Opiskelukäytännöt

Tämän sivun sisältö koskee kaikkia Tampereen yliopistossa opintoja suorittavia opiskelijoita.

 

Joillain tutkinto-ohjelmilla on yleisiä opiskeluun liittyviä ohjeita, jotka voivat liittyä esimerkiksi opintojen luonteeseen tai erilaisiin opintojen suorittamisen tapoihin. Nämä ohjeet on kerätty tälle sivulle.

Johtamiskorkeakoulu

Club 60

Suorita 60op lukuvuoden aikana ja kuulu Club60 -ryhmään!

Miksi Club60?
  • Johtamiskorkeakoulu haluaa kannustaa opiskelijoita laadukkaaseen opiskeluun. Tampereen yliopiston strategian mukaisesti tämä tarkoittaa laaja-alaista, monitieteiseen tietojen ja taitojen kehittämiseen sekä kriittiseen ajattelukykyyn pohjaavaa asiantuntemusta
  • Yksi osa laadukasta opiskelua on pyrkimys suorittaa opinnot tavoiteajassa: Alemman korkeakoulututkinnon tavoitteellinen suorittamisaika on kolme vuotta ja ylemmän korkeakoulututkinnon kaksi vuotta. Tämä tarkoittaa 60 opintopisteen suorittamista vuodessa.
  • Opiskelija, joka suorittaa lukuvuoden aikana vähintään 60 opintopistettä tuo yliopistojen rahoitusmallissa tuloja Tampereen yliopistolle sekä johtamiskorkeakoululle. Näitä tuloja käytämme opetuksen kehittämiseen ja suoritustapojen monipuolistamiseen.
  • Jokainen 60 opintopistettä vuoden aikana suorittanut opiskelija voi kantaa Club60-haalarimerkkiä, jonka saa pyydettäessä opintokoordinaattori Aino Nordlingilta ja Elina Kangastuvalta.
Miten 60 opintopistettä on mahdollista suorittaa lukuvuodessa?
  • Hyvällä suunnittelulla vähintään 60 opintopisteen suorittaminen lukuvuoden aikana on täysin mahdollista – jopa tavallista.
  • Sekä Tampereen yliopiston strategiassa että johtamiskorkeakoulun toiminnassa korostuu ihmisten ja yhteisön hyvinvointi. Jokaisella johtamiskorkeakoulun tutkinto-ohjelmalla on ohjaussuunnitelma, ja opettajat ovat sitoutuneita tukemaan opiskelijoita opinnoissa.
  • Johtamiskorkeakoulun tutkinto-ohjelmat haluavat edistää tavoiteaikojen mukaista opiskelua myös tarjoamalla joukon itsenäisesti suoritettavia opintojaksoja.
  • Myös luottamustehtävissä tai vapaaehtoistyössä toimimisesta on mahdollista saada opintopisteitä: Ks. kurssikuvaus.
  • Opintojen suunnittelun apuvälineitä ovat opinto-opas ja opetussuunnitelma. Seuraavan lukukauden opinnot kannattaa myös suunnitella hyvissä ajoin. Pakolliset opintojaksot tulee suorittaa, mutta sekä kandi- että maisterivaiheen valinnaisten opintojen suorittamisen voi aloittaa koska tahansa opintojen aikana. Ensimmäisen vuoden keväällä opiskelijat laativat HOPS-suunnitelman, jota on aiheellista seurata ja päivittää tarvittaessa – myös maisterivaiheeseen siirryttäessä.
  • Opintojen suunnittelun apuna toimivat tutkinto-ohjelman opintokoordinaattorit Aino Nordling ja Elina Kangastupa sekä HOPS-opettajat.

Itsenäisesti suoritettavat opintojaksot

Kaikissa kysymyksissä voit ottaa yhteyttä kurssin opettajaan. Huomaathan, että osaan kursseista on täytynyt suorittaa pakollinen edeltävä opintojakso (tarkista kurssikohtaiset tiedot opetussuunnitelmasta).

Hallintotieteet:

JULKINEN TALOUSJOHTAMINEN

- HALJTA14 Julkisen talousjohtamisen näkökulmia (kirjapaketti) 5 op - kaikissa periodeissa ja kesällä.
- HALJTA02 Talouden suunnittelu ja päätöksenteko julkisorganisaatioissa 5 op
- HALJTS08 Julkisen talousjohtamisen klassikkoteokset (kirjapaketti) 5 op - kaikissa periodeissa ja kesällä

JULKISOIKEUS

- KATYVP11 Johdatus oikeusjärjestykseen 5op

KUNTA- JA ALUEJOHTAMINEN

HALKAA14 Kaupunkien ja alueiden taloudellinen kehittäminen/ Economic renewal of cities and regions 5op (suoritettavissa kesällä). Kurssin tiedot löytyvät täältä: http://www.saunalahti.fi/~atmaso/opencourse/.

YMPÄRISTÖPOLITIIKKA JA ALUETIEDE

Kurssit ovat suoritettavissa esseellä (myös kesällä). Ota yhteys kurssin vastuuopettajaan.

- HALYAA12 Ympäristöhallinnan muutos 5 op 
- HALYAA13 Asiantuntemus ja arjen ympäristöpolitiikka 5 op
- HALYAA14 Yhteiskunnalliset kiistat ja niiden hallinta 5 op
- HALYAS14 Vaihtuvasisältöiset erikoiskurssit (yht 10 op) neljänä  5 op vaihtoehtona.

