Matkakertomus:

Universiteit Maastricht, Maastricht, 04.04.2016 – 30.06.2016

Maa: Alankomaat
Kaupunki: Maastricht
Yliopisto: Universiteit Maastricht
Vaihtoaika: 04.04.2016 – 30.06.2016
Vaihto-ohjelma: Erasmus
Lähettävä yksikkö: Terveystieteiden yksikkö

Yliopistomme lääketieteen yksiköllä on kahdenkeskeinen sopimus Maastrichtin lääkiksen kanssa, vaikka virallisesti tämä vaihto on osa Erasmus-ohjelmaa. Sain ensi kertaa idean lähteä tälle vaihdolle vuotta vanhemmilta opiskelijoilta, joita oli Maastrichtissa kuusi opiskelijaa. Kun itse haku oli syyskuussa vaihtoa edeltävänä syksynä, niin kävikin ilmi, että lähtijöitä olisikin vain neljä, joten kaikki hakeneet pääsivät mukaan. Siinä vaiheessa kävi myös ilmi että olen ainoa miespuolinen näistä neljästä - mielenkiintoinen vaihto siis edessä. Pitkin syksyä sähköpostiin tuli apurahahakemus, englannintesti (joka oli yllättävän helppo) ja itse hakemus Maastrichtin systeemiin (jonne piti toimittaa kopio passista, kuva opiskelukorttia varten ja Learning Agreement). Itse hakuosio oli todella helppo, sillä tämä on lääketieteen opiskelijoille ainoa vaihtomahdollisuus keskellä omia pakollisia opintoja (joka hämmästytti montaa kansallisuutta itse Maastrichtissa, mm. Itävallassa kaikkien on pakko olla jossain vaiheessa lääkistä pätkä ulkomailla) sekä olimme todella hyvissä ajoissa liikenteessä. Omaa sähköpostia piti vain seurata ja tarvittaessa yksikkömme vaihto-koordinaattorilta Tarjalta sai kysyä apua. Kelalle piti tehdä erillinen opintotukihakemus vaihdon ajalle, mutta tässäkään välissä ei tarvinnut ilmoittaa tarkkaa osoitettaan kohdemaassa.

Tulisimme käymään 2 kurssia kohdeyliopistossa: Thinking and Doing II-jakso, joka oli omituinen sekoitus ortopediaa, neurologiaa, psykiatriaa ja oftalmologiaa, joka korvaisi Tampereella käytävän Vanhenemis-jakson. Toinen kurssi olisi Infectious Diseases, jonka saimme vapaasti valita (muistaakseni neljästä vaihtoehdosta) ja josta opiskelupisteet tulisivat osaksi LL-tutkinnon pakollisia valinnaisia opintoja. Tämä oli mielestäni hyvä valinta, sillä emme ehtineet Suomessa käydä Hyökkäys ja Puolustus -jakson tenttiä ollenkaan ennen lähtöämme, joten oli ihan hyvä, että infektiotauteja käytiin vielä läpi. Muita hoidettavia asioita oli asunnon hankkiminen ja lentolippujen osto. Vakuutusten suhteen käytin omaa olemassaolevaa matkavakuutustani sillä se kattaisi juuri ja juuri 90 päivää, minkä tuo vaihto tulisi suurin piirtein kestämään. Ymmärtääkseni siellä on tosin pakko olla jonkinmoinen vakuutus, sillä paikallinen terveydenhuolto toimii vain ja ainoastaan sen kautta. Suosittelisin hankkimaan kaiken varalle yleiseurooppalaisen Kela-kortin, jonka saa Kelalta veloituksetta.

Vaikka Maastrichtissa on lentokenttä, on se varsin pieni ja lentoja Suomeen on turha etsiä. Tulimme siis Düsseldorfin kautta pääsiäisloman aikana. Vietimme muutaman päivän siellä ja Kölnissä, kunnes siirryimme Alankomaiden puolelle Maastrichtiin Roermondin kautta. Emme rekisteröityneet mitenkään kaupungin tai koko maan asukeiksi (olisiko pitänyt?), joten emme käyneet missään viranomaisilla.

