Matkakertomus:

Universiteit Maastricht, Maastricht, 01.04.2016 – 30.06.2016

Maa: Alankomaat
Kaupunki: Maastricht
Yliopisto: Universiteit Maastricht
Vaihtoaika: 01.04.2016 – 30.06.2016
Vaihto-ohjelma: Erasmus
Lähettävä yksikkö: Terveystieteiden yksikkö

Vaihtoni Maastrichtissa

Vaihto Alankomaissa Maastrichtin yliopistossa 01.04.2016-01.07.2016. Erasmus+, sopimusvaihto Tampereen yliopistosta.

Vaihtotaipaleeni alkoi, kun osallistuin vaihtomahdollisuudesta kertovaan infotilaisuuteen syksyllä. Saimme infoa melko niukasti mutta kaikki keskeinen tuli kuitenkin selväksi. Lopulta päätin hakea mukaan ja jee, pääsin! Tässä vaiheessa tosin hieman askarrutti, että mihin sitä oikein on lähdössä. Saimme vaihtokoordinaattoriltamme apua aina sitä pyytäessä ja hakuprosessi sujui loppujen lopuksi ongelmitta, vaikka vanhanaikaiset ja hollanninkieliset kohdeyliopiston sivut aiheuttivatkin hieman hankaluuksia. Kursseja valitessa olisin mielelläni kuullut niiden sisällöstä enemmänkin, sillä Maastrichtin yliopiston sivuilta ei löytynyt niistä käytännössä mitään tietoa. Onneksi viime vuoden vaihtarit kertoivat kurssisuosituksia ja luotinkin niihin. Otin erillisen matkavakuutuksen vaihdon ajaksi, sillä oma vakuutukseni ei kattanut niin pitkää ulkomailla oleskelua. Minulta löytyi jo ennestään eurooppalainen sairaanhoitokortti. Muidenkaan dokumenttien kanssa ei ollut ongelmia ja hakuprosessi saatiin loppuun ajallaan. En osallistunut kielikursseille ennen vaihtoa, sillä opiskelukieli oli englanti ja luotin pärjääväni taidoillani.

Asunnon hankkiminen aiheutti hieman päänvaivaa ennen lähtöä, sillä yliopisto ei auttanut asunnon löytämisessä. Aloitimme etsimisen hyvissä ajoin syksyllä, mutta opiskelija-asuntolat olivat jo täyteen varattuja. Lisäksi olimme kuulleet niistä hieman epäilyttäviä tarinoita aikaisemmin Maastrichtissa olleilta, joten päätimmekin etsiä kimppakämppää normaaleilta vuokramarkkinoilta. Kuukausien etsinnän ja sähköpostirumban jälkeen löysimme loistavan talon hyvältä alueelta ja paikallinen kaverini kävi vielä esittelyssä katsomassa, että talo on oikeasti olemassa.

Etukäteisjärjestelyjen jälkeen olikin aika lähteä reissuun: lensimme Düsseldorfiin, jossa vietimme muutaman päivän ja matkustimme junalla Maastrichtiin pari päivää ennen koulun alkua. Ostimme pyörät heti alussa paikalliselta kauppiaalta, pyörä todella on ehdoton väline Maastrichtissa. Kannattaa ostaa kerralla toimiva pyörä, niin säästää aikaa ja rahaa. Pyöräilykulttuuri on todella kehittynyttä ja joka paikkaan vievät pyörätiet ovatkin asia, jota kaipaan nyt Suomeen palattuani. Asuimme ensimmäiset pari viikkoa AirBnB-asunnossa, jonka jälkeen muutimme vuokrataloon. Kärsivällisyys oli koetuksella kotivakuutusta ottaessa mutta noin 10 pankkikäynnin ja kirjekuoren jälkeen saimme lopulta vakuutuksen. Byrokratia ei siis toimi ihan yhtä sujuvasti kuin Suomessa, kannattaa varata (viikkoja) aikaa ja paljon kärsivällisyyttä. Byrokratian jälkeen asumisjärjestely oli lopulta erinomainen. Talo oli hyvin siisti ja hyvällä alueella lähellä keskustaa. Vuokrataso on melko sama kuin Suomessa ja yhdessä vuokraamalla saimme paljon paremman ja rauhallisemman talon verrattuna samalla rahalla saataviin asuntolasoluihin. Yhteiselokin sujui ainakin omasta mielestäni mukavasti. Suosittelenkin siis ehdottomasti tutkimaan myös muita vaihtoehtoja opiskelija-asuntojen lisäksi.

