Tampereen yliopistossa on järjestetty systemaattisesti henkilöstökoulutusta vuodesta 1973 alkaen, jolloin asetettiin ensimmäinen henkilöstökoulutustoimikunta. Oleellinen muutos henkilöstökoulutuksen organisoinnis sa tapahtui vuonna 1982, jolloin perustettiin korkeakoulupedagoginen toimikunta huolehtimaan erityisesti opetuksen kehittämiseen liittyvistä asioista. Samalla laadittiin korkeakoulupedagogiselle toiminnalle oma periaateohjelma ja tehtiin selv&au ml; työnjako yleisen henkilöstökoulutuksen ja korkeakoulupedagogisen toiminnan välillä. Siten korkeakoulupedagoginen koulutus oli virallisesti hyväksytty yhdeksi tärkeäksi toiminta-alueeksi yliopistoyhteisöss&a uml;.
Ennen vuoden 1982 ratkaisuja toiminta ei ollut systemaattisesti organisoitua. Toiminnan käynnistämistä tukivat omat määrärahat sekä yhden palkatun henkilön työpanos. Toimintaa haittasi vahvan alun jälke en se, että työskentely tapahtui oto -sihteerien voimin. Vasta vuonna 1990 korkeakoulupedagogisiin tehtäviin tuli puolipäivätoiminen sihteeri. Näin toiminta on pysynyt vireillä.
Tampereen yliopiston korkeakoulupedagogisesta toiminnasta on laadittu selvitys, joka ilmestyi vuonna 1993. Selvitykseen on koottu toiminnan periaatteet, taustat ja lähtökohdat pääpiirteissään noin kymmenen vuoden ajalta. S e sisältää myös jonkin verran arvioivaa tarkastelua. Lisäksi joistakin seminaareista on laadittu raportteja teemojen ajankohtaisuuden ja yleisen kiinnostavuuden vuoksi.
Tampereen yliopistossa onhenkilöstölle suunnattua
a) yleistä henkilöstökoulutusta ja kehittämistoimintaa, jonka suunnittelusta, organisoinnista ja koordinoinnista vastaa henkilöstökoulutustoimikunta (HEKO).
Erityisesti opetushenkilökunnalle on suunnattu
b) korkeakoulupedagogista koulutusta ja kehittämistoimintaa, jonka suunnittelusta, organisoinnista ja koordinoinnista vastaa korkeakoulupedagoginen toimikunta (KOPE).
Korkeakoulupedagogisen koulutuksen ja kehittämisen tavoitteet on määritelty korkeakoulupedagogisen koulutuksen periaateohjelmassa. Sekä korkeakoulupedagogisen koulutuksen että yleisen henkilöstökoulutuksen periaateohj elmat ovat parhaillaan uudistamisvaiheessa.
Korkeakoulupedagogisen toiminnan tavoitteena on opetuksen kehittäminen ja opetuksen laadun parantaminen tasavertaisesti tutkimuksen rinnalla yliopistossa. Korkeakoulupedagogisen toiminnan tulee pitää yllä keskustelua ajankoht aisista korkeakoulupedagogisista aiheista ja tukea henkilöstöä opetuksen kehittämisessä esim. järjestämällä koulutusta ja tukemalla laitosten omaehtoisia kehittämishankkeita.
Korkeakoulupedagoginen toimikunta on yliopiston hallituksen nimeämä pysyvä toimikunta. Toimikuntaan kuuluu jäsenet tiedekunnista, opetusjaostosta, täydennyskoulutuskeskuksesta, opintotoimistosta ja ylioppilaskunnasta. Lisä ksi toimikunta valitsee toimintansa tueksi kaksi tai useampia asiantuntijajäseniä. Toimikunta on yhteistoimintaelin ja sen jäsenet valitaan kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Toimikunnan sihteerinä toimii henkilöstökoulutuksen ja korkeakoulupedagogiikan amanuenssi, jonka tehtävistä 50% on korkeakoulupedagogisia tehtäviä.
