Ympäristöpolitiikan vanhat valintakoekysymykset, 2006

Sisältää mallivastaukset. Mallivastaukset pdf-tiedostona.

Haila-Jokinen: Ympäristöpolitiikka. Mikä ympäristö - Kenen politiikka

KYSYMYS 1

Millä tavoin toimijuuden käsite on hyödyllinen ympäristöpoliittisten tapahtumakulkujen ymmärtämiseksi? (maksimi 15 p.)

Toimijuutta on käsitelty erityisesti kirjan luvuissa 4,5 ja 6. Lisäksi toimijuuden käsite on määritelty kirjan sanastossa.

Mallivastaus jakaantuu 3 osaan, joista voi saada maksimissaan 2,6,7 pistettä .

1. Toimijuuden käsite: (max. 2 p.)

• Toimijuuden käsitteen avulla nostetaan esiin tietyn tapahtumaketjun ymmärtämisen kannalta tärkeät elementit. Taustalla on perusolettamus, että yhteiskunnallisen elämän monimutkaisuutta ei voi selittää vain vetoamalla yksittäisten ihmisten tai ihmisryhmien päätöksiin, valintoihin tai tekoihin.
• Käsite korostaa, että inhimillinen toiminta on käsitettävä prosesseina, ei irrallisina tapahtumina. Käsitteen avulla kuvataan sitä, miten monimutkaisiakin toimintaympäristöjä syntyy, vaikka kukaan ei niitä varsinaisesti keksi tai perusta.

2. Ympäristöpoliittinen toimijuus: (max. 6 p.)

Ympäristöpolitiikan kehitykseen ovat vaikuttaneet monet eri toimijat. (2p)

• Yksilöiden ja instituutioiden aktiivisen toiminnan ansiosta ympäristöpolitiikka vakiintui 1980-luvulla uudeksi yhteiskuntapolitiikan lohkoksi.
• Ympäristöpoliittinen toiminta on 1990-luvulta alkaen laajentunut myös varsinaisen ympäristöhallinnon ulkopuolelle: asetelma, jossa pystyttiin selkeästi erottelemaan toisistaan ympäristöpoliittinen toimija, säätelevä ja kontrolloiva viranomainen ja ympäristöpolitiikan kohde, on hämärtynyt.

Ongelmamääritys (2p)

• vaikuttaa olennaisesti siihen, mitkä toimijat nähdään tapahtuman, esimerkiksi konfliktin asianosaisiksi, vaikuttajiksi tai asiantuntijoiksi.
• Toisaalta toimijuuden esiin nostaminen auttaa löytämään kulloisestakin tapauksesta sellaista toimintaa, joka vaikutta olennaisesti ongelmien syntyyn, jatkumiseen tai ratkaisujen löytymiseen (203).

Olennaista on se, minkä asian suhteen toimijuutta tarkastellaan (esim. ensisijaisesti taloudellinen vai ympäristöpoliittinen toimija?). (2p)

• tilanteen osapuolet määrittävät omaa ja vastapuolen ympäristöpoliittista toimijuutta. Omaa toimijuutta suhteessa johonkin ongelmaan voidaan myös tarkoituksella vähätellä. s. 104
• Ympäristöpoliittisen toimijuuden synnyssä ei siis ole kyse vain uuden toiminnan tyypin, kuten ympäristöaktivismin synnystä, vaan myös olemassa olevien toimintojen määrittämisestä ympäristöpoliittiseksi toiminnaksi.

Bonus max 2p: Yhteiskunnallisen toiminnan kentät
Julkinen valta, markkinat ja kansalaisyhteiskunta ovat yhteiskunnallisen toiminnan kenttiä joille on ominaista erilaiset toimintatavat ja toiminnan periaatteet. Silti yksittäinen ihminen voi olla toimijana usealla kentällä, em. jako erottelee rooleja, toiminnan tapoja ja organisaatioita, joiden piirissä toiminta tapahtuu. (118) Kentät eivät myöskään ole selvärajaisia, eikä kaikkia toiminnan tapoja tai toimijoita voi suoraan laskea kuuluvaksi johonkin tiettyyn toiminnan kenttään. Kentät ovat kytköksissä toisiinsa monin säikein, niillä toimivat eivät olisi ympäristöpolitiikan toimijoita, jos ne eivät olisi vuorovaikutussuhteissa ympäristönsä ja muiden toimijoiden kanssa. (122) Tiedon välittäjinä kenttien välillä toimii ns. hybridiasiantuntija.

