Matkakertomus:

Radboud University Nijmegen, Nijmegen, 14.08.2016 – 26.01.2017

Maa: Alankomaat
Kaupunki: Nijmegen
Yliopisto: Radboud University Nijmegen
Vaihtoaika: 14.08.2016 – 26.01.2017
Vaihto-ohjelma: Erasmus
Lähettävä yksikkö: Yhteiskunta- ja kulttuuritiet.

Vaihtokohdetta miettiessäni eniten painoivat kohdemaa sekä yliopiston opintotarjonta. Vaihtoon hakiessani olin vielä ensimmäisen vuoden psykologian opiskelija (kyllä, lähdin vaihtoon HETI), mikä rajasi vaihtoehtoja huomattavasti. Psykologian opiskelijoille varattuja vaihtopaikkoja löytyi kahdesta maasta: Saksasta (opiskelukielenä saksa) sekä Alankomaista. Koska saksan taitoni ovat enemmän kuin rajalliset, rajautui hakukohteet entisestään. Laitoin hakemuksen myös sosiaalityön vaihtopaikalla Irlantiin, mutta näin jälkikäteen ajateltuna oli lottovoitto tulla valituksi Alankomaihin!

Itse tieto vaihtopaikasta tuli yliopiston sisäisessä haussa nopeasti, minkä jälkeen aloitinkin saman tien dokumenttien kokoamisen kohdeyliopiston omaa hakua varten. Jo etukäteen minulle oltiin vakuuteltu, että Erasmus-kohteissa kohdeyliopiston haku on käytännössä vain muodollisuus, eikä vaikuta vaihtopaikan varmistumiseen. Kuitenkin, vasta ensimmäisen vuoden opiskelijana, tämä ei stressitasojani pahemmin laskenut. Odotin lähes viimeiseen päivään asti tenttien ja kurssien tuloksia, jotta lopullisessa vaihtohakemuksessani olisi liitteenä todisteena mahdollisimman paljon suorituksia psykologian opinnoistani. Monet kurssit, joita olin valinnut suoritettavaksi (tämä tuli tehdä jo hakuvaiheessa, Learning Agreement part 1 on allekirjoitettava jo keväällä), vaativat minimissään vuoden psykologian opintoja, ja olipa yhdessä kurssissa jopa säädetty minimivaatimukseksi 60op psykologiaa. Jälkiviisaana voin vain todeta, että kaikki tämä stressi oli täysin turhaa, sillä yhdenkään kurssin kanssa ei tullut lainkaan ongelmia. Kohdeyliopiston omassa haussa sai valita myös toivooko apua asunnon kanssa ja osallistuuko orientaatioviikolle. Molempiin vastasin myöntävästi, ja asiat lähtivätkin rullaamaan saman tien.

Tieto asunnosta tuli kesällä, ja tämä poikkesi hieman siitä, miten muut vaihto-opiskelijat asuivat. Minulle tarjottiin alivuokrattavaksi yksiötä opiskelijalta, joka oli itse lähdössä vaihtoon Saksaan. Käytännössä tämä tarkoitti omaa suihkua ja keittiötä läheltä yliopistoa hintaan 290€ - kyllä kiitos! Otin siis yhteyttä huoneen omistajaan, joka kertoi huoneesta ja rakennuksesta tarkemmin, ja hoidimme vuokrasopimukset ym. sähköpostitse. Kaikki sujui paremmin kuin hyvin, asunto sijaitsi opiskelijoille tarkoitetussa Mariënbosch-nimisessä talossa, ja naapureina oli lähinnä maisterivaiheessa olevia paikallisia opiskelijoita. 5-10min pyörällä kampukselle, 15-20min keskustaan! Nukuin yöni rauhallisesti, ja maksoin yksiöhuoneestani vähemmän kuin muut vaihto-opiskelijat soluasunnoistaan, enkä joutunut jakamaan suihkuani muiden kanssa. Tietysti soluasumisessa olisi ollut puolensa (sosiaaliset kontaktit ym.), mutta itsellä tämä toimi, eikä siellä asunnolla paljon aikaa tullut vietettyä edes!