On osoittautunut tarpeelliseksi, että on olemassa korkeakoulupedagogisen toimikunnan kaltainen keskustelufoorumi, jossa voidaan käydä tieteenalat ylittävää keskustelua ja keskittyä pohtimaan erityisesti yliopisto-opet uksen pedagogisia kysymyksiä. Toimikunnan kokoonpanossa edustuksellisuus on osittain ollut myös ongelmallista ja kahden vuoden välein tapahtuva jäsenten valinta on toiminnan kannalta kriittinen vaihe, johon on kiinnitettävä h uomiota, sillä toimikunnan työskentelyä voi latistaa joidenkin jäsenten poissaolo tai passiivisuus. Toiminta vaatii jäseniltä henkilökohtaista innostusta ja panostusta. Korkeakoulupedagogisesta työstä korkeakou lupedagogisen toimikunnan jäsenenä tai omaan opetukseen panostamalla ei saa ansaittua kiitosta, huomiota, palkintoa tai korvausta.
Nykyiset jäsenet ovat pohtineet mahdollisuuksia vaikuttaa työskentelyintoon ja -halukkuuteen toimikunnassa. Yksi radikaali ratkaisu voisi olla se, että toimikuntaan nykyisen edustuksellisen kokoonpanon sijasta etsitään yksinker taisesti sellaisia henkilöitä, jotka aktiivisesti osallistuvat opetuksen kehittämiseen ja pitävät opetuksen kehittämistä arvokkaana työnä, mikä tarkoittaisi yhteistoimintaelin -statuksen menettämist&a uml;. Erityisesti johtavien professorien esikuva olisi tärkeä opetuksen kehittämisessä. Toimikunnan tulee olla voimakkaasti asiaansa sitoutunut ryhmä, joka keskustelee ja kannustaa opetuksen kehittämiseen. Tämä on y ksi toiminnan haasteista jatkossakin.
Yliopistoväen piirissä on edelleen vaihtelevia käsityksiä opetuksen ja tutkimuksen välisestä kytkeytymisestä toisiinsa. Opetus mielletään liian usein tutkimustoiminnasta erilliseksi, eikä siten myö skään nähdä opetusta mahdollisuutena rikastaa tutkimustyötä. Opetus on monille yliopisto-opettajille edelleen tuntimääränä ilmoitettu rajattu velvollisuus, joka hoidetaan. Siihen ei kuitenkaan panosteta, k oska koetaan, että se on pois tutkimuksesta, jolla saa arvostusta. Korkeakoulupedagogisen toiminnan keskeinen tavoite onkin ollut muokata asenteita tuomalla eri tavoin esiin opetuksellisia näkökulmia sekä tarjoamalla ideoita ja tukea y ksittäisten opettajien ja laitosten opetuksen kehittämiseen. Opetuksen arvostuksen lisääminen on yksi toiminnan haastavimmista tavoitteista. Se on myös tehtävä, jossa on edelleen tehostamisen mahdollisuus. Tästä ; syystä korkeakoulupedagoginen toiminta tarvitsee yliopiston johdon näkyvän ja varauksettoman tuen taakseen.
Korkeakoulupedagoginen toimikunta toimii keskustelun herättäjänä, toiminnan liikkeellepanijana ja "moottorina". Toimikunnan jäsenten mukaan korkeakoulupedagoginen toiminta on ollut tarpeeksi näkyvää ja sisäl löltään ajankohtaista. Keskustelun herättämisessä on onnistuttu kuitenkin vaihtelevasti. Toimikunnan jäsenten mukaan epäonnistuneissa yrityksissä ei vika ole ollut niinkään toiminnassa, vaan enemm&aum l;nkin siinä, että aika ei ole ollut otollinen. On myös ollut havaittavissa, että korkeakouluopettajat eivät yleisesti ottaen ole olleet vielä valmiita omakohtaiseen opetuksen kehittämiseen. Myös yleisiin koulutuksi in osallistuvien opettajien joukko on pysynyt melko kapeana painottuen yleensä assistentteihin, lehtoreihin ja tuntiopettajiin. Johtavien professorien osallistuminen on harvinaisempaa.
