisesti, esimerkiksi Meklinin kirjan lukuun 3.1.3., Tuloksellisuus toimintaprosessin ongelmana. Luvussa kuvataan mittareita ja niiden laskemista sekä pohditaan mittaamisongelmaa julkisella sektorilla, erityisesti laadun ja tuloksellisuuden mittaamisen vaikeutta.
Liite 1. Artikkeli: Aikuiskasvatus 2/2005, Näkökulmia politiikkaan (Tuomas Pöysti)
"Valtion talousarviolainsäädäntöä on vuonna 2004 muutettu osana valtion tulosohjaus- ja tilivelvollisuusuudistusta. Uudistettu lainsäädäntö edellyttää aikaisempaa selkeämpää ja terävämpää tulostavoitteiden valmistelua ja asettamista. Velvoite koskee toiminta- ja taloussuunnittelua, talousarvioehdotuksia ja hallinnonalojen tulosohjausta sekä oikeiden ja riittävien tietojen antamista yhteiskuntapolitiikan vaikuttavuuden kehityksestä ja hallinnon sekä julkisten varojen käytön toiminnallisesta tuloksellisuudesta. Taustalla ovat pyrkimykset parantaa eduskunnan budjettivaltaa sekä hallituksen ja julkisen hallinnon vastuunalaisuutta. Muutoksella turvataan hyvinvointivaltion rahoitusperustaa parantamalla varainkäytön ja toiminnan tehokkuutta. Koulutuspolitiikkaa ja sen osana aikuiskoulutusta koskeva tavoitteenasettelu tulee uudistuksen seurauksena arvioitavaksi osaksi uudelleen.
Talousarviolainsäädännön uudet tuloksellisuuden kriteerit antavat hyödyllisiä näkökulmia koulutuspolitiikan ja sen osana aikuiskoulutuksen tuloksellisuuden tarkasteluun..."
"Tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan suunnittelun, budjetoinnin, tulostavoitteiden asettamisen sekä tulosvastuun ja tilivelvollisuuden uudistamista. Konkreettiset säännökset sisältyvät huhtikuussa 2004 uudistettuihin valtion talousarviosta annetun asetuksen (1243/1992, talousarvioasetus) säännöksiin (valtioneuvoston asetus 254/2004). Eduskunnan ja hallituksen asettamien tavoitteiden saavuttaminen edellyttää lisäksi, että valtiontalous ja valtionhallinto ymmärretään aikaisempaa selkeämmin eduskunnalle parlamentaarisesti vastuunalaisen valtioneuvoston johtamana konsernina. Eri politiikkasektoreita ja tämän mukana koulutuspolitiikkaa ja aikuiskoulutusta tarkastellaan tällöin hallinnonalojen ja organisaatioiden rajat ylittävinä kokonaisuuksina. Talousarviolainsäädäntöä on muutettu vuonna 2004 siten, että ministeriöt on velvoitettu terävämpään vaikuttavuustavoitteiden ja toiminnallisten tulostavoitteiden asettamiseen. Talousarviolain ja talousarvioasetuksen uudet säännökset korostavat lisäksi hallituksen ja ministeriöiden sekä valtion virastojen ja laitosten ennakollista ja jälkikäteistä tilivelvollisuutta julkisen toiminnan ja varainkäytön vaikuttavuudesta ja tarkemmasta toiminnallisesta tuloksellisuudesta. Tilivelvollisuutta ja tulosvastuuta toteutetaan uudessa tilinpäätöskertomusmenettelyssä. Hallituksen on erityisesti annettava vuodesta 2004 lähtien uusimuotoisessa valtion tilinpäätöskertomuksessa eduskunnalle oikeat ja riittävät tiedot (oikea ja riittävän kuva) valtion talousarvion noudattamisesta ja valtiontaloudesta sekä erityisesti myös yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta ja hallinnon toiminnallisen tuloksellisuuden pääpiirteistä. Tilivelvollisuusajattelu perustuu nykyaikaisiin käsityksiin kansanvaltaan ja hyvään hallintotapaan erottamattomana osana kuuluvasta vastuunalaisuudesta (talousarviolaki, HE 56/2003 vp). Tilivelvollisuuden ja tulosvastuun uudistuksen taustalla ovat hallituksen ja valtiovarainministeriön aloitteiden ohella eduskunnan viime aikoina vahvistunut kiinnostus asiaan. Erityisesti valtiontaloudellista kertomusmenettelyä ja sen kehittämistä edellisellä vaalikaudella selvittäneen Maria- Kaisa Aulan parlamentaarisen työryhmän (kertomusmenettelytyöryhmä 2002) ja kyseisen työryhmän työtä jatkaneen valtiovarainministeriön asettaman valtion tilinpäätöstyöryhmän (valtion tilinpäätöstyöryhmä 2003) ehdotuksissa omaksuttiin monilta osin uusia näkökulmia tulosvastuuseen julkisessa toiminnassa."
