Opintoinformaatio ja neuvonta
Yliopistoon pyrkivien neuvonta
Työnjako muun opintoihin liittyvän neuvonnan kanssa
Opintososiaalinen neuvonta ja työmarkkinoihin liittyvä ohjaus
Infomaatiomateriaali neuvonnan tukena
Opintosihteerien rooli
Laitosten amanuenssien rooli opintoneuvojina
Oppimisen ongelmat ja neuvontapalvelut
Sijoittuminen työmarkkinoille
Opintoneuvonnan aluetta ja kysyntää ovat viime vuosina mm. laajentaneet:
Opintoneuvonnan pääasiallisia kohderyhmiä ovat yliopistoon pyrkivät, uudet opiskelijat, vanhemmat opiskelijat ja valmistumisvaiheessa olevat opiskelijat.
Neuvonnan tarkoituksena on tyydyttää yliopisto-opinnoista kiinnostuneiden tarvetta saada tietoa Tampereen yliopistossa tarjolla olevista opiskelumahdollisuuksista, opiskelijavalinnoista ja muista uranvalintaan liittyvistä yliopistoa koskevista kysymyksistä sekä edistää tiedotuksellisin keinoin yliopiston pyrkimystä saada opiskelijoikseen lahjakkaita ja opintoihin motivoituneita nuoria.
Opiskelijavalintoihin liittyvä yleinen tiedotus ja neuvonta on pitkälti keskitetty yliopiston keskushallintoon, hallintoviraston opinto- ja kansainvälisten asioiden vastuualueelle, mutta neuvontaan osallistuvat myös tiedekunnat. Vastuualueen neuvontakansliasta tai opastuspisteestä kiinnostuneet voivat tilata tai noutaa Valintaoppaan, joka sisältää Tampereen yliopiston tarjoamia opintoja ja opiskelijavalintoja koskevan perusinformaation ml. valintakoeajankohdat ja valintaperusteet, sekä hakulomakkeita. Lisäksi järjestetään informaatiotilaisuuksia abiturienteille, lukioiden oppilaanohjaajille ja työvoimatoimistojen tietopalveluhenkilöstölle sekä osallistutaan erilaisille koulutusalan messuille. Vakiintuneisiin tehtäviin kuuluvat:
Yksityiskohtaisemmat opintoja koskevat tiedustelut ohjataan etupäässä opintosihteereille tai erityistapauksissa ao. laitoksille.
Yleisen valintatiedotuksen arvioidaan toimivan pääosiltaan tyydyttävästi. Vuosittain toimitettavaa valintaopasta on pyritty kehittämään sisällöltään kattavaksi ja kiinnostusta herättäväksi (mm. siihen on sisällytetty tiedotusopin opiskelijoiden tekemiä haastatteluja yliopiston opiskelijoista). Valintaoppaan sisällöstä on pyydetty eräiltä kouluilta arviointeja oppaan kehittämiseksi.
Yksittäiset yliopiston laitokset ovat viime aikoina myös kiinnostuneet uusien opiskelijoiden rekrytoinnista ja laatineet tarkoitusta varten omia tarkempia esitteitään, joista on ollutkin selvästi kysyntää.
Uusille opiskelijoille järjestetään opintojen alkaessa yleensä usemman päivän opintojen suunnitteluun liittyvät orientoivat opinnot. Neuvonnasta päävastuun kantaa opintosihteeri. Jäljempänä otetaan opintosihteerin rooli erikseen tarkasteltavaksi.
Laitostaso. Laitokset järjestävät uusille opiskelijoilleen syyslukukauden alussa informaatiotilaisuuden, jossa esitellään laitoksen opetus ja henkilökunta.
Samalla käynnistyy pääasiassa opiskelijajärjestöjen hoitama tutortoiminta, jonka tavoitteena on auttaa uusi opiskelija opintojen alkuun, tutustuttaa hänet fyysiseen ja sosiaaliseen opiskeluympäristöön ja helpottaa sosiaalistumista uuteen elämänvaiheeseen. Tutortoiminnan onnistumista arvioidaan uusille opiskelijoille suunnatuilla kyselyillä tai pienryhmäohjaajilta saatavalla palautteella.
