Tampereen yliopistossa t oteutetun opetuksen arvioinnin perusteella voidaan todeta, että tiedekunnat ja laitokset suhtautuvat opetuksen kehittämiseen eri tavoin. Opetuksen laadussa koetaan erityisesti opiskelijakyselyn perusteella olevan laitos- oppiaine- ja opettajakohtaista vai htelua. Laitokset ovat myös opetuksen kehittämisessä ja sitä kohtaan tunnetussa kiinnostuksessa heterogeenisiä.
Tiedekunnilla ja laitoksilla on vaihtelevat valmiudet opetuksen kehittämiseen ja laadun parantamiseen. Myös opetuksen laatu käs itetään hyvin monella tavalla, ja sen määrittely tapahtuu eri oppiaineissa omalta tiedeperustalta ja omista lähtökohdista. Opetuksen laadun määrittelyyn vaikuttaa esimerkiksi oppiaineen tai tieteenalan ammattisuuntautuneisuus, teoreettisuus, yleisyys jne. Toisaalta opiskelijoissa on kaikilla aloilla sekä ammattisuuntautuneita että yleisemmin suuntautuneita.
Laitosten itsearvioinnin perusteella Tampereen yliopistossa millään tiedekunnalla tai laitoksella ei ole käytössä kattavaa, systemaatti sta opetuksen laadunvarmistusjärjestelmää.
Arviointiprojektin tekemän opiskelijakyselyn tarkoituksena oli tuoda täydentäviä näkökulmia laitosten itsearviointeihin. Kyselyn avulla haluttiin etsiä myös yleisesti "hyvän opetuksen profiilia". Kyselyn ja itsearvioinnin tulokset vastasivat pääpiirteissään toisiaan, mutta tässä yhteydessä paljastui myös joitakin sellaisia opetukseen liittyviä asioita, joista henkilökunta ja opiskelijat ovat selvästi eri mieltä. Kysely paljasti opetuksessa sellais ia ilmiöitä, jotka selvästi heikentävät opetuksen tasoa ja vaivaavat opiskelijoita ja vaikeuttavat oppimista. Usein ne ovat opettajan käytökseen tai opetusasenteeseen liittyviä piirteitä, jotka eivät välttämättä opettajan omasta mielestä edes ole opetusta . Yliopisto-opetus käsitetäänkin laajasti, ja se sisältää myös vapaamuotoisen vuorovaikutuksen opettajan ja opiskelijoiden välillä.
Laitosten raporteissa kuvataan monia erilaisia kurssipalautteen keräämisen muotoja. Kurssipalautteen keräämi nen on monilla laitoksilla vakiintunut käytäntö, joskaan ei kaikkia oppiaineita ja kursseja kattava. Lomakkeilla kerätyn palautteen hyödyntäminen jää kuitenkin usein kurssista vastaavan opettajan vastuulle, ja palautteen yhteydessä saadun tiedon laajempi käsittely jää tekemättä. Opiskelijat eivät myös useinkaan tiedä, onko annettu palaute käsitelty ja voiko palautelomakkeisiin vastaamalla todella vaikuttaa opetuksen laatuun. Siksi lomakkeisiin ei vastata riittävän aktiivisesti. Joissakin oppiaineissa on k okeiltu lomakepalautteen sijasta erilaisia kiinteästi kurssiin sidottuja evaluaation muotoja, jolloin opiskelijoiden palaute voidaan välittömästi ottaa huomioon. Evaluaatiossa ei ole yhtä kaikille sopivaa tapaa, vaan laitos- ja opettajakohtaisesti on tarp een jatkuvasti kokeilla erilaisia tapoja.