"Talousarviolakiin ja -asetukseen tulosohjaus- ja tilivelvollisuusuudistuksen toteuttamiseksi tehtyjen muutosten näkyvimpiä ja samalla merkittävimpiä osia on uuden tuloksellisuutta kuvaavan käsitteistön ja tuloksellisuuskriteerien käyttöönotto. Uudella käsitteistöllä voidaan paremmin käsitellä myös aikuiskoulutukseen liittyvien valtion toimien onnistumista. Perinteisen tulosohjauksen ongelmana on ollut esimerkiksi se, ettei siinä kovin selkeästi otettu tuotosten laatua huomioon tuloksellisuuden kriteerinä. Monilla koulutuksen sektoreilla laatu on kuitenkin jo pitkään tunnistettu tai ainakin pyritty tunnistamaan merkittäväksi tuloksellisuuden osaksi ja arviointiperusteeksi. Laadun tärkeyttä tuloksellisuuden kriteerinä korostaa osaltaan se, ettei useimmissa valtion osaksi tai kokonaan rahoittamissa palveluissa ja hallinnon toiminnassa ole yleensä kyse markkinamekanismien piiriin kuuluvista hyödykkeistä. Markkinat ja niillä markkinatoimijoiden tekemä hinnan ja laadun suhteen arviointi eivät siten välitä laatua ja preferenssejä sekä hinta-laatu - suhdetta koskevaa informaatiota sekä ylläpidä laatutasoa. Julkinen hallinto ja palvelutuotanto on helposti panossuuntautunutta ja kiinnittyy tuotettujen suoritteiden määriin. Tulosohjaus ilman erityistä huomion kiinnittämistä laatuun helposti myös vahvistaa määrällistä tuotantosuuntausta. Tästä on lukuisia esimerkkejä myös koulutuspolitiikkaa ja aikuiskoulutusta koskevassa tavoitteenasettelussa ja sitä koskevassa keskustelussa. Siinä on usein mahdollisimman suurta koulutukseen osallistumisen astetta ja osallistumismääriä korostava perusvire."
"Tuloksellisuus ymmärretään talousarviolain säädännön uudessa käsitteistössä useista eri näkökulmista hahmottuvana kokonaisuutena. Tuloksellisuus jakautuu laaja-alaiseen yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen ja toiminnalliseen tuloksellisuuteen. Yhteiskunnallinen vaikuttavuuden arviointi sisältää myös halutun muutoksen kustannusvaikuttavuutta koskevan tarkastelun. Toiminnallinen tehokkuus kuvaa puolestaan julkisen organisaation (virasto, laitos) aikaansaannoksia omassa toiminnassaan eli onnistumista tehtävässään. Toiminnallinen tuloksellisuus koostuu kolmesta osa-alueesta, jotka ovat tuotokset ja laadunhallinta, toiminnallinen tehokkuus ja henkisten voimavarojen hallinta. Tuotosten ja laadunhallinnan arviointiperusteita ovat aikaansaannoksina syntyvät yksilöitävät suoritteet ja julkishyödykkeet, palvelukyky ja laatu..."
