Matkakertomus:

Universiteit Maastricht, Maastricht, 04.04.2015 – 04.07.2015

Maa: Alankomaat
Kaupunki: Maastricht
Yliopisto: Universiteit Maastricht
Vaihtoaika: 04.04.2015 – 04.07.2015
Vaihto-ohjelma: Erasmus
Lähettävä yksikkö: Lääketieteen yksikkö


Etukäteisjärjestelyt Suomessa:

Hakuprosessi oli helppo ja yksinkertainen. Infoluennolla tuli selväksi, että joka vuosi 6 tokavuotista lääkisläistä lähtee Maastrichtiin. Motivaatiokirjettä tulille ja sähköpostilla vaihtokoordinaattorille. Sen jälkeen tuli kutsu arvontatilaisuuteen. Meitä oli yhteensä 18 hakijaa, joista onnettaren suosikit saivat lopuksi tuulettaa.

Seuraavana seurasi erilaisten paperien lähetysrumba. Hommasta hankalaa teki Maastrichtin yliopiston hieman omituinen ja epäselvä kotisivu ja monet portaalit. Pienellä tutkimisella asiat kuitenkin selvisivät ryhmällemme. Aikaa asioiden hoitamiseen oli tarpeeksi, joten ei haitannut että vastaanottopäässä homma välillä tuntui kestävän.

Kurssivalikoima ei ollut päätä huimaava, mutta kuitenkin kiinnostava. Meille oli valittu etukäteen omaa tutkintoamme parhaiten tukevat kurssit. Tiedossa oli kaksi kurssia, joista toisen sai valita kahdesta vaihtoehdosta.

Kohdemaahan saapuminen:

Ensimmäinen asia Maastrichtiin saapuessamme oli majoittuminen. Asuimme opiskelijakompleksissa nimeltä Avant Garde. Olimme kuulleet ristiriitaisia arvosteluja edellisiltä vaihto-opiskelijoilta, mutta päätimme ottaa riskin – olihan paikka reilusti halvempi kuin muut vaihtoehdot. Jo majoitusta hakiessamme ongelmaksi koitui se, että kyseisen paikan isännöitsijä ei ollut hirveän nopea vastaamaan sähköposteihin. Saimme siis jännittää asuinpaikkaa melkein lähtöön asti. Itse asuntolassa asui lähes pelkästään vaihtareita, 20 samassa kerroksessa. Yhteiset tilat olivat usein melko törkyisessä kunnossa, varsinkin keittiöt. Itselläni kävi kuitenkin hyvä tuuri ja satuin majoittumaan siisteimpään kerrokseen, jonka keittiössä ei pidetty ruuanlaittopippaloita. Kun oman huoneen sai siivottua, oli asuminen jopa mukavaa – kalusteet olivat uudet ja jokainen sai omat astiat.

Yliopistolla ensimmäisenä päivänä tapasimme paikallisen vaihtovastaavan. Hän jakoi opiskelijakortit, t-paidat ja jonkin infopaketin. Opiskelijakortti toimi myös kulkulupana ja tulostuskorttina, tästä ei meille kerrottu mitään. Paikallista vaihtovastaavaa emme nähneet seuraavan kerran kuin vasta viimeisellä viikolla, vaikka yritimme olla häneen yhteydessä. Koko opiskeluaikana ongelmaksi koitui informaation saaminen. Tästä hyvänä esimerkkinä oli Thinking and doing -jakson infoluennon jälkeinen hämmennys kun selvisi, että ryhmätyöt olisi pitänyt varata itse etukäteen. Myös paikallisen opintoportaalin olemassaolo pysyi salaisuutena melko pitkään. Onneksi meitä oli matkassa kuusi, joten aina joku sai pienen tiedonjyväsen jostain.

Opiskelu:

Opiskelutapa Maastrichtissa oli PBL – samanlainen kuin Tampereellakin, joten ongelmia ei opiskelutyylissä ollut. Oma kielitaito riitti hyvin asioiden käsittelyyn ja keskusteluun. Tampereen PBL:ään verrattuna käytännöt olivat vähän tiukemmat, sillä jokaisen tutoristunnon purutkin kirjoitettiin ylös. Tämä käytäntö tosin vaihteli eri ryhmissä. Tutorit olivat hyviä ja opiskelut tutorryhmissä sujui erittäin hyvin.

Ensimmäinen kurssi oli Thinking and Doing II. Kurssi oli oudosti rakennettu, yhtenä päivänä saatoit opiskella sekä olkapään vammoja että psykiatriaa. Kurssin organisointi oli muutenkin mielenkiintoinen, deadlineja tuli puskista ja tehtävistäkään ei ollut ihan varmuutta. Hyvää olivat simuloidut potilastapaamiset, joita oli kaksi kappaletta. Siellä näyttelijäpotilaalle piti pitää ”oikea” vastaanotto. Paikalliset olivat harjoitelleet sitä paljonkin. Vaihtarit eivät juuri ohjeita saaneet, mutta hyvä harjoitus silti.

Toinen kurssi oli valittava kahden väliltä. Minulla se oli Infectious diseases. Tämä jakso oli jo paljon fiksumpi ja keskittyi vähän eri asioihin kuin vastaava jakso, joka meillä oli juuri ollut. Enemmän antibiootteja ja käytännön hoitoa.

Opetus kummassakin jaksossa keskittyi enemmän hoitoon ja käytäntöihin. Tentit olivat monivalintatenttejä, eivätkä turhan vaikeita. Kaiken kaikkiaan normaalit opiskelutavat, jotka toimivat Tampereella, riittivät hyvin.

Muuta mainitsemisen arvoista:

Parasta reissussa oli ilman muuta matkustaminen ja ihmiset. Vapaapäiviä ilmaantui mukavaan tahtiin ja saimme tehtyä muun muassa viikon matkan Puolaan ja viikonloppureissun Belgiaan. Junat kulkevat ja läheiseltä lentokentältä pääsee halvalla erilaisiin paikkoihin. Ihmiset joita koulussa ja sen ulkopuolella tapasi olivat myös suuri plussa reissussa. Kolmessa kuukaudessa ehtii muodostaa hyviä ja pitkiä kaverisuhteita.

Polkupyörä on välttämättömyys ja sen hankkiminen ja uudelleenmyyminen on helppoa, kunhan aloittaa ajoissa. Lenkkireittejä löytyy ja muita urheilumahdollisuuksia myös. Ruoka kaupoissa oli halvempaa kuin Suomessa. Tämä oli hyvä, sillä ruoka koulussa oli kallista (vaikkakin hyvää). Belgialaiset oluet ovat myös mainitsemisen arvoisia – ja ah niin hyviä.

Maastricht on pieni kaupunki, mutta todella kaunis ja mukava. Terassikulttuuri kukoistaa ja aina kun aurinko paistaa, ovat terassit täynnä. Ja sää olikin usein aika nätti. Vaihdon loppua kohden saatiin +30 asteen päiviäkin. Tosin myös pitkiä sadejaksoja oli.

Kokonaisuutena vaihto jäi plussan puolelle. Koulun kannalta en välttämättä menisi uudestaan, mutta muu elämä kompensoi hyvin.