Ympäristöpolitiikan vanhat valintakoekysymykset, 2008

Tällä sivulla ovat saatavissa ympäristöpolitiikan valintakoekysymykset mallivastauksineen vuodelta 2008. 

 

Mallivastaus, kysymys 1:

Ympäristöpolitiikan käynnisti "ympäristöherätys" eli uudenlainen ymmärrys ympäristön merkityksestä yhteiskunnalliselle kehitykselle. Luonnehdi ympäristöpoliittisen toiminnan ympäristöherätyksen jälkeistä kehitystä.

Hyvään vastaukseen sisältyy sekä käsitteellistä tarkastelua että esimerkkejä kirjassa eriteltyjä tapauksia hyväksi käyttäen.

(A) Käsitteellinen osa

Perusasetelma on esitelty kirjan alussa; siinä on kaksi olennaista ulottuvuutta:

                                 i.        ympäristöpolitiikka on julkisen vallan toimenpidealue - lainsäädäntö alkoi kehittyä, ja hallinto vakiintua sekä hallinnon vaikutuskeinot monipuolistua; kirjassa korostetaan läpikäyvästi, että julkinen valta on toimija; ja

                               ii.        ongelmien määrittelemiseksi muotoutui poliittinen prosessi, jossa eri toimijat edustavat ja edistävät erilaisia näkemyksiä.

(B) Esimerkkeihin perustuva spesifiointi

Kirjassa on kuvattu kolme tapahtumakulkua, jotka valottavat seikkaperäisesti ympäristöpoliittisessa toiminnassa ympäristöherätyksen jälkeisenä aikana tapahtunutta kehitystä:

• maatalouden ympäristöongelmat;
• ympäristönsuojelu yrityksissä;
• Tampereen kauppahallin virastotalon suojelukiista.

Vastauksen ainesten spesifiointi:

(A)

Julkisen vallan toiminnan kehittyminen:

• ympäristöstä on muodostunut yleisesti hyväksytty yleiskäsite, jonka perustana on yleinen etu;
• aluksi ryhdyttiin säätämään ympäristön eri osa-alueita koskevia erityislakeja, mutta niiden yhdentäminen yhtenäiseksi lainsäädännöksi ja ympäristöpolitiikan "integroiminen" on myöhemmin voimistunut;
• hallinnon vakiintuminen perustanaan ympäristöministeriö + hallinnollisen strategian terävöityminen;;
• hallinnon toiminnallisesti ja siis poliittisesti tärkeiden tasojen spesifioituminen: EU + kansainväliset sopimukset/ keskushallinto// alueelliset ympäristökeskukset// kunnat;
• vaikutuskeinojen (ohjauskeinojen) kehitys.
• BONUSPISTE: vastaus, josta käy selvästi ilmi, että uudemmassa lainsäädännössä korostuu prosessinäkökulma (YVA), saa lisäpisteen;

Toimijakentän monimuotoistuminen:

• huolenpito ympäristöstä (ympäristöhuoli) on muodostunut toimintaa voimistavaksi ja yhteiskunnan eri toimintoihin vaikuttavaksi kulttuuriseksi näkökannaksi;
• toiminnan olennainen ulottuvuus on uudenlaisten vaatimusten esittäminen sekä vallitsevien käytäntöjen kyseenalaistaminen -- "merkitsemisen politiikka";
• ympäristöpoliittista toimintaa jäsentää kolmijako kansalaisyhteiskunta - julkinen valta - markkinat;
• ympäristöpoliittinen toiminta ilmenee kollektiivisena toimintana, jota toteuttavat yhdistykset ja erityisesti kansalaisliikkeet;
• toiminta tähtää myös toimintaehtojen parantamiseen - tämä ilmentää juuri esimerkiksi kansalaisyhteiskunnan ja julkisen vallan (sekä markkinoiden ja julkisen vallan) välisiä jännitteitä;
• BONUS: vastaus, jossa spesifioidaan verkostojen luominen ja vahvistaminen toimintaehtojen parantamisen menetelmänä, saa lisäpisteen.

(B)

Esimerkkitapaukset.

(B1) maatalous - tapaus selventää erityisesti politiikkalohkojen yhdentämistä ja eri vaikutuskeinojen suhteita:

• näkemys maatalouden ympäristöongelmien luonteesta on muuttunut - tähän liittyvä vaiheistus;
• maatalouspolitiikan toimijoilla ja ympäristöpolitiikan toimijoilla on ollut vastakkaisia käsityksiä asiasta;
• toimijoiden arviot vaikutuskeinojen tehosta ja hyväksyttävyydestä eroavat merkittävillä tavoilla.

