LIITE

Opetuksen jatkuva kehittäminen -

ehdotus laadunvarmistusjärjestelmäksi

1. Yleistä

Laitosten itsearviointiraporteissa tuli esiin opetuksen laadunvarmistuksen elementtejä, jotka on tässä yhdistetty kokonaisuudeksi. Millään Tampereen yliopiston laitoksella ei kuitenkaan ole käytössä kaikki esitetyt toimintatavat. Laitos voi käyttää hyväkseen tässä esitettyjä toimintamalleja omaan käytäntöönsä soveltaen. Uutta on laitostasolla palauteseminaarin systemaattinen käyttäminen esim. opettajakohtaisten kurssipalautteiden käsittelyyn, keskusteluun ja hallinnolliseen valmisteluun. Tiedekuntatasolla taas opetusta koskevien toimenpide-ehdotusten ja päätösten valmistelussa ja seurannassa keskeinen työtapa olisi kehittämisseminaari. Laadunvarmistuksen tulisi pääasiassa tapahtua olemassaolevien hallinnollisten elinten ja laitoksilla vallitsevien käytäntöjen puitteissa. Laadunvarmistusjärjestelmän tulisi siten olla kevyt, joustava ja yksittäisen laitoksen kannalta mahdollisimman käytännöllinen.

Kuvio: OPETUKSEN KEHITTÄMISEN HALLINNOLLINEN KYTKENTÄ

2. Opetuksen laadunvarmistuksen elementtejä laitostasolla

Laitostasolla keskeisin yhteistyömuoto voisi olla opetusta koskevat palauteseminaarit, joita järjestetään lukukausittain. Palauteseminaariin osallistuisivat sekä henkilökunta että opiskelijat. Siellä käsitellään kurssipalautteet, opetusmenetelmät, tenttikäytännöt ja yleiset opetuksen ongelmat. Palauteseminaarissa kerätään kehittämistarpeet ja sovitaan niistä muutoksista, joita tehdään seuraavan lukukauden aikana opetuksessa ja mahdollisesti opetussuunnitelmassa. Tässä yhteydessä sovitaan myös laitoksen kehittämisseminaarien teemoista ja järjestämisestä sekä korkeakoulupedagogisen koulutuksen tarpeista. Samalla voidaan päättää pitkäkestoisen kehittämishankkeen käynnistämisestä ja käynnissä olevien kehittämishankkeiden etenemisestä ja tuloksista voidaan keskustella. Palauteseminaareja voidaan tarvittaessa järjestää aineryhmittäin. Palauteseminaarissa käydään myös läpi aina aikaisempien toimenpide-ehdotusten toteutuminen ja sovitaan tarpeellisista jatkotoimista. Toimintatapa saattaa vastata esim. joidenkin koulutusohjelmatyöryhmien työskentelyä.

Opetuksen kehittämisseminaareja järjestetään laitoksilla vähintään joka toinen vuosi (KOPEn periaateohjelman mukaan) ja korkeakoulupedagogista koulutusta järjestetään tarvittaessa (koulutustarpeet ilmenevät säännöllisissä palaute- ja kehittämisseminaareissa). Laitokset voivat käynnistää pitkäkestoisia opetuksen kehittämis- ja tutkimushankkeita tarpeen mukaan ja käyttää hyväkseen esim. OTE -työryhmän konsultointia. Laitoksen henkilökunnalla on mahdollisuus osallistua yliopiston yleiseen korkeakoulupedagogiseen koulutukseen tarpeen mukaan (koulutuksiin osallistuneet kertovat koulutuksesta ja kokemuksistaan palauteseminaareissa laitoksen muulle henkilökunnalle ja opiskelijoille). Uudet opettajat voivat osallistua korkeakoulupedagogiikan perusopintojaksolle.

Koulutusohjelmatyöryhmän työskentelyä ja muuta opetussuunnitelman valmistelua kehitetään. Opinnäytetöiden (pro gradu) teettämistä opiskelijoilla opetussuunnitelman ja opintojaksojen toteutumisesta (erityisesti kasvatustieteet) voidaan käyttää hyväksi. Palauteseminaareissa sovitaan jatkotoimenpiteistä opetussuunnitelmaa kehitettäessä.

Laitokselle sopivan käytännön mukaan esim. viikottain säännöllisesti kokoontuvassa henkilökuntapalaverissa otetaan esiin ajankohtaiset opetusta koskevat asiat, sovitaan toimenpiteistä ja seurataan niiden toteutumista.

Laitoksella tulee keskustella mahdollisuudesta käynnistää opettajatutorointi. Opettajatutortoiminnalla voidaan kehittää laitoksen työskentelyilmapiiriä siten, että opiskelijoista voisi tulla "nuorempia kollegoja". Opiskelijoilla tulisi olla mahdollisuus opiskelun aikana työskennellä tietyn opettajatutorin ohjauksessa. Opettajatutortoiminnasta voidaan keskustella palauteseminaareissa.