Itsearviointiprosessin perusteella voidaan päätellä, että myös opetussuunnitelman tasolla tehdyt korjaukset ja muutokset perustuvat varsin harvoin systemaattisesti koottuun tietoon. Tavallisesti ky symys on laitoksen opettajakunnan ja joskus myös opiskelijoiden käsityksistä ja mielipiteistä, joiden perusteella yksittäistä opintojaksoa tai kurssia muutetaan tai kehitetään. Koko oppiaineen kehittämisen näkökulmasta tällaiset ad hoc -korjaukset ovat sa ttumanvaraisia. Kokonaisnäkemyksen varmistamiseksi tarvitaan perusteellisempaa tietoa ja käsittelyä. Määräajoin laitoksen koulutustehtävä sekä opetussuunnitelman tarkoituksenmukaisuus ja toimivuus tulisi ottaa pohdinnan kohteeksi.
Arviointi prosessin tässä vaiheessa sitoutuminen näyttää olevan puutteellista lähes kaikilla tasoilla yliopistossa. Laitoksen näkökulmasta projektin tavoitteet eivät olleet tarpeeksi yksiselitteiset ja motivoivat. Opetuksen arviointi ei kuitenkaan jää Tampereen yli opistossa projektin työskentelyn varaan, vaan tulee käynnistymään yliopiston hallituksen päättämällä tavalla projektin jälkeen. Arviointiprojektin ehdotusten mukaan laitokset ja tiedekunnat ilmoittavat syksyn 1995 aikana, miten he opetuksensa arvioinnin j atkossa toteuttavat. Sitoutuminen opetuksen arviointiin tulee olla huomattavasti voimakkaampaa kuin arviointiprojektin aikana. Sitoutumista lisännee se, että opetuksen arvioinnin tavoitteita käsitellään tulosneuvottelujen yhteydessä.
Arvioi ntiprojektin käsityksen mukaan opetuksen kehittäminen ja opetuksen laadun parantaminen ei ole ainoastaan organisointikysymys, vaan myös asennekysymys ja priorisointikysymys. Yliopisto on käynnistäessään projektin ilmaissut halunsa kehittää opetustaan. Sel vä signaali tähän suuntaan on ollut myös yliopiston kanslerin pyrkimys sellaisten menettelytapojen luomiseksi, joilla tieteellisten ansioiden ohella myös opetusansiot voidaan ottaa huomioon meritoitumisen osa-alueena. Arviointiprojekti on tehnyt myös tätä koskevan ehdotuksen. Laitosten myönteisestä ilmapiiristä opetuksen suhteen kertovat myös lukuisat opetuksen huippuyksikköanomukset vuosiksi 1995 (9 kpl) ja 1996 (18 kpl) sekä huippuyksikköjen valinnassa saavutettu valtakunnallinen menestys.
< P>Arviointiprojekti ei esitä uusien organisaatioiden perustamista. Tiedekuntia ja laitoksia ei pyritä pakottamaan samanlaisiin malleihin, vaan pyritään tukemaan niiden omaehtoista kehittämistyötä. Laitos on opettajien ja opiskelijoiden muodostamana kokona isuutena oppiaineen tasolla tapahtuvassa työskentelyssä avainasemassa. Tiedekunnan asema korostuu tutkinnon tasolla ja koulutusta ohjaavana ja säätelevänä elementtinä.
Opetussuunnitelman laadinta, kehittäminen ja vahvista minen esiteltiin joissakin tapauksissa ulkokohtaisesti ja pinnallisesti. Ehkä tätä tarkistusprosessia pidetään jossain määrin rutiiniluontoisena. Tämä johtuu osaksi akateemisten opintojen ja työmarkkinoiden löysästä yhteydestä. On vaikea tehdä päätöksiä s iitä, milloin jokin koulutus on joutunut tiensä päähän tai milloin vaadittaisiin radikaaleja muutoksia. Ei voida myöskään yksiselitteisesti osoittaa, mitä vaikutuksia työllisyystilanteessa tapahtuneilla muutoksilla on koulutukseen tai koulutettavien määrä än tai mitä vaikutuksia samoihin työtehtäviin tähtäävällä ammatillisen alemman korkea-asteen koulutuksella on koulutuksen suuntaamiseen ja sisältöön. Opettajilla ja opiskelijoilla on tästä huolimatta hyvät mahdollisuudet vaikuttaa esim. koulutusohjelmatyö ryhmien kautta opetussuunnitelman kehittämiseen.
