Matkakertomus:

Universiteit Maastricht, Maastricht, 02.02.2017 – 07.07.2017

Maa: Alankomaat
Kaupunki: Maastricht
Yliopisto: Universiteit Maastricht
Vaihtoaika: 02.02.2017 – 07.07.2017
Vaihto-ohjelma: Erasmus
Lähettävä yksikkö: Terveystieteiden yksikkö

Suomeen palatessa kaikki tuntuu ensin hiukan hassulta. Juurihan minä lähdin ja nyt olen jo takaisin. Se meni nopeasti! Kaikkea katselee kuin turistin silmin. Helsingin rautatieasemalla joku pummaa kaljaa ja yöllä ei tulekaan pimeää. Jos palataan ihan alkuun, niin tiesin aina, että haluan yliopistossa vaihtoon. Hakuprosessi toimi hyvin, mutta lopullisen tiedon saaminen kohdeyliopistolta kesti kauan, ei asuntoa vuokratessakaan ollut ihan 100% varma, että onko sinne hyväksytty vai ei. Maastrichtin yliopiston kurssitarjonta oli hyvin selitetty, mutta yllätyksenä tuli, kuinka kova opiskelutahti siellä oli. Lähdin vaihtoon hiukan sillä asenteella, että kiireisen syksyn jälkeen voi matkustella ja vähän ottaa rennommin. Kävi kuitenkin niin, että tuntui kuin en olisi pääsykokeitakaan stressannut yhtä paljon kuin kursseja Maastrichtissa. Toki osasyy siihen oli uudet oppimismenetelmät, uusi kieli ja kaikki uudet kuviot, mihin kesti tottua. Perinteiseksi vaihto-ajaksi sitä ei voi kuvailla, sillä töitä on tullut tehtyä enemmän kuin Suomessa. Mikään ei kuitenkaan mene hukkaan ja siitäkin on toivottavasti tulevaisuudessa hyötyä.

En tehnyt erillisiä kielikursseja ennen lähtöä, vaikka englantini ei olekaan ihan virheetöntä. Ensimmäisellä periodilla tosin kävin samaan aikaan englannin professional writing -verkkokurssia Tampereen yliopistolle. Hyvin pärjäsi ulkomailla ylioppilastutkinnon B-englannillakin. Kehityksen kuitenkin huomasi nopeasti; luentoja oli vaivattomampi seurata ja keskusteluihin uskalsi jo osallistuakin. Siitä on turha välittää, menevätkö lauserakenteet oikein, kaiken saa selitettyä, vaikka pantomiimilla jos on tarve. Ei siis hätää, jos huolestuttaa että pärjääkö, kyllä pärjää! Harjoittelemalla myös oppii: nyt esitelmän pitäminen englanniksi eikä puheenjohtajana toimiminen tunnu enää missään. Tai saattaa tuntua, mutta ei enää niin kammottavalta kuin aluksi.

Yliopistolla ei ollut paljoakaan tuutoritoimintaa, mutta oli mahdollista saada oma ”buddy”, joka tarvittaessa tulee noutamaan juna-asemalta. Hukassa oleminen kuuluu kuitenkin vähän asiaan, yksi vaihdon anneista onkin ollut, että kaikkialla pärjää. Esimerkiksi Pariisiin voi lähteä ilman karttaa, nettiä tai tietoa siitä, missä hotelli sijaitsee. Kaikki aina järjestyy, ja kysymällä selviää!

Asuntoni (eli huoneeni) oli Maastricht housingin kautta hankittu, se oli vähän samanlainen järjestelmä kuin TOAS. Asuin asuntolassa (Avant Garde), jossa suurin osa oli vaihtareita. Minulla oli oma pieni huone ja vessa suihkuineen. Keittiö oli kerroskeittiö, joka jaettiin yli 20 ihmisen kanssa. Yksi tiskiallas, 5 pientä jääkaappia ja 8 keittolevyä. Melkeinpä jokapäiväinen tuskan aihe kerroskeittiössä olivat tiskit ja erilaiset siisteyskäsitykset. Päivällisaikaan tungos ja kuumuus valtasivat koko keittiön. Onneksi kaikilla oli hiukan eri rytmit, esimerkiksi intialaiset tulivat aamupalalle, kun suomalaiset tekivät lounasta ja perulaiset aloittivat päivällisen, kun suomalaiset olivat jo nukkumassa. Vaikka asuntola oli vanha ja välillä sotkuinen, oli se kuitenkin ihan asuttava. Kaikki huonekalut ja lakanat olivat valmiina niin, että niitä ei tarvinnut itse ostaa. Vuokra oli kuitenkin aika kallis, 400-500 euroa kuukaudessa. Jos haluaa selvitä halvemmalla, voi soluja etsiä Facebookista, joissa hinnat olivat halvemmat. Hollantilaiset opiskelijatkaan eivät asu yksiöissä, vaan soluissa tai vanhempiensa luona.

