Sisältöön
tampereen yliopisto: opiskelu: kansainvälisyys opinnoissa: matkakertomukset:
OpiskeluTampereen yliopistoOpiskelu
UTA intranetEtusivuTutkimusOpiskelijaksiOpiskeluAjankohtaistaYhteistyö ja palvelutYliopisto

Takaisin

Matkakertomus: Uppsala universitet 02.04.12-30.06.12

Maa:Ruotsi
Kaupunki:Uppsala
Korkeakoulu:Uppsala universitet
Vaihtoaika:02.04.12-30.06.12
Vaihto-ohjelma:Erasmus-harjoittelu
Lähettävä laitos:Yhteiskunta- ja kulttuuritiet.

Olen graduvaiheen historianopiskelija, ja opiskelujen lopun häämöttäessä halusin vielä käyttää yliopiston tarjoaman mahdollisuuden lähteä ulkomaille. Olin ollut Erasmus-opiskelijavaihdossa aikaisemmin, ja myös harjoittelumahdollisuus oli kavereiden kautta tuttu, joten päätin kokeilla sitä. Apurahan haku ei ollut prosessi eikä mikään, sillä apurahan voi hakea jo ennen kuin harjoittelupaikka on selvillä, mutta paikan haku olikin vaikeampaa kuin olin kuvitellut.

Olin ollut kandivaiheessa Erasmus-opiskelijavaihdossa Uppsalan yliopistossa, ja halusin lähteä Ruotsiin uudestaan pitääkseni kielitaitoani yllä. Ruotsi oli myös siitä hyvä valinta, että sain harjoittelun hyväksiluettua pohjoismaisten kielten opintoihini. Erasmus-harjoittelusta pitää saada opintopisteitä, ja pääaineeseeni historiaan harjoittelua on vaikea hyväksilukea, mutta kielten kohdalla tilanne on helpompi. Onneksi en suorittanut kieliharjoittelua vaihtoaikanani, sillä muuten Erasmus-harjoittelun hyväksiluku olisi ollut todella vaikeaa.

Olen lukenut museologiaa sivuaineena ja työskennellyt useissa museoissa, joten lähdin hakemaan harjoittelupaikkaa erilaisista museoista. Etsin yhteystietoja netistä ja lähetin hakemukseni yleensä museonjohtajalle tai sopivalle osastonjohtajalle. Lähetin hakemuksia useampien kaupunkien suurimpiin museoihin, mutta loppujen lopuksi päädyin uudestaan Uppsalaan. Yliopistomuseo Gustavianum oli ainoa, jolla oli tarjota paikka. Suurin osa museoista jätti vastaamatta tiedusteluihini, ja osa ilmoitti, ettei harjoittelupaikkoja ole. Se saattaa johtua myös siitä, ettei museoalalla ole totuttu kansainvälisiin harjoittelijoihin.

Olin Gustavianumin ensimmäinen kansainvälinen harjoittelija, joten sopimuksissa ja tiedonkulussa oli pieniä ongelmia. Olin esimerkiksi hakenut näyttelysuunnitteluun, museopedagogiikkaan tai kokoelmatyöhön liittyvää harjoittelupaikkaa, ja museon vastauksen perusteella kuvitellut sellaisen saaneeni, mutta vasta viikkoa ennen lähtöä sain harjoittelusopimukseeni tiedon siitä, että työskentelen lipunmyynnissä ja asiakaspalvelussa, mitä en ollenkaan toivonut. Olen työskennellyt museon kassalla niin monta vuotta, että olisin toivonut oppivani harjoittelun aikana myös uusia taitoja, mutta loppujen lopuksi harjoitteluni antina oli parempi kielitaito, uudet ystävät ja gradun eteneminen.

Pohjoismaihin on helppo lähteä, sillä alle kolmen kuukauden oleskelusta ei tarvitse ilmoittaa. Koska en saanut harjoittelusta palkkaa, ei verottajankaan kanssa tullut ongelmia. En avannut edes ruotsalaista pankkitiliä, vaan suomalaiset pankkikortit toimivat länsinaapurissa mainiosti. Vuokran maksoin käteisellä. Koska opiskelija-asunnot on varattu vain opiskelijoille, etsin vuokrahuonetta yksityisiltä markkinoilta. Uppsalan alueen vuokra-asunnot ja -huoneet on koottu osoitteeseen http://studentboet.se/. Sivuston kautta löysin pienen kalustetun vuokrahuoneen, keittiön ja kylpyhuoneen jaoin vuokraisäntäni kanssa. Asunto oli niin huonossa kunnossa kuin yksinasuvan keski-ikäisen miehen asunto vain voi olla, ja hinta oli asunnon kuntoon nähden mielestäni kallis. Vuokraisäntä myös tupakoi sisällä, ja haju tarttui kaikkiin tavaroihini. Toisaalta Uppsalassa vuokra-asuntojen hinta on korkea, ja jossain minun piti asuakin. Juuri sen kolme kuukautta asunnossa kestikin, mutta jos olisin lähtenyt pidemmäksi aikaa, olisin luultavasti vuokrannut huoneen lyhyemmäksi ajaksi ja etsinyt paikan päältä parempaa. Moni vuokraa huonetta vain kuukaudeksi tai pariksi, etenkin kesällä, tai etsii kämppistä pysyvämpään järjestelyyn. Kolmen kuukauden asukki ei vastaa oikein kummankaan tarpeita.

