Filosofian vanhat valintakoekysymykset, 2006

Kysymykset, mallivastaukset ja arvostelukriteerit pdf-tiedostona

Määttänen, Pentti: Filosofia –johdatus peruskysymyksiin.

Vastaa jokaiseen kolmeen tehtävään. Kirjoita kunkin tehtävän vastaukset eri vastauspaperille (saman tehtävän alakohdat voivat olla samalla paperilla). Kirjoita tiiviisti ja johdonmukaisesti. Muista myös selkeä käsiala. Kokeen maksimipistemäärä on 60.

1. Selitä David Humen käsitys kausaalisuhteesta. Mitä etuja ja mitä ongelmia Humen käsityksellä on? Mikä on Kantin ratkaisu samaan ongelmaan? Onko Kantin ratkaisu Humen käsitystä parempi? (max. 20 pistettä)

2. Peirce Määttäsen mukaan. (max. 20 pistettä)

3. a) Selitä lyhyesti, mitä tarkoitetaan seuraavilla termeillä:
   • normatiivinen etiikka ( 2p. )
   • metaetiikka ( 2p. )
   • deontologinen etiikka ( 2p. )

   b) Analysoi alla olevaa kahta tekstinäytettä. Kenen filosofien teksteistä on kysymys? Mitä etiikan suuntausta tekstit edustavat? Perustele vastauksesi ja esittele sekä suuntauksen keskeiset periaatteet että suuntauksen sisällä vallitsevia eroja. Pääsykoekirjassa mainitaan myös kolmas tämän suuntauksen edustaja, kuka? Kiinnitä vastauksessasi huomiota vastauksesi rakenteeseen ja selkeään ilmaisuun. (14 p.)

   I Lopuksi näillä eläimillä sopu on luonnollista, ihmisillä se syntyy pelkän sitoumuksen kautta ja on keinotekoista. Siksi ei ole mikään ihme, jos sitoumuksen lisäksi vaaditaan jotain muuta, jotta heidän sovustaan tulisi luja ja pysyvä: nimittäin yhteinen mahti, joka pitää heidät kurissa ja suuntaa heidän toimintansa yhteiseen hyvään. Sellainen yhteinen mahti, joka saattaa pystyä puolustamaan heitä ulkopuolisten hyökkäykseltä ja toistensa vääryyksiltä ja siten antamaan heille sellaisen turvan, että he voivat omalla työllään ja maan antimilla tulla toimeen ja elää tyydyttävästi, voidaan pystyttää ainoastaan niin, että kaikki heidän voimansa ja valtansa siirretään yhdelle ihmiselle tai yhdelle ihmisten kokoukselle, joka pelkistää tahdot äänten enemmistöllä yhdeksi tahdoksi. …

   Tämä on enemmän kuin suostumus tai sopimus, se on heidän kaikkien todellista ykseyttä yhdessä ja samassa persoonassa. Sen luo jokaisen ihmisen sitoumus jokaisen ihmisen kanssa, ikään kuin jokainen ihminen sanoisi jokaiselle, Valtuutan tämän ihmisen tai tämän ihmisten kokouksen, ja luovutan hänelle oikeuden hallita itseäni sillä ehdolla, että sinä luovutat oman oikeutesi hänelle ja valtuutat kaikki hänen toimintansa samalla tavoin . Kun näin on tehty, se ihmisjoukko, joka on näin yhdistynyt yhteen persoonaan, on YHTEISKUNTA, latinaksi CIVITAS. Näin syntyy se suuri LEVIATHAN, tai oikeastaan kunnioittavammin sanoen, se kuolevainen jumala, joka kuolemattoman Jumalan alaisena suo meille rauhan ja puolustuksen. …

   Ja hänessä on yhteiskunnan olemus: voidaan määritellä, että se on yksi persoona, jonka tekojen auktoreiksi suuren ihmisjoukon kaikki jäsenet ovat keskinäisillä sopimuksilla ryhtyneet, jotta hän käyttäisi heidän kaikkien voimaa ja edellytyksiä kuten parhaaksi näkee heidän rauhaansa ja yhteistä puolustustaan varten . Tämän persoonan kantajaa sanotaan SUVEREENIKSI, ja hänellä on suvereenin valta ; kaikki muut ovat hänen ALAMAISIAAN.

   Tämän suvereenin vallan voi saada kahdella tavalla. Ensinnäkin luonnollisella voimalla …

   Toiseksi ihmiset voivat sopia keskenään, että he vapaaehtoisesti alistuvat jonkun ihmisen tai kokouksen valtaan, ehdolla että saavat suojelusta kaikkia muita vastaan.

   II Tämä voimien summa saattaa syntyä vain useampien yhteistoiminnasta: mutta kun jokaisen ihmisen voima ja vapaus ovat hänen säilymisensä ensimmäisiä välikappaleita, niin kuinka voi hän sitoa niitä vahingoittamatta itseään ja lyömättä laimin sitä huolenpitoa, minkä hän on itselleen velkaa? Tämä vaikeus voidaan käsittelemääni asiaan nähden lausua seuraavasti:

   On keksittävä yhtymismuoto, joka kaikella yhteisellä voimalla puolustaa ja varjelee jokaisen yhteisön jäsenen henkilöä ja omaisuutta ja jossa kukin sellainen jäsen, liittyessään kaikkiin muihin, tottelee kuitenkin vain itseään ja pysyy yhtä vapaana kuin ennenkin. Tällainen on se perusvaikeus, jonka yhteiskuntasopimus ratkaisee.

   Tämän sopimuksen ehdot seuraavat niin kiinteästi asian luonnosta, että pieninkin muutos tekisi ne tyhjiksi ja tehottomiksi; niin että, vaikkei niitä ole ehkä milloinkaan julistettu, ne ovat kaikkialla samat, kaikkialla puhumatta tunnustetut ja hyväksytyt, siksi kunnes yhteiskuntasopimus rikotaan, jolloin kukin palaa taas ensimmäisiin oikeuksiinsa ja saa takaisin luonnollisen vapautensa, menettämällä sopimukseen perustuvan vapauden, jonka takia hän siitä luopui. …

   Niin pian kun tämä joukko on liittynyt yhdyskunnaksi, ei voida loukata ainoatakaan sen jäsentä käymättä koko yhdyskunnan kimppuun, ja vielä vähemmän loukata yhdyskuntaa jäsenten siitä kärsimättä. Näin kehottavat velvollisuus ja hyöty samalla tavalla molempia sopimusosapuolia avustamaan toisiaan, ja näiden samojen ihmisten on koetettava yhdistää tähän kaksinaiseen suhteeseen kaikki ne etuisuudet, jotka siitä riippuvat.