Kauppatieteet:

VAKUUTUS JA RISKIENHALLINTA

- KATVRP11 Johdanto riskienhallintaan ja vakuuttamiseen kurssista itsenäinen suoritus IV periodi

TALOUSTIEDE

- KATTAA35 Kansainvälinen talous

- KATTAS34 Aluetalous ja kaupunkitalous 

YRITYKSEN JOHTAMINEN

- KATJOP11 Yrityksen johtamisen perusteet 5 op - kurssista monimuototeutus II-IV periodi + kesä

- KATJOA12 Organisaatiokäyttäytyminen 5 op - kurssista itsenäinen suoritus IV periodi + kesä

- KATJOA14 Johtaminen ja organisaatiot I (kirjallisuus) 5 op - sähköinen tentti I-IV periodi + kesä

- KATVAA11 Business Ethics 5 op - kurssista itsenäinen suoritus II-IV periodi + kesä

- KATSTA14 Readings in Strategy - sähköinen tentti II-IV periodi

- KATSTA16 Readings in Entrepreneurship - sähköinen tentti II-IV periodi

- JKKYVP11 Työhyvinvointi 5 op - itsenäinen suoritus II periodilla

- JKKYTVA12 Yksilön työhyvinvointi 5 op - itsenäinen suoritus IV periodilla

- JKKYTVA13 Työhyvinvoinnin johtaminen 5 op - itsenäinen suoritus II periodilla

YRITYSJURIDIIKKA JA VERO-OIKEUS

- KATYVP11 Johdatus oikeusjärjestykseen 5op 

Sidottu tiettyyn ajankohtaan, mutta eivät vaadi läsnäoloa (esim. oppimateriaali Moodlessa):

- KATYVA22 Henkilöverotus

- KATYVA24 Yritysverotus

- KATYVA38 International Business Law

- KATYVA43 Kansainvälinen verotus

Suoritettavissa kirjatentillä (sähköinen tentti tosin auki vain tiettyinä ajanjaksoina sekä syksyllä että keväällä):

- KATYVS24 Kilpailuoikeuden syventävä opintojakso

- KATYVS27 Rahoitusoikeuden syventävä opintojakso

Politiikan tutkimus

Politiikan tutkimuksen tutkinto-ohjelman itsenäisesti suoritettavissa olevat opintojaksot (itsenäisten työskentelytapojen vaihtoehdot – ml. kirjallinen tentti, esseesuoritus, lukupiiri, muu monimuoto-opetus – vaihtelevat opintojaksottain). Kurssin suorittamiseksi voit ottaa yhteyttä opettajaan, ks. listaus.

Politiikan tutkimuksen kandidaattiohjelma

Perusopinnot

POLPOP04 Poliittiset aatteet ja ideologiat 5 op

POLPOP05 Poliittiset ongelmat ja niiden muuttuvat kontekstit 5 op

 

Aineopinnot

POLKVA21 Euroopan integraation teoria ja ulkosuhteet, 5 op

POLKVA22 EU:n ulkosuhteiden erityiskysymykset: turvallisuus, talous ja arvot, 5 op

POLKVA23 Eurooppalainen, euraasialainen ja globaali energiapolitiikka, 5 op

POLKVA31 Kansainvälinen yhteisö, 5 op

POLKVA32 Ulkopolitiikka ja diplomatia, 5 op

POLKVA33 Kansainvälinen poliittinen talous, 5 op

POLKVA41 Väkivallan uudet muodot, turvallisuuskäsityksen muutos, 5 op

POLKVA42 Konfliktinratkaisu, 5 op

POLKVA43 Rauha, turvallisuus ja kansainväliset instituutiot, 5 op

POLKVA44 Ihmisoikeudet ja kansainvälinen yhteisö, 5 op

POLVOA21 Integraation teoria ja EU:n päätöksenteko, 5 op

POLVOA22 Kansallisen ja Euroopan tason vuorovaikutus, 5 op

POLVOA31 Poliittiset instituutiot ja prosessit, 5 op

POLVOA32 Euroopan maiden ja Suomen poliittiset järjestelmät, 5 op

POLVOA41 Puolueet, vaalit ja poliittinen vaikuttaminen, 5 op

POLVOA42 Poliittinen kommunikaatio ja retoriikka, 5 op

POLVOA51 Johdatus politiikan teoriaan, 5 op

POLVOA52 Vanhat ja uudet klassikot, 5 op    

 

 

