Helsinkiläinen korkeakoulu
Tamperelainen yliopisto
Yliopiston alueellisuudesta ja julkisuuskuvasta
Yliopiston profiili
Tampereen yliopiston toiminta alkaa vuodesta 1925, jolloin Helsinkiin perustettiin kansalaiskorkeakoulu. Korkeakoulun tarkoituksena oli FT Leo Harmajan ajan kielenkäytön mukaan muotoillun ajatuksen mukaan kohottaa yleistä kansalaissivistystä ja ohjata nuo risoa yhteiskunnallista tietoa edellyt täviin tehtäviin. Tästä syystä korkeakoulun perustan muodostaisivat valtio- ja yhteiskuntatieteet.
Harmajan lähtökohtana ei suunnitteluvaiheessa kuitenkaan ollut virkami esten kouluttaminen, vaan valmiuksien antaminen yhteiskunnallisissa luot tamustehtävissä toimimiseen. Ajan kuluessa ja mm. FT Yrjö Ruudun ja FT Väinö Voionmaan tultua mukaan koulun keh ittämistyöhön tavoite kuitenkin muuntui hiukan, ja korkeakoulun aloittaessa toimintansa 1925 ensimmäisinä tutkintoina olivat sanomalehtimiestutkinto, hallinnollinen tutkinto ja osuustoimintatutkinto sekä kunnallistutkinto. Korkeakoulun perustieteenaloja t ulivat olemaan kansantaloustiede, sosiaalipolitiikka, valtio-oppi ja historia, kunnallispolitiikka sekä sanomalehtioppi ja -tekniikka. Vuonna 1928 pe rustettiin uusia tutkintoja: lainopillinen tutkinto, lastensuojelututkinto ja opettajatutkinto kansansivi stystyötä varten. Myös oppiainevalikoima laajeni, kun mukaan tuli mm. valtiosääntö- ja hallinto-oikeus, yksityis- ja talousoikeus sekä rahatoimioppi.
Vuonna 1930 nimi muutettiin Yhteiskunnalliseksi korkeakouluksi (YKK). Jo 1933 korkeakoulun tarkoituksena oli yhteiskunnallisen kansalaissivistyksen kohottaminen tieteellisten opintojen ja tutkintojen avulla sekä toimihenkilöiden valmistaminen erilaisiin y hteiskunnallisiin toimiin. Näiden tavoitteiden mukaisesti kehitettiin korkeakoulun oppiainerakennetta ja tutkintoja, jotka vastasivat lähinnä alempaa korkeakoulututkintoa. Tutkintohallinnosta vastasi aluksi kolme opetusjaostoa (yhteiskunnallinen; kunnalli shallinnon, myöh. julkisen hallinnon ja suosiaalihuollon, myöhem min sosiaaliturvan opetusjaosto). Jo 1930-luvun lopulla ehdotettiin rehtori Yrjö Ruudun toimesta korkeakoulun hallitukselle , että laitoksesta kehitet täisiin todellinen korkeakoulu, "jossa vakinaiset opettajat olisivat professor eita ja jossa voitaisiin tarkastaa lisensiaattitutkimuksia ja väitöskirjoja sekä antaa maisterin ja tohtorin arvoja". Ensimmäiset professorinsa korkeakoulu halusi oppiaineisiin, joissa voitiin suorittaa ylimpiä akat eemisia arvosanoja eli kansantalouteen, kulttuurifilosofiaan ja sosiologiaan, mutta ensimmäiset professorit nimitettiin 1946 kansansivistysoppiin (myöh. aikuiskasvatus) ja valtio-oppiin. – Kulttuurifilosofiasta oli aikanaan luovuttava taloudellisista syis tä. – Tutkintojen tasoa koskeva tavoite toteutui puolestaan 1949, kun yhteiskuntatieteellinen tiedekunta perustettiin.