Vaikka ensimmäisen opiskelupäivän iltapäivälle oltiin merkattu tapaaminen paikallisen lääketieteen tiedekunnan vaihto-koordinaattorin kanssa, niin sitä ennen piti löytää jo aamulla itsensä jakson ensimmäiseen tutor-istuntoon. Ryhmässäni oli 2 vaihtaria Italiasta, 1 Sudanista ja lopuista kahdeksasta varsinaisesta opiskelijasta vain kolme olivat hollantilaisia. Kansainvälistä menoa. Iltapäivällä koordinaattorin infotilaisuudessa saimme selville, että meidän neljän suomalaisen lisäksi samana päivänä vaihtoon oli tullut samalle jaksolle peräti 12 italialaista, 1 itävaltalainen ja 7 saudi-arabialaista (joista itse asiassa kukaan ei ollut kotoisin Saudi-Arabiasta). Yhteinen sävel löytyi nopeasti vaihtareiden kesken, vaikkakin saudit jäivät jossain vaiheessa jostain syystä matkan varrelle. Koska maa on Alankomaat niin polkupyörien hankkiminen on erittäin tärkeää. Facebookissa on monta ryhmää pyörien myymiseen ja ostamiseen, joten hankimme ensimmäisellä viikolla omat polkupyörät tätä kautta, mikä osoittautui tärkeimmäksi sijoitukseksi. Hieman harmittaa Tampereelle palattua, että täältä puuttuu pyöräilyinfrastruktuuri lähes kokonaan verrattuna Alankomaihin.

Asunnosta muodostui kriittisin osa koko vaihtoa. Päätimme heti alussa etsiä yhden kämpän kaikille neljälle, sillä silloin olisi hieman halvempaa asua. Maastricht on erittäin opiskelijakaupunki, joten asuntoja tulee ja menee, mutta ulkopuoliselle sen hankkiminen on vaikeaa, saatikaan sitten asunnon hankkiminen neljälle hengelle. Saimme vinkin edellisvuonna olleilta edullisesta asuntolasta, mutta tämä oli jo marraskuussa varattu täyteen vaihtomme ajaksi. Kymmenien ja kymmenien sähköpostien jälkeen saimme kiinteistövälitysfirman kautta kiinni asunnosta, jossa olisi sängyt neljälle ja joka olisi sopiva vaihtomme ajaksi. Jippii! Kunnes lopulta kävi ilmi, että tämä asunto ei olisikaan saatavilla huhtikuun alusta, vaan meidän olisi asuttava ensimmäiset 3 viikkoa jossain muualla. Hätäratkaisuna löysimme airBnB:stä edullisen, mutta erittäin pienen kämpän aivan Maastrichtin historiallisesta keskustasta. Kolmen yllättävän lyhyen viikon kuluttua saimme muuttaa viralliseen kämppään Sint-Pietersbergin kaupungiosaan, joka oli lähellä keskustaa ja hieman lähempänä sairaalaa. Asunto oli hieno ja siisti kolmessa kerroksessa osana isoa taloa. Landlordimme asui viereisessä asunnossa, joten kommunikaatio onnistui helposti, jos ilmeni jokin ongelma. Alue, jolla asuimme, oli selvästi rikkaampaa seutua ja turvallisen oloista, isoja taloja, Porscheja pihoissa ja lapset kadulla leikkimässä. Mikäs sen parempaa. Lähikirkon kellotkin kilkuttivat joka tasatunti, mikä toisaalta lähinnä alkoi ärsyttämään ensimmäisten viikkojen jälkeen.

Ainoa mutta, mikä tässä koko asiassa oli, oli asuntovakuutuksen hankkiminen. Landlordimme vaati, että asumisemme ajaksi tarvitsemme vakuutuksen - tämä osoittautuisi aikamoiseksi haasteeksi. Menimme ensimmäisellä viikolla kuuluisaan paikalliseen ING-pankkiin kysymään vakuutuksia. Lopulta koko ruljanssi johti siihen, että avasimme tilit kyseiseen pankkiin (mikä osoittatui mukavaksi lisäksi), opiskeluoikeuden pyytämistä Maastrichtin yliopistolta ja paljon odottamista ja menemistä paikasta paikkaan. Yliopistolla kävimme kolmessa eri paikassa, koska aina ohjattiin uuteen paikkaan. Tilin aktivoitumista piti odottaa ainakin 2 viikkoa ennen kuin itse vakuutusta pystyi hakemaan. Laskin, että sain ainakin 8 kirjettä pankilta, jotka olivat kaikki tietysti hollanniksi. Lopulta kuukauden jälkeen meillä oli voimassaoleva vakuutus asuntoon ja tilit pankkiin. So far so good.