Tällä alueella opettajien ja opiskelijoiden käsitykset poikkeavat selvimmin. Osittain saatu kuva perustuu erilliseen opiskelijoille suunnattuun kyselyyn, joka osoitti, että laitoksilla on selvästi erilaisia kulttuureja opettajien ja opiskelijoiden yhteistyön tai vuorovaikutuksen suhteen. Myös keskustelukultt uuri on erilainen eri laitoksilla: esim. opiskelijoiden kritiikki voi olla kärkevää tai hienotunteista, vaikka havaitut ongelmat ovat samantapaisia. Opiskelijoiden laatimista raporteista ja opiskelijakyselyn tuloksista havaitsee myös, että opettajakunnan ponnistelut opetuksen kehittämiseksi eivät läheskään aina ole opiskelijoiden mielestä riittäviä. Laitoksilla on käytössä runsaasti erilaisia opetusmenetelmiä ja -muotoja. Niitä varioidaan opetuksen tavoitteiden mukaisesti. Kuitenkin laitosten välillä on s uuria eroja ja opiskelijoiden käsityksen mukaan saman laitoksen eri opettajat ovat perin vaihtelevasti sitoutuneet opetuksensa kehittämiseen. Tämä ilmenee myös valmistautumisessa opetukseen, opetustaidoissa ja yleensä suhtautumisessa opetukseen ja opiskel ijoihin. Ylipäänsä tulisi kiinnittää huomiota opiskelijan asemaan laitoksessa ja akateemisessa yhteisössä.
Perustutkintoon ja tieteellisiin jatkotutkintoihin johtavan koulutuksen suhdetta laitokset ovat käsitelleen varsin niukasti. Osittain tämä johtui annetuista ohjeista, joissa ensisijaisena pidettiin perustutkintoon johtavan koulutuksen tarkastelua.
Opiskelijoille projektin yhteydessä suunnattu kysely osoitti, että laitosten ilmapiiri ei kaikkien laitosten osalta ole oppim ista edistävä. Tämä johtuu usein puutteellisesta vuorovaikutuksesta. Opettajat eivät aina kykene tarkastelemaan asioita opiskelijan näkökulmasta ja opiskelija herkästi kokee olevansa "välttämätön paha". Tämä tunne voimistuu monissa opiskelijoissa opintoje n edetessä.
Opetuksen merkitystä vähättelevät näkemykset opettajan työssä heijastuvat myös opettajan sitoutumiseen opetustyöhön. Opetustilanteessa sisällön kiinnostavuudessa, opettajan innostavuudessa sekä opetuksen selkeydessä havaitut pu utteet tulivat esille kyselyssä, toisaalta kiitettiin persoonallista esiintymistä ja erityisesti opettajan asiantuntemusta. Monet opiskelijat korostivat myönteisinä oppimiseen liittyvinä seikkoina laitoksen ilmapiiriä ja vaihtoehtoisten tai valinnaisten o petus- ja suoritusmuotojen käyttöä. Eri opetusmuotoihin oltiin sinänsä varsin tyytyväisiä: luentojen osuus opetuksessa ei ilmeisestikään saisi nousta, pienryhmäopetus ja muut aktivoivat opetusmuodot voisivat hivenen laajentua. Parhaat kokemukset opiskelij oilla oli nimenomaan pienryhmäopetuksesta, kun taas negatiiviset kokemukset kytkeytyivät heikkoihin pedagogisiin taitoihin sekä kielteiseen suhtautumiseen opetukseen. Ilmeinen ongelma on opinnäytetöiden, erityisesti tutkielmien ohjauksessa, jossa tulisi l öytää uusia, empaattisempia ja opiskelijaa tukevia menettelytapoja.