Laitosten henkilökunta, opettajat ja muu henkilökunta puolestaan vastaavat ennenkaikkea kutakin laitosta ja sen opetusjärjestelyjä koskeviin kysymyksiin.Opettajilla on luonnostaan vastuu omalta osaltaan opiskelijoiden opintojen ohjauksesta. Useimmissa laitoksissa on yleinen opintoneuvonta pyritty keskittämään yhdelle opettajalle (yleensä assistentti) tai amanuenssille.
Enemmän huomiota tulisi kiinnittää opettajien antamaan ohjaukseen, koska opettajien ja opiskelijoiden vuorovaikutuksen määrällä ja laadulla on keskeinen osuus opiskelumotivaation kehittymisessä ja ylläpitämisessä. Mm. opettajatutorjärjestelmän kokeiluja on suunnitteilla.
Keskushallinnon taso. Neuvontakanslian ja opastuspisteen työ on yleisluontoista neuvontaa käytännöllisissä kysymyksissä ja erilaisen informaatiomateriaalin jakelua. Opastuksesta opiskelijat saavat opinto- oppaat, erilaiset hakemus- ja anomuslomakkeet, yleisopintomonisteet, tiedot luentojen pitopaikoista ja opettajien vastaanottoajoista ja paikoista. Opastus palvelee myös yliopiston henkilökuntaa jakamalla mm. sellaista materiaalia, jota tarvitaan hallinnossa asiointiin. Asiakas- palvelusta on pyritty tekemään hyvin toimivaa ja sujuvaa, koska sen kautta annetaan kuvaa koko yliopistosta täällä asioiville. Annettavan informaation tulee olla luotettavaa ja ymmärrettävää.
Opiskelijoiden opinnoissaan kokemat vaikeudet liittyvät usein taloudellisiin tai muihin opintososiaalisiin kysymyksiin. Yliopiston piirissä annettava opintososiaalinen neuvonta rajoittuu virallisesti valtion opintotukijärjestelmän hoitoon, mutta käytännössä yhä yleisemmiksi käyneet opiskelijoiden toimeentulovaikeudet aiheuttavat tilanteita, joita on pyrittävä selvittämään eri viranomaisten kesken (työvoimatoimisto-sosiaalitoimisto-opintotukilautakunta). Opintososiaalissa kysymyksissä opiskelijat voivat kääntyä myös Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan sosiaalisihteerin puoleen.
Opintolainan muuttuminen opintotukiuudistuksenyhteydessä markkinakorkeoiseksi on vähentänyt opikskelijoiden halua opiskella lainavaroin. Tämä yhdessä huonon työtilanteen kanssa on heikentänyt opiskelijoiden niukkaa toimeentuloa. Taloudellisia ongelmia syn tyy yleensä, kun opiskelija on saanut enimmäisajan opintotukea tai kun opiskelija ei ole edennyt opinnoissaan opintotukilain edellyttämällä tavalla eikä näin ollen ole oikeutettu opintotukeen. Työvoimaviranomaiset katsovat työttömyystyrvaan oikeutetuiksi vain opiskelijat, jotaka ovat virallisesti keskeyttäneet opintonsa vähintään lukuvuodeksi, tahi opiskelijat, jotka voivat osoittaa opiskelun olleen useita vuosia ennen työttömyyskäatta sivutoimista. Sosiaaliviranomaisdten omaksuman käytännön seurauksena o piskelijan on tällä hetkellä erittäin vaikea saada toimeentulotukea.
Varsinaista uranvalintaa tai työmarkkinoihin liittyvää ohjausta ja neuvontaa yliopistossa ei ole systemaattisesti järjestetty. Tosin työmarkkinasihteeri työskenteli yliopistossa 1980-luvun puolivälissä muutaman vuoden. Syksyllä 1994 toimintansa opetusministeriön rahoituksella aloittanut Rekrytointipalvelut -yksikkö luo perustaa ja toimintamalleja tälle toiminnalle. Yksikkö on hallinnollisesti sijoitettu yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen yhteyteen ja pyrkii luomaan toimivat yhteydet yliopiston sisällä laitoksiin, opintoasiainhallintoon ja harjoitteluasioiden hoitoon sekä yliopiston ulkopuolisiin keskeisiin yhteistyötahoihin.
