Julkisoikeuden vanhat valintakysymykset, 2009
Tällä sivulla ovat saatavissa julkisoikeuden valintakoekysymykset mallivastauksineen vuodelta 2009.
OSA I
Täydennä seuraavat virkkeet tai vastaa seuraaviin kysymyksiin siten, että kirjoitat puuttuvan osan tai vastauksen (joka voi olla yksi tai useampia sanoja ja merkkejä) sille varatulle kohdalle. Täysin oikeasta vastauksesta saat 2 pistettä. Mikäli vastauksesta on vähintään puolet oikein, saat 1 pisteen. Muunlaisesta vastauksesta tai vastaamatta jättämisestä annetaan 0 pistettä. Maksimipistemäärä tästä osasta on 10 pistettä.
Vastauksen tulee perustua valintakoekirjaan.
1. Suomen julkisen hallinnon organisaatiossa on erotettavissa kolme eri päälohkoa:
a) ___________valtion hallinto__________ .
b) kunnallishallinto .
c) ___________välillinen julkishallinto____ . (s. 50)
2. Ylimääräisiä muutoksenhakukeinoja hallintolainkäytön järjestelmässä ovat:
a) _________prosessuaalinen kantelu___________________ .
b) _________päätöksen purku_________________________ .
c) _________menetetyn määräajan palauttaminen_________ . (s. 72)
3. Perustuslain mukaan Suomi jakaantuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua _____kunnan asukkaiden itsehallintoon____________________________ . (s. 51)
4. Eräs EU-oikeuden periaate edellyttää, että jäsenvaltiot toteuttavat kaikki ne toimenpiteet, jotka ovat aiheellisia EU-oikeudesta johtuvien velvoitteiden täyttämiseksi (periaatteen positiivinen elementti). Lisäksi sama periaate edellyttää, että jäsenvaltiot pidättäytyvät kaikista sellaisista toimista, jotka ovat omiaan vaarantamaan perustamissopimuksen tavoitteiden saavuttamista (negatiivinen elementti). Kyseinen periaate on nimeltään ___lojaliteettiperiaate_____ . (s. 47)
5. EU-asetusten välitön oikeusvaikutus tarkoittaa sitä, että asianomainen henkilötaho voi - ohi kansallisen oikeuden - vedota suoraan ja välittömästi EU-asetuksiin kansallisissa hallintoviranomaisissa ja ___tuomioistuimissa___ .(s. 46-47)
OSA II
Tämä osa sisältää 10 kohtaa, joihin sisältyy juuri esitetyssä muodossa yksi väittämä kuhunkin. Väittämä on joko oikea tai väärä. Vääräksi katsotaan myös osittain virheellinen väittämä.
Vastaukseksi Sinun tulee rengastaa kunkin kohdan oikeassa laidassa oleva O-merkki (=oikein) tai V-merkki (=väärin) sen mukaan, sisältääkö kohta mielestäsi oikean tai virheellisen väittämän. Oikeasta vastauksesta saat 1 piste/kohta. Väärästä vastauksesta tulee -1 piste. Vastaamatta jättämisestä saat 0 pistettä. Tee rengastukset niin, että niistä käy kiistatta ilmi vastauksesi. Maksimipistemäärä tästä osasta on 10 pistettä.
Vastauksen tulee perustua valintakoekirjaan.