Laitosten hankkima palaute on ensisijaisesti kurssipalautetta. Palaute jää my ös yksinomaan opettajan käyttöön. Opiskelija ei saa kuvaa siitä, miten palautetta hyödynnetään, mikä vaikuttaa myös siihen, miten innokkaasti palautetta annetaan. Kurssien puolivälissä kerättävä palaute, "välikuulustelu", on saanut monilla laitoksilla hyv än vastaanoton. Tenttimis- ja kuulustelukäytäntöjä kehittämällä voidaan parantaa myös palautetta ja palautteenantamista siten, että opiskelija tuntee näkemystensä vaikuttavan lopputulokseen. Laitoksilla on runsaasti ideoita opetuksen kehittämiseksi. Erity isesti aktivoivia työmuotoja ja pienryhmätyöskentelyä suositaan myös sen takia, että palaute voidaan antaa ja saada välittömästi opetustilanteessa. Opetuskokeilujen osuus ja merkitys on kuitenkin toistaiseksi vaatimaton.
Arvostelun objekti ivisuus esim. tutkielmien osalta perustuu kahden opettajan laatimaan arvioon; toinen arvioijista (lausunnonantajista) voi olla myös lähitieteenalan edustaja. Vain poikkeustapauksessa – kun esim. aihepiirin arvostettu asiantuntija on tarjolla – laitokset k äyttävät hyväkseen toisen korkeakoulun edustajia opinnäytteiden arvioinnissa. Tässä suhteessa laitosten välillä on eroja.
Työmarkkinapalautetta on kerätty vain parissa ammattisuuntautuneessa oppiaineessa. Yliopistoon hiljattain perustettu Rekrytointipalvelut on ryhtynyt keräämään tietoa valmistuneiden sijoittumisesta työmarkkinoille ja myös valmistuneiden ja opintojensa loppuvaiheessa olevien käsityksiä niistä taidoista (working skills), joita he työelämässä erityisesti katsovat tarvitseva nsa. Myös koulutus ja valmennus kotimaassa tai ulkomailla tapahtuviin työhönottohaastatteluihin on käynnistynyt. Samoin selvitetään ns. akateemisen oppisopimusjärjestelmän soveltamista yliopistollisen koulutuksen nivoutumiseen työelämään.
Yliopistossa 10 vuotta toiminut korkeakoulupedagoginen toimikunta on järjestänyt vuosittain lukuisia seminaareja, joiss a opetuksen kehittämistä ja opetuksen eri osa-alueita on käsitelty. Viime vuosina tärkeimpien seminaarien tuotokset on myös julkaistu opintotoimiston julkaisusarjassa. Lisäksi on järjestetty koulutusta ajankohtaisista korkeakoulupedagogisista aiheista. La itosten korkeakoulupedagogisen koulutuksen järjestäminen, tukeminen ja kehittämishankkeiden käynnistäminen on ollut toiminnassa keskeisintä. Yliopistolla on siis edelleenkin toimiva väylä opetuksen kehittämistä koskevan koulutuksen toteuttamiseen. Lisäksi erityisenä konsulttipalveluna on tarjolla OTE-projektin (opetuksen tutkiva edistäminen) asiantuntemus.
Nykyisin opettajien virantäyttöä koskevat säädökset ottavat ensisijaisesti huomioon vain tieteelliset ansiot. Opetusansioiden sisällytt äminen toiseksi meritoitumisen alueeksi on asiaa koskevien päätösten puuttumisen vuoksi jäänyt vajavaiseksi.
Tiedekunnittain hajautettu opiskelijavalinta toimii raportin mukaan tehokkaasti. Valintaopas, tutustumiskäynnit, ns. abi-infot ym. sekä aktiivinen osallistuminen koulutusmessuille ovat varmistaneet sen, että korkeakoulutuksesta kiinnostuneid en määrä on säilynyt vakaana. Opiskelijavalinnan tulokset saadaan nopeasti käyttöön ja käytännössä elokuun lopussa yliopiston tavoitteena oleva määrä uusia opiskelijoita on ilmoittautunut yliopistoon alkavaksi lukuvuodeksi. Tutor-toiminta on vakiintunut, mutta vain muutama opettajatutor-kokeilu on käynnistynyt. Opintosihteerien ohella erityisesti laitosten assistentit, lehtorit ja päätoimiset tuntiopettajat vastaavat opintojen alkuvaiheen ohjauksesta. Eräiden laitosten mielestä nämä toiminnot edellyttävät vielä kehittämistä. Opiskelijatietojärjestelmä toimii tarkoituksenmukaisesti ja opintosuoritusten hajautettu tallennus on osoittautunut onnistuneeksi ratkaisuksi.