Politiikan tutkimuksen maisteriopinnot / syventävät opinnot

Valtio-opin opintosuunta

POLVOS10 Valtio-opin teoriat 10 op

POLVOS21 Euroopan ulkopuoliset poliittiset järjestelmät, 10 op

POLVOS22 Euroopan unioni, 10 op

POLVOS23 Kansalaisyhteiskunta ja poliittinen osallistuminen, 10 op

POLVOS24 Poliittinen filosofia, 10 op

POLVOS25 Poliittinen kommunikointi ja retoriikka, 10 op

POLVOS26 Poliittiset prosessit, 10 op

POLVOS27 Poliittiset järjestelmät, 10 op

POLVOS28 Puolueet ja vaalit, 10 op

POLVOS31 Käsiteanalyysi ja filosofiset tutkimusmenetelmät, 5 op

POLVOS32 Empiiristen tutkimusmenetelmien yleisesitykset, 5 op

POLVOS33 Kvalitatiiviset tutkimusmenetelmät, 5 op

POLVOS34 Kvantitatiiviset tutkimusmenetelmät, 5 op
 

Kansainvälisen politiikan opintosuunta

POLKVS21 Kansainvälisen politiikan yleiset syventävät menetelmäopinnot 5 op

POLKVS22 Kansainvälisen politiikan erikoistuvat menetelmäopinnot 5 op

POLKVS31 Maailmanpolitiikan tutkimus, 10 op

POLKVS32 Euroopan integraation tutkimus, 10 op

POLKVS33 Rauhan- ja konfliktintutkimus, 10 op

 

Johtamiskorkeakoulun teemakokonaisuuksiin sisältyvät opintojaksot, joita ei mainittu yllä

JKKYOA12 Fighting against social injustices and human rights violations, 5 op

    Kasvatustieteiden tiedekunta

    Opiskelija suunnittelee kasvatustieteiden opintojen opintopolkunsa itsenäisesti opetussuunnitelmaa ja opetusohjelmaa hyödyntäen. Opintoihin kuuluu olennaisena osana akateeminen vapaus ja vapauden myötä tuleva vastuu omista opinnoista ja niiden etenemisestä. Yliopisto-opiskelijalta edellytetään kykyä itsenäiseen opintojen suunnitteluun ja tiedonhankintaan.

    Erityistä kasvatustieteiden tutkinto-ohjelman opetuksessa on, että luokanopettajakoulutuksen monialaiset opinnot ja varhaiskasvatuksen ammatillisia valmiuksia antavat opinnot etenevät pääsääntöisesti vuosikurssittaisen lukujärjestyksen mukaisesti. Mikäli opiskelija on näistä opinnoista poissa lakisääteisten syiden tai opiskelijavaihdon takia, hänen tulee opintoihin palatessaan ottaa ennakolta yhteyttä HOPS-opettajaansa.

    Luokanopettajan koulutuksessa ja varhaiskasvatuksen opinnoissa ohjatut harjoittelu- ja työssäoppimisjaksot ovat tärkeä osa opintoja. Myös elinikäisen oppimisen ja kasvatuksen opiskelijat suorittavat harjoittelun työelämässä.

    Kasvatustieteiden tutkinto-ohjelmassa opetus järjestetään mm. luentoina, seminaareina, pienryhmäopetuksena ja verkko-opetuksena. Erityisesti ensimmäisellä opetuskerralla tulee olla läsnä. Mahdollisesta poissaolosta on ilmoitettava ennakkoon opintojakson opettajalle. Joillakin opintojaksoilla poissaoloista voidaan vaatia korvaava suoritus. 

    Luonnontieteiden tiedekunta

    Yliopisto-opiskelu on luonteeltaan hyvin itsenäistä. Opintoihin kuuluu olennaisena osana akateeminen vapaus ja vapauden myötä tuleva vastuu omista opinnoista ja niiden etenemisestä. Yliopisto-opiskelijalta edellytetään kykyä itsenäiseen opintojen suunnitteluun ja tiedonhankintaan.

    Opiskelun ja oppimistavoitteiden saavuttamiseksi voi erityisin perustein hakea ja saada erityisjärjestelyitä. Erityisiä perusteita voivat olla mm. kuulovamma, näkövamma tai muu aistivamma, lukihäiriö, paniikkihäiriö, keskittymishäiriö tai Asperger-oireyhtymä. Erityisjärjestelyistä saa ensisijaisesti lisätietoa saavutettavuusyhteyshenkilöltä. Katso ohjeita Saavutettavuus-sivulta.

    Anna palautetta. Opiskelijoiden oletetaan antavan palautetta kaikista opintojaksoista, joille he osallistuvat. Mahdollisimman tarkka ja rehellinen palaute on tärkeää opetuksen kehittämisessä. Palautetta voi tietenkin antaa "omalla nimellä", esimerkiksi sähköpostitse tai käymällä opettajan puheilla, mutta opettajan on järjestettävä myös mahdollisuus palautteen antamiseen anonyymisti. Nimettömänä palautetta voi kuitenkin antaa vain siihen tarkoitetuilla lomakkeilla; muuten nimettömästi tai lähettäjän oikean nimen salaavilta sähköpostitunnuksilta lähetettyä postia ei lueta eikä siihen vastata. Opiskelijalla on oikeus tutustua tenttisuoritustensa ja harjoitustöidensä arvosteluun. Yliopiston arviointisäännön mukaan opettajalla on velvollisuus säilyttää niitä puolen vuoden ajan.

    Älä plagioi, äläkä anna mitään itse tekemääsi toisen plagioitavaksi. Plagiointi on kiellettyä opintojen kaikissa vaiheissa ja kaikilla opintojaksoilla. Opettajat vertailevat opintosuorituksia toisiinsa ja muuhun elektroniseen materiaaliin. Akateemisen käytännön mukaan viittauksilla on osoitettava toisen tekemän työn tai tekstin lainaaminen. Esimerkiksi suora lainaus on aina varustettava lainausmerkein, ja lähde on ilmoitettava. Epäselvissä tapauksissa kannattaa kysyä neuvoa opettajalta. Plagiointi- ja muiden opintovilppitapausten käsittelyä varten on oma menettely (ks. myös intra).