"Laadun ottaminen huomioon tuloksellisuuden kriteerinä on aikuiskoulutusta koskevassa tavoitteenasettelussa tärkeää. Perusteena laatunäkökulman merkitykseen on yleisesti se, ettei nykymuotoisessa valtion virastojen ja laitosten toiminnassa sekä valtion rahoitustuilla rahoitetussa toiminnassa useinkaan ole markkinamekanismeja, jotka osaltaan pitäisivät yllä riittävää laatua."
"Laadun ottamisella selkeästi tuloksellisuuden kriteeriksi voidaan osaltaan ylläpitää sellaista koulutustarjontaa, joka optimaalisella tavalla kehittää yksilöiden ja sitä kautta koko yhteiskunnan sivistyksellistä ja osaamispääomaa sekä osallistumismahdollisuuksia. Tärkeää oli siten katsoa konkreettisesti sitä, miten koulutuksella voidaan aidosti parantaa työnhakijan tai ennakoivasti jo työttömyysuhan alaisen henkilön mahdollisuuksia sijoittua työmarkkinoille. Aikuiskoulutuksessa on tarpeen vahvistaa koulutuksen laadun näkökulmaa aikuiskoulutuspolitiikan tavoitteiden asettamisessa ja tuloksellisuuden arvioinnissa."
Liite 2. Valtion talousarvioesitys 2008
30. (29.30 ja 29.20, osa) Ammatillinen lisäkoulutus ja vapaa sivistystyö
Selvitysosa: Aikuiskoulutusta järjestetään noin 800:ssa julkisen valvonnan alaisessa oppilaitoksessa ja korkeakoulussa. Tämän luvun momenteilta rahoitetaan ammatillista lisäkoulutusta, oppisopimuskoulutusta, vapaata sivistystyötä, sivistys- ja neuvontajärjestöjä, opetustoimen henkilöstökoulutusta sekä aikuiskoulutuksen kehittämistä. Aikuiskoulutuksen voimavaroja sisältyy opetusministeriön talousarviossa lisäksi lukujen 29.10, 29.20, 29.40, 29.50 ja 29.90 määrärahoihin jäljempänä tässä luvussa esitettävän taulukon mukaisesti.
Yhteiskunnallinen vaikuttavuus
Opetusministeriön hallinnonalan aikuiskoulutusta kehitetään niin, että omaehtoinen aikuiskoulutus, työvoimapoliittinen aikuiskoulutus ja henkilöstökoulutus muodostavat toimivan kokonaisuuden. Opetushallinnon vastuulla ovat kaikille avoimen aikuiskoulutuksen perustarjonnan ja sen järjestäjien toimintaedellytysten turvaaminen, tutkintojärjestelmät ja opetuksen tunnustamisjärjestelyt, opetushenkilöstön ammattitaito, laadunvarmistus ja arviointi sekä yhdessä työhallinnon kanssa aikuiskoulutuksen tasa-arvon ja aliedustettujen ryhmien koulutusmahdollisuuksien sekä elinikäisen oppimisen edistäminen. Aikuiskoulutuksen saavutettavuuden, laadun ja vaikuttavuuden turvaaminen edellyttää laajaa yhteistyötä ministeriöiden, työelämän järjestöjen sekä oppilaitosten ja korkeakoulujen kanssa.
Opetusministeriön hallinnonalan omaehtoisen aikuiskoulutuksen yleistavoitteena on
- lisätä työikäisen väestön osallistumista osaamista ylläpitävään ja ammatillista liikkuvuutta parantavaan koulutukseen kilpailukyvyn ja työllisyyden turvaamiseksi,
- huolehtia riittävän, kaikille avoimen ei-tutkintotavoitteisen koulutustarjonnan saavutettavuudesta kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseksi,
- parantaa aikuisväestön elinikäisen oppimisen edellytyksiä yhteiskunnallisen tasa-arvon ja kansalaisten sivistysmahdollisuuksien turvaamiseksi sekä
- kehittää aikuiskoulutuksen laatua, alueellista vaikuttavuutta ja ohjausta kaikilla koulutustasoilla.