Opetuksen kehittäminen ja parempien oppimistulosten syntyminen on pitkäjanteistä työtä, joka edellyttää toiminnan jatkuvaa arviointia, uusien toimenpiteiden suunnittelua, kokeilemista ja uusia tilannearvioi ta. Se edellyttää myös organisaation mukauttamista uusia toimintoja vastaavaksi. Yliopiston tulee määritellä kehittämisstrategiat, keskeiset opetuksen kehittämisen toimintamuodot, organisointia ja ohjausta koskevat toimet. Lisäksi kehitystyö tulee turvata riittävillä resursseilla ja toimintaa tulee jatkuvasti seurata ja arvioida.
Opetuksen kehittämiseksi ja opetukse n arvostuksen nostamiseksi opetuksen kehittämisen tavoitteet on saatava selkeästi mukaan yliopiston toiminta- ja taloussuunnitelmiin sekä toiminnan kehittämisstrategioihin. Tämä edellyttää, että koko organisaatio alhaalta ylös sitoutuu laatuun ja opetukse n kehittämiseen, ja yliopiston laitokset ja tiedekunnat sitoutuvat laadun seuraamiseen ja sen valvontaan.
Laitoksilla on pyrittävä opetusta kehittävän ja oppimista edistävän ilmapiirin l uomiseen ja vahvistamiseen, mihin liittyy myös opettajien ja opiskelijoiden välinen aito vuorovaikutus. Laitoksen ja koko yliopiston sosiaalisena ympäristönä on tuettava oppimista. Erityisesti tutkielmien ohjauksessa tulee löytää uusia, opiskelijaa tukevi a menettelytapoja.
Opetusmuotoja ja -menetelmiä sekä niihin liittyvää uutta tekniikkaa on pyrittävä kehittämään ja varioimaan opetuksessa ja oppimisessa mm. Koulutuksen tutkimus- ja tietostrategia-muistiossa esitettyjen periaatteiden mukai sesti. Erityisesti oppimateriaali- ja tietopalvelujen saatavuutta, yksilöllisten opiskelumahdollisuuksien lisäämistä sekä etä- ja monimuoto-opetuksen tarjoamia mahdollisuuksia tulee tukea ja laajentaa. Mm. ulkomaisten opettajien käyttöä audio-opetuksessa tulisi lisätä. Opetuksen ja opetusmenetelmien kehittämisvastuu on yliopistolla ja sen laitoksilla. Huomiota tulee kiinnittää mm. seuraaviin näkökohtiin:
Tampereeen yliopiston kansleri lähetti marraskuussa 1994 arviointiprojektille kirjeen, jossa projektia pyydettiin tekemään ehdotus si itä, miten opetusansiot tulisi ottaa huomioon opetusvirkoja koskevassa virantäytössä. Arviointiprojekti esittää, että opetusansiot tuodaan esille hakemuksessa. Opetustaidon arvioimisen järjestelyt voivat jonkin verran vaihdella tiedekunnittain. Hallitus t ekee asiaa koskevan periaatepäätöksen, joka sisältää konkreettiset toimenpide-ehdotukset. Opetuksen alueella tapahtuvaa meritoitumista koskevat ratkaisut voidaan ottaa käyttöön opetuksen arviointijärjestelmästä erillisenä.
Professorin ja apulaisprofessorin viran täyttämistä koskeva laki (1991/856) ja asetus (1991/1581) määräävät professorin ja apulaisprofessorin viran osalta, että vira ntäyttöselosteen on sisällettävä mm. viran kelpoisuusvaatimukset, viran hakemista ja hakemukseen liitettävää aineistoa koskevat säännökset ja ohjeet sekä opetusnäytteen antamista koskevat tiedot (As. 4 §). Ehdollepanoviranomainen voi päättää, että hakijan on liitettävä hakemukseensa lyhyt kirjallinen selostus täytettävän viran kannalta merkittävistä ansioistaan ja toiminnastaan (As. 7§). Muiden virkojen osalta ei laadita virantäyttöselostetta, vaan ne julistetaan haettavaksi hakuilmoituksella.