3. Esimerkkejä ympäristöpoliittisesta toimijuudesta ja toimijoiden väliset suhteet (max. 7 p.)

Toimijoita (2p ):

Yksilöt
Ihmisryhmät
Instituutiot
Tuotantoympäristö, Teknologiat
Sosiaalinen ympäristö ja kulttuuriset tekijät
Ei-inhimilliset tekijät kuten esineet, koneet, fyysinen sijainti, ilmasto

Yksilön ympäristöpoliittinen toimijuus (1p)

• Yksilö on ympäristöpoliittinen toimija, jonka ratkaisuilla on merkitystä luonnon ja muiden ihmisten hyvinvoinnille.
• Yksilön toimijuutta (samoin kuin hänen käsitystään omasta toimijuudestaan) rajoittavat ja mahdollistavat esimerkiksi instituutiot, yksilön sosiaaliset ja kulttuuriset sidokset ja muu toimintaympäristö.

Yksilön ja kollektiivisen toiminnan suhde (4p)

Yksilöt toimivat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa synnyttäen liikehdintää, joka tapahtuu tietyssä ajassa ja paikassa. Siten yksittäistä tekijää, joka johtaa tiettyyn lopputulokseen, on mahdotonta osoittaa. (1p)

Kirja esittää kaksi ideaa, joiden avulla voidaan ylittää yksilön tavoitteiden ja rakenteiden vastakkainasettelu

• Verkostot ja ei-inhimilliset toimijat: Verkosto määrittää, kuka oikeastaan on toimija ja kykenee vaikuttamaan asioiden kulkuun. (183) Toiminta tulee mahdolliseksi ja rajautuu erilaisten kollektiivien kautta, joihin voivat osallistua myös ei-inhimilliset tekijät kuten esineet, koneet, fyysinen sijainti, ilmasto, ajattelutavat jne.. Tällaista asioiden ja ihmisten väliaikaista yhteenkietoutumista voidaan tarkastella toimijaverkkoteorian avulla. (2p)
• Anthony Giddensin rakenteistumisen idea: Toimija, joka vaikuttaa ympärillään oleviin asioihin, luo samalla ehtoja ja edellytyksiä muiden ja myös itsensä tulevalle toiminnalle (165) rakenteet ja toimijuus ovat saman asian ulottuvuuksia. (1p)

Bonus max.1p

Edellisen taustaksi voidaan esittää:
Mancur Olsonin rationaalisen toiminnan teoria korostaa yksilötoimijan näkökulmaa. Sen mukaan yksilö voi lähteä kollektiiviseen toimintaan mukaan, jos siitä on hänelle itselleen hyötyä (158) Karl Polanyita mukaillen yhteiskunnallisia liikkeitä voidaan pitää puolustusmekanismeina, jotka suojaavat ihmisen ja luonnon hyvinvointia markkinatalouden repiviä vaikutuksia vastaan. Kyse on kuitenkin molempia kompleksisemmasta prosessista.

---

Maksimipisteiden saamiseksi ei edellytetä kirjassa kuvattujen esimerkkien käyttöä. Kirjassa on kuitenkin esitetty tapahtumakulkuja, joiden avulla toimijuuden käsitettä on mahdollista kuvata. Esimerkeiksi kelpaavia tapauskuvauksia ovat mm.

• UPM-indonesia
• Jätehuolto ja minä
• Kauppahallin virastotalokiista
• Metsäammattilaiset

KYSYMYS 2

Ympäristöongelmilla on enenevästi globaali luonne, joten kansainvälisen tason tapahtumat (esimerkiksi kansainväliset sopimukset) muodostavat ympäristöpolitiikan keskeisen osan. Paikalliset ja kansalliset toimet muodostavat kuitenkin kansainvälisen ympäristöpolitiikan keskeisen taustan siksi, että monet ongelmat ilmenevät paikallisesti ja että globaaleihin seurauksiin johtavat toimet toteutetaan enimmäkseen paikallisesti. Pääsykoekirjan näkökulma painottuu ensisijaisesti Suomen paikalliseen ja kansalliseen ympäristöpolitiikkaan. Kerro kirjan aineistojen perustalta, millaisin erilaisin tavoin paikallinen ja kansallinen toiminta välittyy kansainväliselle tasolle? (maksimi 15 p.)

