This site is no longer being updated. Please visit at the Tampere University's new Student's Guide.

Matkakertomus:

Universiteit Maastricht, Maastricht, 02.02.2017 – 09.06.2017

Maa: Alankomaat
Kaupunki: Maastricht
Yliopisto: Universiteit Maastricht
Vaihtoaika: 02.02.2017 – 09.06.2017
Vaihto-ohjelma: Erasmus
Lähettävä yksikkö: Viestinnän, median ja teatt. y

Maastrichtin yliopisto

Pyry Keränen
ERASMUS-vaihdossa Maastrichtin yliopistossa Alankomaissa 2.2.2017 - 9.6.2017

Hain vaihtoon toisessa täydennyshaussa, ja valitsin jäljellä olevista kohteista Alankomaat. Suomen päässä tämä vaihe kesti hakupapereineen käsittelyineen päivineen ehkä viikon verran. Asiat hoituivat tehokkaasti. Maastrichtin yliopisto puolestaan on kuitenkin hyvin kansainvälinen ja runsaasti vaihto-opiskelijoita vastaanottava koulu. Näin ollen viestintä ja toiminta Maastrichtin vaihto-koordinaattorin kanssa oli aika liukuhihnamaista. Sain Alankomaista automaattisia viestejä ja automaattisen kurssipaletin, joissa kurssien sisällöistä tai yhteensopimisista ei juuri kerrottu. Valitsin onnekseni kurssini siten, että ne tukivat toisiaan, mutta moni muu vaihto-opiskelija päätyi esimerkiksi aloittamaan kolmannen vuoden kurssista ja tekemään toisessa periodissa tutkinto-ohjelman ensimmäisen vuoden opintoja. Kurssit olivat siis samoja, joita varsinaiset tutkinto-opiskelijatkin kävivät. Vaikka olin politiikan tutkimuksen tutkinto-ohjelman vaihdossa, päädyin opiskelemaan silkkaa taloustiedettä. Olin olettanut kurssien olevan talouspainotteisia, mutta käytännössä niissä ei käsitelty politiikkaa tai valtio-oppia lainkaan. Kurssejani veti paikallisen Business facultyn opettaja, ja luennot käytiin business schoolissa. Kanssa-opiskelijani olivat kuitenkin kyllä politiikan tutkimusta hieman vastaavasta European Studies -tutkinto-ohjelmasta, joka oli minut vaihto-opiskelijaksi vastaanottanut tutkinto-ohjelma.

Päivitin matkaani varten matkavakuutuksen hyvin vaivattomasti omaa vakuutuspakettiani säätämällä oikeanlaiseksi. Soitin vakuutukseni tarjoajalle If:ille ja ostin itselleni kolme kuukautta lisää matka-vakuutusta, sillä tavallinen vakuutukseni korvasi jo ensimmäiset kolme. Hintaa tuli muistaakseni joku 150 euroa. En toisaalta viitsinyt ryhtyä muiden matkajärjestelyjen ohessa kilpailuttamaan yksittäistä vakuutusta, If kun tarjoaa minulle kaikki muut vakuutukseni järkevään hintaan.

Kieli ei koulussa osoittautunut minkäänlaiseksi esteeksi. Maastrichtin opiskelijoista noin vajaa puolet ovat saksasta, kolmannes alankomaalaisia ja loput kaikkialta ympäri pallon. Eurooppalaisia oli ylivoimainen enemmistö, vain ehkä noin joka viidestoista-kahdeskymmenes oli muilta mantereilta. Saksalaisopiskelijoiden määrän kuulin jostakin, loput luvut heitän tässä ihan mututuntumalla hatustani. Toisin sanoen, kaikki puhuivat englantia tai omaa kieltään. Ranskanopinnoistani lukiossa oli jonkin verran hyötyä Brysselissä käydessä, mutta muuten olin saksan/hollannin suhteen varsin avuton. En käynyt Suomessa kursseja, ja Maastrichtissä kurssi olisi ollut kallis, työläs ja hyödytön, sekä opintopisteiden että opitun kielen suhteen.

Maastrichtin yliopisto tarjosi vaihto-opiskelijoille niin kutsutun Buddy -ohjelman, joka oli vähemmän tuutorointia ja enemmän hengailua kanssaopiskelijoiden kanssa. Ohjelma auttoi pääsemään piireihin sisään, mutta ei siitä opintojen kannalta ollut juuri apua. Koulun käyttämällä opetusmenetelmällä oli enemmän merkitystä koulunkäynnin kannalta, sillä joka kurssiin kuului “Tutorial” joka oli käytännössä ohjattu lukupiiri pienryhmässä.