Virantäyttöselosteessa tai hakuilmoituksessa on mainittava kaikkien opetusvirkojen osalta, että hakijoiden on liitettävä hakemukseensa kirjallinen selostus opetusansioistaan. Virantäytöselosteessa on yksilöitävä, miten opetusansiot otetaan huomioon vi rantäytössä. Muiden kuin professorin ja apulaisprofessorin virkojen osalta hakija saa tietoonsa tiedekunnan asiaa koskevan päätöksen. Opetusansioita koskevaan selostukseen on kirjattava mm. pedagoginen koulutus, opetustyössä hankittu kokemus, tuotettu opp imateriaali sekä mahdolliset muut ansiot.
Tampereen yliopistosta annettu laki (445/1973) ja asetus (893/1993) määrittelevät, miten opetusvirkojen hak ija osoittaa opetustaitonsa. Yliassistentin, yliopettajan, apulaisopettajan ja lehtorin viran hakijan tulee opetustaitonsa osoittamiseksi antaa julkinen opetusnäyte. Tiedekuntaneuvosto arvostelee opetusnäytteet. Se voi myös määrätä laitosneuvostot arvoste lemaan opetusnäytteitä (As. 44 §). Dosentilta edellytetään hyvää opetustaitoa (As. 46 §). Tampereen yliopiston johtosäännössä ei ole virantäyttöä koskevia määräyksiä. Opetustaidon arvostelusta on säädetty yksityiskohtaisesti vain professorien ja apulaispr ofessorien virkojen osalta.
Koska määräykset opetustaidon osoittamisen ja huomioon ottamisen osalta ovat väljät, kunkin tiedekunnan on tehtävä päätös, jossa määritellään, miten opetustaidon arviointi tapahtuu eri opetusvirkojen osalta.
< P>Tiedekuntien tulisi ottaa päättäessään opetustaidon arvostelusta ja opetuksellisista ansioista huomioon ainakin seuraavassa luetellut tekijät. Hakija voi koota ne yhdeksi asiakirjaksi, jota voidaan kutsua portfolioksi:
Opetustaito arvioidaan tiedekuntaneuvoston hyväksymällä tavalla. Erityisesti kiinnitetään huomiota siihen, että opiskelijoiden asema päätöksenteossa on riittävä. Opetusnäytteen lisäksi hakijoita voidaan haastatella, jolloin voidaan kesk ustella mm. hakijan käsityksistä täytettävän viran tehtäväalueen osalta ja saada monipuolisempi kuva hakijasta sekä tutkijana ja opettajana että henkilönä. Hakija voi myös vierailla laitoksella ja olla opiskelijoiden ja henkilökunnan tavattavissa.
Opetustaito voidaan katsoa myös riittämättömäksi, jolloin tieteelliset ansiot eivät kompensoi opetustaidon puutteita. Aikaisemmin annetun opetusnäytteen hyväksymisen osalta projekti esittää nykyistä tiukempaa tulkintaa, jotta kaikkia hakijoita voi taisiin arvioida samoin perustein.
Opetuksen laadun nostaminen edellyttää, että opetukselle annetaan tieteellisten ansioiden ohella riittävä painoarv o virantäytöissä. Tiedekuntaneuvostot päättävät menettelytavasta, jolla opetusansiot (osoitettu opetustaito sekä muut ansiot, jotka on osoitettu erillisellä selvityksellä tai portfoliolla) otetaan virantäytössä huomioon.
