Matkakertomus:

Universiteit Maastricht, Maastricht, 07.04.2014 – 05.07.2014

Maa: Alankomaat
Kaupunki: Maastricht
Yliopisto: Universiteit Maastricht
Vaihtoaika: 07.04.2014 – 05.07.2014
Vaihto-ohjelma: Erasmus
Lähettävä yksikkö: Lääketieteen yksikkö

 

Maastrichtin vaihdosta tiedotettiin ajoissa syyslukukauden alkupuolella infoluennon muodossa. Hakuprosessini tapahtui kuitenkin yhdessä rytinässä kirjoittaessani motivaatiokirjettä kasaan viimeisenä hakupäivänä. Valintaa ei tarvinnut kauaa odotella, sillä hakijoita oli vain kuusi eli sama määrä kuin vaihtopaikkojakin. Yksikkömme vaihtovirkailija Tarja Lehto piti kaikki narut taitavasti käsissään ja kalasti meiltä Maastrichtiin lähtijöiltä tarvittavat dokumentit hyvissä ajoin, jotta lähtömme onnistuisi ongelmitta. Tarja piti huolta myös kommunikoinnista Maastrichtin yliopiston yhteyshenkilön kanssa, joten itse saatoin keskittyä asunnon etsimiseen ja lentojen varaamiseen. Kielikurssille en osallistunut, sillä matkan tarkoitus ei ollut kielen oppiminen eikä kolmessa kuukaudessa olisi kieltä kovin hyvin ehtinyt oppiakaan. Ennen lähtöä meitä varten järjestettiin myös tapaaminen edellisvuoden vaihtareiden kanssa. Heiltä saimme hyödyllistä tietoa koulusta, kaupungista ja kaikenlaisista käytännön asioista.

Varasimme lennot porukalla jo melko aikaisin keväällä, ja huhtikuun alussa koulun alkua edeltävänä viikonloppuna lensimme Amsterdamin kautta Maastrichtiin. Mahdollisia reittejä on useita, sillä Maastricht sijaitsee aivan Belgian ja Saksan rajalla, joten lentoja kannattaa etsiä myös esimerkiksi Brysselin tai Düsseldorfin kautta. Amsterdamissa hyppäsimme Maastrichtiin menevään junaan. Junamatka Amsterdamista Maastrichtiin kestää n. 2,5h mikäli ratatöitä tai muita hidasteita ei ole.

Yksi meistä kuudesta vaihtoonlähtijästä otti asiakseen hankkia meille kaikille asunnon. Edellisvuotisten vaihtareiden suositusten perusteella päädyimme Avant Garde opiskelija-asuntolaan, jossa saimme 15m2 huoneet omalla kylpyhuoneella. Lisäksi jokaisessa kerroksessa oli pyykkitupa ja keittiö. 350 euron vuokraan sisältyi myös internet. Omat huoneemme olivat pieniä puutteita lukuun ottamatta varsin siistejä, mutta samaa ei voinut sanoa yhteisistä tiloista. Yhteisten tilojen siistinä pitäminen oli asukkaiden vastuulla ja kuten kuvitella saattaa, 20 opiskelijaa samassa kerroksessa käyttämässä samaa keittiötä ei johtanut hyvään lopputulokseen. Lisäksi rakennus taisi muutenkin olla homeessa sen hurmaavan hajun perusteella, mikä eteisestä tuli vastaan, kun oven avasi. Useat asukkaat myös tupakoivat sisällä. Siisteyttä arvostaville suosittelen siis jotain muuta asumisratkaisua. Jos opiskelija-asuntola kuitenkin viehättää, niin kannattaa perehtyä muihin vaihtoehtoihin kuin Avant Gardeen. Samalla etäisyydellä keskustasta hieman suuremmalla investoinnilla löytyy siistimpiä asuntoja. Parhaita puolia asunnossa oli kuitenkin oma kylpyhuone, mukavat ihmiset (joista osasta sain hyviä kavereitakin), keskustan läheisyys sekä se, että pääsimme kaikki suomalaiset asumaan saman katon alle.

Maastricht itse oli Tamperetta pienempi, todella viihtyisä kaupunki. Keskusta-alue, jonka läpi virtaa joki, oli kaunis ja mukava oleskelupaikka. Maastrichtissa on kauppoja kaikkiin makuihin, kahviloita ja ravintoloita. Kahvilat toimivat iltaisin pubeina ja baareina, joista sai (hyvää) olutta edullisesti Suomeen verrattuna. Paras kulkuväline Maastrichtissa on polkupyörä. Ostimme kaikki itsellemme pyörät jo ensimmäisen viikon aikana. Pyöriä voi etsiä esim. facebook-ryhmistä, joissa yleensä opiskelijat, etenkin vaihtarit, myyvät pyöriä toisilleen. Hinnat vaihtelevat pyörän kunnon mukaan 20-100e välillä. Oma, vaihteeton, mutta muuten toimiva pyöräni dynamovaloilla maksoi 65e. Pyörän ostossa kannattaa muistaa, että valot ovat pyörässä pakolliset ja pyörä kannattaa aina lukita liikkumattomaan kohteeseen paksulla ketjulukolla jos haluaa välttyä varkauksilta.