Toiminnallinen tuloksellisuus
Työikäisen väestön osaaminen ja koulutustason kohottaminen. Tavoitteena on, että vuosittain koulutukseen osallistuvien osuus työikäisestä aikuisväestöstä kasvaa 60 prosenttiin vuoteen 2012 mennessä. Ammatillisesti suuntautuneen aikuiskoulutuksen kehittämistavoitteina ovat riittävän työelämän kysyntää ja työikäisen väestön tarpeita vastaava koulutustarjonnan turvaaminen, opitun tunnustamisen ja hyväksilukemisen tehostaminen tutkintotavoitteisessa aikuiskoulutuksessa sekä työvoiman kehittymistä tukevan oppilaitosten palvelutoiminnan vahvistaminen. Korkeakoulututkinnon suorittaneen aikuisväestön mahdollisuuksia uudistaa osaamistaan parannetaan lisäämällä ylempien ammattikorkeakoulututkintojen ja korkeakoulujen järjestämien ammatillisten erikoistumisopintojen tarjontaa sekä kehittämällä alempaan korkeakoulututkintoon johtavia, työelämän tarpeisiin vastaavia koulutusreittejä avoimeen yliopisto-opetukseen. Aikuiskoulutuksen tehtävät ja erityispiirteet otetaan huomioon korkeakoulujen rakenteellisessa kehittämisessä sekä ammatillisen koulutuksen järjestäjien kokoamishankkeessa. Maahanmuuttajien kotoutumista ja työllistymistä edistetään aikuiskoulutuksella hallituksen työperäistä maahanmuuttoa koskevan toimenpideohjelman pohjalta.
Avoimet oppimismahdollisuudet. Vapaan sivistystyön oppilaitosten toimintaedellytyksiä vahvistetaan tasa-arvoa, sosiaalista koheesiota sekä aktiivista kansalaisuutta kannustavan aikuiskoulutuksen järjestäjinä ja koulutusta suunnataan informaatio-ohjauksen avulla alan valtakunnallisten järjestöjen kanssa määritellyille painopistealueille sekä maahanmuuttajille, senioriväestölle ja muille aikuiskoulutuksessa aliedustetuille kansalaisryhmille. Aikuislukion aineopiskelun tarjontaa suunnataan erityisesti maahanmuuttajien kielikoulutukseen sekä aikuisväestön osaamisen ja jatko-opintokelpoisuuden tarpeisiin. Verkko-opetuksen tarjontaa lisätään kaikilla koulutusasteilla. Avoimen ammattikorkeakouluopetuksen tarjontaa monipuolistetaan ja pääosa siitä suunnataan muille kuin ammattikorkeakoulujen omille opiskelijoille. Avoimen yliopisto-opetuksen saavutettavuutta parannetaan yhteistyössä vapaan sivistystyön järjestäjäverkon kanssa. Neuvontajärjestöjen toimintaa tuetaan aktiivista kansalaisuutta ja yhteiskunnan eheyttä tukevien tehtävien hoitamisessa. Noste-ohjelmassa syntyneet hyvät käytännöt levitetään koko aikuiskoulutuksen ja työelämän toimintatavoiksi.
Aikuisopiskelun ja elinikäisen oppimisen edellytysten parantaminen. Käynnistetään valtion rahoittaman opetustoimen henkilöstökoulutuksen uudistustyö hallitusohjelman tavoitteet huomioon ottaen. Aikuisopiskelun tieto- ja neuvontapalveluja ja ohjausta uudistetaan opetusministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön yhteisen toimenpideohjelman mukaisesti vuosina 2008-2012. Tavoitteena on, että työikäiselle väestölle voidaan tarjota koko koulutustarjonnan kattavat asiakaslähtöiset tieto- ja neuvontapalvelut ja että kaikki aikuiskoulutusta järjestävät oppilaitokset ja korkeakoulut tarjoavat aikuisopiskeluun soveltuvia ohjauspalveluja vuoteen 2010 mennessä. Vapaan sivistystyön oppilaitoksissa jatketaan vuonna 2006 käynnistettyä valtionavustuksina rahoitettavaa opintosetelin sovellusta erityistä tukea tarvitsevien osallistujaryhmien opintomaksujen alentamiseksi tai poistamiseksi.