(B2) yritykset - tapaus selventää erityisesti uusien toimintamuotojen "sisäsyntyistä", siis suoranaisesti hallinnosta riippumatonta syntymistä:

• yritysten "vihertyminen" omaehtoisen ympäristömyönteisen toiminnan osoituksena;
• ympäristöjohtaminen systematisoituvana menetelmänä kehittää ympäristömyönteistä toimintaa - erityisesti siten, että syntyy myös kustannussäästöjä, jotka voidaan dokumentoida;
• ympäristökysymyksen huomioiminen vaikuttaa siten, että yritysten yhteiskuntasuhteet monipuolistuvat ja toiminnan kenttä laajenee: yhteiskuntasuhteet (vastuullinen liiketoiminta) korostuvat, ja yritysten keskinäinen yhteistyö muun muassa raaka-aineiden käytössä kehittyy.

(B3) kauppahallin virastotalo - tapaus selventää kansalaistoiminnan merkitystä, sekä toiminnan organisoitumisen omaehtoisuutta:

• organisoitumisen sattumanvaraisuus (kontingenssi) - pienestä alusta kehittyy merkittävä liike;
• kansalaistoiminnan kaksi mallia - tottelemattomuuden (talon valtauksen) merkitys tässä tapauksessa;
• toiminnan suorien ja epäsuorien seurausten erottaminen ja erittely, so., yhtäältä se vaikuttaa kamppailun kohteen kohtaloon, toisaalta se johtaa liikkeen pysyvämpään organisoitumiseen.

HUOM:

Edellisten esimerkkien ei tarvitse tulla esitetyiksi itsenäisinä tapausanalyyseinä vaan ne voivat limittyä yleisluonteisemman esseevastauksen sisään. Pisteitä voi myös saada yhteen vastaukseen useista esimerkeistä yllä esitetyn jäsennyksen mukaan. Myös muiden kirjassa mainittujen tapausten esittämisestä soveliaassa yhteydessä voi saada pisteen/ pisteitä edellä esitettyjen teemojen mukaisesti.

 

Mallivastaus, kysymys 2:

Analysoi luonnontieteellisen ja yhteiskuntatieteellisen tiedon suhdetta ympäristöongelmien luonteen selvittämisessä. Perustele vastauksesi käyttämällä hyväksesi jotain kirjassa eriteltyä tapausta. [15 p.]

Mallivastaus

Ympäristöongelmien määrittely ja monitieteisyys

Käsitteen 'ympäristö' moniulotteisuus määrittää ympäristöongelmien luonteen selvittämistä. Ympäristöä ei voi arvioida aina ja kaikkialla samoilla kriteereillä ja sama ympäristö näyttäytyy erilaisena eri ihmisryhmille. Tärkeintä on tunnistaa, että yksittäisten ihmisten ja ihmisryhmien erityisten ympäristöjen ja koko ihmiskunnan tieteellisin perustein arvioidun ympäristön yhteensovittaminen on itsessään yksi tärkeimmistä ympäristöajattelun ongelmista.

Ympäristöongelmia on mahdotonta määritellä pitämättä lähtökohtana joitain olettamuksia yhteiskunnallisen järjestyksen luonteesta. Inhimillinen olemassaolo edellyttää järjestäytynyttä yhteiskuntaa ja ympäristökriisi arvioidaan inhimillisen olemassaolon perusteella.

Luonnontieteellinen ja yhteiskuntatieteellinen tietämys ovat ympäristöongelmien määrittelyssä keskenään rinnakkaisia ja edellyttävät toisiaan. Myös luonnontieteen näkökulmasta ympäristöongelmat ilmenevät luonteeltaan yhteiskunnallisina. Useat yhteiskunnallisesti tuhoisimmista ympäristöongelmista ovat luonnon toimintakyvyn ekologisin kriteerein arvioituna jokseenkin merkityksettömiä.

Yksittäisten ympäristöongelmien merkitystä ei siis voida arvioida yksin luonnontieteen nojalla, vaan arviointi nojautuu kulttuurisiin ja poliittisiin näkökohtiin. Luonnontiede on kulttuuristen merkitysten suhteen ns. mykkä, sillä kulttuuriset seikat eivät kuulu luonnontieteen alaan, ja luonnontieteellä onkin ollut ympäristöongelmien havaitsemisessa vähäisempi merkitys kuin usein ajatellaan.

Bonus: merkityksettömien muutosten ja paikan paradoksin selittäminen tässä yhteydessä kirjassa mainittujen esimerkkien avulla.

Selvitys ympäristöongelmien määrittelyprosesseista.