Siirryttäessä 1950-luvulle koko Yhteiskunnallisessa Korkeakoulussa oli n. 600 opiskelijaa, mikä oli noin 4 % korkeakoulujen ja yliopistojen opiskelijamäärästä, Helsingin yliopistossa oli tuolloin n. 8000 opiskelijaa ja Turun yliopistoissa yhteensä n. 900 opiskelijaa, kummassakin yhtä paljon. – YK:sta tai YKK:sta puhuttiin puolestaan tuohon aikaan kirjailijakorkeakouluna.
Yliopisto oli kasvanut 1960-luvulle tultaessa pienestä yhteiskuntatieteellisestä ja vahvasti ammattiorientoituneesta korkeakoulusta monialaiseksi ja arvostetuksi korkea-asteen oppilaitokseksi, joka on luonteeltaan sekä yhteiskuntatieteellinen ja humanisti nen että hallintotieteellinen ja taloustieteellinen. Merkittävä asema koulutuksessa on kasvatustieteillä, jonka omaleimaisena ja uraauurtavana edeltäjänä oli kansansivistysoppi. Korkeakoulu siirtyi Tampereelle vuonna 1960 ja sen nimi muutettiin Tampereen yliopistoksi vuonna 1966 ja valtiollistettiin 1974. Yliopiston statuksen saaminen oli siis osa valtakunnallista korkeakoululaitoksen kasvun ja laajentumisen vuosiin liittyvää korkeakoululaitoksen kehittämistyötä, mutta se oli seurausta myös korkeakoulun o masta panoksesta opetuksen monipuolistamiseksi ja tutkintojen kehittämiseksi. Sekä opiskelijamäärältään, tutkinnoiltaan että resursseiltaan Tampereen yliopisto onkin 1970-luvun alusta lähtien edustanut noin 10 % Suomen korkeakoulutuksesta. Tampereelle muu tettaessa peräti 55 % opiskelijoista oli naisia ja suurin osa (63 %) opiskelijoista opiskeli opetusjaostoissa. Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta kasvoi kuitenkin opetusjaostojen ohi jo ensimmäisenä Tampereen vuonna.
Humanistinen tiedekunta perustettiin 1964 pääasiassa yhteiskuntatieteellisestä tiedekunnasta siirrettyjen historian, suomen kielen ja kirjallisuudenhistorian sekä uutta tiedekuntaa varten perustettujen filologia-aineiden varaan. Vaikka oikeustieteellinen tai lainopillinen tiedekunta olisi ehkä paremmin vastannut korkeakoulun tarpeita ja tutkintoihin liittyviä traditioita, osoitti toisaalta korkeakoulun eri oppiaineiden opiskelijoiden keskuudessa nauttima suosio sekä toisaalta yhteiskuntatieteellisen tiede kunnan tiedepohja, että tiedekunta oli luonteeltaan nimenomaan yhteiskuntatieteellis-humanistinen. Tätä linjaa tuki vielä se, että korkeakoulun pitkän tauon jälkeen 1960- luvun alussa saamat uudet professuurit tulivat kasvatustieteisiin ja suomen kieleen.
Taloudellis-hallinnollisen tiedekunnan syntyessä vuonna 1965 siinä yhdistyivät kahtalaiset tavoitteet: toisaalta alueen elinkeinoelämän toiveet kauppakorkeakoulun perustamisesta Tampereelle Turun mallin mukaan ja toisaalta korkeakoulun omat suunnitelmat l ainopillisen tai oikeustieteellisen tiedekunnan perustamisesta yliopiston yhteyteen. Tiedekunnan tutkinnoiksi tulivat taloudellis-hallinnollinen tutkinto, joka sai rinnalleen pian ekonomin tutkinnon, taloustieteiden kandidaatin ja hallintotieteiden kandid aatin tutkinnot sekä vastaavat tieteelliset jatkotutkinnot. Koulutus eriytyi vähitellen ammatillisten tehtäväalueitten mukaisesti kolmeen osaan: taloustieteiden ja hallintotieteiden opintosuuntiin sekä matemaattis- filosofiseen opintosuuntaan, jonka tutki ntoja olivat luonnontieteiden kandidaatti ja filosofian kandidaatti sekä vastaavat tieteelliset jatkotutkinnot. Tiedekunnan tieteenalojen ryhmittely tutkintojen ja tehtävien mukaan vakiintui nopeasti ja poikkeuksellinen taloudellis-hallinnollinen tutkinto poistui tutkintonimikkeistä 1970-luvun alkupuolella.