Korkeakoulupedagogisen toiminnan luonteeseen kuuluu, että vaikutuksia ja tuloksia on vaikea todentaa tai mitata. Toimikunnan jäsenten mielestä kannattaisi jatkaa kuitenkin uusia muotoja etsivällä linjalla, sillä aika on mu uttunut korkeakoulupedagogisen toiminnan kannalta myönteisemmäksi ja keskustelu yliopisto-opetuksesta on koettu tärkeäksi.
Laitoskohtaista kehittämistä pidetään korkeakoulupedagogisen toiminnan tärkeimpänä muotona ja tasona. Tällä hetkellä suurin osa laitoskohtaisista koulutustilaisuuksista nivoutuu osaksi laitoksen kokonai skehittämistä ja ne muodostavat siten laajempia kehittämishankkeita. Tilaisuuksien järjestämisessä laitokset ovat itse usein aktiivisia. Kuitenkin korkeakoulupedagogiselta toimikunnalta saatu tuki tilaisuuden järjest&aum l;misessä saattaa olla se ratkaiseva kannuste ja voima, joka saa sen toteutumaan. Laitostilaisuuksiin osallistuu yleensä suurin osa laitoksen opetushenkilökunnasta ja mukana on myös opiskelijoita.
Jokaisella laitoksella on nimetty korkeakoulupedagoginen yhdyshenkilö, johon aina ensisijaisesti voi ottaa yhteyttä laitoksen opetuksen kehittämisasioissa. Yhdyshenkilölle kuuluu myös laitoksella erilaiset korkeakoulupedagogise t tiedonvälitystehtävät. Yhdyshenkilöksi on laitoksella saatettu kuitenkin valita sellainen, joka ei kuulu opetushenkilökuntaan tai hänellä on lukuisia muitakin yhdyshenkilötehtäviä. Yhdyshenkilön on myös joskus vaikea toimia yksin. Korkeakoulupedagoginen toiminta saattaisi vauhdittua, jos yhdyshenkilöillä olisi laitoksella 2-3 hengen tukiryhmä, jossa olisi mukana myös opiskelijoita. Pienellä laitoksella taas saattaa olla luonnollista, että toimintaa suunnitellaan ja toteutetaan koko henkilökunnan voimin. Opiskelijat tulee ottaa mukaan kuitenkin aina, kun keskustellaan opetuksesta ja opetuksen kehittämisestä. Toisinaan laitostasolla käsitykset kor keakoulupedagogisesta toiminnasta perustuvat yksittäisten opettajien kokemuksiin osallistumisesta johonkin koko yliopistoyhteisölle suunnattuun koulutukseen tai seminaariin. Koulutukseen osallistuneilla ei useinkaan ole mahdollisuutta ja sopivaa tilaisuutta keskustella laitoksella ajatuksista, joita koulutus on herättänyt. Tässä voisi auttaa se, että kuhunkin koulutukseen osallistuisi aina vähintään kaksi tai useampia samalta laitokselta.
Laitosten aktiivisuus ja kiinnostus opetuksen kehittämiseen on vaihdellut suuresti laitoksittain. Korkeakoulupedagogisessa toiminnassa pyritään toisaalta tukemaan ja kannustamaan laitoksia, jotka ovat itse olleet aktiivisia ja tehneet pa ljon työtä opetuksen kehittämiseksi, mutta toisaalta pyritään tarjoamaan mahdollisuuksia ja kehittämisideoita erityisesti myös niille laitoksille, jotka ovat opetuksen kehittämistä vasta käynnistäm&au ml;ssä.