Aikuiskoulutuksen laatu, vaikuttavuus ja ohjaus. Aikuiskoulutuksen laatu varmistetaan eri tavoin hankitun osaamisen osoittavilla tutkintojärjestelmillä ja valtakunnallisilla arvioinneilla sekä osallistumalla OECD:n ja EU:n tutkimuksiin ja selvityksiin. Näyttötutkintoon valmistavan ammatillisen koulutuksen laatua seurataan sähköisellä opiskelijapalautejärjestelmällä. Näyttötutkintojärjestelmää ja vapaan sivistystyön vaikuttavuutta koskevien arviointien tulokset otetaan huomioon aikuiskoulutuksen ohjausta ja rahoitusperusteita kehitettäessä. Käynnistetään ammatillisen lisäkoulutuksen rahoitusjärjestelmää koskeva selvitystyö.
|
Omaehtoisen aikuiskoulutuksen opiskelijamäärä ja suoritetut tutkinnot koulutusmuodoittain opetushallinnon alaisessa aikuiskoulutuksessa |
|||
|
|
2006 |
2007 |
2008 |
|
Koulutusmuoto |
toteutuma |
arvio |
arvio |
|
|
|
|
|
|
Aikuisten perusopetus |
|
|
|
|
tutkinto-opiskelijat |
850 |
850 |
850 |
|
Aikuisten lukiokoulutus |
|
|
|
|
tutkinto-opiskelijat |
7 588 |
7 500 |
7 000 |
|
aineopiskelijat |
14 892 |
15 000 |
15 500 |
|
Ammatillinen peruskoulutus |
|
|
|
|
näyttöön valmistava koulutus, opiskelijat |
13 097 |
13 000 |
13 300 |
|
aikuisille suunnattu opetussuunnitelmaan perustuva koulutus, opiskelijat |
2 400 |
2 000 |
1 700 |
|
oppisopimuskoulutus, opiskelijat |
13 500 |
13 000 |
15 050 |
|
suoritetut tutkinnot |
10 700 |
10 300 |
11 900 |
|
Ammattitutkintoon tai erikoisammattitutkintoon valmistava koulutus |
|
|
|
|
näyttöön valmistava koulutus, opiskelijat1) |
24 100 |
25 000 |
26 000 |
|
oppisopimuskoulutus, opiskelijat2) |
22 085 |
25 000 |
27 100 |
|
suoritetut tutkinnot |
13 000 |
14 100 |
14 800 |
|
Ammattikorkeakoulujen aikuiskoulutus |
|
|
|
|
amk-tutkinto, opiskelijat |
18 000 |
18 000 |
18 000 |
|
ylempi amk-tutkinto, opiskelijat |
1 050 |
2 100 |
2 600 |
|
ammatilliset erikoistumisopinnot, opiskelijat |
7 800 |
7 800 |
7 800 |
|
avoin ammattikorkeakoulu, opiskelijat |
12 400 |
13 000 |
13 500 |
|
suoritetut amk-tutkinnot |
4 300 |
4 400 |
4 400 |
|
suoritetut ylemmät amk-tutkinnot |
180 |
150 |
850 |
|
Yliopistojen aikuiskoulutus |
|
|
|
|
erilliset maisteriohjelmat ja muuntokoulutus, opiskelijat |
6 100 |
6 100 |
6 100 |
|
täydennyskoulutus, opiskelijat |
95 000 |
95 000 |
95 000 |
|
avoin yliopisto, opiskelijat |
89 000 |
89 000 |
89 000 |
|
Vapaan sivistystyön oppilaitokset3) |
|
|
|
|
kansalaisopistot, opiskelijat |
622 000 |
630 000 |
630 000 |
|
kansanopistot, opiskelijat |
112 000 |
112 000 |
112 000 |
|
kesäyliopistot, opiskelijat |
35 400 |
36 000 |
36 000 |
|
opintokeskukset, opiskelijat |
192 200 |
193 000 |
192 000 |
|
liikunnan koulutuskeskukset, opiskelijat |
79 300 |
80 000 |
80 000 |
1) Luvut kuvaavat tutkintotavoitteisen lisäkoulutuksen opiskelijoiden määrää - eivät valtionosuuden perusteena olevaa laskennallista opiskelijatyövuosien määrää.