1. Virkamiehen hallintoasiassa antamalla neuvolla on pääsäännön mukaan oikeudellinen sitovuus asiassa ratkaisuvaltaa käyttävän viranomaisen päätöksenteossa. (V, s. 68)
2. Valtion liikelaitos on valtion budjettitaloudesta erillinen oma oikeussubjekti. O (s. 51)
3. Työvoima- ja elinkeinokeskukset kuuluvat valtion alueellisiin viranomaisiin. O (s. 51)
4. Hallintolain mukainen viranomaisen neuvontavelvollisuus pitää sisällään myös asiakkaan suoranaiset avustustoimet. V (s. 68)
5. Viranomainen voi periä asiakkaalta hallintolain mukaisesta neuvonnasta palvelumaksua. V (s. 69)
6. Oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kuuluu muun muassa vaatimus menettelyn kohtuullisesta kestosta. O (s. 70-71)
7. Hallintotuomioistuin voi kunnallisvalituksen johdosta muuttaa valituksen kohteena olevan päätöksen sisältöä. V (s. 72)
8. Ehdoton yleinen edellytys taloudellisen tuen takaisin perimättä jättämiselle on tuensaajan vilpittömän mielen vaatimuksen täyttyminen. O (s. 67)
9. Yhteisöjen tuomioistuin voi ratkaista kysymyksen unionin säädöksen pätevyydestä. O (s. 48)
10. Euroopan unionin perusoikeuskirjassa turvataan oikeus hyvään hallintoon. O (s. 49)
OSA III: AINEISTOKOE
Lähtökohtatilanne
Pohjois-Suomessa Pellon tulliaseman partio pysäytti 22.4.2008 Pellossa yleisellä tiellä ajaneen henkilöauton, jossa oli ruotsalaiset rekisteritunnukset. Autoa kuljetti Suomessa asunut B ja hän oli autossa yksin. Auton omisti Ruotsin kansalainen, Ruotsissa pysyvästi asuva A. Hän seurusteli B:n kanssa ja hän yöpyi toisinaan B:n luona Pellossa. A oli aamuyöllä 22.4. lähtenyt B:n luota töihin Ruotsiin työtoverinsa mukana tämän autolla. A:n auto oli jäänyt B:n asunnon pihaan ja auton avaimet B:n asuntoon. Samana päivänä B ajoi A:n autolla kylän keskustassa olevaan elintarvikeliikkeeseen ostoksille, koska hänen oma autonsa oli korjattavana. A ei ollut antanut B:lle lupaa auton käyttöön.
Tornion piiritullikamarin päätös
Piiritullikamari 5.5.2008 tekemällään autoveropäätöksellä määräsi A:n maksettavaksi autoveroa 15 000 euroa.
Valitus Rovaniemen hallinto-oikeuteen
A vaati valituksessaan, että piiritullikamarin päätös kumotaan ja hänet vapautetaan maksuvelvollisuudesta.
Valituksessaan A mainitsi, ettei hän ollut autoverolain 31 §:n mukaisesti antanut autoaan Suomessa vakinaisesti asuvan henkilön eli B:n käytettäväksi. Hänen tapaukseensa soveltuivat autoverolain 35 §:n säännökset siitä, ettei veroa ole suoritettava. B:n tilapäinen ja lyhytaikainen autolla ajaminen on ollut kokeilun luonteista.
Tulliasiamiehen vastine valituksen johdosta
Autoverolain 2 §:n 2 momentin mukaan muualla kuin Suomessa vakinaisesti asuva henkilö voi käyttää ulkomailla rekisteröityä autoa enintään kuusi kuukautta verottomasti Suomessa. B on ollut huhtikuussa 2008 Suomessa vakinaisesti asuva henkilö, eikä hänellä siten ole ollut oikeutta käyttää ulkomailla rekisteröityä autoa.
Rovaniemen hallinto-oikeuden ratkaisu 3.11.2008
Autoverolain mukaan henkilöautosta on ennen ajoneuvon käyttöönottoa Suomessa suoritettava valtiolle ajoneuvoveroa siten kuin autoverolaissa säädetään. Lain 2 §:n 1 momentin mukaan käyttöönotolla tarkoitetaan käyttöä liikenteeseen Suomen alueella myös silloin, kun ajoneuvoa ei ole rekisteröity Suomessa. Poikkeukset tähän sääntöön on lausuttu lain 2 §:n 2 momentissa. Väliaikaisesti maahan tuotua ajoneuvoa ei lain 31 §:n mukaan saa luovuttaa eikä antaa käytettäväksi Suomessa vakinaisesti asuvalle henkilölle.