Lensin Amsterdamiin muutamaa päivää ennen orientaatioviikon alkamista. Lentokentältä pääsee suoralla junalla Nijmegeniin, eikä sen kanssa ollut lainkaan vaikeuksia. Bonus: junissa toimii erinomaisesti ilmainen wi-fi, mikä kompensoi hyvin lentokentän ’ehkä toimin, ehkä en’ -wi-fiä.  Olisin hyvin voinut saapua vasta orientaatioviikon ensimmäisenä päivänä, jolloin lentokentällä vastassa olisivat olleet mentorit ja henkilökunta, jotka ohjasivat koulun rekisteröitymisen kautta suoraan omille asunnoille. Halusin kuitenkin tutustua kaupunkiin etukäteen, ja kesäsäät tekivätkin tästä valinnasta erittäin helppoa. Tuntu myös hyvältä päästä muuttamaan asuntooni jo ennen rekisteröitymistä, sillä muista poiketen matkatavarani olivat jo asunnolla purettuina eikä mukanani rekisteröitymistilaisuudessa. Rekisteröityminen sujui vaivattomasti, ja tulipahan siinä jonossa tutustuttua henkilöön, josta ensimmäisen illan oluiden jälkeen tuli yksi parhaimmista ystävistäni!

Suosittelen LÄMPIMÄSTI orientaatioviikolle osallistumista! Jokainen päivä oli niin täynnä ohjelmaa, että hyvä että kotona ehti käydä nukkumassa. Huomattavan suuren kansainvälisen opiskelijamäärän vuoksi meidät oli jo etukäteen jaettu n. 20-henkilön mentoriryhmiin (jokaisessa ryhmässä 4 mentoria), joiden kanssa orientaatioviikko pääsääntöisesti vietettiin. Ryhmissä oli mukana niin vaihto-opiskelijoita kuin koko maisteritutkintojaan englanniksi suorittavia opiskelijoita kaikilta tieteenaloilta. Ohjelmaan kuului muun muassa pyörien osto (jos aiot opiskella Alankomaissa, et välty tältä ostokselta), Sports Day (Radboud University tunnetaan Alankomaiden parhaimmista urheilumahdollisuuksistaan), Pub Crawl (rehellisesti sanottuna muistikuvani ovat hämärät tältä osin) sekä Campus Day, jolloin saatiin paljon tietoa niin kampuksesta ja yliopistosta kuin itse kaupungista ja maasta (Hollantihan on siis vain yksi alue Alankomaissa). Orientaatioviikolta käteen jäi paljon hyviä muistoja sekä uskomattomia ihmisiä! Team Panda!

Itse opintoja odotin pelonsekaisella innolla – aiheet vaikuttivat mielenkiintoisilta ja uusilta, mutta mikä mahtaisi olla taso verrattuna Suomeen? Alankomaissa kaikki puhuvat erittäin hyvää (tai vähintäänkin ymmärrettävää) englantia, eikä luennoilla ollut kertaakaan vaikeaa pysyä perässä. Opiskelin psykologian vaihtopaikalla, ja Radboudin yliopistossa aine kuuluu Faculty of Social Sciences alle – sain siis valita vapaasti kyseisen yksikön valikoimasta kursseja. Nappasin pari mielenkiintoista psykologian kurssia, sekä Sport and Exercise Sciences – minorin (20op opintokokonaisuus, johon kuului myös kursseja muista yksiköistä). Olin tyytyväinen valintoihin, vaikka minorin kanssa olikin hieman käytännön ongelmia, sillä se järjestettiin ensimmäistä kertaa. Aika lailla luento+kirjallisuus+tentti menetelmällä mentiin, mutta kursseista riippuen interaktiivisuutta oli huomattavasti Tamperetta enemmän esimerkiksi projektien, pienempien working groupien ja havainnollistavien ’tutkimusten’ muodossa.