Vastauksen pisteytys:

Kansallisen ja paikallisen ympäristöpolitiikan välittymistä kansainväliseen ympäristöpolitiikkaan käsitellään kirjassa monissa eri yhteyksissä; erotamme kysymykseen kolme eri näkökulmaa ja jaamme niille pisteet seuraavasti:

(A)

Aihepiirin olennaisin aines sisältyy lukuun 4, ”Kenen politiikka?” Kansallisen tason toiminnan välittymisestä kansainväliseksi on kyse jaksossa 4.1 analysoidussa UPM-Kymmenen ja kansalaisjärjestöjen välisessä määrittelykamppailussa. Analyysin keskeisten piirteiden esittelystä annamme pisteitä seuraavasti:

• Valtiovallan tuki investointipäätökselle (presidentti Ahtisaaren myöntämät kunniamerkit); 1 p.
• Kansalaisjärjestöjen kampanjointi investointipäätöstä vastaan (julkaisut, tiedotustilaisuus – Rabi); 1 p.
• Metsän määrittelyn keskeisyys kiistan kohteena + kolme erilaista näkökulmaa: taloudellinen kehitys; luonnonsuojelu; paikallinen toimeentulo; yht. 4 p.

Toisena kysymyksen alaan liittyvänä asiana luvussa käsitellään yhteiskunnallisten toimijoiden roolia otsonipolitiikan taustalla; Montrealin sopimus on onnistuneen kansainvälisen ympäristösopimuksen malli, jonka taustalla on ollut kansallisia toimijoita: ministerit; kansalaisjärjestöt; yhtiöt (DuPont); 2 p.

VAIHTOEHTOISESTI tähän yhteyteen soveltuu esimerkiksi myös ilmastopolitiikka; kirjan s. 44-5 käsitellään sitä, miten kansallinen ilmastopolitiikka ”koottiin” saamalla eri toimijat osallisiksi samaan prosessiin.

Kolmantena asiana käsitellään tiedon tuottajien ja tulkitsijoiden asemaa kansallista tasoa ja kansainvälistä tasoa välittävinä toimijoita = 1 p.

Koko kohta A yhteensä: 9 p.

(B)

Kirjassa käsitellään useassa yhteydessä sitä, miten paikallinen toiminta, sekä ympäristövaikutukset että niiden torjunta, kasvaa kansainväliseksi:

• merkityksettömien muutosten paradoksi (s. 42-3);
• Itämeren saastuminen ja suojelu (s. 83-6);
• teknologisten instituutioiden laajeneminen kansainvälisesti vaikuttavaksi tekijäksi; autoilu esimerkkinä (s. 220-2)

Tähän aihepiiriin liittyvistä oivalluksista 1 + 1 + 1 p. + bonus, jos kaikki kolme kohtaa tulevat mainituiksi.

(C)

Kolmas näkökulma, joka kirjassa annetaan kysymyksen aihepiiriin, liittyy ympäristöongelmien määrittelyyn.

• Kirjan kuva 1.2 esittää ympäristöongelmien kaksi vaihtoehtoista kehystämisen tapaa: globaali ja tieteellisesti objektivoiva tai ihmisten välittömän elämismaailman kokemuksista rakentuva. Tähän asetelmaan perustuvan ympäristön ”moninaisuuden” (s. 15-6) toteaminen.
• Konkreettisista ympäristön vaurioitumisen esimerkeistä kasvaa globaali moraaliprotesti ja ympäristöhuoli (s. 23-4, s. 40-1).
• Ympäristön politisoituminen laajenee kattamaan yhteiskunnallisen järjestelmän perustavia kysymyksiä kuten markkinatalouden luonnetta, eli globaaliksi (s. 55-7).
• Luonnon eettisen huomioonottamisen tasot laajenevat paikallisesta globaaliksi (s. 228-9).

Tähän aihepiiriin liittyvistä oivalluksista 1 + 1 + 1 p . + bonus, jos kaikki neljä kohtaa tulevat mainituiksi.

BONUKSET, 1 p. kukin

1. Kohta (B) yllä.
2. Kohta (C) yllä.
3. Tieteellisen tiedon kaksinaisuus kuvan 1.2 perustalta (kirjassa s. 241-2)
4. Ulrich Beckin riskiyhteiskuntateorian merkitys paikallisten ongelmien ja globaalien uhkien suhteen hahmottamiselle
5. Kansainvälisyys yhtenä ympäristöpolitiikan tulevaisuuden orientaationa (”EU-santarmi”).