2) Sisältää myös muun kuin tutkintoon johtavan koulutuksen opiskelijat.
3) Vapaan sivistystyön oppilaitosten opiskelijamäärän toteutumatieto on vuodelta 2006.
|
Aikuiskoulutuksen rahoitus opetusministeriön hallinnonalalla (euroa) |
|||
|
|
|
2007 |
2008 |
|
|
|
talousarvio |
esitys |
|
|
|
|
|
|
29.10 |
Yleissivistävä koulutus |
|
|
|
|
30. Valtionosuus ja -avustus yleissivistävän koulutuksen käyttökustannuksiin |
|
|
|
|
- perusopetuksen aikuisopiskelijat (arvio) |
1 234 000 |
1 323 000 |
|
|
- lukion aikuisopiskelijat (arvio) |
9 891 000 |
10 683 000 |
|
29.20 |
Ammatillinen koulutus |
|
|
|
|
01. Valtion ammatillisen koulutuksen toimintamenot |
|
|
|
|
- ammatillinen lisäkoulutus (arvio) |
600 000 |
600 000 |
|
|
30. Valtionosuus ja -avustus ammatillisen koulutuksen käyttökustannuksiin |
|
|
|
|
- näyttötutkintona suoritettava ammatilliseen perustutkintoon valmentava koulutus (arvio) |
50 430 000 |
52 213 000 |
|
|
- aikuisille suunnattu opetussuunnitelmaan perustuva koulutus (arvio) |
7 699 000 |
6 828 000 |
|
29.30 |
Ammatillinen lisäkoulutus ja vapaa sivistystyö |
454 659 000 |
455 948 000 |
|
|
- aikuiskoulutuksen kehittäminen, opetushenkilöstön koulutus ja tukitoimet |
17 355 000 |
17 371 000 |
|
|
- avoin ammattikorkeakouluopetus |
3 200 000 |
3 500 000 |
|
|
- yliopistojen aikuiskoulutuksen kehittäminen ja täydennyskoulutuksen tuotekehitystyö |
|
3 050 000 |
|
|
- valtionosuus ammatilliseen lisäkoulutukseen ja ammatillisille erikoisoppilaitoksille |
134 427 000 |
144 901 000 |
|
|
- valtionosuus ja -avustus vapaan sivistystyön oppilaitoksille ja järjestöille |
152 466 000 |
160 481 000 |
|
|
32. Valtionosuus oppisopimuskoulutukseen |
112 211 000 |
126 645 000 |
|
|
(34.) Valtionavustus aikuiskoulutuksen kohottamisohjelmaan |
|
|
|
|
- Noste-ohjelma |
35 000 000 |
- |
|
29.40 |
Ammattikorkeakouluopetus |
|
|
|
|
30. Valtionosuus ja -avustus kunnallisten ja yksityisten ammattikorkeakoulujen käyttökustannuksiin |
|
|
|
- aikuisten ammattikorkeakoulututkintoon johtava koulutus |
52 411 000 |
53 143 000 |
|
|
- erikoistumisopinnot |
9 085 000 |
9 212 000 |
|
|
|
- ylempi amk tutkinto |
6 115 000 |
7 676 000 |
|
29.50 |
Yliopisto-opetus ja -tutkimus1) |
|
|
|
|
01. Yliopistojen toimintamenot |
|
|
|
|
- avoin yliopisto-opetus |
13 000 000 |
13 000 000 |
|
|
- täydennyskoulutuksen hintojen alentaminen (enintään) |
415 000 |
1 065 000 |
|
|
20. Yliopistolaitoksen yhteiset menot |
|
|
|
|
- yliopistojen aikuiskoulutuksen kehittäminen ja täydennyskoulutuksen tuotekehitystyö |
3 050 000 |
- |
|
29.90 |
Liikuntatoimi |
|
|
|
|
50. Veikkauksen ja raha-arpajaisten voittovarat urheilun ja liikuntakasvatuksen edistämiseen |