    Tiedekunnan koulutusten palautejärjestelmän kuvaus

    Opiskeluun liittyvät säädökset

    Matematiikan ja tilastotieteen tutkinto-ohjelma

    Opintojen luonne

    Matematiikan ja tilastotieteen opintojaksot koostuvat tavallisesti luennoista ja harjoituksista. Tilastotieteen opintojaksoihin voi liittyä harjoitustyö, joka sisältää empiirisen tilastollisen ongelman ratkaisun sekä tulosten raportoinnin. Harjoitusten osuus oppimisprosessissa on keskeinen. Pitkäjänteinen, tasaisesti koko opintojakson ajalle jakaantuva työskentely takaa yleensä parhaan lopputuloksen. Opintojaksoille on lähes poikkeuksetta määritelty kirjallisuutta, jota käytetään luennoilla tai suositellaan käytettäväksi luentojen tukena. Opintojaksot suoritetaan tavallisesti väli- tai loppukokeilla.

    Matematiikan opinnoista

    Aktiiviseen matematiikan taitoon kuuluu harjoitustehtävien käsittelytekniikka, johon voi riittävästi perehtyä ainoastaan aktiivisella työskentelyllä. Harjoitustehtävien ratkaiseminen valaisee opetettuja teorioita ja luo harjaannusta matemaattiseen ajattelutapaan, jonka oppimiseen koko opiskelu tähtää. Luennoilla esitettyihin asioihin on tutustuttava tarkoin ja selvitettävä kaikki vaikeatkin kohdat. Jos jokin seikka tuntuu erityisen vaikealta, on siihen perehdyttävä sitäkin huolellisemmin.

    Matemaattisen tiedon hankkiminen edellyttää keskimääräistä suurempaa keskittymiskykyä ja kärsivällisyyttä perehtyä uusiin käsitteisiin, suoritettuihin päättelyihin ja saavutettuihin tuloksiin. Matematiikan opiskelussa ei riitä, että suuri joukko asioita osataan ulkoa, vaan on ymmärrettävä asioiden keskinäiset suhteet ja tätä kautta pystyttävä käyttämään niitä hyväkseen eri tilanteissa. Kerran hyvin ymmärrettynä asia ei myöskään ole pelkän muistin varassa.

    Tilastotieteen opinnoista

    Varsinkin kandidaatin tutkinnon opinnoissa käytännön sovelluksilla on erityisen keskeinen merkitys ja siksi opintoihin kuuluu yhtenäinen kokonaisuus vapaavalintaisia opintoja (valinnaiset opinnot 1). Suosituksia valinnaisten opintojen sisällöksi on annettu kohdassa Valinnaiset opinnot tutkinto-ohjelmassa.

    Tietokoneiden käytöllä ja tietojenkäsittelytieteiden opinnoilla on tärkeä merkitys tilastotieteen opinnoissa ja erityisesti maisterivaiheen Computational Big Data Analytics. Tietotekniikan ja ohjelmistojen nopea kehittyminen onkin ratkaisevasti vaikuttanut tilastotieteen käytön lisääntymiseen. Tietokoneita käytetään empiiristen havaintoaineistojen analysoinnin ohella myös tilastotieteen teoreettisissa opinnoissa havainnollistamisvälineenä. Perusopintojaksoilla käytetään helppokäyttöisiä tilastollisia ohjelmistoja, joiden käyttö ei edellytä tietojenkäsittelytieteiden opintoja.

    Tietojenkäsittelytieteiden tutkinto-ohjelma

    Opiskeluun liittyviä ohjeita ja sääntöjä

    Tietojenkäsittelytieteiden opinnot ovat kurssimaisia. Ne etenevät suorittamalla yhden tai useamman periodin mittaisia opintojaksoja. Tämän vuoksi opinnot edellyttävät pitkäjännitteisyyttä ja suunnitelmallista ajankäyttöä. Opintojaksot pyritään järjestämään niin, että opintojen ohjeellista etenemisjärjestystä noudattavilla opiskelijoilla opintojaksojen järjestämisajankohdat niveltyvät toisiinsa ja läsnäoloa edellyttävät toiminnot eivät satu päällekkäin.

    Tietojenkäsittelytieteiden opiskelulle olennaisimmat ohjeet voi tiivistää seuraavasti:

    1. Työssäkäynti lukukausien aikana hidastaa tutkitusti opiskelua, ja siitä kannattaakin pidättyä ainakin kolmen ensimmäisen opiskeluvuoden aikana.
    2. Tee realistinen ajankäyttösuunnitelma, myös viikkotasolla. Kesken jätetyillä opintojaksoilla tehdyt osasuoritukset eivät pääsääntöisesti kelpaa, kun opintojaksoa pidetään seuraavan kerran.
    3. Opiskelu ja työelämä ovat yhteispeliä. Opettele toimimaan vastuullisesti ryhmässä.

