KUNTA- JA ALUEJOHTAMISEN VALINTAKOEOSIO 2010

 

PISTEMÄÄRÄ MAX. 40

 

1.  VÄITTÄMÄT [min. -5 p., max. +5 p.]

 

Seuraavassa on esitetty viisi väittämää. Vastaa Häklin, Karpin ja Sotaraudan kirjoittaman artikkelin ” Alueellinen muutos ja sen hallinta” perusteella, onko väittämä oikein (O) tai väärin (V). Jos et tiedä, merkitse vastausvaihtoehdon paikalle viiva (-).

 

• Jokaisesta oikeasta vastauksesta saat yhden pisteen.

• Vastaavasti väärästä vastauksesta menetät yhden pisteen.

• ”En tiedä” -vastaus ei lisää eikä vähennä pisteitäsi.

• Tehtävän maksimipistemäärä on siten 5 ja minimipistemäärä -5.

 

A     Pääasiallisista integraatioteorioista vain liittovaltiorakenteita kehittämään
pyrkivä federalismi on selvästi valtiokeskeinen.                                                                     V (s. 136)

 

B     Osassa endogeenisiin kehitysmalleihin pohjautuvassa tutkimuksessa pyritään
tyypillisesti kuvaamaan ja selittämään korkeasti koulutetun työvoiman ja joustavien
organisaatiomallien hyödyntämistä kehittämisprosesseissa.                                                O (s. 147)

C     2000-luvun aluekehittämisen taustalla oleva ajattelu on seurausta alueellisen
epätasapainomallin soveltamisesta.                                                                                       V (s. 146)

 

D     ”EU on taloudellinen jättiläinen mutta poliittinen kääpiö.” Tällä usein toistetulla
väittämällä tarkoitetaan sitä, että EU:lla on jäsenmaidensa yhteenlaskettuun
bruttokansantuotteeseen nähden suhteettoman suuri budjetti mutta hyvin heikko
hallintajärjestelmä budjettipäätösten tekemiseksi.                                                                  V (s. 134)

 

E     Aluepolitiikan ja aluekehittämisen vasta hahmottumassa olevassa neljännessä aal-
lossa painottuvat vuorovaikutteisuus, oppiminen ja kehittämistoiminnan dynaamisuus.      O (s. 152)

 

 

2. MÄÄRITTELYTEHTÄVÄ [yht. 0-5 p.]

 

Määrittele lyhyesti (mieluiten yhdellä lauseella), mitä merkitsevät seuraavat käsitteet kuntajohtamisen yhteydessä. Tukeudu vastauksessasi Haverin ja Anttiroikon kirjoittamaan artikkeliin ”Kuntajohtaminen: haasteena paikallisten kilpailu- ja yhteistyösuhteiden hallinta”.

 

-ulkoistaminen [0-1 p.] • Aihetta käsitelty valintakoeteoksen sivulla 202

Ulkoistaminen on kuntien palveluihin liittyvä yleiskäsite, joka kuvaa kuntien palvelujen hankintaa kuntaorganisaation ulkopuolelta. Kunta voi hankkia ulkoistamansa palvelut muita kuntia ja yksityisiä yrityksiä kilpailuttamalla taikka vaihtoehtoisten palvelutuotantotapojen avulla.

 

-näennäismarkkinat [0-1 p.] • Aihetta käsitelty valintakoeteoksen sivuilla 205 ja 206

Näennäismarkkinoilla tarkoitetaan markkinoita muistuttavia julkisen palvelukysynnän ja -tarjonnan järjestelmiä, joita kunnat sääntelevät ja joihin liittyy usein tavanomaisista markkinoista poikkeavia järjestelyjä.

Näennäismarkkinat ovat palvelujen järjestämisessä verkostojen ja markkinoiden välimuoto, jonka tarkoituksena on julkisen sektorin vaateiden ja markkinoiden tehokkuuden yhdistäminen. Tätä välimuotoa voidaan käyttää silloin, kun kuntien palveluja ei voida hankkia markkinoilta.