Kursseista vastaavat opettajat keräävät kurssiarvioita lomakkeilla, erityisissä palautekeskusteluissa tai muulla tavalla opetuksen yhteydessä. Kurssiarvioinnit ja muut palautteet käsitellään lukukausittain laitoksen palauteseminaareissa. Palauteseminaareissa sovitaan niistä jatkotoimista, joita ehdotetaan palautteen perusteella esim. opetussuunnitelmiin.

Opettajat kehittävät opetus- ja tenttimenetelmiä saamansa palautteen pohjalta. Tenttikäytäntöjä ja opetusta kehittämällä voidaan sisällyttää opetuksen arviointi kurssiin kuuluvaksi kiinteäksi osaksi, jolloin palaute tulee heti huomioiduksi opetuksessa, eikä silloin tarvita esim. erillisiä arviointilomakkeita. Opettajat kertovat palauteseminaareissa kollegoille ja opiskelijoille saamistaan kokemuksista opetusmenetelmien, palautteen keräämisen (arvioinnin) ja tenttikäytäntöjen kehittämisessä.

Laitoksen ja tiedekunnan välillä käytävissä tulosneuvotteluissa otetaan esiin opetuksen kehittäminen ja siinä saavutetut tulokset. Laitos voi asettaa tavoitteita opetuksen kehittämisessä ja tulosneuvotteluissa tuodaan esiin edistyminen näissä tavoitteissa.

Laitoksen opetuksen palaute- ja kehittämisseminaareissa voidaan myös sopia erillisten laajempien opiskelijapalautteiden keräämisestä esim. valmistuneilta.

Opetuksen itsearviointi suoritetaan laitoksella 4-6 vuoden välein tai tarpeen mukaan. Itsearvioinnin yhteydessä arvioidaan parhaillaan käytössä olevan laadunvarmistuksen onnistuneisuutta ja esitetään sitä koskevat toimenpide-ehdotukset.

Kaavio 2: LAITOSTASO

3. Tiedekuntatason laadunvarmistuksesta

Tiedekuntatasolla keskustelu laitosten opetuksen tilasta tapahtuu kehittämisseminaareissa, joita voidaan järjestää esim. joka toinen vuosi. Kehittämisseminaareissa laitokset raportoivat suullisesti opetuksen kehittämisen tasosta ja tilasta. Keskustelun yhteydessä laaditaan toimenpide-ehdotukset tiedekuntaneuvostoa varten, joka tekee ehdotuksia koskevat käytännön päätökset. Kehittämisseminaarissa käydään läpi aina aikaisempien toimenpide-ehdotusten toteutuminen ja sovitaan tarpeellisista jatkotoimista. Tiedekunnan toimenpide-ehdotukset ja päätökset toimitetaan korkeakoulupedagogiselle toimikunnalle, joka kokoaa tiedekuntien toimenpiteistä yhteenvedon rehtorille ja hallitukselle. Tiedekunnat osallistuvat opetussuunnitelmien valmisteluun ja seuraavat prosessin yhteydessä kehittämistoimenpiteiden onnistumista. Dekaanit ja opintosihteerit ovat keskeisessä asemassa tiedekunnan opetuksen kehittämisessä ja laadunvamistuksen toteutuksessa.

Tiedekunnan ja rehtorin välisissä tulosneuvotteluissa keskustellaan tiedekunnan tavoitteista ja tuloksista opetuksen kehittämisessä. Tiedekunnan opetuksen kehittämisen toimenpide-ehdotusten käytännön toteutuminen on keskeistä keskusteltaessa tiedekunnan tuloksista opetuksessa. Opetuksen itsearviointi suoritetaan joustavasti joko 4-6 vuoden välein koko yliopistossa samanaikaisesti tai tiedekuntakohtaisesti tarpeen mukaan. Tiedekuntatasolla itsearvioinnista vastaa dekaanin johtama työryhmä. Itsearvioinneissa voidaan käyttää ulkopuolisia arvioijia. Itsearvioinnin organisoinnista vastaa korkeakoulupedagoginen toimikunta. Tiedekuntatason toiminta voi tapahtua myös osastoittain, mikäli sellaisia myöhemmin muodostetaan.

Kaavio 3: TIEDEKUNTATASO

4. Yliopistotason laadunvarmistuksesta

Yliopiston rehtori ja hallitus tekevät johtopäätöksiä ja strategisia ratkaisuja tiedekuntien toimenpiteiden perusteella. Korkeakoulupedagoginen toimikunta huolehtii yhdessä tiedekuntien kanssa kehittämisseminaarien järjestämisestä ja opetuksen itsearvioinnin organisoinnista 4-6 vuoden välein tai tarpeen mukaan koko yliopiston tasolla tai tiedekunnittain. Se järjestää myös arviointiseminaareja, joissa seurataan laadunvarmistuksen toimivuutta ja keskustellaan itsearvioinnin tuloksista. Korkeakoulupedagoginen toimikunta tiedottaa laadunvarmistuksesta ja sen toteutumisesta yliopistossa. Yliopiston johto käyttää arvioinnin ja laadunvarmistuksen tuloksia tehdessään yliopiston opetusta koskevia päätöksiä ja käydessään tulosneuvotteluja opetusministeriön kanssa.

Kaavio 4: YLIOPISTOTASO