Opintoasioita koskevaa informaatiota kehittämällä pyritään siihen, että sekä opiskelijaksi aikova että jo opiskelijana oleva saisi omien pyrkimystensä kannalta kaiken tutkintoja koskevan olennaisen tiedon. Tavoitteena on, että opiskelija tällä tavoin kykenisi muodostamaan käsityksen yliopiston tarjoamista mahdollisuuksista, tietyn tutkinnon kokonaisuudesta ja omista valinnan mahdollisuuksistaan. Niin ikään hänen tulee saada aineksia oman yksityiskohtaisen opintosuunnitelmansa tekemiseen. Ilman perusteellista ja monipuolista materiaalia vuorovaikutus yliopiston sisällä ja yliopistosta ulospäin ei voisi toimia.
Hallintoviraston opinto- ja kansainvälisten asioiden vastuualue vastaa keskitetyn informaa- tiomateriaalin toimittamisesta ja jakelusta. Sisällöllisesti vastuussa ovat laitokset ja oppiaineet. Pääsääntöisesti kaksivuosittain toimitettavien tiedekuntakohtaisten opinto-oppaiden tekstit tuotetaan asianomaisissa laitoksissa ja tiedekunnissa. Disketillä tai verkon avulla tekstit kootaan toimitettavaksi painatusta varten. Vastaavalla tavalla tuotetaan vuosittainen opetusohjelma, johon pyritään kokoamaan koko lukuvuoden aikana annettava opetus. Säästötoimenpiteet ja määrähoja koskeva epävarmuus ovat vaikeuttaneet kevätlukukauden yksityiskohtaisen opetuksen saamista painettuun opetusohjelmaan, mikä on puolestaan hankaloittanut opiskelijoiden opintojen suunnittelua.
Opetusohjelma ja opinto-oppaat, joita eräissä tiedekunnissa laaditaan myös opintosuunnittain tai koulutusaloittain, ovat luettavissa myös tietoverkossa gopher-palvelimessa. Tietoverkkojen hyväksikäyttö tiedotustarkoituksiin tulee valtavasti kasvamaan lähiaikoina.
Laitoksilla laaditaan myös yhä runsaammin opinnoista tiedottavaa ja opastavaa informaatiomateriaalia, jota on laitoksilla opiskelijoiden saatavissa. Arviointiprojektin saamat näytteet eri laitosten julkaisemista oppaista, monisteista ja lehtisistä antavat viitettä siitä, että opiskelijoiden ohjaukseen ollaan laitoksilla kiinnittämässä entistä enemmän huomiota.
Tiedekuntien ja opetusjaoston kanslioihin sijoitetut opintosihteerit pyrkivät omalta osaltaan luomaan edellytyksiä mahdollisimman sujuvalle opetukselle ja opiskelulle, niin että yliopisto kykenee täyttämään tehtävänsä sivistysyliopistona ja korkeimman koulutuksen antajana yhteiskunnan edellyttämällä tavalla. Opintosihteerit pyrkivät seuraamaan korkeakouluopetuksen sisäistä kehitystä ja suhdetta yhteiskunnalliseen todellisuuteen ja toteuttamaan toiminta-ajatusta eri tehtävissään myönteisen opiskeluilmapiirin luomiseksi ja siten, että työssä otetaan huomioon monipuolisesti erilaisia näkökulmia (opiskelija, opiskelijaksi aikova, koulutusyksikkö, koko yliopisto).
Opintosihteerien tehtävät voidaan jakaa seuraaviin päätyyppeihin:
Opintosihteerien työ jäsentyy hyvin monitahoiseksi työskentelyksi. Esimerkiksi tutkintoja ja opetussuunnitelmia koskevat suunnittelu- ja seurantatehtävät ovat abstraktiotasoltaan aivan muuta kuin esimerkiksi yksityisen opiskelijan ohjaaminen. Kuitenkin molemmilla asioilla on selvä yhteys opintojen sujumiseen. Säädösten ja opetussuunnitelmien sekä valintaperusteiden to- teutumista seuraamalla hankitaan tietoa pohjaksi tutkintojen ja opetussuunnitelmien jatkuvaan kehittämiseen. Tässä työssä käytetään hyväksi toisaalta opiskelijoiden välitöntä palautetta, toisaalta tilastoja esimerkiksi opintosuorituksista ja tutkinnoista. Tavoitteena on, että säädökset ja opetussuunnitelmat sekä valintaperusteet olisivat sellaiset, että lopputulos sekä yksityisen opiskelijan kannalta että yleisesti olisi tarkoituksenmukainen.