    Opiskeluoikeus ei ole rajoittamaton. Tutkintojen suorittamiseen on aikaa ohjeellisen suoritusajan (3+2 vuotta) lisäksi vain yksi lisävuosi kumpaakin tutkintoa kohti. Palkkatöiden tekeminen lukukausien aikana edellyttää vapaa-aikana huomattavaa panostamista opiskeluun ja johtaa hyvin usein jälkeen jäämiseen ohjeellisesta opintojaksojen suorittamisaikataulusta. Tästä seuraa opiskelua hidastavia hankaluuksia, kun edeltävyysvaatimusten takia sopivien opintojaksojen valitseminen ja niiden suorittaminen vaikeutuvat.

    Opintojaksojen järjestelyjä suunniteltaessa oletetaan, että opiskelu on päätoimista. Työssäkäynti ei siis ole peruste vaatia opettajalta opintojakson suorittamiseen liittyviä erikoisjärjestelyjä eikä ole myöskään peruste saada lisäaikaa tutkinnon suorittamiseen.

    Opintojaksojen keskeyttäminen tuhlaa sekä opiskelijan että opettajan resursseja ja usein siitä on myös haittaa opiskelutovereille. Lukukauden alussa on syytä tehdä realistinen ajankäyttösuunnitelma ja ottaa lukujärjestykseen vain sellaiset opintojaksot, joiden suorittaminen on mahdollista. Kannattaa myös huomata, että kesken jätetyillä opintojaksoilla tehdyt osasuoritukset (esim. harjoitustyöt tai pakolliset viikkoharjoitukset) eivät pääsääntöisesti kelpaa, kun opintojaksoa pidetään seuraavan kerran. Opintojakson opettaja voi halutessaan tehdä tästä poikkeuksen, josta ilmoitetaan opintojakson alussa. Yksittäisen opettajan myöntämät poikkeukset eivät sido samaa opintojaksoa myöhemmin pitäviä muita opettajia.

    Monilla tietojenkäsittelytieteiden opintojaksoilla opetellaan työelämässä välttämättömiä ryhmätyötaitoja tekemällä harjoitustöitä ryhmissä. Ole reilu ryhmätovereitasi kohtaan ja tee oma osuutesi ryhmän töistä. Pohdi tarkkaan ryhmätöitä sisältävän opintojakson aloittamista, sillä jakson keskeyttäminen jättää ryhmän muut jäsenet hankalaan tilanteeseen.

    Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma

    Jos tarvitset kurssiasematodistusta opintojesi aikana, täytä lomake, tallenna omalle koneellesi ja lähetä lomake osoitteeseen med.opintotoimisto(at)uta.fi

    Rikostaustaotteen tarkistaminen 1.8.2012 ja sen jälkeen opiskeluoikeuden saaneille kliinisen vaiheen opetuksessa oleville

    Tutoristunnot

    Ongelmalähtöisen oppimismenetelmän keskeisin opiskelumuoto on pienryhmätyöskentely tehtävään koulutetun tieteenalayksikön opettajatutorin opastuksella. Tutorryhmät kokoontuvat kaksi kertaa viikossa. Kokoontumisten välillä olennaista on itseopiskelu tutorryhmässä asetettujen tavoitteiden pohjalta.

    Opiskelijoiden läsnäolo tutoristunnoissa ja poissaolon korvaaminen

    Tampereen yliopiston tiedekunnassa lääketieteen opiskelijoille keskeisimmät oppimismuodot ovat tutoristunnot, pienryhmissä tapahtuvat oppimismuodot sekä CIV-VI:n integroidut seminaarit. Siksi opiskelijan aktiivinen osallistuminen edellä mainittuihin on pakollista. Luennoille osallistuminen on pääsääntöisesti vapaaehtoista, mutta suositeltavaa.

    Opiskelijalla on velvollisuus ja vastuu ilmoittaa poissaolostaan etukäteen tai äkillisissä sairastapauksissa mahdollisimman nopeasti.

    Lyhyet sairauspoissaolot sallitaan korvaamatta.

    Pakottavista poissaoloista sovitaan etukäteen. Korvaavuudet pakollisesta opetuksesta tulee olla korvattavissa pääosin saman lukukauden aikana, korvaavuuden tulee sisällöltään vastata korvattavaa opetusta eikä korvaava tehtävä saa olla rangaistus poissaolosta. Opettaja voi halutessaan antaa kirjallisen tehtävän, jonka tavoiteltu laajuus on 1 sivu/korvattava tunti.  Vaihtoehtoisena korvaamistapana voidaan käyttää klinikkapalvelua, jonka kesto on oltava kohtuullinen suhteessa korvattavan opetuksen kestoon, kuitenkin korkeintaan kaksi kertaa ko. opetuksen kesto.

    Yksittäisen opiskelijan poissaolot eivät saa muodostua yhtä lukukautta kohden lukumäärältään muutamia päiviä pidemmiksi. Lukukausien alussa tai lopussa esim. työnteon tai lomamatkan vuoksi tapahtuvat poissaolot eivät kuulu tässä ohjeessa kuvatun korvausmenettelyn piiriin.

    Opiskelijoita tulee kohdella poissaoloissa ja korvaavuuksissa tasa-arvoisesti opiskelijasta ja opetushenkilöstä riippumatta. Epäselvissä tilanteissa opiskelija ja/tai opettaja voi olla  yhteydessä koulutusjohtajaan.