KYSYMYS 3

Aineistotehtävä. Aineistona artikkeli Kahila, Jouko: Vesiensuojelu vaatii pitkäjännitteisyyttä. Köyliön samea silmäterä. Ympäristö 3/2006, s. 4-7.

Vastaa kohtiin a, b ja c. (maksimi 20 p.)

a. Nimeä artikkelitekstissä esiin tuotavat toimijat, jotka vaikuttavat Köyliönjärven tilaan, ja totea lyhyesti kunkin toimijan rooli . (maksimi 6 p.)

b. Tarkastele Köyliönjärven suojelua ympäristöpolitiikan vaikutuskeinojen näkökulmasta. (maksimi 6 p.)

c. Esitä artikkelin ja pääsykoekirjan nojalla erilaisia perusteltuja selityksiä Köyliönjärven tämänhetkiselle rehevöitymiselle. (maksimi 8 p.)

Aineistotehtävän ohje: Vastaamiseen tarvittava oheisteksti löytyy välittömästi vastauksille varattujen sivujen jälkeen. Voit irrottaa artikkelin sivut nipusta. Oheistekstiin tehdyt merkinnät eivät vaikuta vastauksesi arvosteluun. Palauta myös irrottamasi sivut kokeen valvojalle

A) (maksimi 6 p.)

Toimijoiden ja toimijoiden roolin tunnistaminen Köyliönjärvi-tekstistä edellyttää määritelmällisen ymmärryksen siitä, että toimija on tapahtumaketjun kannalta merkittävä tekijä. Vaikka tavanomaisesti termillä viitataan tietoiseen toimintaan, toimija voi vaikuttaa tapahtumiin myös tiedostamattaan tai tahtomattaan. Toimija voi olla paitsi yksittäinen ihminen, myös ihmisryhmä, yhteiskunnallinen instituutio, ei-inhimillinen olento, jopa fyysisen ympäristön osa. Artikkelissa esiin tuotavat toimijat rooleineen voidaan ryhmitellä seuraavasti (maksimipisteet edellyttävät siis toimijan nimeämisen ja toimijan roolin lyhyen luonnehdinnan):

Tiedontuottajat/asiantuntijat eli tutkijat [Helminen ja Sammalkorpi; myös Pyhäjärvi-instituutti]. (1,5 p.)

Järven ”inhimilliset” kuormittajat eli viljelijät ja haja-asutusalueiden asukkaat. (1,5 p.)

Järven suojelijat eli ympäristöviranomaiset eri tasoilla, Köyliönjärven suojeluyhdistys, järviseudulla ”lähes kaikki” (mm. monet viljelijät), Pyhäjärvi-instituutti. (1,5 p.)

Järven ”ei-inhimilliset” rehevöittäjät , erityisesti ravinteet ja särkikalat. (1,5 p.)

B) (maksimi 6 p.)

Mallivastaus koostuu kahdesta osasta:

1. vaikutuskeinojen määrittely (pääsykoekirjan luku 3.3)
2. vaikutuskeinojen tarkastelu Köyliönjärven tapauksessa

1.Vaikutuskeinojen määrittely (max. 2 p.)

Ympäristöhallinnon käytössä olevia politiikkaan vaikuttamisen työkaluja kutsutaan ympäristöpolitiikan vaikutuskeinoiksi. Vaikutuskeinojen kolme perustyyppiä ovat:

a.hallinnolliset määräykset

• perustuvat lakeihin ja normeihin ja voidaan ilmaista standardeina, rajoituksina, kieltoina ja lupina (0,5 p.)

b.taloudelliset keinot

• pyrkimyksenä yhdistää hallinnolliset määräykset ja markkinoiden toiminta
• keinoja sanktiot, kannustimet, kaupankäynti (0,5 p.)

c.informaatio-ohjaus

• kuluttajavalistus, ympäristökasvatus ja -koulutus, tutkimus- ja kehitystoiminta
• valtion lisäksi markkinat ja kansalaisyhteiskunnan toimijat
• tavoitteena vaikuttaa asenteisiin ja myös oikeuttaa valtiovallan toimia (0,5 p.)

Lisäksi toimijat saattavat toteuttaa ympäristöpolitiikkaa vapaaehtoisesti. Tätä kutsutaan ympäristöpoliittiseksi itseohjaukseksi. (0,5 p.)

2.Vaikutuskeinot Köyliönjärven tapauksessa (max. 4 p.)