Opintosihteerien työssä on ollut ongelmana, miten saada pitkäjänteisyyttä vaativat suunnittelu- ja esittelytehtävät ja yksilöllinen opintoneuvonta oikeisiin suhteisiinsa. Tämä liittyy erilaisten opintoasioita koskevien kyselyiden ohjautumiseen oikein. Voidaan olettaa, että informaation selkeys vähentää yksilöllisen ohjauksen tarvetta, mikä koituu aina myös asiakkaan eduksi. Mitä enemmän opintosihteerit voivat keskittyä suunnittelu- ja seurantatehtäviin, sitä suurempi on hyöty yksityiselle opiskelijalle.
Opintosihteerien työn onnistumista ajatellen hyvä merkki on tyytyväinen opiskelija. Ystävällinen palvelu ja auttavaisuus ovat opiskelijan kannalta tärkeitä asioita, mutta esimerkiksi asiakkaiden suuri määrä voi olla huonokin indikaattori. Jos opintosihteerillä on paljon asiakkaita, se voi pahimmillaan olla osoitus jostakin opintoja koskevasta yleisestä ongelmasta. Palvelu toimii opiskelijankin kannalta paremmin, jos hän saa tarvittavan tiedon esimerkiksi orientaatioluennoilla ja erilaisista oppaista. Mahdollisuus yksilölliseen opintoneuvontaan on kuitenkin opiskeluilmapiirin kannalta tärkeä asia ja opiskelijan on voitava aina hakeutua henkilökohtaiseen ohjaukseen todella yksilöllistä palvelua tarvitessaan.
Laitosten amanuenssien kanssa käytyjen keskustelujen perusteella laitoksilla on vaihtelevia käytäntöjä ja erilaisia sisäisiä sopimuksia opintoneuvonnassa noudatettavasta työnjaosta henkilökunnan kesken. Yleensä amanuenssi on keskeinen henkilö opintoja koskevan yleisen neuvonnan antamisessa laitoksella. Kuitenkin useimmiten päävastuu opintojen sisältöön liittyvässä neuvonnassa on varsinaisella opetushenkilökunnalla. Jotkut amanuensseista antavat paljon opintoneuvontaa ja toiset taas ovat keskittyneet pääasiassa hallinnollisiin tehtäviin. Kuitenkin opintoneuvonta on ohjautunut amanuenssille usein siksi, että hänellä ei varsinaisesti ole vastaanottoaikoja ja hän on useimmiten paikalla. Opinto-ohjaukseen kuluu yleensä runsaasti aikaa, mutta toisaalta se pyritään hoitamaan hyvin, koska opiskelijoiden palveleminen on monilla laitoksilla oivallettu tärkeäksi opintojen etenemisen ja laitoksen työskentelyilmapiirin kannalta. Amanuenssi ja kansliahenkilökunta välittävät kuvaa laitoksen toimintakulttuurista opiskelijoille.
Yleensä laitoksen amanuenssi on opetussuunnitelmia valmisteltaessa mukana ja hänellä on siten paljon tietoa opetussuunnitelmista ja opetusohjelmista. Joillakin laitoksilla on sovittu niin, että opetushenkilökunta ohjaa amanuenssille nimenomaan opinto-ohjausta haluavat opiskelijat. Menettely on käytännössä toimiva, vaikka virallisesti amanuenssin opinto-ohjaajan roolia ei mainita opinto-oppaissa. Opinto-ohjaajan roolin omaksumiseen vaikuttaa osin myös amanuenssin oma aktiivisuus.