Paluu perinteiseen koeviikkoon tuntui ajankäytön kannalta hieman haasteelliselta, Tampereella kun olin tottunut tekemään sähköiset tentit oman aikataulun mukaan. Kirjasto tuli todella tutuksi, niin minulle kuin monelle muullekin. Oli mukavaa huomata, että lukumotivaatiota löytyi kansallisuudesta riippumatta. Kokeiden lähestyessä kirjastosta olikin lähes mahdotonta löytää istumapaikkoja, vaikka paikallisten opiskelumentaliteetti onkin ”kuha läpi pääsis”. Fun fact: koeviikolla kovatkin aseet on sallittuja, kirjaston pöydältä löytyi tyhjä Nutella-purkki useammin kuin kerran.

Eläminen Nijmegenissä on helppoa, ja Suomen hintoihin verrattuna suhteellisen edullista (tosin tavallisen kahvin koko on hintaan nähden pettymys, kannattaa tilata capuccino/latte). Arkirytmiksi muodostui nopeasti koulutyöt viikolla ja matkustaminen viikonloppuisin. Urheilumahdollisuudet ovat yliopistolla erinomaiset, ja kävinkin syksyllä nyrkkeilyn alkeiskurssilla. Olut on halpaa, paikalliset pubit erinomaisia, ja viiniä saa ruokakaupasta naurettavaan hintaan. Pyörän hankkiminen on välttämättömyys, ja jos siihen sijoittaminen vaihdon aluksi kirpaisee, niin voin luvata, että maksaa itsensä takaisin saman tien. Fun fact: etu- ja takavalo on oltava kunnossa sakkojen uhalla, poliiseja ei kuitenkaan ole niitä ikinä tarkistamassa. Pyöriä myös ryöstetään tiheään tahtiin, joten huolehdi, että lukkosi toimii tai että pyöräsi on niin ruosteinen, ettei kelpaa muille. Itselläni ei asian kanssa tullut ongelmia kertaakaan, eikä myöskään ystävilläni. Paikallisilta pyöriä ryöstettiin enemmän, mutta heidän pyöränsä olivatkin pääsääntöisesti parempilaatuisia. 

Paluusta Tampereelle pari sanaa. Ennen vaihtoa jokaista vaihtoon lähtijää varoiteltiin kulttuurishokista – se tulee kyllä, eikä sitä tarvitse pelästyä. Itse en mielestäni vaihtokohteessa tätä kokenut, mutta Suomen päässä kyllä. Asiaa ei helpottanut kiire asunto-, vaihto- ja opintoasioiden kanssa, ja itseasiassa nämäkään eivät ole vielä täysin hoidettuina. Transcript of Recordsia en vielä ole kohdeyliopistostani saanut, sillä viimeisen tenttini tulos on yhä saamatta. Vasta kyseisen paperin saatuani voin aloittaa taistelun noppien saamiseksi tutkintooni (psykologian opiskelijat tietänevät ongelman, kuulostellaan myöhemmin, miten kävi!).

Kokonaisuudessaan vaihtojaksoni oli paljon enemmän kuin mitä saatoin toivoa! Suomalaisena psykologian opiskelijana tajuan nyt, kuinka kapea käsitykseni alastamme on ollut. Vaihtojakso tarjosi paljon uusia ystäviä sekä ajatuksia siitä, mitä tehdä tulevaisuudessa – molemmat kullanarvoisia asioita. Kuukausi ennen Suomeen paluuta olin ristiriitaisissa tunnelmissa: pidentääkö vaihtojaksoa vielä puolella vuodella vai ei? Valitsin Suomeen paluun, sillä tieto Nijmegeniin paluusta heinäkuussa lohdutti. Four Days Marchissa tavataan!

PÄIVI AROALHO