Menettelytapoina käytetään itsearviointia ja ulkoisen arvioijaryhmän (peer review -ryhmän) toteuttamaa tarkastu smenettelyä joko 1) koko korkeakoulun tasolla samanaikaisesti toteutettavana tarkastuksena esim. 6 vuoden välein tai 2) 4 – 6 vuoden välein tiedekunnittain toteutettavana tarkastuksena. Mikäli tarkastus toteutetaan yliopiston tasolla, tarvitaan 5 – 6 kuuk audeksi koko yliopiston kattava itsearvioinnin projektiryhmä, jolle on saatava prosessin ajaksi päätoiminen sihteeri. Mikäli tarkastus toteutetaan tiedekunnan tasolla, tarvitaan tiedekunnan sisäinen dekaanin johtama projektiryhmä vähintään 6 kuukaudeksi j a 3 – 4 kuukauden ajaksi koko- tai osapäiväinen sihteeri. Mikäli opetusministeriö perustaa valtakunnallisen arviointiyksikön, se voi vastata peer review -ryhmän kokoamisesta ja nimeämisestä joko keskuudestaan tai ulkopuolisista asiantuntijoista.
Yliopistossa tarvitaan opetuksen laadun seurantaa ja ulkopuolisten asiantuntijoiden tekemää arviointia vähintäänkin tarkastustoimenpiteinä. Tiedekunnittain toteutettu audit -tyyppinen, opetuksen laadun ylläpidossa ja seurannassa käytettävä tarkastus on tarkoituksenmukainen. Siihen liittyy tähän tarkoitukseen räätälöity itsearviointi, joka laajuudeltaan ei ole yhtä massiivinen kuin tämän projektin yhteydessä toteutettu. Tärkein elementti on kuitenkin ulkopuolisen arvioijaryhmän tekemä tarkastus. Ryhm än työmuotoina tulevat olemaan 1) tutustuminen itsearviointiprosessiin sekä 2) keskustelut eri henkilöstöryhmien ja opiskelijoiden kanssa. Tarkastuksessa huomiota kiinnitetään lähinnä seuraaviin seikkoihin laitoksen toiminnassa:
– instituti onaalinen konteksti, yksikön profiili, ominaisluonne
– laadunvarmistamisen menetelmät ja järjestelmät
– opetussuunnitelman laadinta, hyväksyminen ja tarkistusprosessi
– opetus, oppiminen ja opiskelijan kokemukset
– opiskelijoid en arviointi: opintojen eteneminen, tutkintojen määrä ja arvosanat
– palautejärjestelmät ja laadun parantamiseen tähtäävät prosessit
– opetushenkilöstön rekrytointi, kehittäminen, urakehitys ja palkitseminen.
Arviointiraportin pohjalta laaditaan toimenpideohjelma yliopiston hallituksen hyväksyttäväksi. Toimenpideohjelmaan kirjataan yliopiston eri tahojen (tiedekuntien, laitosten, johdon jne.) vastuut opetuksen kehittämisessä.
Korkeakoulupedagoginen toimikunta on yliopistossa keskeinen opetuksen kehittämistä suunnitteleva ja koordinoiva ryhmä. Dekaanien, varadekaanien ja opintosihteerien ro oli tulee olemaan keskeinen tiedekuntien opetuksen kehittämisen koordinoinnissa. Arviointiprojektin yksityiskohtainen ehdotus on liitteenä.
Tampereen yliopiston opiskelijatietojärjestelmästä tuotetaan säännöllisesti oppiaineen, laitoksen tai tiedekunnan tasolla tärkeimmät tulostiedot, esim. tutkintojen määrät ja opintoviikkokertymä. Tilastollinen aines ja ku vaajat tuotetaan vakiotulosteina. Lisäksi seurataan opintojen etenemistä aloitusryhmittäin. Siis selvitetään, kuka jatkaa aloitustutkinnossa, kuka on vaihtanut pääainettaan, kuka on valmistunut tai kuka on keskeyttänyt. Tiedot tulisi tuottaa helmikuun alu ssa kuvaamaan kalenterivuoden päättymistilannetta, jolloin tietoja voitaisiin käyttää hyväksi opetussuunnitelman kehittämistyössä sekä vuosittaisen opetusohjelman valmistelussa. Tiedot ovat käytettävissä myös laitosten kehittämis- ja palauteseminaareissa ja tiedekunnan "iltakoulussa" tai seminaareissa. Tiedot tuotetaan opinto-ja kansainvälisten asioiden vastuualueella yhteistyössä tietokonekeskuksen kanssa.