Kurssien valinta oli tehty meille helpoksi; ensimmäinen jakso, Thinking and doing II, oli meille kaikille pakollinen. Jakso oli sekava yhdistelmä silmäsairauksia, psykiatriaa sekä tuki- ja liikuntaelimistön sairauksia. Onneksi osa aiheista oli jo Suomessa opiskeltua asiaa, ja suuresta tietomäärästä selvisi kyllä aivan kohtalaisella työmäärällä. Toiseksi kurssiksi meille annettiin kaksi vaihtoehtoa, joista itse valitsin Infectious Diseases -kurssin. Kurssi oli tiivis paketti bakteereiden, virusten, sienien ja parasiittien aiheuttamia tauteja sekä niiden hoitoa. Koin molemmat kurssit mielenkiintoisiksi ja hyödyllisiksi.

Opiskelu tapahtui tuttuun tapaan tutorryhmissä, PBL-tyylillä. Tutoristuntojen ajat olivat valmiiksi sovittu ja ne olivat rakenteeltaan strukturoidumpia kuin Suomessa. Sihteeri kirjoitti pilkuntarkasti kaikki ylös ja puheenjohtajalta edellytettiin järjestyksen ylläpitoa, ajankäytön tarkkailua sekä puheenvuorojen jakoa. Lisäksi ensimmäisen jakson lopussa kaikkien piti kirjoittaa arvio omasta suoriutumisestaan tutoristunnoissa, joihin tutor itse kirjoitti oman mielipiteensä, minkä jälkeen lomake lähetettiin arvioitavaksi muille tahoille. Mielestäni pärjäsin englanninkielentaidollani tutoreissa hyvin. Yleisesti hollantilaiset puhuvat todella hyvää englantia, mikä teki ryhmätöissä ja luennoilla ymmärtämisestä vaivatonta.

Suomessa totuttuun tyyliin opiskeluun sisältyi myös luentoja ja sekä pakollisia että vapaaehtoisia ryhmätöitä. Perehdyttäminen paikallisen Moodlen eli Eleumin käyttöön oli käytännössä olematon ja alku oli tämän takia todella hankalaa. Lisäksi emme tienneet miten ryhmätöihin ilmoittauduttiin, miten ilmoittautuminen peruutettiin tai mitkä kaikki tehtävänannot olivat meille pakollisia ja mitkä eivät. Koska koulu oli suuri ja eri vastuuhenkilöitä paljon, oli usein vaikeaa löytää oikea henkilö ongelmatilanteissa. Sinnikkäällä kyselyllä asiat kuitenkin selvisivät pikku hiljaa. Muiden opiskelijoiden avulla pääsimme lopulta myös käsiksi kurssimateriaaleihin, ryhmätyöilmoittautumisiin ja tärkeisiin ilmoituksiin, jotka kaikki olivat useamman kuin kolmen linkin takana Eleumissa.

Puitteet Maastrichtin yliopistossa olivat hienot. Koulussa oli myös suuri kirjasto, jossa oli paljon läppäripaikkoja sekä varattavia ryhmätyöhuoneita opiskelua varten. Valitettavasti lainattavia kirjoja oli vain yksi kappale kutakin, mutta toisessa kerroksessa oli paikanpäällä opiskelua varten useampi kappale kutakin kirjaa. Paljon opiskelumateriaaleja oli myös saatavilla Eleumissa, kun tiesi mistä etsiä...

Kampuksen vieressä on UM Sports Center, johon sai ostaa kuntosali- tai sportjäsenyyden. Kuntosalijäsenyys sisälsi pelkän kuntosalin käytön ja sportjäsenyydellä pääsi pelaamaan mm. sulkapalloa, lentopalloa, käsipalloa ja osallistumaan ryhmäliikuntatunteihin.
Vapaa-aikana lisäksi matkustelin paljon sekä Hollannissa että naapurimaissa. Maastrichtista pääsi helposti niin Pohjois-Hollantiin kuin Belgiaan ja Saksaan. Belgiaan matkustaminen oli erityisen halpaa, sillä junalippu mille tahansa asemalle maksaa 7,40e alle 25-vuotiailta. Saksassa ja Hollannissa samanlaisia alennuksia ei ole, mutta matkustaminen on silti varsin edullista Suomeen verrattuna.

Kaiken kaikkiaan vaihto sujui hyvinkin mutkattomasti. Enemmän ongelmia on ollut Hollannin puolella, sillä odotan yhä kuukauden jälkeen tietoa opintorekisterini saapumisesta. Tampereen yliopiston ja Suomen Erasmus-toimiston toiminnasta ei ole mitään valitettavaa. Kaikki on sujunut erittäin vaivattomasti ja kaikkien tarvittavien dokumenttien perille saapumisesta on huolehdittu hyvin.

Suosittelen lämpimästi Hollantia ja etenkin Maastrichtia vaihtokohteeksi kaikille. Hollantilaiset ovat ystävällisiä ja avoimia, (ja todella pitkiä) ja puhuvat englantia erittäin hyvin. Kaikista ongelmista niin koulussa kuin muuallakin selvisi apua kysymällä, sillä ympärillä on aina avuliaita ihmisiä.

 

MARLEENA AALTONEN