 

-kumppanuus [0-1 p.] • Aihetta käsitelty valintakoeteoksen sivuilla  205 ja 210

Kumppanuudessa (partnership) on kyse toimijoiden välisestä yhteistyöstä, joka sijoittuu hierarkioiden ja markkinoiden välimaastoon. Kumppanuusmallit ovat joustavia ja vapaaehtoisia organisointitapoja, jotka tähtäävät toimijoiden intressien ja resurssien yhdistämiseen. 

Kumppanuuden käsitteellä on monia merkityksiä sen käyttöyhteydestä riippuen. Kumppanuuden yhtenä muotona on kunnan ja kansalaisyhteiskunnan välinen pitkäjänteinen yhteistyö, joka tuottaa hyötyä yhteistyön molemmille osapuolille. Tällöin kumppanuus on vaihtoehto markkinoiden hyödyntämiselle.

Kumppanuuden toisena muotona on kuntien ja yritysten välinen sopimuspohjainen julkinen-yksityinen -kumppanuus (public-private partnership, PPP) Sen erityismuotona on hankkeen yksityisrahoitusmalli (private finance initiative, PFI).

Kumppanuus liittyy usein markkinaehtoisuuteen, koska suurten palvelujen hankinta on kilpailutettava joko avoimen tai rajoitetun tarjouskilpailun kautta. Eräissä tapauksissa voidaan soveltaa myös neuvottelumenettelyä.  Kilpailuttaminen perustuu tilaajan laatimaan tarjouspyyntöön, johon vastanneiden yritysten välisen kilpailun voittajan kanssa kunta tekee pitkäaikaisen kumppanuussopimuksen.

 

-sopimuksellisuus [0-1 p.] • Aihetta käsitelty valintakoeteoksen sivuilla 203-205 ja 210

Sopimuksellisuudella tarkoitetaan menettelyä, joka liittyy vaihtoehtoisten palvelutuotantomuotojen soveltamiseen. Kyseessä kunnan ja palvelun tuottajan välinen sopimus. Sopimuksellisuuden keskeinen ilmentymä on tilaaja-tuottaja-malli, jossa ideana on erottaa palvelun tilaajana toimiva kunta palvelun tuottajista. Palvelun tuottajina voivat olla kuntien ohella palvelua tarjoavat yksityiset yritykset.

 

-markkinaehtoisuus [0-1 p.] • Aihetta käsitelty valintakoeteoksen sivulla 201-203

Markkinaehtoisuudella tarkoitetaan 1990-luvun hallinnon uudistuksen yhteydessä palvelujen kehittämiseen omaksuttua menettelyä, jossa sovelletaan markkinamekanismiin perustuvaa palvelujen hankintaa . Ulkoistaminen ja kilpailuttaminen ovat markkinaehtoisuuden keskeisiä käsitteitä.

Markkinaehtoisuus perustuu joko markkinoiden ja markkinamekanismien hyödyntämiseen taikka kunnan ja palvelun tuottajien välisiin sopimuksiin.  Jälkimmäinen menettely toteutetaan tilaaja-tuottajamallin avulla.

Markkinaehtoisuuteen liittyy kysyntä- ja tarjontatekijöitä. Kysyntätekijät painottavat palvelujen asiakaslähtöisyyttä ja asiakkaiden tarpeita. Tarjontatekijät korostavat julkisen ja yksityisen palvelutuotannon välistä kilpailua, joka lisää palvelujen tehokkuutta.

3. ESSEEKYSYMYKSET, kirjoita kukin vastuksesi sille varattuun tilaan [yht. 0-15 p.]

 

Vastaa Haverin ja Anttiroikon kirjoittaman artikkelin ”Kuntajohtaminen: haasteena paikallisten kilpailu- ja yhteistyösuhteiden hallinta” perusteella seuraaviin kysymyksiin (3A-C).

 

3A. Mitkä ovat kuntien yhteiskunnalliset tehtävät? [0-5 p.]

• Aihetta käsitelty valintakoeteoksen sivuilla 191-195

 

Kunnat ovat olennainen osa suomalaista yhteiskuntaa. Kunnilla on kaksijakoinen olemus. Toisaalta kunnilla on historiallis-orgaaninen perusta ja sen pohjalta kunnilla on yhteisöllinen perusta. Toisaalta kunnilla on kytkentä kansallisvaltioon. Kunnat mielletään silloin osaksi valtiollista kokonaisuutta.