Asuin noin kuuden kilometrin päässä kaupungista Belgian puolella rajaa pienessä kylässä nimeltä Kanne. Vuokrasin pieneltä entiseltä maatilalta yhtä ullakkohuonetta hintaan 400e/kk. Minulla ei ollut vessassa seiniä, eikä Kannessa ollut juuri palveluita kuppiloiden lisäksi. Kotieläimiä kyllä riitti. Sanoisin vuokran olleen varsin korkea asunnon sijaintiin ja laatuun nähden, mutta Maastrichtissa valmiiksi kalustettu studio, eli pieni yksiö olisi maksanut 700-1000e kuussa. Tuntui siltä, että vaihto-opiskelijoita käytettiin hiukan hyväksi. Koulun tarjoama opiskelija-asuntoratkaisu oli massiivinen laitos, jossa olisi ollut yhteiskeittiöt, yhteiset jaetut pienet huoneet ja vuokra olisi ollut 500 euroa kuussa. Halvempaa, mutta myös huonompaa kuin muualla kaupungissa. Loppujen lopuksi olen sitä mieltä, että pyöräily kuuluu Benelux-maihin ja Kanne oli muuten kuin muumilaaksoon olisi muuttanut. Asuin mielestäni parhaalla mahdollisella tavalla, ja olihan se seikkailu.

Opiskelin Maastrichtin yliopistossa European Studies -oppiainetta. European Studiesissa ilmeisesti lähinnä raapaistaan pintaa euroopan historiasta, kulttuurista, talouselämästä ja politiikasta. Minä kävin taloustieteen kurssipaketin. Oppiaine ei tuntunut hirveän arvostetulta kaupungissa, asenne oli verrattavissa samaan joka suomessa on esimerkiksi humanisteja ja filosofiaa kohtaan.

Maastrichtin yliopiston järjestelmät ja byrokratia olivat aika helppoja ottaa haltuun. Suomessa saa vähän helpommin lähestyä yliopiston henkilökuntaa ja opettajia, mutta muuten alankomaalaiset olivat varsin leppoisaa väkeä. Eniten koulussa ärsytti paljon suomea enemmän alleviivattu ero opiskelijoiden ja henkilökunnan välillä: opettajat puhuivat opiskelijoille kuin koululaisille tai lapsille, eivätkä kuten vertaisille aikuisille. Tosin tämä oli kuulemma vielä lievää, kun kysyi asiaa muualta maailmasta kotoisin olevilta opiskelijoilta. Ehkäpä tasa-arvoisuus on suomalainen ominaisuus. Kokeet koulussa testasivat nippelitietoa kurssimateriaaleista. Järjestelyt muistuttivat ylioppilaskokeita: paikallisesta messukeskuksesta vuokrattiin massiivinen halli viikoksi neljä kertaa vuodessa, hallissa kiersi kymmeniä koevalvojia ja byrokratia käännettiin muutenkin kaakkoon kokeiden ja materiaalien suhteen. Ymmärrän kyllä, että ei saa luntata, mutta luottamuspula oli varsin ilmeistä. Itse olen sitä mieltä, että jos opiskelijoita kohtelee kuin koululaisia, eikä anna heille vastuuta, he käyttäytyvät kuin vastuuttomat koululaiset. En pitänyt kokeista.

Opetus Maastrichtissa seurasi “problem based learning” -mallia. Joka kurssilla oli sekä luentoja, että lukupiirejä pienryhmissä, joissa molemmissa siis oli läsnäolopakko. Viikossa pakollista läsnäoloa oli kahdella kurssilla noin 12 tuntia. Lukupiireistä tuli pakollista puurtamista useiksi tunneiksi joka viikko vielä lisäksi, mutta kuulemma monilla muilla kuin minun käymilläni kursseilla työmäärä saattoi äityä hyvinkin suureksi. Monilla kursseilla tehtiin useiden kymmenien sivujen esseitä lopputöinä, kokeiden ja esitelmien sekä lukupiiri-/tutorialtyöskentelyn lisäksi. Työmäärä oli massiivinen.

Alankomaat ja varsinkin Maastricht ovat kalliita asua ja elää. Ruoka oli saman hintaista kuin suomen K-kaupoissa ja halpaa ulkona syömistä ei ollut mahdollista harrastaa. Matkustaminen ympäriinsä oli kohtuullisen edullista, ja Saksan lähelläolo olikin taivaan lahja. Jouduin Maastrichtin vaihtoni aikana käyttämään sekä kesätyörahani, opintolainani että opintotukeni. Toisaalta matkustelin jonkin verran. Maastrichtin yliopiston vapaa-ajanviettomahdollisuudet muistuttivat Tampereen yliopiston vastaavia: kerhoja, järjestöjä ja juhlimista. Valitettavasti monet jäsenmaksut ja aktiviteetit olivat käytännössä tutkinto-opiskelijoille suunnattuja, koska useimpiin piti sitoutua vuodeksi kerrallaan. Kävin Maastrichtissa opiskelijakuorossa.

Koen kasvaneeni vaihdon aikana. Sain perspektiiviä suomeen ja suomalaisuuteen täysin uudella tavalla, vaikka vaihto olikin stressaava ja työntäyteinen kokemus itselleni. Suomessa mielellään haukutaan suomalaisia järjestelmiä ja palveluita, mutta kyllä sitä joka kerta kaipasi kotiin kun koko kaupunki meni lauantai-iltana kiinni klo 20:00 ja avautui seuraavan kerran maanantaina, ja sinulta jäi se perhanan maito ostamatta.

PYRY KERÄNEN