Pääasioita ovat seuraavat: Ympäristöongelmat ovat yhteiskunnallisten määrittelyprosessien tuloksia. Niitä arvioidaan yhteiskunnallisen järjestyksen ja inhimillisen olemassaolon perusteella, ja eri toimijoilla on erilaisia ongelmanmäärityksiä. Ympäristöongelmat eivät siis ole historiattomia, objektiivisia ja kiistattomia asiaintiloja. Keskeisintä on, miten vakavaksi eri toimijat arvioivat kulloisenkin ongelman. Ongelmamääritykset kilpailevat keskenään, ja ne elävät jatkuvasti julkisen keskustelun sekä ympäristön muutoksiin liittyvien käytäntöjen, arvostusten ja toimintatapojen muuttuessa. Ympäristöongelmien määrittelyprosessia havainnollistaa Hanniganin esittämä ympäristöongelmien muotoutumismalli

Monitieteisyys mahdollistaa kunkin kysymyksen lähestymisen monen eri tieteenalan näkökulmasta kysymyksen luonteen mukaan. Erilaiset kysymykset edellyttävät erilaista tietämystä. Asetelmaa on hedelmällistä lähestyä vastakohta-avaruuden idean kautta.

Kuvaus tieteestä ja tiedeyhteisöstä ympäristöongelmien esiin nostajana.

Pääasioita ovat seuraavat: Tiede on tärkeä ympäristöongelmien esille nostaja, sillä ympäristömuutokset ovat usein tavallisten ihmisten aistihavaintojen ja kokemusmaailman ulkopuolella. Tiedeyhteisö siis on keskeinen ympäristöpolitiikan toimija. Ympäristöherätyksen toimijoina kirjassa mainitaan yksittäisiä tutkijoita, esimerkiksi Carson, Commoner, Ehrlich ja Nuorteva. Hyvä esimerkki myös on tiede otsonikadon havaitsijana ja esille tuojana; otsonipolitiikassa tieteellisellä tutkimuksella oli tärkeä asema. Tieteen tekijät ovat kuitenkin harvoin tekemässä poliittisia päätöksiä. Tieteellisen tiedon poliittinen vaikutus riippuu siitä, millaiseen yhteyteen se asetetaan. Tieteellinen tieto tarvitsee puolestapuhujia ja tulkitsijoita eli toimijoita, jotka kykenevät osoittamaan luonnontieteellisen tiedon merkityksen ja välittämään tätä tietoa (tässä voidaan käyttää hybridiasiantuntijan ja mielipiteen muokkaajan käsitteitä).

Kirjassa luonnontieteen ja yhteiskuntatieteen suhdetta ympäristötutkimuksessa käsitellään kattavimmin sivuilla 261-266 esitetyn Kirkkojärven leväkukintaesimerkin kautta.

Esimerkissä kysytään, "miksi Kirkkojärvessä oli viime kesänä paha leväkukinta", ja annetaan kuusi toisistaan poikkeavaa vastausta.

1.  Järvessä oli leväkukinta, koska veteen liuenneet ravinteet antoivat edellytykset levien massaesiintymiselle. Tämä selitys on luonnontieteellinen. Sen avulla ymmärretään leväkukintoihin johtavia ekologisia prosesseja ja pyritään tunnistamaan tärkeimmät vaikutusmekanismit.

2.  Järvessä oli leväkukinta, koska kirkonkylän jätevedet laskettiin puhdistamattomina järveen. Tämä vastaus selittää järveen valuneiden ravinteiden alkuperää. Lähteet on tietenkin tärkeää selvittää, jotta saastuminen voitaisiin estää.

3.  Järvessä oli leväkukinta, koska hajakuormitus on aiheuttanut järven rehevöitymisen. Tämä vastaus koskee mahdollisuuksia torjua rehevöitymistä ympäristöpoliittisin toimin.

4.  Järvessä oli leväkukinta, koska ranta-asukkaat ja muut järven käyttäjät ovat olleet passiivisia. Tämä vastaus koskee järven puhtautta vaalivan ja puolustavan toimijuuden, siis kansalaisten aktiivisuuden, syntyehtoja.

5.  Järvessä oli leväkukinta, koska ihmiset ovat oikeutetusti pyrkineet parantamaan elintasoaan. Tämä vastaus liittyy siihen, millainen asema ympäristöhuolella on Suomen yleisessä ilmapiirissä ja arvomaailmassa.

6.  Järvessä oli leväkukinta, koska järven valuma-alueella asuu liikaa ihmisiä. Tämä vastaus nojaa ihmisten ahneuteen taustaselityksenä, joten se ei ole selitys vaan väite.

Vaihtoehtoisesti muista kirjassa esitetyistä esimerkeistä voi saada pisteitä, jos niiden avulla on onnistuttu nostamaan keskeisiä näkökulmia inhimillisen ja ei-inhimillisen ja sen merkityksestä luonnontieteellisen ja yhteiskunnallisen tiedon suhteelle ympäristöongelmien selvittämisessä. Seuraavat esimerkit ovat mahdollisia: Indonesian metsäkiista, otsonikatotapaus, sikäli kun se ei ole päällekkäinen aikaisemmin esitettyjen pisteiden kanssa (uutta esim. täydellisen tiedon mahdottomuus ja varovaisuusperiaate) ja polttoainevalinta Oriveden lämpölaitokseen.