Vaikka arvioinnin tueksi tuotetaan materiaalia, se ei tarkoita, että arviointi voita isiin siirtää hallintovirkamiesten suorittamaksi tunnuslukujen tuottamiseksi. Keskeinen rooli on joka tapauksessa laitoksilla ja tiedekunnilla. Tunnuslukujen avulla saadaan selville vain tilanne, mutta ne eivät tuota tietoa esim. tarvittavista korjaustoim enpiteistä tai seurantatietoa siitä, paraniko tilanne toteutettujen korjaustoimenpiteiden jälkeen.
Rekrytointipalvelujen (career services) avustuksella seurataan systemaattisesti työllistymistä ja kootaan palautetta työmarkkinoilta. Opiske lijoille pyritään tarjoamaan työelämään sijoittumisen kannalta sellaisia tarpeellisiksi havaittuja työelämän taitoja (working skills), joita aiemmat opinnot eivät ole tarjonneet. Alumnitoimintaa on käytettävä hyväksi selvitettäessä työelämän tarpeita ja o piskelijoiden kvalifikaatiota.
Edellä luetellut toimenpiteet eivät poista laitosten toiminnassa vakiintuneiden erilliselvitysten laatimisen tarvetta esimerkiksi opinnäytetöinä tai erillisrahoituksella. Oppiainekohtaisilla selvityksillä ja k yselyillä on tärkeä asema laitoksen oman toiminnan kuvauksina.
Korkeakoulupedagogisen toimikunnan toimintaedellytyksiä vahvistetaan, sillä op etuksen kehittäminen ja arvioinnin tukitoiminnot tulevat työllistämään organisaatiota. Toimikunnan asema organisaatiossa on myös selkiytettävä.
Määrärahoja on kohdennettava opetuksen kehittämistyöhön ja määräajoin toteutettavaan arviointipr osessiin. Opetuksen kehittämisen organisointi ja resurssointi tapahtuu Tampereen yliopistossa pääasiassa nykyisellä pohjalla. Arviointiprojekti esittää kuitenkin seuraavia tarkennuksia opetuksen kehittämisen järjestelyihin.
10. Yliopisto varaa vuosittain opetuksen kehittämistyöhön määrärahoja seuraavasti (toimintamäärärahan osalta vara us on noin 0,2% yliopiston budjetista)
Koordinaattorin palkkaus, jonka lisäksi
korkeakoulupedagogiseen koulutukseen 200 000,- opetuksen kehittämishankkeisiin 200 000, opetuksen "huippuyksikköpalkinto" 100 000,-____________________ ___________________________ 500 000,-3.8. Kehitystyön seuranta ja arviointi
Korkeakoulupedagogisella toimikunnalla ja tulee olemaan keskeinen asema opetuksen kehi ttämistyössä ja seurannassa.
Yliopiston sisällä tapahtuvat tulosneuvottelut tulevat ratkaisevalla tavalla vaikuttamaan laitostasolla opetuksen kehittämistyöhön. Tavoitteena ei ole pelkkä sitoutuminen määrällisiin tulostavoitteisiin vaan my ös laadullisten tavoitteiden asettaminen. Tiedekunnan tasolla kysymys on pikemminkin ohjailusta ja seurannasta, sillä tiedekunnan tulos koostuu laitosten tuloksista.
Laadunvarmistamisen kannalta keskeinen menettelytapa on määrävälein (esim. 4-6 vuotta) suoritettavat tiedekunta- tai koulutusalakohtaiset itsearvioinnit ja siihen liittyvät ulkopuolisen arvioijaryhmän suorittamat arvioinnit. Itsearviointi ja ulkopuolinen arviointi ovat menettelytapoina työläitä molemmille osapuolille, mutta pro sessi kevenee, jos se toteutetaan tiedekuntatasolla. Silloin se ei myöskään peitä alleen yliopiston normaaleja toimintoja.
LIITE
Opetuksen jatkuva kehittäminen -ehdotus laadunvarmistusjärjestelmäksi