Hakuprosessi
Valintaryhmien minimointi
Valintojen kehittäminen
Tampereen yliopistoon on 1990-luvulla otettu vuosittain 1500-1600 uutta opiskelijaa perustutkintoon tai sitä alempaan tutkintoon. Lisäksi tieteellisiin jatkotutkintoihin on otettu vuosikymmenen alussa n. 150 lisensiaatin tai tohtorintutkintoa suorittavaa, joiden määrä vuonna 1994 oli noussut yli 200:aan. Ammatillisiin jatkotutkintoihin ja jatko-opintoihin on hyväksytty vuosittain 110-130 opiskelijaa. Ns. ylimääräisiksi opiskelijoiksi ja täydennysopiskelijoiksi suorittamaan yksittäisiä kursseja tai opintokokonaisuuksia hyväksytään vuosittain 200-300 opiskelijaa
Opiskelupaikan jo omaavien suhteellisen suuri lukumäärä paljastaa sen seikan, ettei opiskelija korkeakouluopintoja aloittaessaan ole täysin ollut selvillä opintojen sisällöstä ja luonteesta. "Väärällä alalla" opiskeleminen ei kuitenkaan ole ollut opiskelijan tai yliopiston kannalta voimavarojen väärinkäyttöä, koska suoritetut opinnot on mahdollista lähes aina käyttää hyväksi uudessa tutkinnossa. Valintaperusteita ja hakuinformaatiota kehitettäessä tulisikin antaa tarkempaa tietoa siitä, millaista korkeakouluopiskelu on. Osa korkeakoulun vaihtamisista johtuu myös ns. henkilökohtaisista syistä, jolloin esim. opiskelupaikan sijainti on ratkaiseva. Myös voimassa oleva opintotukilaki aiheuttaa sen, että varmistaakseen opintotuen saamisen, osa jo yhden tutkinnon suorittaneista hakeutuu tutkinto-opiskelijoiksi, vaikka heidän tarkoituksenaan on suorittaa vain erillisiä opintokokonaisuuksia työhön sijoittumista parantaakseen.
Julkisuudessa on puhuttu ensimmäistä opiskelupaikkaa hakevien asettamisesta valinnoissa etusijalle ja opiskelijavalinnan "tyhjäkäynnin" poistamisesta. Tässä suhteessa korkeakoulujen ja esim. opetusministeriön käsitykset jossain määrin eroavat: korkeakoulujen mielestä uudet ylioppilasikäluokat eivät ole valinnoissa huonommassa asemassa kuin aiemmat ylippilasikäluokat.
Yliopistossa seurataan jatkuvasti opiskelijavalintaan liittyviä asioita eri hakijaryhmien sekä valintaperusteiden kannalta. Vuosittain tehtävät opiskelijamääriä sekä valintaperusteita koskevat päätöks et perustuvat jatkuvaan seurantaan, jonka tavoitteena on mahdollisimman tarkoituksenmukainen valinta, niin että opiskelijoiksi saataisiin motivoituneita ja kullekin alalle sopivia henkilöitä. Hakijaryhmissä pyritään ottamaan huomioon ministeriön asettamat velvoitteet. Tampereen yliopiston opiskelua koskeviin periaatteisiin on kirjattu vapaa sivuaineoikeus tiedekunnasta riippumatta. Kokonaisopiskelijamäärä pyritään pitämään tasapainossa siten, että voidaan noudattaa mahdollisimman joustavasti yliopiston sisäistä valinnanvapautta. Opiskelijamäärä mitoitetaan siten, että otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon myös sivuaineopiskelijoiden vaatimat resurssit. Mikäli pullonkauloja syntyy noudatetaan esim. jonolakia.
Tampereen yliopistoon hakeneiden ja pääsykokeisiin osallistuneiden määrissä havaittavat muutokset ovat vuotta 1994 lukuunottamatta lähinnä satunnaisia. Joissakin tutkinnoissa voidaan kuitenkin havaita selkeää muutoskehitystä. Yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan hakijamäärien nousu johtuu toisaalta tasaisesta kiinnostuksen kasvusta yhteiskuntatieteitä kohtaan, toisaalta toimittajakoulutuksessa tapahtuneista uudelleenjärjestelyistä, joka sinänsä ei yliopiston kokonaishakijamäärää nosta. Joissakin tutkinnoissa tai oppiaineissa hakijamäärät ovat tarkastelukaudella vähentyneet. Vuosi 1994 oli monessa suhteessa poikkeuksellinen opiskelijavalintojen osalta: toisaalta lääketieteellisen koulutuksen osalta odotetut ratkaisut aiheuttivat hakijakatoa, toisaalta työttömyys lisäsi hakijoiden määrää. Lisäksi julkisen sektorin säästötoimenpiteet ohjasivat valintoja uusille aloille, mikä ei kuitenkaan merkinnyt ammattisuuntautuneiden alojen suosion kasvua. Myös potentiaalisten hakijoiden määrä vaikuttaa hakijamäärien kehitykseen. Niinpä 1980-luvun alussa hakijamäärä ylitti 10000 useana vuonna pudotakseen 1980-luvun jälkipuoliskolla 8300:an, jopa 7800:an vuonna 1990, noustakseen jälleen n. 8500:an.