Maastrichtin yliopistossa käytetään Problem Based Learning -menetelmää ja se oli minulle ihan uutta. Tuntui jo kyllästymiseenkin asti, että kaikki tehdään ryhmässä, kaikki opeteltavat asiat päätetään ryhmässä ja tehdään vielä erillisiä ryhmätöitä ryhmissä. Ne rakastavat ryhmiä... Maastrichtin yliopisto on maineikas ja he ovat ylpeitä siitä, että he käyttävät Problem Based Learningiä. Tenttiminen oli myös uusi, erilainen kokemus. Monen monta sataa oppilasta laitettiin suureen messuhalliin tekemään yhtä aikaa koetta. Vessaan päästäkseen piti opiskelijakortti jättää pantiksi. Opiskelin Public Healthia ja seurasin preventio-ohjelmaa. Siellä kursseja ei saanut valita mielen mukaan, vaan tuli valita ohjelma, jota sitten seurattiin ja jonka kurssit suoritettiin. Opiskelussa luettiin paljon artikkeleja, ei yhtäkään kirjaa. Kaikki materiaali koostui artikkeleista.

Muita huomioita mitä tein puolen vuoden aikana:

- Maastrichtin yliopistolla oli hyvät mahdollisuudet liikkua. Salille ja ryhmäliikuntatunneille pääsi halvalla ja tarjonta oli monipuolista. Liikuntaa tuli kuitenkin hyvin jo sillä, että siellä pyöräiltiin kaikkialle, yhden pyöräretken pituudeksi tuli kerran jopa 52 km.

- Pyörä oli ihan ehdottoman tarpeellinen ostos, ilman sitä ja kunnon lukkoa, ei olisi pärjännyt. Pyörien katoamiseen tulee varautua jo ennalta, sillä pyörien varastaminen on siellä arkipäivää. Melkeinpä kaikilta vaihtareilta varastettiin pyörät, myös minulta.

- Hollannissa lounaaksi syödään vain leipiä ja yliopiston kanttiinissa oli kallista. Tuli muutamaankin otteeseen ikävöityä Tampereen yliopiston 2,60 euron koululounaita.

- Matkustelu Hollannin sisällä ja ulkopuolelle oli helppoa, koska välimatkat eivät koskaan olleet pitkiä. Puolen tunnin pyöräilyn jälkeen oli jo Belgian puolella. Vaihdon aikana tuli käytyä seitsemässä maassa ja joissakin jopa moneen kertaan.

- Suomalainen pannari oli herkkua kaikkien mielestä. Kun sitä kerran teki, sai sitä olla tekemässä vielä monta kertaa sen jälkeenkin!

Vaihtarikupla kesti koko vaihdon ajan ja opinkin mm. tanssimaan bollywoodia, miten valmistetaan perinteisiä ruokia Perussa, millainen on aamupala Saksassa, miten dyykatuista ruoka-aineista saa maittavan aterian, miltä tequilaolut maistuu ja mikä on hollannin pisin sana. Uusien ystävien saaminen sekä kaikkialta maailmalta että Hollannista on yksi suurimmista rikkauksista, mitä vaihto antoi. Maailma muuttuu hetkessä pienemmäksi, kun on paikka, minne mennä niin Maastrichtissa, Perun sademetsissä kuin Saksan autobahnallakin.

Tampereen yliopistolta toivoisin joustavuutta kurssien korvaamiseen, sillä erityisesti kansanterveystieteessä joitain kursseja menee vain joka toinen vuosi ja yhden kurssin missaaminen sekoittaa koko etenemissuunnitelman. Vaihdosta tulisi keskustella ja siihen tulisi kannustaa jo ensimmäisestä opiskeluvuodesta lähtien, jotta se olisi mahdollisimman sujuvasti toteutettavissa, eikä sitä tarvitsisi tehdä etenemisen kustannuksella. Esimerkiksi terveyden edistämisen-kurssi (10 op) jäi huonoon väliin. Kakkosvuonna meille kerrottiin, että sitä ei suositella käytäväksi vielä silloin, vaikka saattaisikin olla aikaa. Tuossa vaiheessa olisi ollut hyvä, että joku muistuttaisi niitä, jotka ovat, lähdössä vaihtoon, että kannattaa käydä se kurssi kuitenkin ennemmin.

Olen kiitollinen mahdollisuudesta lähteä vaihtoon. Opin koulujuttujen lisäksi paljon itsestäni, toisista, eri kulttuureista ja elämästä ylipäätään. Suomalaisten täsmällisyyttä, rehellisyyttä ja rauhallisuuta arvostettiin. Jos en olisi käynyt vaihdossa, en olisi puolen vuoden aikana aikuistunut ja oppinut elämästä näin paljon.