Työtehtävät eivät vastanneet toiveitani, mutta tuskin turhan nirsoksi voi ruveta, kun työyhteisö oli kuitenkin mukava. Työskentelin museon asiakaspalvelussa sekä lipunmyynnissä ja museokaupassa. Työtehtäviini kuului varausten vastaanottaminen puhelimella ja sähköpostilla, museokaupan siivoaminen ja hyllyjen täyttö, kassatyö ja asiakkaiden opastaminen. Opastin myös ryhmiä muutaman kerran, joista pari kertaa suomeksi. Pääasiassa työskentelin ruotsiksi, mutta kansainvälisten vierailijoiden kanssa käytin englantia. Museossa kävi myös suomalaisia.

Olen lukenut pohjoismaisia kieliä sivuaineena perusopintojen verran, ja ollut aikaisemmin vaihdossa. Kielitaitoni pohja oli siis hyvä, ja muiden työskentelyä seuraamalla opin nopeasti tarpeelliset fraasit ja termit. Puhelimessa puhuminen vieraalla kielellä oli mielestäni kaikista vaikeinta. Sähköposteihin pystyi lunttaamaan tarpeelliset fraasit aikaisemmista viesteistä tai kysymään muilta, mutta puhelimessa piti luottaa omaan ymmärrykseensä. Vaikeita olivat etenkin varaukseen tarvittavat yhteystiedot, sähköpostiosoitteet ja puhelinnumerot. Nopeasti kuitenkin puhelimeen tottui, eikä kuukauden jälkeen vastaaminen pelottanut enää yhtään. Luotin siihen, että vieraskielisessä ympäristössä kielitaitoni, erityisesti ääntäminen, paranee pikku hiljaa, vaikken edistystä itse välttämättä huomaa. Tunsin onnistuneeni siinä kohtaa, kun asiakas luuli minua taalainmaalaiseksi, sillä ohjaajani oli sieltä kotoisin. Jonkinlaista omaksumista oli siis tapahtunut.

Raha oli koko harjoittelun vaikein kysymys. Erasmus-harjoittelusta saa apurahan, mutta yksin se ei riitä, etenkin kun jouduin maksamaan myös Tampereen-asunnostani. Opintotukeni riitti tasan kolmen kuukauden harjoittelua varten, joten minun piti palata kesätöihin Suomeen. Pelkällä apurahalla en olisi pärjännyt. Harjoittelun loppuvaiheessa tuli myös yllättäviä menoja, joita varten jouduin nostamaan opintolainaa. Kohdemaan hintatasosta ja asunnosta riippuen opintotuella ja apurahalla voi pärjätä, jos ei samalla maksa kotimaan asunnosta tai matkustele.

Tampereen yliopisto on hoitanut oman osuutensa harjoittelun järjestämisestä mainiosti. Kansainvälisten asioiden osasto on kiitettävästi muistutellut tarvittavista papereista ja tämän matkakertomuksen palauttamisesta. Koska oma uravalintani on aika marginaalinen, en olettanutkaan saavani apua harjoittelupaikan hakuun yliopiston tai edes laitoksen kautta.

Sain harjoittelustani kielitaidon parantumisen lisäksi uusia ystäviä ja kokemuksen ulkomailla työskentelystä. Valmistumiseni jälkeen haen varmasti töitä myös ulkomailta. Kirjoitin harjoittelun aikana blogia, josta löytyy tarkempia tietoja: http://uteliasuppsalassa.blogspot.com. Voin kertoa kokemuksistani harjoittelua tai vaihtoa suunnitteleville opiskelijoille myöhemminkin.

JENNI LARES

 
Tampereen yliopisto
Kalevantie 4, 33014 Tampereen yliopisto
puh. (03) 355 111
Ylläpito: opiskeluwww@uta.fi
Muutettu: 26.1.2009 13.24 Muokkaa

Tampereen yliopisto

Tampereen yliopisto
03 355 111
kirjaamo@uta.fi


KARVI-auditoitu HR Excellence in Research

YLIOPISTO
Tutkimus
Opiskelijaksi
Opiskelu
Ajankohtaista
Yhteistyö ja palvelut
Yliopisto

AJANKOHTAISTA
Aikalainen
Avoimet työpaikat
Rehtoriblogi
Tampere3

PALVELUT
Aktuaarinkanslia
Avoin yliopisto
Hallinto
Kansainvälisen koulutuksen keskus
Kielikeskus
Kielipalvelut
Kirjaamo
Kirjasto
Liikuntapalvelut
Viestintä
Tietohallinto
Tutkimuspalvelut
Täydennyskoulutus
Tietoarkisto
» lisää palveluita

OPISKELU
Opetusohjelma
Opinto-oppaat
Opiskelijan työpöytä

SÄHKÖISET PALVELUT
Andor-hakupalvelu
Andor - uusi lainasi
Intra
Moodle (learning2)
NettiOpsu / NettiRekka
NettiKatti
Sähköinen tenttipalvelu
TamPub
Office 365 webmail
Utaposti webmail
Wentti