Tampereelle ominainen piirre on myös se, että yliopistoon hakeneet tulevat muihin yliopistoihin verrattuna selvästi keskimääräistä aktiivisemmin myös valintakokeeseen. Motivaatio päästä nimenomaan Tampereen yliopistoon on siis suhteellisen vahva. Osittain ilmiö saattaa johtua myös Tampereen yliopiston tiedeperustasta.
Perustutkintoa tai alempaa tutkintoa suorittavat opintoaloittain 1994
Uudet opiskelijat Kaikki opiskelijat Tre Koko % Tre Koko % maa yht. maa yht. ____________________________________________________________________ Humanistinen 359 2837 12,7 2715 21277 12,8 Kasvatustieteellinen 171 1831 9,3 902 10371 8,7 Kauppatieteellinen 142 1748 8,1 936 12363 7,6 Luonnontieteellinen 163 2861 5,7 847 17130 4,9 Lääketieteellinen 45 351 12,8 590 5432 10,9 Psykologian 34 176 19,3 266 1482 17,9 Teatteri- ja tanssiala - 47 - 41 316 13,0 Terveydenhuollon 48 280 17,1 289 2207 13,1 Yhteiskuntatieteellinen 650 1987 32,7 3892 13092 29,7
____________________________________________________________________ Yhteensä 1612 12118 13,3 10478 83670 12,5
Ns. päällekkäishakuun ja päällekkäishyväksyntään ja näistä aiheutuviin opiskelijapaikkojen jakoa ja hukkakäyttöä koskeviin ongelmiin, joista viime aikoina on paljon keskusteltu, ei t&au ml;ssä yhteenvedossa puututa. Nämä seikat eivät myöskään ole Tampereen yliopiston opiskelijavalinnan ongelma. Opiskelijan saamalla hyväksymiskirjeen vastausosalla voidaan opiskelijapaikka myös peruuttaa. Peruutukset saapuvat normaalisti ajoissa ja uudet kutsut lähetetään tarvittaessa jonossa seuraaville. Uudet opiskelijat ilmoittautuvat joitakin ulkomaalaisryhmiä lukuunottamatta syyskuun alkuun mennessä opiskelijarekisteriin merkittäviksi. - Oman ongelmansa koulutuspaikkojen optimaalisen käytön kannalta muodostavat opiskelijat, jotka hankkivat itselleen useita opiskelupaikkoja. Vuonna 1993 Tampereen yliopistossa aloitti opintonsa 257 sellaista opiskelijaa, joista edellisenä vuonna 103:lla oli jo opinto-oikeus samassa korkeakoulussa ja 124:llä jossakin muussa korkeakoulussa. Määrä vastaa valtakunnallista keskiarvoa.
Tämä kahden kiintiön malli on käytännössä toiminut hyvin humanistisessa, taloudellis-hallinnollisessa ja yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa. Valintakoekiintiö on taannut mahdollisuuden erilaisen taustan omaaville (esim. ei-ylioppilaat, keskiasteelta tulevat, avoimessa korkeakoulussa opiskelleet jne.) yhdenvertaiset mahdollisuudet tulla hyväksytyksi ilman monia erilaisia kiintiöitä. Tässä kiintiössä on voinut ylioppilaskirjoituksissa epäonnistunutkin motivoitunut hakija saada opiskelupaikan.
Valintaperusteiden vaikutusta valinnan tulokseen on seurattu vuosittain. Todistuksen ja kokeen yhteispistemäärällä valittujen todistukset ovat luonnollisesti erittäin hyviä, mutta myös pelkällä valintakokeella hyväksyttyjen todistukset ovat vähintäänkin kohtalaisia ja antavat riittävän pohjan opiskelulle. Valintakoekiintiön idea on toteutunut, eli ilman huipputodistusta voi päästä tiedekuntaan, mikäli motivaatio ja kyvyt riittävät huolelliseen valintakokeeseen valmistautumiseen.