Korkeakoulun toiminnan perustana olleiden opetusjaostojen yläpuolelle ja niiden antamaa koulutusta syventämään oli näin syntynyt perinteinen akateeminen tutkintojärjestelmä, joka uusien professuurien myötä laajensi yhteiskuntatieteellisen korkeakoulun mon ialaiseksi yliopistoksi. Tämä kuva vain vahvistui, kun osana valtakunnallista ratkaisua 1972 perustettiin lääketieteellinen tiedekunta ja 1974 kasvatustieteiden tiedekunta, johon koottiin vähitellen muiden tiedekuntien kasvatustieteelliset oppiaineet sekä yliopistotasoiseksi tutkinnoksi korotettu luokanopettajakoulutus. Tampereen yliopiston luonnontieteellinen koulutus jäi alun alkaen torsoksi. Kuitenkin yhteistyössä Tampereen teknillisen korkeakorkeakoulun kanssa on voitu toteuttaa esim. matemaattisten a ineiden opettajankoulutus, kun fysiikan ja kemian sivuaineen opetus on toteutettu yhteistyössä TTKK:n kanssa.
Tampereen yliopiston kehitys ja kasvu liittyy siis kiinteästi Suomen korkeakoululaitoksen yleiseen kehitykseen. Korkeakoululaitos laajeni voimakkaasti 1960-luvulla ja 1970-luvun alussa, jolloin perustettiin useita uusia korkeakouluja, myöhempiä yliopistoj a, joista kaikista 1970-luvun puoliväliin mennessä tuli myös valtion yliopistoja. Korkeakoulujen kokonaisopiskelijamäärä kasvoi 1960-luvun alun 25 000:sta noin 125000:een vuonna 1994. Tampereen yliopiston laajentuminen ja kasvu sekä opiskelijamäärältään e ttä tieteenalapohjaltaan on osa tätä kehitystä. Vuonna 1960 yliopistossa oli 950 opiskelijaa, vuonna 1980 yht. 10500. – Vuonna 1994 Tampereen yliopiston viidessä tiedekunnassa ja yhdessä opetusjaostossa on 12000 opiskelijaa, lisäksi yliopiston täydennysko ulutuskeskuksen rekisteröiminä opiskelijoina opiskelee noin 6000 avoimen korkeakoulun opiskelijaa. Tampereen yliopiston nykyinen laitosjako ja organisaatiorakenne on liitekaaviona.
Tampereen yliopisto ja YKK sen edeltäjänä on lunastanut paikkansa suomalaisessa korkeakoulujärjestelmässä. Se on kouluttanut 70 vuotta työntekijöitä yhteiskunnan asiantuntijatehtäviin ja erityisesti julkisen hallinnon – sekä valtionhallinnon että kunnalli shallinnon – alueelle. Monilla aloilla, esimerkkeinä vaikkapa informaatiotutkimus, tiedotusoppi ja tietojenkäsittely tai aikuiskasvatus, se on tehnyt sekä suomalaista että pohjoismaista pioneerityötä. Myös lääketieteellisen tiedekunnan toiminta käynnistyi ennakkoluulottomien koulutusjärjestelyjen ja alalle poikkeuksellisen laitosjaon kautta, joita niitäkin voidaan pitää menestyksekkäinä ratkaisuina.
Yliopisto on pyrkinyt reagoimaan joustavasti yhteiskunnan koulutustarpeisiin ja olemaan mukana uusia koulutusratkaisuja käynnistettäessä. Mm. ensimmäinen yliopistollinen täydennyskoulutuskeskus perustettiin 25 vuotta sitten erillislaitokseksi nimenomaan T ampereen yliopiston yhteyteen.