Kävimme paikantamassa yliopiston koulun alkua edellisenä päivänä ja löysimmekin hyvin ajoissa perille ensimmäiseen tutoristuntoon. Opiskeluilmapiiri oli mukava ja rento, omassa ryhmässäni oli hollantilaisten lisäksi vaihtareita Italiasta, Itävallasta, Saudi-Arabiasta ja Intiasta. Paikalliset opiskelijat olivat ystävällisiä ja apua sai yleensä heti, kun vaan kysyi suoraan. Mitään varsinaista tuutoritoimintaa vaihtareille ei ollut, joten oma aktiivisuus oli tärkeää. Saimme vaihtokoordinaattorilta päivän päätteeksi opiskelijakortit ja hollantilaiset SIM-kortit, joille latasimme sitten jatkossa itse lisää rahaa.

Opiskelin ensimmäiset kaksi kuukautta meille kaikille ennalta valittua Thinking and Doing II-jaksoa ja kesäkuussa kävin Infectious Diseases-jakson. Thinking and Doing koostui ortopediasta, neurologiasta, silmätaudeista ja psykiatriasta. Integroitu jakso tuntui aluksi hieman sekavalta mutta lopulta se oli kuitenkin melko mielekäs yhdistelmä aiemmin opitun kertausta ja uuden oppimista. Tentti oli monivalintatentti tietokoneella. Opiskelumuodot olivat tuttuja: tutoristuntoja, luentoja ja ryhmätöitä. Opetuksen taso vastasi odotuksiani. Varsinkin infektiotautien jakson luennot olivat todella laadukkaita ja koen oppineeni paljon hyödyllistä Suomen opintoja tukevaa tietoa esimerkiksi lääkkeistä. Pärjäsin kielitaidollani mielestäni melko hyvin ja kehitystäkin oli havaittavissa ekaa ja tokaa jaksoa vertaillessa. Yliopiston kirjasto oli erinomainen, tietokoneita on hyvin saatavilla ja kirjavalikoima oli laaja. Opiskelukulttuuri oli hieman erilaista kuin Suomessa: kirjasto oli lähes koko ajan täynnä opiskelijoita.

Vapaa-ajan tekemisestä riitti niin paljon kuin halusi. Illanviettoja on lähes joka päivä ruuanlaittokerhojen, kieli-iltojen ja bileiden muodossa. Yksi parhaista päätöksistäni oli ostaa jäsenyys yliopiston kuntosalille. Keskus on aivan uusi ja sijaitsee lääkiksen vieressä. Ryhmäliikuntatuntivalikoima oli todella laaja ja kuntosali hyvin tilava, myös lajikursseja löytyi laidasta laitaan. Hyödynsimme Maastrichtin keskeistä sijaintia reissaamalla ympäri Hollantia ja Eurooppaa. Kävimme bussilla Aachenissa Saksassa ja pidempänä lomana matkustimme Pariisiin. Kävimme myös Brysselissä ja vuokrasimme autot, joilla matkustimme Luxemburgiin. Junalla pääsi hyvin esimerkiksi Saksaan Kölniin ja Amsterdamiin. Reissut olivatkin yksi vaihdon kohokohdista.  Sää oli erittäin sateinen koko kevään mutta siihen tottui melko nopeasti ja sadetakista tuli uskollinen ystävä. Ruoka oli hieman halvempaa kuin Suomessa, muuten hintataso oli melko sama.

Koen, että vaihtoni oli kokemuksena erittäin rikas ja kasvattava. Luotan nyt paremmin kykyihini pärjätä ulkomailla itsenäsesti ja kynnys työskennellä ulkomailla madaltui. Näkökulmien avartumisesta on varmasti hyötyä myös Suomessa työskennellessä. Parhaimmat muistot jäivät kuitenkin ihmisistä ja eri kulttuurien kohtaamisista: ei ole helppoa sopia sekä italialaisille että suomalaisille sopivaa yhteistä päivälliskellonaikaa. Kaiken kaikkiaan sain vaihdoltani paljon enemmän kuin osasin odottaa ja uskon, että uusia oivalluksia voi syntyä vielä vuosia kokemuksen jälkeenkin. Mieleenpainuva ja avartava kevät, lähtisin koska tahansa uudestaan!