Keskusteluja on vuosien varrella käyty säännöllisesti henkilöstökoulutustoimikunnan ja korkeakoulupedagogisen toimikunnan välillä. Keskusteluissa on tehty linjauksia työnjaosta ja yhteisistä periaatteis ta ajankohtaisissa asioissa. Henkilöstökoulutustoimikunnan puolelta on tullut useitakin ehdotuksia toimikuntien yhdistämisestä, mutta korkeakoulupedagoginen toimikunta on torjunut ajatuksen. Korkeakoulupedagogisen toiminnan kannalta er illisen suunnittelu- ja keskusteluryhmän olemassaolo on ollut tärkeää ja siten on voitu myös toiminnassa keskittyä juuri opetuksen ja pedagogiikan erityisluonteeseen yliopistomaailmassa. Tästä syystä toimikunti en yhdistäminen ei olisi tuonut korkeakoulupedagogiselle toiminnalle sellaista lisäarvoa, mitä olisi tarvittu - korkeakoulupedagogiikan arvostusta ja parempaa huomioimista yliopistossa.
Erillisistä toimikunnista huolimatta yhteistyö on käytännössä toiminut sihteerien välityksellä. Toimikuntien periaateohjelmat ja vuosittaiset toimintasuunnitelmat ovat molempien toimikuntien käytöss&aum l;, eikä toiminnan käytännön rajauksissa ole tullut ongelmia.
Kasvatustieteiden tiedekunnalla on päävastuu järjestämisestä. Opintojakso järjestetään joka toinen vuosi ja se voidaan liittää osaks i jatko-opintoja. Opintojakson opettajat ovat raportoineet korkeakoulupedagogiselle toimikunnalle opintojakson kokemuksista. Opintojaksoa kehitetään yhteistyössä kasvatustieteiden tiedekunnan kanssa. Toimikunnassa on aina ollut mukana kasvatustieteiden asiantuntijoita, joiden kautta korkeakoulupedagoginen toiminta saa virikkeitä ja ajankohtaista tietoa kasvatuksen alalta. Näin toimikunta voi toimia myös uusien kasvatukseen liittyvien ajatusten levittäjänä yliopistossa.
Korkeakoulupedagogisen toiminnan uutena muotona on käynnistynyt kasvatustieteiden asiantuntijoista koottu OTE-työryhmä, joka antaa tukea laitoksille opetuksen kehittämisessä (OTE= opetuksen tutkiva edistäminen).. Ke skusteluja rajanvedosta korkeakoulupedagogisen toimikunnan, henkilöstökoulutustoimikunnan ja OTE-työryhmän välillä käytiin vuoden 1993 syksyllä vararehtorin johdolla. Keskustelussa todettiin, että kullakin taho lla on oma roolinsa henkilöstön ja opetuksen kehittämistyössä, eikä toiminnoissa ole havaittavissa päällekkäisyyttä. Toiminnan monimuotoisuutta pidettiin hyvänä, koska siten voidaan tarjota monen laisia palveluita. Korkeakoulupedagoginen toimikunta on ollut aktiivinen yhteistyön rakentamisessa ja OTE-konsultoinnin käynnistämisessä.
OTE-näkemyksen mukaan opetuksen kehittämiseen tarvitaan pitkäkestoisia, 1-2 vuotta kestäviä opetuksen arviointi- ja kehittämisprojekteja, joiden avulla pysyvä kehittämistyö saadaan käyntiin. OTE-lä hestymistavan perusta on konsultoiva työote. Toistaiseksi OTE-työryhmän kanssa on käynnistetty yhteistyötä lääketieteellisessä tiedekunnassa.
Laitoksilta on aina vuosittain pyydetty tietoja koulutustarpeista ja kehittämisideoista. Lisäksi tehdään tarvittaessa laajempia erillisiä tiedusteluja ja kyselyitä ajankohtaisista teemoista. Näin kerätty materiaa li käytetään tulevan toiminnan sisältöjen suunnittelussa hyväksi. Yliopiston johdon strategiset linjaukset otetaan aina kehittämistyön perustaksi. Siksi toiminnan kannalta on tärkeää, että yliopi ston johto selkeästi ilmaisee strategiat ja tavoitteet, joihin koulutus ja korkeakoulupedagoginen toiminta rakentuu.