Tampereen yliopiston kasvua ja kehitystä luonnehtivat monet erityispiirteet, jotka eivät samalla tavoin ole ilmenneet useimpien muiden yliopistojen ja korkeakoulujen kehityksessä. Näistä mainittakoon:
- Koulutuksen ja työelämän läheiset suhteet Yhteiskunnan koulutustarpeiden kuuleminen johti monella alalla kiinteään ja monimuotoiseen koulutuksen ja "kentän" väliseen yhteistyöhön. Yhtenä osoituksena siitä ovat yhä edelleenkin joissakin tutkinnoissa säilyneet harjoittelujärjestelmät, jotka alunper in on kehitetty yhteistyösuhteiden pohjalta. Työelämän ammattikokemusta on korostettu myös opettajia rekrytoitaessa ammatillis-tieteellisten alempien korkeakoulututkintojen (opetusjaostotutkinnot) opetukseen.-Tutkintojärjestelmän omaleimaisuus Yliopiston kehitys on alkanut ammattitutkinnoista, jotka myöhemmin ovat saaneet alemman korkeakoulututkinnon statuksen. Valtakunnallisessa koulutusjärjestelmässä 1970-luvun puolivälin jälkeen tehtyjen muutosten valmistelussa opetusjaostotutkintojen asema oli pitkään kiistanalainen, mutta alemmat tutkinnot kyettiin säilyttämään yliopiston tahdon mukaisesti. Vuonna 1994 valtakunnallisesti uudelleen alkanut siirtyminen kaksiportaiseen perustutkintojärjestelmään on ollut Tampereen yliopistossa joustavasti tot eutettavissa, koska perusrakenne on jo monella alalla ollut valmiina.
Opetusjaostotutkintojen integroiminen tiedekuntien uuteen tutkintojärjestelmään on pitkälti toteutettu opetusjärjestelyjen osalta ja pääosin myös hallinnollisesti. Opiskelijoiden arvostama tutkintoihin liittyvä erityispiirre on myös ollut suuri vapaus opiskella yli tiedekuntarajojen. Avointa sivuaineopiskeluoikeutta käyttäen on ollut mahdollisuus koostaa hyvinkin poikkeuksellisia aineyhdistelmiä.
-Opiskelijoiden rekrytointi Kansalaiskorkeakoulun perusajatuksia on toteutettu myös opiskelijoiden valinnassa. Yliopiston opetusjaostotutkinnot muodostivat 1970-luvun loppuun saakka varsin keskeisen väylän yhteiskunnallisen alan korkeakouluopintoihin sellaiselle opiskelijoille, jotk a eivät olleet suorittaneet ylioppilastutkintoa. Myös tiedekuntien opiskelijavalintoja ryhdyttiin myös jo varhain kehittämään siihen suuntaan, että aiemmasta koulutuksesta ja todistusarvosanoista riippumatta oli valintakokeissa menestymisen kautta mahdoll isuus päästä opiskelemaan.
Tampereen yliopiston edeltäjä oli 1960-luvulle saakka tutkintojensa – erityisesti ammatillisten opetusjaostotutkintojensa – ja hakijoille asetettujen kelpoisuusvaatimusten ansiosta valtakunnallinen koulutusyksikkö, joka kokosi opiskelijansa hyvin laajalti kaikkialta maasta. Tämä piirre oli ilmeinen vielä suurten ikäluokkien tullessa korkeakouluikään, mutta sen selityksenä saattoi Tampereen erityisen koulutuksellisen vetovoiman ohella pitää vielä harvaa korkeakouluverkkoa.
Monialaisten yliopistojen verkoston vakiinnuttua ja Tampereen yliopiston aiempien "koulutusmonopolien" (esim. kirjastoala, hallintotieteet, aikuiskasvatus, tiedotusoppi) purkaannuttua yliopiston rekrytointialue on muuttunut ja keskittynyt enemmän alueelli sesti.