    Tutoristuntojen pelisäännöt

    Tutor ja ryhmän opiskelijat

    Tutor seuraa ryhmän toimintaa, opiskelijoiden osallistumista ryhmän työskentelyyn ja opiskelijoiden valmistautumista. Ryhmä käy tutorin johdolla arviointi- ja palautekeskustelun toiminnan onnistumisesta vähintään jakson lopulla, pidemmällä jaksolla myös jakson puolivälissä. Arviointi- ja palautekeskustelu voidaan pitää heti, kun se opiskelijoiden tai tutorin mielestä on tarpeen.

    Mikäli tarve arviointi- ja palautekeskusteluun ei koske koko ryhmää, voidaan se pitää kahden kesken opiskelijan ja tutorin välillä. Syynä tähän voi olla tutorin toteama opiskelijan riittämätön valmistautuminen tai osallistuminen istunnoissa. Opiskelijan on syytä itse tehdä aloite keskusteluun, jos hänellä on jokin syy, joka vähentää osallistumisaktiivisuutta.

    Tutoristunnon kesto on yleensä noin 90 minuuttia. Istuntoja on yleensä kaksi viikossa, toinen alku- ja toinen loppuviikosta. Toivottavaa on, että sama tutor ohjaa koko opintojakson. Hyvä tutor paneutuu istunnon aikana ryhmän ohjaamiseen.

    Jakson lopulla tutor täyttää tutoristuntojen seurantalomakkeen. Mahdolliset poissaolot kirjataan ja tutor arvioi opiskelijoiden osallistumista. Pelkkä istunnoissa läsnäolo ei oikeuta hyväksymismerkintään. Opiskelijat antavat palautetta tutorin toiminnasta sähköisessä jaksopalautteessa ja arviointi- ja palautekeskustelujen yhteydessä.

    Koulutusjohtaja ja opintopäällikkö

    Mikäli tutorin ja ryhmän/opiskelijan välinen keskustelu ei ratkaise ongelmaa, voi opiskelija tai tutor ottaa yhteyttä koulutusjohtajaan (tai kouluttajatutoreihin). Tutorilla tai opiskelijalla on mahdollisuus saada neuvoja ja ohjeita asian ratkaisemiseksi.

    Jos kyse on yksittäisen opiskelijan osallistumisesta tai poissaoloista, selvitellään opetuskoordinaattoreilta opiskelijan aiempi menestyminen ja osallistuminen. Tarvittaessa opiskelija laatii henkilökohtaisen opintosuunnitelman (HOPS) koulutusjohtajan ja opintopäällikön kanssa.

    Jos osallistuminen tutoristuntoihin on ollut riittämätöntä (palautekeskustelusta huolimatta), ei suoritusta voida hyväksyä. Tässä tapauksessa opiskelija suorittaa tutoristunnot myöhemmin. Niin kauan kuin tutoristuntoja ei ole hyväksyttävästi suoritettu opiskelija voi osallistua seuraavan lukuvuoden opintoihin, mutta ei sitä seuraavan lukuvuoden.

    Virtuaalioppiminen

    Virtuaalilaboratorioon on kehitetty tartuntatautien patofysiologisia mekanismeja, diagnostiikkaa ja hoitoa käsittelevää multimedia-aineistoa. Aineiston tarkoituksena on tukea vaikeiden teoriasisältöjen syvällistä ymmärtämistä ja edesauttaa niiden mieleen painumista. Tavoitteena on ollut kehittää kuvalliseen ilmaisuun perustuvaa aineistoa, tekstiä on käytetty lähinnä kuvaa täydentävänä tekijänä. Kuvallinen ilmaisu on oppimateriaalissa toteutettu animaation, videokuvan, vuorovaikutteisten mallien ja kolmiulotteisten mallien avulla.

    Virtuaalilaboratorion käytettävyyttä on tutkittu yhteistyössä hypermedian ja kasvatustieteen tutkijoiden kanssa. Tulokset ovat vaikuttaneet aineiston toteuttamistapaan.

    Tartuntatautia käsittelevien jaksojen (toisen vuosikurssin Hyökkäys/puolustus-jakso, kolmannen vuosikurssin Infektio-jakso ja opinnot päättävä Verestysjakso) aikana opiskelijat laativat haastattelemistaan infektiopotilasta tapausselostuksia. Opettaja ja muut opiskelijat keskustelevat tapauksista verkossa. Opettaja laatii jakson lopussa yhteenvedon tapauksista.

    Simulaatio-oppiminen

    Simulaatio-oppiminen ja –opetus ovat uusi tapa oppia ja harjoitella mm. ryhmätyötaitoja ja johtamista. Simulointi tai simulaatio on todellisuuden jäljittelyä. Simulaatio ei korvaa aitoa, oikeaa tilannetta, mutta se valmentaa toimimaan reaalimaailmassa suunnitelmallisesti, johdonmukaisesta ja järkevällä tavalla. Edellä mainittua harjoittelua vasten perustettiin vuonna 2010 Tampereen yliopiston, Pirkanmaan sairaanhoitopiirin ja Tampereen ammattikorkeakoulun yhteinen Taitokeskus.