Koulutus- ja kehittämistilaisuuksista hankitaan palaute. Palautetta on kerätty erilaisilla kyselyillä kirjallisesti, puhelimitse ja henkilökohtaisissa kontakteissa suoraan. Lisäksi saatetaan järjestää palautetila isuuksia, joissa voidaan suunnitella myös jatkotoimenpiteitä ja esim. hankkeen kannalta tarpeellisia koulutustilaisuuksia. Kaikki palaute käsitellään ja käytetään jatkosuunnittelussa hyväksi. Järjestetyist ä tilaisuuksista käydään palautekeskusteluja myös toimikunnassa. Yleensä toimikunnassa keskustellaan laitosten tilaisuuksista niistä pyydettyjen raporttien pohjalta.
Palautteita kerättäessä on tärkeää arvioida, mitä on opittu ja millainen valmiustaso on saavutettu ajatellen jatkokehittämistä. Tärkeä on arvioida myös sitä, millaiset ovat osanottajien a senteet koulutusta kohtaan. Korkeakoulupedagoginen toiminta on julkista ja siten kaikkien arvioitavissa. Tästä johtuen palaute on monitasoista ja monista lähtökohdista kumpuavaa ja palautteen jatkokäsittelyä tarvitaan.
Korkeakoulupedagogisessa koulutuksessa on vähitellen siirrytty yksittäisistä kursseista ja koulutustilaisuuksista laajempiin kehittämishankkeisiin. Siten järjestettävät tilaisuudet ovat osa laajempaa kokonaisuutta. Ko ulutus on muuttunut myös entistä osallistavammaksi ja osallistujien vastuu oppimisesta, kehittämisestä ja kehittymisestä on kasvanut.
Korkeakoulupedagogisen toimikunnan jäsenten mukaan laadukasta korkeakoulupedagogista toimintaa voisi kuvata mm. seuraavasti:
Toiminta innostaa yliopiston opettajia tutkimaan omaa työtään yliopisto-opettajana.
Toiminta on ajankohtaisiin, ajassa liikkuviin korkeakoulu-pedagogisiin ongelmiin pureutuvaa.
Toiminnassa esitellään uutta, annetaan impulsseja, kerrotaan, miten opetusta on kehitetty ja missä. Uusien ideoiden etsintä, tarjonta ja välittäminen on jatkuvaa.
Toiminta herättää kiinnostusta ja ottaa esille opetuksen kehittämiseen liittyviä aiheita rohkeasti ja ennakkoluulottomasti. Toiminnan on oltava aktiivista ja koulutustarpeita herättävää.
Opetushenkilöstölle tarjotaan jatkuvaa tukea opetuksellisten perustaitojen hankkimisessa ja ylläpitämisessä.
Korkeakoulupedagoginen kehittäminen ja muu toiminta on pitkäjännitteistä, systemaattista ja tasapuolista.
Korkeakoulupedagoginen toiminta rakentaa ja ylläpitää yliopistossa korkeakoulupedagogisia keskusteluyhteyksiä.
Korkeakoulupedagogisella toiminnalla voidaan antaa sekä yksilöllisiä että yhteisöllisiä valmiuksia luoda yliopistosta hyvä oppimisyhteisö.
Jatkuvalla toiminnalla kehitetään yliopistoa oppimisympäristönä.
Muihin Suomen yliopistoihin verrattuna Tampereen yliopistossa on korkeakoulupedagogisessa toiminnassa pitkä perinne, toiminta on 1980-luvulta lähtien ollut systemaattisempaa ja pitkäjänteisempää ja sitä on toteutettu pienillä resursseilla. Toiminta on pohjautunut lähinnä vapaaehtoiseen omaehtoiseen työhön ja taloudellinen panostus varsinkin viime aikoina on ollut muihin yliopistoihin verrattuna vähäistä.
Aktiivisuuden ja kiinnostuksen herättäminen opetuksen kehittämiseen on toiminnan tärkein tehtävä. Korkeakoulupedagogisen tiedon ja ideoiden saattaminen henkilökunnan saataville siten, että kiinnostus herä&au ml;, on toiminnassa ratkaisevaa. Korkeakoulupedagoginen toiminta ja koulutus on ollut vapaaehtoista ja se on hyvä lähtökohta edelleen. Tärkeää on luoda opetuksen kehittämiseen kannustava ja innostava ilmapiiri. Lisä ksi yhteistyötä ja keskusteluja eri tieteenalojen välillä täytyy ylläpitää. Toiminnan ydin on eri tavoin opetuksen kehittämiselle otollisten olosuhteiden luominen.
