Matkakertomus:

Universiteit Maastricht, Maastricht, 07.04.2014 – 05.07.2014

Maa: Alankomaat
Kaupunki: Maastricht
Yliopisto: Universiteit Maastricht
Vaihtoaika: 07.04.2014 – 05.07.2014
Vaihto-ohjelma: Erasmus
Lähettävä yksikkö: Lääketieteen yksikkö

 

Joka vuosi kuusi lääkiksen kakkosvuosikurssilaista lähtee Hollannin Maastrichtiin vaihtoon loppukevääksi. Karsinta suoritetaan arpomalla. Vaikka itse olin aina haaveillut vaihdosta, päätös hakea tuli vasta viime hetkillä – viimeisen hakupäivän aamuna mietin pääni puhki ja lopulta sain hakemuksen matkaan kolmen ja neljän aikaan iltapäivällä. Kannattaahan sitä kokeilla, eikä se arpaonni välttämättä edes suosi, tuumasin. Seuraavalla viikolla tuli tieto, että hakijoita oli ollut vain kuusi ja kaikki siis pääsisivät vaihtoon. Oho!

Jonkin aikaa tämän jälkeen alkoi valmistautuminen: täytyi toimittaa nippu papereita, kuten esimerkiksi kopio passista ja passikuvasta, englanninkielinen todistus matkavakuutuksesta sekä erilaisia vaihtoon liittyviä lomakkeita täytettyinä. Täytyi hankkia myös hepatiitti B -rokotus ja käydä tuberkuloositestissä. Meitä kuitenkin mielestäni ohjeistettiin koko prosessissa hyvin eikä oloaan tarvinnut tuntea kovin avuttomaksi.

Matkaan lähdimme lopulta pari päivää ennen opintojen alkua. Lensimme Helsingistä yhdellä vaihdolla Amsterdamiin, josta jatkoimme matkaa junalla Maastrichtiin. Junamatka oli melko seikkailu, sillä ratatöiden (?) vuoksi jouduimme vaihtamaan junaa 2-3 kertaa ja hetken aikaa matkustimme bussillakin. Tilanne ei itseasiassa juurikaan parantunut koko kolmen kuukauden aikana, ja Hollannin rautatiesysteemiä muistelen edelleenkin hieman hämmentyneenä.

Asuntolan olimme varanneet muistaakseni helmikuussa. Valitsimme saman asuntolan (nimeltään Avant Garde) kuin edelliset vaihtarit, sillä paikka kuulosti ihan kohtalaisen hyvältä ja vuokra oli ok, 350 euroa/kk. Perillä se osoittautui lähinnä siedettäväksi. Rakennus oli vanha ja rapistunut. Sisään astuessa lemahtivat roskahuone (jonne vei ovi tuulikaapista) ja tupakka (sillä tupakoinnin suhteen mitään rajoituksia ei ollut – siis ei mitään, jopa keittiössä saatettiin tupakoida) ja ehkä hieman myös home. Yhden hengen asuinhuoneet olivat kuitenkin melko siistejä ja remontoituja, ja niissä oli omat vessat ja suihkut, vaikkakaan ne eivät olleet uusinta sorttia. Keittiö oli kohtalaisen uusi ja siellä oli jonkin verran yhteisiä tarvikkeita, joita sai käyttää. Sen siivous oli asukkaitten vastuulla ja siedettävän siistinä se meidän kerroksessamme yleensä säilyikin. Muut asukkaat, jotka suurimmaksi osaksi tuntuivat olevan paikallisen ammattikorkean opiskelijoita, olivat enimmäkseen mukavia ja saimme hyviäkin kavereita joiden kanssa vietimme paljon aikaa, mutta toisinaan bileet tai muuten vaan myöhään kukkuvat naapurit saattoivat toki valvottaa.

Ensimmäisen koulupäivän perehdytys oli hyvin lyhyt, puolisen tuntia, ja heti sen jälkeen oli jo ensimmäinen tutor-istunto. Me kaikki kuusi aloitimme Thinking and Doing II –nimisellä jaksolla, joka oli hämmentävä sekoitus vähän kaikkea (mikä yhdistää silmäsairauksia ja masennusta? No eipä kai juuri muu kuin tämä jaksokokonaisuus). Yliopistossa oli käytössä PBL kuten Tampereellakin, mutta tutor-istunnot olivat jossain määrin organisoidumpia, ja niissä esimerkiksi muotoiltiin kokonaisia kysymyslauseita pelkkien avainsanojen sijasta. Opiskelijoiden käytöstä istunnoissa ja osallistumista keskusteluun myös tarkkailtiin, mutta mahdottomia ei vaadittu. Luennoille osallistuminen ei ollut pakollista, ja oli myös joitakin vapaaehtoisia ryhmätöitä. Vapaita arkipäiviä oli silloin tällöin, kuten Suomessakin. Opetuksessa oli ehkä hiukan enemmän diagnoosia ja hoitoa sekä kliinisiä taitoja ja vuorovaikutusharjoituksia kuin mihin olin Tampereella tottunut, mutta se oli oikeastaan positiivista! Tämän jakson tentti tehtiin tietokoneella, mikä aiheutti ensin hieman hämmennystä, mutta oli kuitenkin ihan toimiva systeemi.