Noin puolet uusista opiskelijoista on kotoisin Hämeen läänistä ja Tampereelta 27 %. Opiskelijoita tulee myös Uudeltamaalta (12%) ja luonnollisesti Turun ja Porin läänistä (8%) sekä Vaasan läänistä (7%). Seuraavaksi eniten heitä tulee Oulun läänistä 4% ver ran. Edellisten lisäksi kaikista muista lääneistä sekä ulkomailta tulevien osuus on 2–3 prosenttiyksikön luokkaa. Tässä suhteessa opiskelija-aineksen rekrytointipohja lienee samantapainen kuin Jyväskylän, Turun, Oulun ja Joensuun yliopistoilla. Edelleenki n Tampereen tarjoama julkisen sektorin erityiskoulutus (yhteiskuntatieteet) sekä esimerkiksi määrällisesti marginaalinen teatterialan koulutus kerää hakijoita ja opiskelijoita kaikkialta maasta. – Voidaan sanoa, että tiedekuntien tutkinto-opiskelijoiden r ekrytointipohja on alueellisesti kaventunut, mutta opetusjaostotutkintojen rekrytointipohja on säilynyt yhä varsin laajana. Avoin yliopisto puolestaan on osittain alueellisesti hajautetun opetuksen ja etäopetuksen takia sekä Seinäjoella ja Hämeenlinnassa toimivien sivutoimipisteiden ansiosta koonnut opiskelijansa huomattavasti edellämainittuja laajemmalta alueelta.
Yliopistosta valmistuneista varsin suuri osa pyrkii sijoittumaan Pirkanmaan alueelle, mutta yksistään akateemista tutkintoa edellyttävien t yötehtävien ja virkojen vähyys ohjaa valmistuneita muualle Etelä-Suomeen ja pääkaupunkiseudulle eli väestön painopistelalueille, joille sijoittuu myös valtaosa alan työtehtävistä.
Yliopisto avautuu myös muun yhteiskunnan ja muiden koulutusinstituutioiden suuntaan. Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen korkeakoulun kesken on käynnissä yhteistyöprojekti, jossa selvitetään yhteistyömahdollisuudet opetuksen, tutkimuksen ja tuki toimintojen osalta. Opiskelijoiden opiskelumahdollisuuksien laajentamiseksi on jo toteutettu korkeakoulujen kesken yhteistyöjärjestely siten, että opiskelijat voivat suorittaa sivuaineopintoja toisessa korkeakoulussa. Korkeakoulut maksavat toisilleen opis kelijoidensa toisessa korkeakoulussa suorittamista opinnoista korvauksen, joka perustuu pääasiassa opintoviikon keskimääräiseen hintaan.
Yliopisto on Tampereen kaupungin kehityksen kannalta osoittautunut merkittäväksi työllistäjäksi, jolla on vaikutusta myös alueen henkiseen ilmapiiriin. Tampere on menettänyt 1980-luvulla kiihtyneen rakennemuutoksen seurauksena osan perinteisestä ja työvoi mavaltaisesta savupiipputeollisuudestaan (erityisesti kutomo- ja tekstiiliteollisuudestaan) eikä ns. uusteollistuminen ole tuonut uusia työpaikoja tilalle. Yliopisto ja teknillinen korkeakoulu opiskelijoineen tuovat Tampereelle suoraan tai välillisesti 66 00 työpaikkaa ja naapurikuntienkin saama hyöty on laskettavissa noin 1600 työpaikaksi. Kaupunki on tavallaan etsimässä uutta identiteettiään: monipuolisen koulu- ja kulttuurikaupungin imagoa. Käynnissä on mm. ammattikorkeakoulukokeilu, jonka laajentamisee n ja vakinaistamiseen kaupunki aktiivisesti pyrkii.