Opiskelu oli pitkälti aika samanlaista kuin Tampereella, mutta vain englanniksi. Maastrichtissa käytetään kaikissa tiedekunnissa PBL-menetelmää, joten systeemi oli tuttu. Pieniä makueroja toisaalta tutoristunnoissakin oli ja lähinnä jäi sellainen fiilis, että Tampere on hieman jäljessä miten asiat voitaisiin toteuttaa. Maastrichtin järjestelmä tuntui hieman tehokkaammalta ja nykyaikaisemmalta. Luentoja oli vähemmän, mutta niihin oli selvästi panostettu. Yhtään "turhaa" luentoa en itse kokenut ja aikaa oli aina riittävästi luennoitsijalle. Ryhmätyöt olivat mielenkiintoisia, sillä niihin piti rekisteröityä etukäteen, mutta samalla sai valita vapaasti, että milloin halusi mennä mihinkäkin ryhmätyöhön oman aikataulunsa mukaan. Itse ryhmätöissä käytiin läpi anatomiaa toisillamme, formaloiduilla ruumiilla (mikä oli ensi kerta tamperelaisille!), näön testaamista, selkävaivaisen potilaan kohtaamista, prognostiikkaa jne. Tekemistä riitti. Tämän lisäksi päälle tuli useita assignmentteja, joista mm. yksi oli ryhmän kanssa tehtävä esitelmä eri maiden terveysjärjestelmistä, epidemiologiasta harjoiteltiin tutkimussuunnitelman tekoa jne. Paljon enemmän painotettiin esitystaitoa ja esitelmän pitämistä kuin Tampereella. Pidin tuon kolmen kuukauden aikana enemmän esitelmiä kuin Tampereella viimeisen kahden vuoden aikana. Kaikesta huolimatta aikataulutettua ohjelmaa oli lähinnä maanantaina ja torstaina, jotka olivat pitkiä päiviä tutoristuntoineen, luentoineen ja ryhmätöineen. Tiistai, keskiviikko ja perjantai olivat pyhitettyjä hajanaisille luennoille, ryhmätöille ja itseopiskelulle. Itse lääkis on erittäin hieno ja integroituna osana azM:aa (academisch ziekenhuis Maastricht). Kirjasto on huomattavasti suurempi ja kattavampi kuin Tampereella, opetustilat olivat moderneja ja hyvin varusteltuja sekä erityisesti vapaa-ajan hengailupaikat ja kahvilat olivat huomattavasti paremmat. Lääkiksen kahvilasta sai peräti kolmea eri hanaolutta!? Ainoa huono asia oli ruokailu, sillä se oli lähes tuplasti kalliimpaa kuin Suomessa.

Vaikka Maastricht on vain Turun kokoinen kaupunki, on se erittäin hyvä kohteena. Kaupunki tuntuu erittäin nuorelta ja kansainväliseltä ison yliopistonsa takia. Toukokuusta lähtien kaupungilla oli lähes joka viikko jonkinlainen pikkufestari (musiikki, ruoka, olut), jotka toivat paljon ihmisiä yhteen ja jotka olivat erittäin mukavia tapahtumia. Maastricht on myös Alankomaiden vanhin kaupunki (roomalaisten perustama), joten historiaa ja kulttuuria kaupungista löytyy. Ihmiset, jotka kammoksuvat isoja metropoleja tykästyvät varmasti tähän kaupunkiin. Toisaalta ihmiset jotka pitävät metropoleista eivät jää ilman, sillä sijainniltaan Maastricht on erittäin hyvä. Kölniin, Amsterdamiin, Utrechtiin, Haagiin, Brysseliin ja Bruggeen pystyy helposti tekemään päiväreissuja. Pariisinkaan ei ole kuin viiden tunnin bussimatka, joka on erittäin edullinen. Liikunnan puolesta en ole koskaan käynyt niin hienolla salilla kuin UM Sportsilla. Kyseisellä salilla on myös mahdollista kokeilla eri urheilumuotoja slacklinesta salibandyyn ja joogaan. Lenkkimaastot ovat hyviä varsinkin Sint-Pietersbergin lähistöllä. Aina hieman se tosin hauskuutti kun meni Belgian puolelle lenkille, koska Maastricht on aivan rajalla. Ainoa asia mikä hieman jäi harmittamaan vaihdossa, oli juhannuksen missaaminen, sillä Alankomaissa se ei ole juhlittava juhla. Vappuakin pääsee juhlimaan kuninkaan syntymäpäivän muodossa jos haluaa.

Paluu sujui vaivattomasti. Letter of Confirmation oli ainoa, joka piti käydä allekirjoituttamassa yliopistolla. Muuten paperiliike oli jo suoritettu. Koska Thinking and Doing II oli korvaava kurssi minulle, niin sen läpipääseminen on tärkeää. Infectious Diseases-kurssista tulen saamaan 4 ECTS-krediittiä.

Vaihto oli kokonaisuutena kyllä erittäin hyvä. Luulen, että tällä ei tule olemaan suurempaa merkitystä työllistymiseni kanssa Suomessa tai ulkomailla lääkärinä. Toisaalta oli hienoa kokea toinen maa aitona asukkaana ja nähdä paikallinen opetusjärjestelmä (ideoita Tampereelle?). Tärkeimpänä kuitenkin koen uusien kontaktien ja ystävien saamisen ympäri maailmaa ja unohtamattomien muistojen luomisen.