Kuntien toiminta liittyy kansalaisten peruspalvelujen järjestämiseen, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteuttamiseen, kansalaisten poliittisten vapauksien turvaamiseen, paikallisen talouden aktiivisuuden edistämiseen sekä valtaan ja vastuuseen yhteisten asioiden hallinnan kysymyksissä.

Kuntien tehtävänä on hyvinvointipalvelujen järjestäminen, paikallisen talouden kehittäminen ja kestävästä kehityksestä huolehtiminen. Kuntien toiminnan perustana ovat demokratia- ja tehokkuusarvot. Edelliset liittyvät kuntalaisten osallistumiseen ja poliittisiin vapauksiin. Tehokkuusarvojen kannalta kunnat toimivat palvelujen paikallisina koordinoijina, yhteisön elinvoiman edistäjinä ja paikallisten resurssien kohdentajina.

 

 

3B. Mitä tarkoitetaan, kun todetaan, että kunnat ovat poliittisia alueyhteisöjä? [0-5 p.]

• Aihetta käsitelty valintakoeteoksen sivuilla 191, 194-197,  207-208 ja 210

 

Kunnallishallintojärjestelmän perustana ovat toimivat paikallisyhteisöt. Modernit kunnat ovat valtiollisessa kehyksessä toimivia itsehallinnollisia paikallisyhteisöjä, joilla on perustuslaissa määritelty asema.

Itsehallinto on tapa hallita yhteiskunnallisia asioita ihmistä lähellä olevien yhteisöjen kautta. Itsehallinnollisina yhteisöinä kunnat tarjoavat hallinnan foorumin, jonka kautta paikallinen omaleimaisuus, moninaisuus ja poliittinen tahto ja julkisuus pääsevät vaikuttamaan tehtyihin ratkaisuihin.

Kunnat toimivat alueyhteisön tahdon ilmaisijoina. Poliittisina yhteisöinä kunnat heijastavat asukkaiden intressejä selvittämällä asukkaiden ja sidosryhmien näkemyksiä ja tarjoamalla mahdollisuuksia aktiiviseen osallistumiseen.

Kuntien yhteisöllinen luonne merkitsee yhteyttä kuntalaisten ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Kunnallinen demokratia perustuu edustukselliseen demokratiaan, jossa ylin poliittinen valta on keskistetty asukkaiden valitsemalle valtuustolla. Kunnallisen demokratian muita toteuttamistapoja ovat kuntalaissa mainitut osallistumismuodot, maankäyttö- ja rakennuslain sisältämät osallistumismuodot. Kuntalaisten mielipiteet voivat tulla esiin myös osallistuvan demokratian, käyttäjädemokratian ja tietoverkkojen kautta.

 

 

3C. Miten uusi julkisjohtaminen (NPM) on 1990-luvulta lähtien vaikuttanut kuntajohtamiseen? [0-5 p.]

• Aihetta käsitelty valintakoeteoksen sivuilla 199-204

 

Johtamisessa on kyse ihmisten, ryhmien ja organisaatioiden toiminnan ohjaamisesta, jolla tähdätään kulloisenkin tehtävän mahdollisimman hyvään haltuunottoon ja sille asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen.

Kuntajohtaminen koostuu kuntaorganisaation tasosta ja paikallisyhteisön tasosta. Kuntaorganisaation johtaminen sisältää duaalimallin mukaisesti luottamushenkilöiden suorittaman poliittisen johtamisen ja viranhaltijoiden toteuttaman ammattijohtamisen.

Kuntajohtamiseen kohdistuneet muutokset ovat aiheuttaneet heilahduksia kuntien itsehallinnon ja valtion ohjauksen välillä. 1980-luvulta lähtien korostettiin kuntien itsehallinnon laajentamista. 2000-luvulla valtio on ottanut aktiivisen roolin kuntarakenteen ja palvelujen tuottamistapojen uudistamisessa.