Hallinnolliset määräykset:

• Järvelle on perustettu kaksi yksityistä luonnonsuojelualuetta, jotka kattavat luonnonsuojelulailla suojellun järvenosan sekä valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan kuuluvan alueen.
• Viranomaiset valvovat karjasuojien ja lantavarastojen valumia sekä lannan peltokäyttöä ja levitystä.
• Vesi- ja viemäriverkoston ulkopuolisten asuinrakennusten on tulevaisuudessa puhdistettava talousvetensä (rakennettava puhdistamot v. 2013 mennessä) (1,5 p.)

Taloudellinen ohjaus:
Maatalouden ympäristötukimallin keinot käytössä: suojavyöhykkeet, laskeutusaltaat, muut viljelytekniset keinot. (0,5 p.)

Informaatio-ohjaus:
Suomen ympäristökeskus ja alueelliset ympäristökeskukset ovat avanneet Internetissä järvien tilan ja kunnostuksen neuvonta- ja keskustelupalstan. (0,5 p.)

Itseohjaus:
Jo 15 vuotta sitten Köyliönjärven suojeluyhdistyksen aloite vesiensuojelusta. Suojeluyhdistys on vapaaehtoisuuden pohjalta toimiva yhteisö (rekisteröity yhdistys), ja se on koonnut laajan joukon järven suojelutoimien taakse (”mukana lähes kaikki”). Vapaaehtoisista suojelutoimista ollaan parhaillaan laatimassa ohjelmaa. Särkikalojen poisto on ollut tärkeä järven elvytystoimi. (1,5 p.)

(C) (maksimi 8 p.)

Hyvä vastaus yhdistelee aineksia artikkelista ja pääsykoekirjasta. Kirjassa (luku 7.3) tuodaan esiin, että ympäristöongelmiin sisältyy sekä luonnontieteellinen että yhteiskuntatieteellinen ulottuvuus. ”M iksi Köyliönjärvi on pahasti rehevöitynyt?” – e rilaiset vastaukset tähän kysymykseen painottavat eri tavoin luonnontieteellistä ja yhteiskuntatieteellistä tietoa. Mikään selitys ei yksinään ole riittävä, vaan luonnontieteellisen ja yhteiskuntatieteellisen tietämyksen tulisi nivoutua ympäristöpoliittisessa ajattelussa.

1. Luonnontieteellinen selitys. K-järvi on rehevöitynyt, koska järvessä on korkea ravinnepitoisuus. Vaikka ulkoinen kuormitus loppuisikin, sisäinen kuormitus – eli pohjasedimenteistä vapautuvat ravinteet – pitää yllä korkeaa ravinnepitoisuutta. Myös runsas särkikalasto rehevöittää K-järveä. [Tämän selityksen avulla ymmärretään ekologisia prosesseja ja pyritään tunnistamaan tärkeimmät vaikutusmekanismit]. (2 p.)

2. Ravinteiden alkuperää korostava selitys. K-järvi on rehevöitynyt, koska 130 kilometrin laajuisen valuma-alueen pelloilta valuu järveen ravinteita; erikoisviljelyssä on vielä tavanomaista korkeammat lannoitusmäärät. Myös haja-asutuksen talousjätevedet kulkeutuvat puhdistamattomina järveen. [Ravinteiden alkuperä on tärkeää selvittää, jotta järven pilaantumista voidaan estää.] (2 p.)

3. Ympäristöpolitiikan mahdollisuuksia painottava selitys. K-järvi on rehevöitynyt hajakuormituksen takia: järveen tulee ravinteita hyvin monista lähteistä, ja hajakuormitusta on vaikea torjua. Paikallista ympäristöpolitiikkaa järven suojelemiseksi pyritään kuitenkin kaiken aikaa tehostamaan ja monipuolistamaan (vrt. kohta 3b). (2 p.)

4. Ympäristöhuolen asemaan liittyvä selitys. K-järvi on rehevöitynyt, koska ihmiset ovat pyrkineet parantamaan elintasoaan. Tähän viitataan artikkelissa mm. siten, että ehkä vasta sokerijuurikkaan viljelyn loppuminen parantaa näkyvästi järven tilaa. (2 p.)

Huom. Kirjassa esitetyt selitykset (4) ja (6) eivät ole tässä vaadittuja perusteltuja selityksiä. Kirjan kohta 4 ei päde siksi, että K-järven tapauksessa asukkaat ja muut järven käyttäjät eivät ole olleet passiivisia. Kirjan kohta 6 taas on väite, ei selitys .