Valintakoekiintiö onkin osoittautunut "motivaatiokiintiöksi", esim. vain hyvin harva tässä kiintiössä valittu on perunut opiskelijapaikkansa. Todistuksesta ja valintakokeesta annettujen pisteiden sekä kiintiöiden kokoa muuntamalla voidaan säädellä sitä, miten paljon ylioppilastodistus ja valintakoe valinnassa painottuvat. Seurantaan perustuvat vuosittaiset pienet muutokset on tehty siihen suuntaan, että valintakokeen merkitys valinnassa on lisääntynyt.
Kolmas kiintiö, ns erikoistapaukset, jossa valinta tapahtuu aikaisempien opintojen ja/tai työkokemuksen perusteella, antaa valintoihin tarvittavaa joustavuutta. Tampereen yliopistossa on lisäksi kokeiltu vuoden 1994 valinnoissa muista korkeakouluista siirtyvien joustavaa hakuaikaa. Jatkuvaa hakuaikaa voidaan kuitenkin soveltaa vain hyvin harvoissa tapauksissa, koska kokonaisopiskelijamäärää ei voida rajattomasti kasvattaa.
Edellä mainittujen kolmen kiintiön lisäksi on taloudellis-hallinnollisessa tiedekunnassa valittu osa matematiikan ja tilastotieteen koulutusohjelman sekä tietojenkäsittelyopin koulutusohjelman opiskelijoista pelkän ylioppilastutkintotodistuksen perusteella. Tässä valintaryhmässä on otettu huomioon vain saman tai edellisen kevään ylioppilaat.
Hallintotieteen alalla tehtiin viime lukuvuonna suuri rakenteellinen uudistus, kun opetusjaostosta siirrettiin hallintovirkamies-, kunnallis- ja verovirkamiestutkinnot taloudellis-hallinnolliseen tiedekuntaan. Kaikki ko. opinnoista kiinnostuneet hakivat jo kesän valinnoissa suoraan maisterin tutkintoon.
Avoimen yliopiston opinnot eivät olleet kaikkien osalta valintaperuste, mutta uusilta opiskelijoilta kysyttiin ilmoittautumisen yhteydessä heidän taustaopintojaan. Henkilö, jolla oli avoimen yliopiston opintoja oli kolmessa tapauksessa neljästä nainen ja joka toinen oli alle 25 vuotias. Nuorten osuus avoimen yliopiston opiskelijoiden joukossa on kasvanut merkittävästi, mikä työvoimapoliittisten ratkaisujen perusteella oli odotettuakin.
Uudet opiskelijat ja näistä avoimen yliopiston opintoja suorittaneet vuoden 1994 opiskelijavalinnoissa
Tiedekunta uusien opisk. suorituksia % lukumäärä avoimessa ___________________________________________________________ Yhteiskuntat. tdk 401 65 16 Humanistinen tdk 355 25 7 Tal.-hallin. tdk 508 54 11 Lääketieteell.tdk 94 11 12 Kasvatustiet. tdk 150 49 33 Opetusjaosto 62 9 15 ___________________________________________________________ Yhteensä 1570 213 14
Tiedekunta ei jatkossakaan voi valintoja uudistaessaan lähteä jonkin yksittäisen erityisryhmän tarpeista, vaan valintoja on kehitetetävä kokonaisuutena. Nykyisen käsityksen mukaan valintojen kehittäminen myös lähivuosina tapahtuu tämän mallin pohjalta. Myös hakijoiden oikeusturva edellyttää, ettei valintajärjestelmässä sinänsä tapahdu jatkuvasti yllättäviä muutoksia. Tulevaisuudessa tulisi kuitenkin harkita myös sitä, missä määrin yliopiston sisällä valintaperusteita voitaisiin yhdenmukaistaa.
Tampereen yliopisto on seurannut eri vuosina ylioppilaaksi päässeiden hakijoiden valintakoemenestystä. Vuoden 1994 opiskelijavalinnan tulokset osoittavat, että aikaisemmin ylioppilaaksi päässeiden valintakoemenestys ei ole parempi kuin samana vuonna ylioppilastutkinnon suorittaneilla hakijoilla. Suurin syy siihen, että samana vuonna ylioppilastutkinnon suorittaneita on vain n. 20 % opintonsa korkeakoulussa aloittavista, on se, että "uudet" ylioppilaat eivät hae korkeakouluihin. Välivuoden pitäminen saattaa toki olla asianomaisen oman kypsymisen kannalta mielekäs ratkaisu. Myöskään keskiasteen opistotasoisen tutkinnon suorittaminen ylioppilastutkinnon jälkeen ei näytä helpottavan korkeakouluun pääsyä.