|
|
|
|
- liikunnan koulutuskeskukset |
15 729 000 |
15 920 000 |
|
|
52. Valtionosuus liikunnan koulutuskeskuksille |
1 342 000 |
2 687 000 |
|
Yhteensä |
625 660 000 |
630 298 000 |
|
1) Taulukko ei sisällä yliopiston perustutkintoa opiskelevia aikuisia (yli 25 vuotiaina aloittaneita), joita oli noin 26 % aloittaneista ja joista aiheutuvat kustannukset ovat arviolta noin 159 milj. euroa vuonna 2008.
.......
.......
31. Valtionosuus ja -avustus ammatilliseen lisäkoulutukseen (arviomääräraha)
Momentille myönnetään 126 047 000 euroa.
Määrärahaa saa käyttää:
1) opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain (635/1998) mukaisten valtionosuuksien ja -avustusten maksamiseen ja
2) enintään 6 300 000 euroa työelämän palvelutoiminnan ja koulutuksen laadun kehittämiseen, näyttötutkintojen koe- ja materiaalipalveluihin, sähköisen palautejärjestelmän kustannuksiin sekä edellisiin vuosiin kohdistuviin loppusuorituksiin ja oikaisuihin.
Valtionosuuteen oikeuttavia laskennallisia opiskelijatyövuosia on enintään 15 200. Opiskelijatyövuosikiintiön estämättä määrärahaa saa käyttää oikaisupäätöksistä aiheutuvien valtionosuuksien maksamiseen.
Selvitysosa: Tavoitteena on, että tutkintotavoitteisen ammatillisen lisäkoulutuksen aloittaa vuonna 2008 noin 15 000 henkilöä ja opiskelijamäärä on noin 27 000. Heistä noin 80 % suorittaa näyttötutkinnossa ammatillisen tutkinnon tai sen osan vuoteen 2010 mennessä.
|
Määrärahan arvioitu käyttö |
€ |
|
|
|
|
|
|
1. |
Valtionosuus käyttökustannuksiin |
119 747 000 |
|
2. |
Valtionavustus työelämän palvelutoiminnan ja koulutuksen laadun kehittämiseen, näyttötutkintojen koe- ja materiaalipalveluihin sekä edellisvuosien loppusuorituksiin ja oikaisuihin (enintään) |
6 300 000 |
|
Yhteensä |
126 047 000 |
|
Valtionosuuden laskennassa pohjana käytettävä yksikköhinta on ammatillisen koulutuksen keskimääräinen yksikköhinta 9 589 euroa opiskelijatyövuotta kohden, jota porrastetaan eri hintaryhmissä. Noin 92 % lisäkoulutuksesta on omaehtoista ammatillista lisäkoulutusta. Vähintään 80 % koulutuksesta suunnataan ammatti- ja erikoisammattitutkintoihin valmentavaan koulutukseen.
|
Määrärahan mitoituksessa huomioon otetut muutokset (1 000 euroa) |
|
|
|
|
|
Kustannustason muutos (4,7 %) |
5 534 |
|
Yksikköhinnan pohjan tarkistus |
8 196 |
|
Valtionavustusten muutos |
-1 523 |
|
Toiminnan laajuuden muutos |
-2 584 |
|
Muut muutokset |
5 |
|
Yhteensä |
9 628 |
|
2008 talousarvio |
126 047 000 |
|
2007 talousarvio |
116 419 000 |
|
2006 tilinpäätös |
112 464 710 |
32. (29.20.31) Valtionosuus oppisopimuskoulutukseen (arviomääräraha)
Momentille myönnetään 126 645 000 euroa.