Amanuenssit saattavat selvitellä erilaisia opintosuoritusten korvaavuusasioita sekä antaa merkintöjä laitoksen opettajien puolesta. Korvaavuuksia hoitavat amanuenssit pitävät myös kirjaa annetuista korvaavuuksista. Näin annettu ohjaus ja korvaavuudet ovat eri opiskelijoille tasapuolisia. Opiskelijat saattavat kysellä myös muiden oppiaineiden asioita vertaillakseen eri oppiaineiden opintoja. Opintoneuvonnassa kysellään kaikkea mahdollista opintojen rakenteesta toisten oppiaineiden suorituksiin. Myöskin ulkopuoliset tahot, kuten työvoimatoimisto, kyselevät laitoksilta erilaisia opintoasioita. Lisäksi opinto-opasta saa sisälukea monesti. Amanuenssi saattaa käydä myös valmistuvien kanssa yhdessä läpi opintorekisteriä ja tarkistaa, että asiat ovat todistuksen anomista varten kunnossa.
Yliopistossa opintoneuvontaa antavat tietenkin pääasiassa opintosihteerit. Laitostasolla opintoneuvontajärjestelyt on kuitenkin sovittu laitoskohtaisesti. Yleensä uusille opiskelijoille kerrotaan laitoksen toimintatavat tässä suhteessa: Mitä neuvontaa amanuenssi antaa ja missä asioissa tulee kysyä opettajilta tai mikä asia selviää laitoksen kansliassa. Tärkeää on, että kaikille opiskelijoille tulisi annetuksi samanlaista tietoa. Tämä edellyttää selviä sopimuksia opin- toneuvonnassa harjoitettavista menettelyistä ja työnjaosta laitoksen sisällä.
Monet valtakunnalliset selvitykset osoittavat, että opiskelijoiden kielteiset kokemukset omasta oppimisestaan ja käsitykset opiskelusta ja sen mielekkyydestä voivat johtaa toisaalta korkeakoulun tai alan vaihtoon, toisaalta voidaan hakeutua keskiasteen opintoihin ja osa luopuu kokonaan opinnoista. Ensimmäinen selvä valintojen tarkistus tapahtuu ensimmäisen opintovuoden päättyessä. Monet opiskelijat ovat vasta 3. tai 4. opintovuonnaan alalla, jolta lopulta valmistuvat – opintojen liberaalin hyväksilukemiskäytännön ansiosta usein jopa ilman erityisiä viipeitä. Seuraavat tutkinnon suorittamisen kannalta tärkeät valinnat sijoittuvat opintojen loppuvaiheeseen, tutkielmatyöskentelyyn ja sen käynnistymiseen. Toisaalta osa opiskelijoista "jää roikumaan" usein vuosiksi ilman opintosuorituksia, kunnes lopulta ilmeisestikin luopuu oppinnoistaan. Suurin osa luonnollisesti vie opintonsa loppuun.
Sellainen opiskelija, joka kokee opintojensa polkevan paikallaan, tuntee usein olevansa tuuliajolla. – Opiskelijaterveydenhuollon (YTHS) tarjoamien neuvontapalvelujen tai terapian näkökulmasta opinnoissaan jonkinasteiseen kriisiin joutuneen opiskelijan ongelmat kohdentuvat ensisijaisesti neljään alueeseen:
On ilmeistä, että opintojen väärä järjestys ei harjaannuta tutkielmantekoon ja tutkimustyöhön. Orietoituminen yliopistosta ulos muodostuu joillekin myös ongelmaksi ja syyksi jäädä "roikkumaan yliopistolle". Olisi siis opittava, mitä oppimallaan yhteiskunnassa voi tehdä.
Esimerkiksi YTHS:n psykologien palvelujen käytön perusteella ei voida tehdä suoria johtopäätöksiä ylläolevien ongelmien yleisyydestä tai kasvusta. Kysymys on hyvin kompleksisesta kokonaisuudesta, jossa määrällinen kehitys on suhteessa palvelujen tarjontaan. Esim. vastaanottojen ylikapasiteetti täyttyy nopeasti ja paluu aikaisemmalle palvelutasolle on hidasta. Kun yleinen tietoisuus mm. sellaisista seikoista kuin paniikkihäiriöt, bulimia ja läheis- riippuvuus on kasvanut viime vuosina, ohjaa tieto näistä ilmiöistä neuroottisen kärsimisen muotoa tälle alueelle.