1980-luvun lopulta lähtien kunnallishallintoa koskevat uudistukset ovat perustuneet uuden julkisjohtamisen (NPM) tarjoamiin oppeihin. Keskeisenä ideana on ollut konemaisen ja byrokraattisesti toimivan hallinnon muuttaminen tehokkaaksi ja joustavaksi. Siinä tarkoituksessa uudistuksissa on lisätty toiminnan tuloksellisuutta, innovatiivisuutta ja vaikuttavuutta ottamalla käyttöön yritysten johtamisessa sovellettuja johtamis- ja budjetointimalleja. Niihin on sisältynyt mm. seuraavia piirteitä:

 

-yksilön valinta ja asiakasorientaatio

-kilpailun ja yhtiöittämisen korostus

-päätösvallan siirto viranhaltijoille

-valtuuston toiminnan painottuminen strategisiin linjauksiin.

 

Työntekijöiden tasolla uusi julkisjohtaminen merkitsi tulosjohtamisen ja tulospalkkauksen soveltamista sekä seurannan ja arvioinnin tehostamista toimintojen johtamisessa.

 

4. AINEISTOTEHTÄVÄ [0-15 p.]

 

Johdanto:

 

Alueellista kehittämistä koskevassa ajattelussa ovat eri ajankohtina painottuneet erilaiset asiakysymykset ja kehittämisen tavoitteita koskevat, joskus vahvastikin ideologissävytteiset näkemykset. Kehittämispoliittinen ajattelu toisin sanoen muuttuu ajan saatossa. Tänään kehittämispoliittisiksi kutsuttavat linjaukset ovat oman aikamme kuvia. Sellaisina niiden vaikutukset tulevat myös jäämään tulevien suunnittelu- ja kehittämisprosessien tutkijoiden analysoitaviksi.

 

 

Kysymys:

 

Millaiset tekijät aineistona olevissa sanomalehtiartikkeleissa ilmentävät nykymuotoista aluekehittämistä koskevaa ajattelua – erotuksena perinteisemmälle aluepoliittiselle ajattelulle?

 

• Aihetta käsitelty erityisesti valintakoeteoksen sivuilla 141-150

 

Uusi aluekehittämisajattelu painottaa osaamista ja kokonaisten innovaatioympäristöjen kehittämistä (0,5 p). Sen sijaan että kehittämistyössä keskityttäisiin perinteiseen tapaan heikkouksien eliminoimiseen (0,5 p), keskitytään jo parin vuosikymmenen ajan sovelletussa kehittämisajattelussa tunnistamaan vahvuuksia ja edelleen vahvistamaan niitä (0,5 p). Uusi kehittämisajattelu on avartanut kaupunkien ja alueiden kehittämisestä vastaavien toimijoiden näkemyksiä: kehittämispoliittisia toimenpiteitä ja niiden vaikuttavuutta eri alueiden välillä vertaillaan ahkerasti (0,5 p) ja kehittämistä koskeviin valintoihin kohdistuvasta oppimisesta (0,5 p) on tullut kehittämistyön oleellinen osa. Uudelle kehittämisajattelulle ominaista on myös verkottuminen ja erilaisten toimijakokoonpanojen luominen tavoiteltavan kehityksen edistämiseksi (0,5 p)

 

Erityinen osoitus kehittämistä koskevan ajattelun muutoksesta ja samalla koko yhteiskunnan tuotantorakenteen muutoksesta on kaupallisten ympäristöjen tai suorastaan kaupallisten klustereiden nousu merkittäviksi kehittämispoliittisiksi tekijöiksi (0,5 p.) Perinteinen aluepoliittinen kehittämisajattelu oli sukua vielä perinteisemmälle teollistamispoliittiselle ajattelulle (0,5 p). Siten sen keinovalikoima suosi niin ikään perinteisiä tuotannollisia investointeja tai niitä tukevia järjestelyjä kehittämistyön välineinä (0,5 p). Tämän tuotantopainotteisuuden rinnalla on kehittämispoliittista merkitystään kasvattanut palvelusektori (0,5 p). Yksityinen kulutus ja vapaa-aikaan liittyvät toiminnot ovat siten nousseet merkittäviksi kasvutekijöiksi (0,5 p), mikä osaltaan selittää eri paikkakuntien kovana käyvän kilpailun suurten, vapaa-ajanviettoa palvelevien ja merkittäviksi matkailukohteiksi muotoutuneiden kauppakeskusten saamiseksi alueelleen (0,5 p).