Tampereen yliopiston julkista kuvaa on vaikea luonnehtia yksiselitteisesti, siinä määrin monivivahteisia, osin ristiriitaisiakin piirteitä siihen tunnutaan liitettävän. Opiskelijaliikehdinnän huippuvuodet 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa yhdistynee nä yliopiston rajuun kasvuun leimasivat yliopistoa poliittisin ja radikaalein sävyin varsin pitkään. Samoin YKK:n yhteiskuntakriittisen perinteen vaalinta ja korkeakoulutusmahdollisuuksien tarjoaminen sellaisille väestönosille ja koulutusreserveille, joka ei ollut tavanomaista muissa korkeakouluissa, olivat omiaan vahvistamaan näitä käsityksiä. Tampereen yliopisto, sen opetus ja tutkimus, ovat myös olleet alttiita joutumaan muita korkeakouluja herkemmin joukkotiedotusvälineiden areenoille, olihan yliopist o kauan ainoa toimittajia kouluttava korkeakoulu ja vastaa edelleenkin merkittävässä määrin tiedotusalan perus-, jatko- ja täydennyskoulutuksesta.
Yliopiston piirissä käynnistetyt monet hankkeet, joissa liikkeellelähtö on tapahtunut korkeakouluista ensimmäisenä tai ensimmäisten joukossa, on ainakin osin luonut kuvaa dynaamisesta yliopistosta. Esimerkkeinä todettakoon täydennyskoulutus, avoin yliopis to-opetus, etäopetus, vapaa korkeakoulun sisäinen sivuaineoikeus, valintakoepainotteinen opiskelijavalinta, kansainvälinen opiskelijavaihto, oma radioasema (Radio Moreeni), alumni-toiminta ja hypermedialaboratorio. Yhtä hyvin tähän kuvaan ovat voineet vai kuttaa Tampereen kaupungin ripeät toimet monien kulttuuri-, koulutus- ja vapaa- ajanhankkeiden tukijana tai käynnistäjänä.
Tampereen yliopisto on monialainen tieteellistä tutkimusta harjoittava ja ylintä opetusta antava yliopisto, jolle on tunnusmerkillistä vahva ja monipuolinen yhteiskuntatieteellinen (ml. hallintotieteet) profiili. Tälle profiilille antaa merkittävän lisän yhteiskuntatieteiden tutkimuslaitos. Olennainen osa tätä yliopiston profiilia ovat yliopiston muut tiedekunnat. Näin yliopistolla on johtava kansallinen ja kasvava kansainvälinen merkitys yhteiskuntatieteeellisen alan tutkimuksessa ja opetuksessa.
Opiskelijamäärillä mitaten Tampereen yliopisto on neljänneksi suurin yliopisto. Yliopistossa on viisi tiedekuntaa ja opetusjaosto sekä 8 erillistä laitosta. Näistä viisi tuottaa tieteellisten laitosten antaman opetuksen ja niissä harjoitettavan tutkimukse n tukipalveluja. Kolmesta muusta erillislaitoksesta yhdessä harjoitetaan yhteiskuntatieteellistä tutkimusta ja annetaan alan koulutusta. Muut kaksi erillislaitosta on perustettu vuoden 1995 alusta. Toisen (lääketieteellisen teknologian institutti) tehtävä nä on harjoittaa lääketieteellisen teknologian ja bioteknologian tutkimusta ja toinen (terveystieteen laitos) terveystieteen alan tutkimusta. Kumpikin antaa alan perus-, jatko- ja täydennyskoulutusta.
Perustutkintoa tai alempaa tutkintoa suorittavat opintoaloittain 1994
Koulutusala Tampere Suomi % _______________________________________________ Humanistinen 2715 21277 12,8 Kasvatustieteellinen 902 10371 8,7 Kauppatieteellinen 936 12363 7,6 Luonnontieteellinen 847 17130 4,9 Lääketieteellinen 590 5432 10,9 Psykologian 266 1482 17,9 Teatteri- ja tanssiala 41 316 13,0 Terveydenhuollon 289 2207 13,1 Yhteiskuntatieteellinen 3892 13092 29,7 _______________________________________________ Yhteensä 10478 83670 12,5
Yliopiston kantatiedekunta on yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Yliopiston muutkin tiedekunnat sisältävät tavalla tai toisella yhteiskuntatieteellisiä aineksia. Taloudellis-hallinnollisen tiedekunnan koulutuksesta suuri osa liittyy tähän alaan samoin ku in osa humanistisen, kasvatustieteiden ja lääketieteellisen tiedekunnan sekä terveystieteen laitoksen opetuksesta ja tutkimuksesta.