    Lääketieteen opiskelijat harjoittelevat Taitokeskuksessa anestesiologian kliinisellä kurssilla erilaisia simuloituja potilastilanteita. Harjoitukset sisältävät anestesian aloituksen, erilaisia tyypillisiä ensihoitotilanteita, elvytystä jne. Jokainen ryhmän jäsen toimii vuorollaan ryhmän johtajana.

    Simulaatioharjoitukset voivat olla myös moniammatillisia, jolloin opiskelijoilla on mahdollisuus osallistua terveydenhuollon ammattilaisten harjoituksiin. Moniammatilllisuutta toteutetaan myös yhteistyössä lääketieteen opiskelijoiden ja ensihoitajaopiskelijoiden kanssa anestesiologian valinnaisella kurssilla.

    Vaikka simulaatioharjoituksia pidetään vaativina ja rankkoina, niin silti harjoituksia toivotaan entistä enemmän. Simulaatio on turvallinen ympäristö harjoitella ja saada kokemusta potilaiden hoitamisesta välillä hyvinkin akuuteissa tilanteissa.

     

    Simulaatiotilat käsittävät kolme huonetta:

    1. Operaattorihuone, josta peiliseinän takaa ohjataan potilassimulaattoria.

    Simppahuone.jpg

     

    2. Simulaatiohuone, jossa potilassimulaattori oheistarvikkeineen sijaitsee.

    simulaatiohuone.jpg

     

    3. Debriefing eli jälkipuintia varten huone, jossa osa ryhmästä voi videon välityksellä seurata simulaatiohuoneen tapahtumia.

    Debriefing_1.jpg        Debriefing_2.jpg

    Tenttiminen

    Viestintätieteiden tiedekunta

    Informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median tutkinto-ohjelma

    Yleistä yliopisto-opinnoista

    Yliopisto-opiskelu on hyvin itsenäistä. Yliopisto-opintoihin kuuluu olennaisena osana akaateminen vapaus ja vapauden myötä tuleva vastuu omista opinnoista ja niiden etenemisestä. Jokainen opiskelee oman tahtinsa mukaan, tekee omat kurssivalintansa ja on vastuussa siitä, että opinnot etenevät suunnitelmien mukaisesti. Yliopisto-opiskelijalta edellytetään myös kykyä itsenäiseen tiedonhankintaan: opiskelijan tulee itse selvittää, milloin kurssit alkavat, onko kursseille ennakkoilmoittautumista ja mistä mahdolliset tenttikirjat löytyvät.

    Opiskelija ei kuitenkaan ole yksin: me täällä yliopistossa pyrimme auttamaan jokaista uutta opiskelijaa opintojen alussa ja ohjeistamme, mistä tarvittava tieto löytyy. Apua on saatavilla monelta eri taholta. Opintojesi kuluessa sinua auttavat ja ohjeistavat henkilökohtainen HOPS-ohjaajasi, opettajat ja opintopalveluiden henkilökunta.

    Yliopisto-opiskelu jakaantuu opetusperiodeihin. Lukuvuosi jakaantuu neljään periodiin, joista kaksi on syyslukukaudella ja kaksi kevätlukukaudella. Yksi kurssi saattaa kestää vain yhden periodin ajan tai jopa koko lukuvuoden eli syksystä kevääseen. Pääsääntöisesti kaikille kursseille on ennakkoilmoittautuminen. Tentit painottuvat periodien loppuun, mutta erillistä tenttiviikkoa yliopistossa ei ole.

    Opetusmuodot

    Yliopisto-opintoja suoritetaan opintojaksoina. Opintojaksoista muodostuu opintokokonaisuuksia (perus-, aine- tai syventävät opinnot). Informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median opinnoissa hyödynnetään eri opetusmuotoja:

    • Luentokurssit (voivat sisältää verkkoharjoituksia ja loppukuulustelun tai oppimispäiväkirjan)
    • Projektikurssit (sisältävät usein luentoja ja ryhmätyöskentelyä)
    • Verkkokurssit (kurssi suoritetaan kokonaan verkossa)
    • Seminaarit (erityisesti kandidaattiseminaari ja graduseminaari)
    • Kirjatentit (kurssi suoritetaan tenttimällä etukäteen määritellyt kirjat)
    • Esseet (kurssi suoritetaan kirjoittamalla essee etukäteen määritellystä aiheesta)

    Edellä mainittuja opetusmuotoja voidaan myös yhdistellä opetuksessa. Usein kurssin suoritukseen sisältyy myös paljon itsenäistä työskentelyä, mikä kannattaa huomioida lukujärjestyksen suunnittelussa. Huomioithan, että vaikka opintoihin sisältyy verkkokursseja ja kirjatenttejä, opintojen ja tutkinnon suorittaminen vaatii läsnäoloa luennoilla ja seminaareissa. Opintoja ei siis voi suorittaa täysin etänä.

    Kirjallisuustieteen tutkinto-ohjelma

    Työskentelymuodot

    Ryhmätyöt | Luennoille osallistuminen ja luentomuistiinpanot | Tenttiminen | Luentopäiväkirja | Oppimispäiväkirja | Essee | Opintopassi

    Ryhmätyöt

    Ryhmätyöskentelyn taskuopas (docx)

    Luennoille osallistuminen ja luentomuistiinpanot

    Luennointi on ikivanha akateeminen opetusmuoto. Luennointia sisältyy suurimpaan osaan kursseista, mutta myös varsinaisia luentokursseja on jonkin verran.  Luennoitsijan saa keskeyttää ja häneltä kannattaa pyytää tarkennuksia, mikäli jokin luennon kohta jää epäselväksi. Keskustelu luennoitsijan ja opiskelijoiden välillä voikin tuoda mielenkiintoa ja uusia näkökulmia luentojen sisältöön.