Monille opiskelijoille opinnot käyvät jossakin opiskelun vaiheessa henkisesti raskaiksi. Tarvitaan ilmeisestikin erityisiä neuvontapalveluja, jotka olisivat opiskelijan saatavilla vaivattomasti ja maanläheisessä muodossa. Ennen kaikkea tarvitaan kuitenkin niiden ylläkuvattujen opiskeluun läheisesti liittyvien ongelmien ratkaisua, jotka tekevät tilanteesta opiskelijalle ylivoimaisen. – YTHS:n palvelujen laajentaminen ei ole ratkaisu ongelmaan.
Monet laitokset ovat kuitenkin tehneet omia oppiaine- tai koulutusohjelmakohtaisia selvityksiään valmistuneiden sijoittumisesta. Selvitykset on tehty ensisijaisesti "omaan käyttöön", eikä niiden osalta ole mahdollisuuksia alakohtaisiin vertailuihin tai yleistyksiin. Tällaisen tiedon tarve on kuitenkin kasvanut sitä mukaa kuin työmarkkinat ovat vaikeutuneet ja valmistumisvaiheessa olevien ohella yhä useammin korkeakouluun hakevat sekä opintonsa juuri aloittaneet haluavat tietoja työmarkkinoista. Erityisen ongelmalliseksi tilanteen näkevät ne yhteiskuntatieteellis- humanistisia oppiaineita opiskelleet, jotka kokevat, ettei tutkinto anna heille "ammattipätevyyttä".
Tutkinnon "vaihtoarvoon" ei enää luoteta, mutta samalla epäillään, että myös "välinearvo" olisi riittämätön. Osittain ajattelussa heijastuu virheellinen kuva yliopistokoulutuksen luonteesta (esim. vaadittaessa yliopistoon konekirjoitusopetusta). Toisaalta sekä yliopisto että myös opiskelijat ovat havainneet, että tietyt työelämän taidot, ns. working skills, tulisi saada jokaisen yliopistosta valmistuvan omaisuudeksi. Kyse voi olla atk-perustaidoista, ex tempore -esiint- ymisestä tai vaikkapa yleisessä kansalaistoiminnassa vaadituista ominaisuuksista kuten toimimisesta kokouksen puheenjohtajana tai sihteerinä. Kyse voi olla laajemminkin ns. akateemisista taidoista. Niihin lasketaan mm. kyky etsiä tietoa ja tuottaa uutta tietoa; taito arvioida omaa ja toisten toimintaa; taito esittää ja välittää tietoa ymmärrettävällä tavalla ja tarvittaessa myös vierailla kielillä. Akateemisen tutkinnon suorittanut kykenee arvioimaan päätöksenteon tukena olevan tiedon pätevyyttä ja merkitystä. Hän osaa soveltaa hankkimaansa tietoa järkevästi, hän kykenee myös myöntämään virheensä ja asiantuntemuksensa rajat. Lisäksi hänellä on kyky aitoon ammatilliseen yhteistyöhön kollegojen ja intressiryhmien kanssa. – Monien näiden taitojen osalta opiskelija voi kokea jääneensä puolitiehen.
Sijoittuminen työmarkkinoille ja koulutusta vastaavaan työhön yhdistetään usein koulutuksen vaikuttavuuteen: missä määrin suoritettu tutkinto tukee sijoittumista työmarkkinoille ja toimimista erilaisissa työtehtävissä. Kun akateeminen työttömyys on jo vuodesta 1991 ja erityisesti vuodesta 1992 lähtien kohdannut yhä useampia vastavalmistuneita, ei työllistymistä koskeva tieto välttämättä kerro koulutuksen tasosta tai arvostuksesta työmarkkinoilla. Erot vaihtelevat tällä hetkellä ennen kaikkea koulutusaloittain. Toinen merkittävä tekijä hankitun koulutuksen ohella on korkeakoulupaikkakunnan ja lähiympäristön väestöpohja, elinkeinorakenne ja työllisyystilanne, sillä varsin suuri osa valmistuneista hankki työpaikkansa aikaisemmin korkeakoulupaikkakunnalta tai lähiympäristöstä. Tampereelta tai Pirkanmaalta kotoisin olevien opiskelijoiden osuus Tampereen yliopiston opiskelijakunnasta on jatkuvasti kasvanut, mutta toisaalta alueen yleinen työllisyystilanne on heikentynyt. – Yhä suurempi osa perinteisesti julkiselle sektorille kouluttavien laitosten opiskelijoista on sijoittunut muualle kuin julkiselle sektorille ja koulutuksessa ammattikuvia on muutettu ja opetussisältöjä uudistettu siten, että tutkinnot säilyvät kilpailukykyisinä sekä julkisen hallinnon että yksityisen sektorin tehtävissä. Tämä merkitsee haastetta annetulle koulutukselle. Toisaalta on nähtävissä, että vaikka nyt julkista sektoria supistetaan voimakkaasti, alan akateemisesti koulutetun henkilöstön tarve kasvaa vuoden 2000 jälkeen nopeasti kasvavan poistuman vuoksi.