 

Mallivastaus, kysymys 3:

a)

Miten suomalaiset ovat hyödyntäneet hylkeitä aikojen kuluessa? (maksimi 5 p.)

 

Historiassa:

-         hylkeenpyyntiä harjoitettu kivikaudelta alkaen, elinkeinona keskiajalta lähtien, hyödynnettävinä nahka, liha ja öljy.

-         tapporahat 1900-luvun alussa, hylkeenpyynti tärkeä tulonlähde kalastajille 1900-luvun puoliväliin asti.

Nykyään:

-         hylje luonnonsuojelun symbolieläimenä ja Itämeren tilasta kertovana indikaattorilajina.

-         jonkin verran hyljeturismia (havainnontiretket)

-         hylje paikallisia elinkeinoja tukevana resurssina: hylkeestä valmistettuja erikoistuotteita kuten ruokia, öljyä ja koruja, kulttuurituotteita kuten hylkeenpyynnistä kertova näytelmä

 

b)

Pohdi, miten hyljekannan koko ja ihmisten suhtautuminen hylkeisiin ovat liittyneet toisiinsa. (maksimi 8 p.)

                                                        

-         Hylje on yhtäältä turvannut pyyntieläimenä pohjoisen asukkaiden elantoa ja toisaalta kaloja syömällä ja rikkomalla pyydyksiä nakertanut perustaa kalastuselinkeinolta.

-         Päätrendinä se, että hyljekannan ollessa suuri on pyyntiä lisätty ja hylkeen harvinaistuessa ovat suojeluarvot korostuneet.

-         Esikristillisellä ajalla animismia, hylkeen ja ihmisen suhde oli vastavuoroinen, hylje oli metsästäjille vielä historiallisella ajallakin pyhä eläin.

-         Hyödyn aikakaudella 1700-luvulta lähtien korostettiin taloudellisia arvoja, hylje nähtiin ihmisen vihollisena ja kilpailijana joka pitäisi jopa hävittää sukupuuttoon. Kalastuksen kytkeydyttyä 1800-luvulla rahatalouteen huomiota alettiin kiinnittää entistä enemmän hylkeiden aiheuttamiin taloudellisiin menetyksiin.

-         Tehostunut metsästys ja ympäristömyrkyt romahduttivat hyljekannan 1970-80-lukujen vaihteeseen mennessä. Hyljekantojen hupeneminen ja yleinen eläinlajien suojelun korostuminen johtivat tapporahan poistamiseen vuonna 1976. Hylkeestä tuli luonnonsuojelun symboli. Myös kalastajat kokivat 1900-luvun lopussa olevansa hylkeen kanssa "samassa veneessä": Itämeren saastuminen uhkasi molempia.

-         Hyljekanta kääntyi 1980-luvulla nousuun ja hylkeet alkoivat taas häiritä kalastajien elinkeinoa. Pyyntilupia alettiin myöntää jälleen vuonna 1995. Luonnonsuojelijat ovat kritisoineet metsästyksen sallimista.

-         Ammattikalastuksen uudet haasteet: Yhteiselo hylkeiden kanssa, hylkeiden hyödyntäminen sekä tuotteina että turistinähtävyytenä perinteisen kalastuselinkeinon rinnalla.

c)

Muodosta aineiston aihepiiristä tutkimusaihe, joka on mielestäsi ympäristöpoliittisesti tärkeä. Perustele tutkimusaiheen merkitys. (maksimi 7 p.)

 

Ei varsinaista mallivastausta. Vastauksessa pyydettyä aihepiiriä on arvioitu kolmesta näkökulmasta:

 

-         Onko aihe ympäristöpolitiikan alaa?

-         Onko aihe aiheen kannalta relevantti?

-         Miten kysymys on rajattu?

 

 

Mahdollisia perusteluita:

 

-         Ongelman määrittely on ympäristöpolitiikan tärkein kysymys. Ongelman määrittely on tärkeää, koska se luo samalla perustan ratkaisujen etsimiselle ja sulkee toisia ratkaisuja pois.

-         Vastakohta-avaruus: Esimerkiksi ovatko ympäristöongelman määrittelyssä tärkeitä yleiset luonnontieteelliset säännönmukaisuudet vai yksittäisten ihmisten ja ihmisryhmien elettyihin ympäristöihin syntyneet asioiden ja ilmiöiden merkitykselliset suhteet?

-         Miten vastaaja hahmottaa tutkimusaiheen merkityksen suhteessa muotoiltuun tutkimusaiheeseen? Onko muotoilulla kysymyksellä mahdollista hankkia tietoa, joka ottaa kantaa perusteluissa hahmoteltuihin seikkoihin?