Pellon tulliaseman partio on 22.4.2008 tavannut Pellon kylällä, yleisellä tiellä tuolloin Suomessa vakinaisesti asuneen B:n yksin kuljettamassa Ruotsin rekisterissä olevaa henkilöautoa.
Ajossa 22.4.2008 ei ole ollut kysymys autoverolain 35 §:n 1 momentissa tarkoitetuista auton siirroista eikä käytöistä. A:n on katsottava jättämällä ko. henkilöauton B:n asunnon pihalle ja auton avaimet B:n asuntoon luovuttaneen väliaikaisesti maahan tuomansa ajoneuvon tuolloin Suomessa vakinaisesti asuneelle henkilölle käytettäväksi.
Tällä perusteella hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen ja vahvisti, että piiritullikamarin on määrättävä A:n maksettavaksi piiritullikamarin asiassa määräämä 15 000 euron suuruinen autovero.
Valitus korkeimpaan hallinto-oikeuteeen
A valitti säädetyssä järjestyksessä Rovaniemen hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valituksessaan A vaati, että hallinto-oikeuden päätös ja autoveroa koskeva piiritullikamarin päätös kumotaan.
Valituskirjelmässään A lausui, että autoa ei ollut tarkoitus tuoda Suomeen eikä sitä ollut autoverolain mukaisessa tarkoituksessa otettu käyttöön Suomessa. Auton käyttäminen B:n toimesta oli ollut tilapäistä ja lyhytkestoista ja siihen tuli soveltaa autoverolain 35 §:ssä mainittua poikkeusta, jolloin veroa ei ole suoritettava. Tätä poikkeussäännöstä ei muutenkaan ole tulkittava ahtaasti ja suppealla tavalla vaan pikemminkin laajentavasti.
VASTAA SEURAAVIIN KYSYMYKSIIN (asianomaiset autoverolain säännökset ovat liitteenä)
1. Minkälaisen ratkaisun korkeimman hallinto-oikeuden tulisi käsityksesi mukaan A:n valituksen johdosta tehdä (eli mikä on asiassa "oikea" ratkaisu)?
Hyväksyttävät kaksi eri vastausvaihtoehtoa ovat seuraavat:
(a) Korkein hallinto-oikeus kumoaa Rovaniemen hallinto-oikeuden ja piiritullikamarin päätökset. - Oikeudellisen perusteen tälle ratkaisulle muodostaa (individuaalisen) kohtuuden ja suhteellisuusperiaatteen toteuttaminen.
(b) Korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen ja Rovaniemen hallinto-oikeuden ja piiritullikamarin päätökset pysytetään. - Oikeudellisen perusteen tälle ratkaisulle muodostaa (muodollinen) laillisuusperiaate ja oikeusvarmuus; näistä voidaan johtaa sovellettavien säännösten sanamuodonmukaisen tulkinnan vaatimus.
2. Mikäli korkein hallinto-oikeus tässä asiassa hylkää valituksen, onko A:lla oikeus hakea hylkäävään päätökseen muutosta korkeimmalta oikeudelta ja voiko se kumota korkeimman hallinto-oikeuden antaman ratkaisun tai muuttaa sitä?
Korkeimmalla oikeudella ei ole toimivaltaa kumota tai muuttaa korkeimman hallinto-oikeuden asiassa antamaa ratkaisua. - Perustelu: Tuomioistuinlaitos on organisatorisesti kaksilinjainen: yleiset tuomioistuimen ja hallintotuomioistuimet. Yleisille tuomioistuimille kuuluvat riita-asiat ja rikosasiat. Hallintotuomioistuimet käsittelevät hallintolainkäytön piiriin kuuluvat asiat lopullisella tavalla. Järjestelmät eivät ole alisteisia toisiinsa nähden.
3. Korkeimpaan hallinto-oikeuteen tekemänsä valituksen lisäksi A tekee asiassa kantelun valtioneuvoston oikeuskanslerille ja pyytää, että tämä joko poistaisi piiritullikamarin tekemän autoveropäätöksen kokonaan tai ainakin alentaisi veron määrää. Voiko oikeuskansleri poistaa piiritullikamarin päätöksen tai muuttaa sitä?