Keskustelu opetuksen kehittämisestä on vähitellen käynnistynyt ja tällä hetkellä käynnissä oleva opetuksen arviointiprojekti saattaa osaltaan aktivoida toimintaa. Korkeakoulupedagoginen toimikunta on luonnol linen foorumi seuraamaan ja jatkamaan opetuksen kehittämistyötä arviointiprojektin jälkeenkin. Tampereen yliopisto on asettanut toiminnalleen tavoitteita opetuksen kehittämisen alueella. Tämä antanee vauhtia opetuksen ke hittämiseen ja herättää kiinnostusta myös korkeakoulupedagogiseen toimintaan lähivuosina.
Nykyisillä resursseilla on ollut mahdollista ylläpitää toimintaa, mutta se on edellyttänyt omaehtoisuutta ja opettajien henkilökohtaista panostusta ja innostusta - talkootoimintaa opetuksen kehittämiseksi. Jos korkeak oulupedagogisessa toiminnassa halutaan vakavasti tuloksia ja tehostettua toimintaa, se edellyttää ehdottomasti aikaisempaa tuntuvampaa taloudellista panostusta. Korkeakoulumaailmassa pitkä korkeakoulupedagogisen toiminnan perinne kannattaa hyödyntää, mutta se vaatii sekä resursseja että arvostusta.
Korkeakoulupedagogisessa toiminnassa suunniteltavat toimenpiteet:
Pitkäjänteisen korkeakoulupedagogisen toiminnan jatkaminen
- keskustelun herättäjänä
- uusien pedagogisten ideoiden ja tiedon välittäjänä
- laitosten kehittämishankkeiden tukijana ja käynnistäjänä
- korkeakoulupedagogisen koulutuksen suunnittelijana, organisoija na ja koordinoijana
- opetuksen arvioinnin tukijana ja arviointiprojektin työn jatkajana
Laitoksille tehdään vuosittaista koulutustarvetiedustelua laajempi kysely korkeakoulupedagogisen toiminnan kehittämiseksi
Keskustelu toimikunnan roolista: "Hyvän opetuksen etujärjestö" vai jotain muuta?
Opetuksen ja opetuksen kehittämisen arvostuksen lisääminen ja yliopiston johdon tuki joko toimikunnan jäsenten valinnan kautta tai toimintaan panostamalla
Aloitteellisuus opetusansioiden huomioimiseksi tasapuolisesti virkoihin valittaessa
Ehdotus laitoksille yhdyshenkilön tueksi perustettavasta 2-3 hengen tukiryhmästä tai vaihtoehtoisista tavoista suunnitella korkeakoulupedagogista toimintaa sekä keskustella ja tiedottaa siitä laitoksella
Korkeakoulupedagogiseen toimintaan tuntuva resurssien lisääminen ja siten parempien toimintaedellytysten luominen
Korkeakoulupedagogisen toimikunnan jäsenille tehtiin kysely toiminnasta ja sen arvioinnista. Vastausten pohjalta käydyn keskustelun yhteydessä sovittiin, että toimintaa arvioidaan tämänhetkisen tilanteen ja materiaalin poh jalta. Arviointiraportin laatimisesta päätettiin, että valmisteluryhmä laatii luonnoksen, josta jäsenten kommenttien pohjalta muokataan raportti, joka sitten toimitetaan arviointiprojektin käyttöön.
Raportin laadinnassa on käytetty kyselyn ja keskustelujen lisäksi hyväksi 2-3 viime vuoden aikana tehtyjä selvityksiä, raportteja ja saatua koulutuspalautetta. Raportissa on keskitytty kuvaamaan toiminnassa tällä hetk ellä ajankohtaisia ideoita ja kehittämistarpeita. Rajauksesta johtuen jotkut toiminnan osa-alueet on jätetty vähemmälle huomiolle.
Alkuun