Tilastokeskus on opetusministeriön aloitteesta laatinut selvityksen valmistuneiden työhönsijoittumisesta. Käytännössä tämä on tapahtunut yhdistämällä esim. tutkinnonsuorittajakohortteja työssäkäyntitilastoon, jolloin nähdään oppilaitoksen tutkinnonsuorittajien sijoittuminen työhön, työttömäksi, jatkokoulutukseen ja muuhun toimintaan. Voidaan myös selvittää, kuinka hyvin hankittu koulutus ja saatu työ vastaavat toisiaan eri suhdanneajankohtina. Viimeksimainittuun kysymykseen seuraavassa hyödynnetty selvitys ei anna vastausta, koska kaikki tiedot koskevat nykyisen laman aikana tapahtunutta työllistymistä.
Vuonna 1990 valmistuneiden osalta Tampereen yliopisto selvisi suhteellisen hyvin monialaisten korkeakoulujen joukossa, kun seurattiin valmistuneiden työllisyyttä valmistumista seuraavan vuoden lopussa. Kun työttömiä oli keskimäärin 4,4 % valmistuneista, oli Tampereen yliopiston osuus 4,8 %. Sen sijaan vuosina 1991 ja 1992 Tampereen yliopistosta valmistuneiden työt- tömyysluvut ovat korkeita muihin verrattuna. Tämän selityksenä on katsottu olevan yliopiston koulutuksen painottumisen erityisesti julkishallinnon asiantuntijatehtäviin, joihin työllistymistä ovat vaikeuttaneet valtion- ja kunnallishallinnon säästötoimenpiteet.
Tampereen yliopisto on aloittanut opetusministeriön rahoituksen turvin opiskelijoiden rekrytointipalvelutoiminnan. Toiminnalle on määritelty kolme toisiaan tukevaa osa-aluetta. Välitys- ja markkinointitehtävä on näistä keskeisin. Muut osa-alueet ovat tietopalvelutoiminnot ja työnhakutaitoja ja työelämävalmiuksia kehittävän koulutus- ja valmennustaidon järjestäminen. Kaikilla osa-alueilla on tehty tiivistä yhteistyötä Tampereen teknillisen korkeakoulun vastaavan palvelun kanssa (yhteiset toimeksiannot, koulutusmodulit, yhteisesiintymiset esim. messuilla). Rekrytointipalvelujen perustaminen on osoittautunut todella tarpeelliseksi. Jo lyhyessä ajassa syksyn 1994 kuluessa työpaikkoja on rekrytoinnin kautta etsinyt lähes 300 vastavalmistunutta ja työnhakijoita on ollut kaikista tutkinnoista. Merkittävä osa työnhakijoista on myös sijoittunut työmarkkinoille koulutustaan vastaaviin tehtäviin. Maaliskuun 1995 aikana käynnistettiin tutkintonsa suorittaneiden työllistymistä koskevat alumnikyselyt, joilla pyritään selvittämään työllistymistä sekä työn ja koulutuksen vastaavuutta. Meneillään olevan opetuksen arviointihankkeen yhteydessä toteutettiin humanistisesta tiedekunnasta 5 ja 10 vuotta sitten valmistuneiden työllisyyttä koskeva kysely, jonka yhteydessä selvitettiin myös vastaajien käsityksiä saamansa koulutuksen laadusta ja kehittämistarpeista.