Määrärahaa saadaan käyttää opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain (635/1998) mukaisten valtionosuuksien maksamiseen.
Oppisopimusopiskelijoiden enimmäismäärä ammatillisessa lisäkoulutuksessa vuonna 2008 on 27 100. Oppisopimuksena järjestettävän ammatti- ja erikoisammattitutkintoon valmistavan koulutuksen yksikköhinta on 3 027 euroa ja muun ammatillisen lisäkoulutuksen 2 186 euroa opiskelijaa kohden.
Selvitysosa: Hallitus antaa eduskunnalle talousarvioesitykseen liittyvän esityksen ammatillisesta koulutuksesta annetun lain (630/1998) muuttamisesta siten, että tehdään mahdolliseksi virkasuhteisten henkilöiden oppisopimus.
|
Määrärahan arvioitu käyttö |
€ |
|
|
|
|
Peruskoulutuksen laskennalliset kustannukset (opiskelijat * yksikköhinta) |
112 458 000 |
|
- kunnallinen ammatillinen koulutus (11 470 * 7 383 €) |
84 652 000 |
|
- yksityinen ammatillinen koulutus (3 580 * 7 767 €, sis. alv) |
27 806 000 |
|
Kuntien rahoitusosuus |
-65 349 000 |
|
Lisäkoulutus |
|
|
- ammattitutkintoon ja erikoisammattitutkintoon valmistava koulutus (24 119 * 3 027 €) |
73 019 000 |
|
- muu lisäkoulutus (2 981 * 2 186 €) |
6 517 000 |
|
Yhteensä |
126 645 000 |
|
Määrärahan mitoituksessa huomioon otetut muutokset (1 000 euroa) |
|
|
|
|
|
Kustannustason muutos peruskoulutuksessa (4,7 %) |
2 099 |
|
Kustannustenjaon tarkistus |
-128 |
|
Peruskoulutuksen opiskelijamäärän muutos |
6 237 |
|
Lisäkoulutuksen opiskelijamäärän muutos |
6 226 |
|
Yhteensä |
14 434 |
|
2008 talousarvio |
126 645 000 |
|
2007 talousarvio |
112 211 000 |
|
2006 tilinpäätös |
107 901 064 |
(34.) Valtionavustus aikuisten koulutustason kohottamisohjelmaan (siirtomääräraha 3 v)
Selvitysosa: Momentti ja sen määräraha ehdotetaan poistettavaksi talousarviosta.
|
2007 talousarvio |
35 000 000 |
|
2006 tilinpäätös |
30 000 000 |
51. Valtionosuus ammatillisten erikoisoppilaitosten käyttökustannuksiin (arviomääräraha)
Momentille myönnetään 18 854 000 euroa.
Määrärahaa saa käyttää opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain (635/1998) mukaisen valtionosuuden maksamiseen.
Valtionosuuteen oikeuttavia laskennallisia tunteja on enintään 350 830.
Selvitysosa:
|
Määrärahan mitoituksessa huomioon otetut muutokset (1 000 euroa) |
|
|
|
|
|
Kustannustason muutos (4,7 %) |
846 |
Valtionosuuden perusteena käytettävä yksikköhinta on 54 euroa opetustuntia kohti.
|
2008 talousarvio |
18 854 000 |
|
2007 talousarvio |
18 008 000 |
|
2006 tilinpäätös |
17 948 846 |
Kalevantie 4, 33014 Tampereen yliopisto
puh. 050 318 7387