Tampereen yliopisto luo opiskelijavalinnasta oman tietokantansa, josta hyväksyttyjen perustiedot voidaan siirtää opiskelijatietojärjestelmään ja näin yksinkertaistaa ja nopeuttaa kirjoittautumista yliopistoon. Valintatietokanta kattaa tällä hetkellä vuodet 1992, 1993 ja 1994 ja seuraavina vuosina voidaan aiempaa perusteellisemmin tarkastella hakijaryhmissä tapahtuneita muutoksia ei vain eri oppiaineiden suosion osalta vaan myös hakijoiden iän, sukupuolen ja aikaisempien opintojen osalta.
Humanistisen alan erityiskysymyksiä on aineenopettajakoulutuksen valinta. Lähiaikoina pyritään selvittämään, mikä vaikutus uusilla tutkintojärjestelmillä on tähän valintaan. Kielten osalta on edelleen mahdollisuus yhteisvalintaan.
Teatterialan opiskelijavalintaa kehitetään tavoitteena saada sellaisia opiskelijoita, jotka ymmärtävät laaja-alaisen koulutuksen ja pitkäjänteisen opiskelun merkityksen. Valintakoetta kehitellään erityis esti sellaiseen suuntaan, että se ei pidä yllä vääriä mielikuvia teatterialasta. Alan valtava suosio perustuu osittain vääriin teatterimielikuviin, joihin jo valintakokeella pyritään vaikuttamaan. Valintakokeesta selviytyminen koetaan usein jo suureksi saavutukseksi sinänsä, mikä ei välttämättä motivoi kärsivälliseen ja pitkäaikaiseen opiskeluun. Teatterialan koulutuksen monipuolistumisella ja valintakokeiden kehittämisellä pyritään s amaan suuntaan. Erityisesti otetaan huomioon Tampereen yliopisto toimintaympäristönä. Tarvittaessa toimitaan yhteistyössä teatterikorkeakoulun kanssa. Johdonmukainen ja yksinkertainen menetelmä helpottaa hakijan päätöksentekoa ja vähentää epätietoisuudesta aiheutuvaa epävarmuutta ja neuvontapalveluihin ohjautuvia tiedusteluja.
Yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa selvitetään mm. ns. aineistokokeen käyttömahdollisuutta valintakokeissa.
Terveydenhuollon kandidaatin tutkinnon (hoitotiede) osalta valmistellaan valtakunnallista valintayhteistyötä.
Kasvatustieteellisellä alalla kehitetään valintoja kasvatustieteellisen alan tutkintojen arviointi- ja kehittämisprojektissa ehdotetuin tavoin.
Lääketieteellisen alan, kauppatieteellisen alan sekä vieraiden kielten valintaperusteiden kehittämisessä otetaan huomioon yhteisvalinnasta valtakunnallisesti saadut kokemukset.
Uusien opiskelijoiden määrä vuonna 1994 lopussa oli Tampereen yliopistossa 2104 läsnäolevaksi kirjoittautunutta, mukana myös ylimääräiset opiskelijat ja jatko-opiskelijat. Perustutkintoa (maisterintutkintoa) ta i sitä alempaa tutkintoa suorittaakseen kirjoittautui yliopistoon syyslukukaudella yht. 1600 opiskelijaa, joista 66 opetusjaostotutkintoon. Tieteellisiin jatkotutkintoihin kirjoittautui tutkintojen uusina opiskelijoina yhteensä 208 opiskelijaa.
Yliopistoon hakeneiden ja pääsykokeeseen osallistuneiden osalta oppiainekohtainen tilasto ja aikasarja vuosilta 1991-1994 on liitetaulukkona.
Vaikka valintaprosessi teknisesti on hoidettu tarkoituksenmukaisesti ja eräät korkeakoulut ovat vasta luomassa Tampereen yliopistossa sovelletua koko yliopiston kattavaa valintatietokantaa, ei valintojen sisällöllinen kehittäminen ole edennyt yhtä ripeästi. Toistaiseksi Tampereen yliopiston piirissä ei ole tehty pitkäjänteistä seurantatutkimusta eikä se olisi aikaisemmin ollut mahdollistakaan ilman tuntuvaa työpanosta. Opiskelijavalintojen kehittämiseksi tarvittaisiin pitkähkön aikavälin tutkimushankkeita, joiden resurssoinnista voisi vastata esim. Opetyusministeriö. Opiskelijoiden motivaatiotausta ja preferenssit valintatilanteessa ovat jääneet selvittämättä tai valintojen toteutuksesta vastanneiden virkamiesten ja opettajien käsitysten varaan. Melkoinen joukko opiskelijoita kuitenkin pettyy valintoihinsa, hakeutuu uudelleen mielestään itselleen sopivammalle alalle. Motivaation puute ilmenee myös suomalaiselle järjestelmälle ominaisena suurena keskeyttämisenä (drop-out -ilmiö).