Oikeuskansleri ei voi poistaa päätöstä eikä muuttaa sitä. - Perustelu: Oikeuskansleri ei ole muutoksenhakuviranomainen eikä kantelu ole muutoksenhakukeino. [Oikeuskanslerin käytettävissä olevat reaktiotoimet (esim. huomautuksen antaminen) voivat kohdistua päätöksentekijöihin ja muihin toimijoihin.]
4. Lisäksi A tekee asiassa kantelun Euroopan oikeusasiamiehelle. Voiko Euroopan oikeusasiamies poistaa piiritullikamarin tekemän autoveropäätöksen tai muuttaa sitä?
Euroopan oikeusasiamies ei voi poistaa piiritullikamarin tekemää päätöstä eikä muuttaa sitä. - Perustelu: Euroopan oikeusasiamies käsittelee vain unionin toimielinten ja niiden henkilöstön menettelyä koskevat kantelut. Euroopan oikeusasiamiehen toimivalta ei yllä kansalliselle tasolle silloinkaan, kun jäsenvaltion viranomaiset toimeenpanevat EU-oikeudellisia säädöksiä ja vaatimuksia. Euroopan oikeusasiamies voi kylläkin siirtää tälle tehdyn kantelun kansalliselle oikeusasiamiehelle.
________________
Autoverolaki 29.12.1994/1482
2 §:n 1 momentti
"Tässä laissa tarkoitetaan käyttöönotolla Suomessa ajoneuvon käyttöä liikenteeseen Suomen alueella myös silloin, kun ajoneuvoa ei ole rekisteröity Suomessa."
2 §:n 2 momentti
"Verollisena ajoneuvon käyttönä ei kuitenkaan pidetä muussa valtiossa kuin Suomessa vakinaisesti asuvan luonnollisen henkilön omaa tarvettaan varten väliaikaisesti maahan tuomansa muussa valtiossa kuin Suomessa rekisteröidyn ajoneuvon käyttöä yksinomaan hänen omaan tarpeeseensa enintään kuuden kuukauden keskeytymättömänä tai keskeytyvänä määräaikana kahdentoista kuukauden ajanjaksona tai piiritullikamarin 32 §:n nojalla antamana tätä pitempänä määräaikana, jos käyttö ei liity ajoneuvon ostoon Suomeen."
31 §:n 1 momentti
"Väliaikaisesti 2 §:n 2 momentin nojalla maahantuotua ajoneuvoa ei saa myydä, vuokrata tai muutoin luovuttaa eikä antaa käytettäväksi Suomessa vakinaisesti asuvalle, ellei ajoneuvosta ole suoritettu autoveroa."
35 §:n 1 momentti
"Veroa ei ole suoritettava, jos:
1) muu kuin 2 §:n 2 momentissa tarkoitettu henkilö tuo ajoneuvon maahan väliaikaisesti ainoastaan huoltoa, korjausta tai muuta käsittelyä varten, eikä silloinkaan, kun ajoneuvoa siirretään näiden toimenpiteiden suorittamiseksi maassa lyhyitä matkoja;
2) väliaikaisesti 2 §:n 2 momentin nojalla maahan tuotua ajoneuvoa siirretään 1 kohdassa mainitussa tai muussa vastaavassa tarkoituksessa lyhyitä matkoja, eikä 2 §:n 2 momentissa tarkoitettu henkilö voi tilapäisesti itse kuljettaa ajoneuvoa;
3) ajoneuvo, jota ei rekisteröidä Suomessa, tuodaan maahan tai otetaan käyttöön väliaikaisesti ja sen käyttö on yksinomaan kokeilu, tutkimuskäyttö tai tyyppikatsastus, tyyppihyväksyntä tai lyhytaikainen esittely."
_______________
Kalevantie 4, 33014 Tampereen yliopisto
puh. 050 318 7387