 

Nykymalliseen kehittämisasetelmaan ja tapaan ymmärtää alueiden asema siinä kuuluu näkemys, jonka mukaan suomalaiset kaupungit eivät ole ensisijaisesti hierarkkisessa suhteessa toisiinsa vaan pikemminkin solmukohtia erilaisissa verkostoissa (0,5 p.). Tämä näkyy hyvin artikkeleissa, joissa kuvattavia, yhteneväisistä lähtökohdista toteutettavia kaupallisia kehittämishankkeita valmistellaan hyvin erilaisilla paikkakunnilla (0,5 p) ja siten hyvin erilaisissa toimintaympäristöissä. Mikkeli saattaa tällöin näyttäytyä suomalaisittain poikkeuksellisen kasvuintensiivisenä yritysten toimintaympäristönä ja toimia tältä osin luonnollista kokoaan selvästi suurempien kaupunkien sarjassa (0,5 p). Kyky saada kehittämisen kannalta keskeiset resurssit suunnattua merkittäviksi koettujen hankkeiden taakse on avainasemassa (0,5 p.). Vastaavasti ympäristönäkökohdat ja käsitykset kauppakeskusten vaikutuksesta kaupunkirakenteen muutokselle voivat kaataa suunniteltuja hankkeita (0,5 p.) – jopa perinteisen aluepoliittisen tuen suosimilla syrjäisemmillä alueilla (0,5 p), joilla ajatus keittämispoliittisen tuen saamisesta on voinut ankkuroitua vahvastikin paikallisiin toimintakulttuureihin.

 

Osa kehittämisjärjestelmän muutosta on entistä selvemmin markkinaehtoisten toimijoiden tuleminen mukaan kehittämisprosessien keskeisiksi vetureiksi (0,5 p). Osin tällainen veturirooli henkilöityy voimakkaisiin ja koko kauppakeskuskeskuskehittämiselle kasvot ja äänen antaviin yrittäjäpersooniin, kuten Toivo Sukari (0,5 p), osin se on vahvojen institutionaalisten toimijoiden, kuten IKEA tai jopa kansainväliset omistaja- ja rahoituslaitokset (0,5 p). Tämä kuvaa osaltaan nykyaikaisen kehittämisjärjestelmän kansainvälisesti verkottunutta luonnetta. Monet suunnittelullisiksi luonnehdittavat ratkaisut ovat kuitenkin yhä paikallisia (0,5 p) – erityisesti kaavoituksen ja maankäytön osalta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että vaikka kehittämisen suuntaviivoja koskeva yhteisymmärrys olisi saavutettu erilaisten paikallisten, kansallisten ja kansainvälisten toimijoiden kesken, voivat esimerkiksi paikalliset viranomaiset oman valvontatehtävänsä nojalla (vrt. Pirkanmaan ely Lahdesjärvi-artikkelissa) joutua jarruttamaan hankkeen etenemistä (0,5 p.). Tässä mielessä Mikkeliä koskevassa tapausesimerkissä erilaiset julkiset tahot muodostavat perinteisemmän – tai ”keskusohjatumman” – kehittämisen virallisen tukijärjestelmän (0,5 p).

 

Esimerkkitapaukset ilmentävät hyvin erilaisten kriittisten massojen saavuttamisen merkityksen kehittämistyössä: niissä kaikissa puutaan erilaisten mutta samaan aikaan käynnissä olevien toimintojen kietoutumisesta laajoiksi kokonaisuuksiksi (0,5 p). Erilaisten kehittämisresurssien kasautuminen markkinavoimien vaikutuksesta tällaiseksi massaksi on ollut yksi perinteisten kehittämismallien avaintekijöistä (0,5 p). Suuret kokonaisuudet edellyttävät hyvää saavutettavuutta, kuten Lempäälän Ideaparkin kävijöitä koskevasta toteamuksesta käy hyvin ilmi (0,5 p). Samoin Lahdesjärvi-tapauksessa hyvä saavutettavuus ja sitä palveleva perinteisen raskaan infrastruktuurin rakentaminen on avainasemassa myös tietoyhteiskunnan oloissa (0,5 p). Markkinavetoinen kehittämisjärjestelmä edellyttää eri tahojen kykyä olla oman roolinsa haltijana kehittämisprosessissa (0,5 p). Tämä edellyttää sekä asenteellista valmiutta että käytännön fyysistä saavutettavuutta (0,5 p).