Opetusjaosto-opetus on perinteisesti ollut yhteiskuntatieteellisesti suuntautunutta, eri ammatteihin tähtäävää koulutusta. Vuoden 1994 aikana toteutettiin opetusjaostossa suoritettavien tutkintojen kannalta merkittävät koulutuspoliittiset ratkaisut, kun o petusjaostossa suoritettavat alemmat tutkinnot liitettiin yhteiskuntatieteellisistä tutkinnoista annetun asetuksen piiriin 1.1.1994 lukien. Opetusjaoston hallintotieteellisen alan tutkinnot, hallintovirkamies-, kunnallis- ja verovirkamiestutkinto on siirr etty kokonaan taloudellis-hallinnolliseen tiedekuntaan 1.8.1994 lukien.
Opetusjaostoon jääneistä kolmesta koulutusohjelmasta toimittajan koulutusohjelma integroitui sisällöllisesti tiedekunnan oppiaineeseen vuonna 1993. Ratkaisu merkitsee sitä, että koulutusohjelmaan valitut opiskelijat voivat jatkaa opintojaan suoraan tiedek unnassa. Muut kaksi opetusjaoston koulutusohjelmaa ovat nuorisotyön koulutusohjelma ja vakuutuksen koulutusohjelma. Tällä hetkellä yliopiston opiskelijamäärä on noin 10 % maan kaikista korkeakouluopiskelijoista. Laskelmassa ovat mukana kandidaattitutkintoa tai opetusjaostotutkintoa suorittavat sekä perustutkintoa ja tieteellisiä jatkotutkintoja suorittavat opiskelijat. Vastaavasti yliopistolla on suunnilleen sama määrä korkeakoululaitoksen resursseista. Myös osuus "tuotoksesta", tutkinnoista, on samaa suuruusluokkaa. Oheinen kaavio kertoo yliopistojen suuruussuhteet 1980-luvun alusta eli korkeakoulujärjestelmän vakiint umisesta lähtien. Koska eri korkeakoulut tiedeperustaltaan voivat poiketa huomattavasti toisistaan, on liitteenä oleviin kuvaajiin opiskelijamääristä ja tutkinnoisa otettu vertailuyliopistoista vain ne koulutusalat, jotka ovat Tampereen yliopistossa edust ettuna: humanistinen, kasvatustieteellinen, yhteiskuntatieteellinen, psykologian, kauppatieteellinen, luonnontieteellinen terveydenhuollon ja lääketieteellinen alan.
Opiskelijamäärät opetushenkilökuntaa kohden (ks. liitetaulukot) samoinkuin tutkintomäärät opetushenkilökuntaa kohden noudattavat pienin eroin kullekin yliopistolle ominaista kehityslinjaa. "Tamperelaiset" opiskelevat esimerkiksi hiukan hitaammin kuin muut . Jos opintojen kesto noudattelee Tampereen suurilla koulutusaloilla valtakunnallista keskiarvoa tai on hiukan sen yläpuolella, kertyy opiskelijoita yhtä opettajaa kohden myös enemmän ja tutkintoja ehkä hivenen vähemmän kuin muissa yliopistoissa. – Kuvaaj ien tutkintotiedoissa ovat kaikki tutkinnot, ei vain perustutkinnot.– Alakohtaiset erot ovat kuitenkin niin opiskelija- kuin tutkintomäärissäkin merkittäviä. Niitä koskevat kuvaajat ovat kunkin koulutusalan yhteydessä.