Toiseksi jaksoksi suurin osa meistä (viisi, minä mukaan lukien) valitsi Infectious Diseases –nimisen jakson, jossa kaikki läsnäolo (myös luennot) oli pakollista. Mitenkään epäinhimillisen rankalta se ei kuitenkaan loppujen lopuksi tuntunut, ja infektiotautien laajasta kirjostakin käytiin lähinnä tärkeimmät, mm. keuhkokuume ja HIV.

Opiskelukielenä oli englanti. Ensimmäisen jakson kävimme englanninkielisellä linjalla, jonka opiskelijoista varmaankin puolet oli Saudi-Arabiasta mutta oli heitä myös muualta, Hollannistakin. Toisessa jaksossa enemmistö oli hollantilaisia opiskelijoita, vaikka opetus englanniksi olikin. Englannilla tuli muutenkin toimeen hyvin, sekä ulkomaalaiset että hollantilaiset opiskelijat – ja hollantilaiset yleensäkin – puhuivat erittäin hyvää englantia.

Koulurakennus oli sairaalan yhteydessä ja se oli melko uusi, hieno ja viihtyisä. Opiskelijakortille ladattiin rahaa (tähän oli olemassa automaatteja), jolla sitten saattoi yliopistolla maksaa melkein mitä tahansa ruuasta kyniin ja vihkoihin. Toimi! Ruokalassa kuitenkin tuli ikävä suomalaista yliopistoruokailua, sillä pääruoka + salaatti/juurekset maksoi yli neljä euroa, eikä siihen kuulunut edes vesi, vaan juoma maksoi ylimääräistä ellei sitten tuonut omaa vesipulloa mukana.

Yliopistolla oli myös yliopistoliikuntaa ja oma liikuntakeskus, joka oli jonkin verran kalliimpi kuin Tampereen vastaava mutta mitään valittamista ei ilmeisesti ollut (itse en tätä mahdollisuutta hyödyntänyt mutta muutama muu meistä kyllä).

Hollannissa liikuttiin tietenkin joka paikkaan polkupyörillä (ainakin bussien kertaliput olivat ihan yhtä kalliita kuin Suomessakin), ja todella hyvin pyöräliikenne oli siellä järjestettykin: pyörille oli erotettu oma kaista autotien vierestä ja pyörätelineitä oli paljon, tosin nekään eivät aina tahtoneet riittää. Pyöräkauppa oli vilkasta ja kohtuuhintaisen pyörän löysi helposti. Itse ostin ja myin omani Facebook-ryhmässä.

Ruoka oli kaupoissa kaiken kaikkiaan vain hieman halvempaa kuin Suomessa, mutta sen sijaan alkoholissa oli tuntuva hintaero. Esimerkiksi viinipullon sai lähikaupasta 3-6 eurolla. Lisäksi Tokmannin tyyppiset halvat sekatavarakaupat tuntuivat olevan hyvin yleisiä.

Junalla matkustaminen maan sisällä oli kohtuuhintaista, esimerkiksi matka Maastrichtista Amsterdamiin maksoi noin 25 euroa/suunta. Rajakaupunkina Maastrichtista pääsi myöskin helposti Belgiaan: Liegeen matkusti junalla puolisen tuntia ja Brysseliin 2-3 tuntia. Belgian junaan saattoi ostaa netistä (huom! ei asemalta) nuorisolipun, joka maksoi vain vajaa kahdeksan euroa mihin tahansa Belgiassa! Belgia oli itseasiassa niin lähellä, että saatoit vaikka kävellä tai pyöräillä sinne. Maastrichtin lähellä oli myös Ryanairin Maastricht-Aachenin lentokenttä.

Kaupunkina Maastricht oli pienehkö mutta todella viihtyisä ja kaunis, keskustan lähellä oli laaja puistoalue ja rakennukset olivat vanhoja ja hyvin säilyneitä perinteisiä hollantilaisia kaupunkitaloja. Keskustan hahmottamisessa kesti aikansa, mutta välimatkat olivat loppujen lopuksi melko pieniä. Ostosmahdollisuudet olivat kaupungin kokoon verrattuna suorastaan loistavat, johtuen ehkä turisteista, joita näki melko usein. Hollannin sää oli vaihtelevaa ja saattoi muuttua paljon yhden päivänkin aikana. Hollantilaiset ihmiset olivat todella mukavia, ja vaihtomme aikana saimme todistaa ainakin kahta suurta (ja oranssia) kansanjuhlaa, King’s Dayta ja jalkapallon MM-kisoja. Huumaa oli hauska seurata ja vielä hauskempaa oli osallistua siihen!

Kaiken kaikkiaan kolme vaihtokuukauttani olivat hauska ja avartava kokemus, jota voin suositella kaikille! :)