    Luentomuistiinpanojen ideana on, että opiskelija pystyy myöhemmin palauttamaan mieleensä mahdollisimman paljon olennaista luennoista. Ihan kaikkea luennolla kuultua ei ole mielekästä kirjata ylös, mutta muistiinpanojen on oltava sellaiset, että luennon annista saa tolkkua vielä kuukausienkin päästä. Kukin tekee muistiinpanot nimenomaan itseään varten!

    Hyvän muistiinpanotekniikan mukaista on jakaa tekstimassa kappaleisiin siten, että kussakin kappaleessa on yksi uusi väittämä. Kappaleen muut lauseet johdattelevat tähän ydinväittämään, perustelevat sitä, kytkevät sen aiemmin sanottuun tms. Yksinkertaistettuna:

    • Kannattaa kirjata vain keskeiset väittämät, joita hyvä luennoitsija osaa puhuessaan painottaa.
    • Nopeankaan kirjoittajan ei tule pyrkiä täydelliseen ilmaisuun ja moitteettomiin lauseisiin.
    • Kannattaa kirjoittaa verrattain väljästi.
    • Ranskalaiset viivat tulee säästää selkeästi luettelomaisiin jaksoihin.
    • Luentomuistiinpanoja voi täydentää myös jälkeenpäin – on hyvin hyödyllistä esimerkiksi kirjoittaa muistiinpanot puhtaaksi mahdollisimman pian luennon jälkeen.


    Luentoa kuunnellessa syntyy aina omia ajatuksia. Puhuttu yhdistyy aiemmin opittuun, kuultuun ja luettuun. Omat havainnot, oivallukset, esimerkit, vastaesimerkit ja kysymykset kannattaa kirjata ylös. Niille on kuitenkin viisasta varata oma tilansa esimerkiksi marginaalissa tai paperin alalaidassa, jolloin ne erottuvat selkeästi luennosta. Kuulusteluun lukiessa kannattaa vaihtaa ajatuksia myös muiden opiskelijoiden kanssa.

    Luento- eli kertauskuulustelu järjestetään yleensä viikon tai kahden kuluttua luentojen päättymisestä – tavallisesti samassa tilassa, jossa luentokin on pidetty. Luentokuulusteluihin ei tarvitse erikseen ilmoittautua.

    Tenttiminen

    Suuri osa opinnoista voidaan suorittaa tenttimällä. Joidenkin opintojaksojen kohdalla se on jopa ainoa suoritustapa. Omaa opiskelusuunnitelmaa laatiessa kannattaa varata tarpeeksi aikaa myös tentteihin valmistautumiseen.

    Opinto-oppaassa tai kirjalistoilla mainittu, tiettyyn opintojaksoon kuuluva kirjallisuus tentitään kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikön yleisinä tenttipäivinä. Monia opintojaksoja voi suorittaa myös kesätentteinä, joista ilmoitetaan erikseen keväällä. Tentit ovat pääsääntöisesti 5 op:n laajuisia.

    Osa tenteistä on tarjolla yleisen tentin sijaan sähköisenä tenttinä. Katso sähköisen tenttimisen ohjeistus.

    Tenttiin valmistautuminen

    Tenttiin valmistautuminen on aloitettava hyvissä ajoin, varsinkin jos tentittävää kirjallisuutta on paljon. Lukeminen vie aikaa ja lisäksi suosittuja kirjoja voi myös joutua jonottamaan kirjastosta.

    Kaunokirjallisuuden tenttiin lukemisen voi ajoittaa muiden opiskelujen oheen melko pitkällekin aikavälille, kunhan tekee lukemastaan muistiinpanoja. Kaikkia kirjojakaan ei tarvitse tällöin varata omaan hyllyyn samalla kertaa. Juonen yksityiskohtien tai henkilöiden nimien muistaminen ei ole tentissä keskeistä, vaikka tenttiin valmistautuessa niistä voi olla hyötyä muistikarttana. Tenttikysymyksissä ja -vastauksissa pyritään painottamaan olennaista – esimerkiksi kerronnan näkökulmia ja rakenteita, aikaan ja paikkaan, keskeiseen kuvallisuuteen ja esimerkiksi henkilökuvien rakentumiseen liittyviä seikkoja. Opiskelijan pitäisi osata myös sijoittaa teos historiallisesti oikeaan aikaan ja tyylisuuntaan.

    Teoriakirjallisuudessa taas tärkeitä ovat keskeiset teoreetikot, heidän esittämänsä väittämät ja niiden perustelut, sekä eri ajatussuuntien väliset suhteet.

    Niin teoria- kuin kaunokirjallisuutta lukiessa kannattaa myös pitää omaa lukupäiväkirjaa, johon kirjataan omia ajatuksia ja huomioita luetun pohjalta. Kaikenlaiset muistiinpanot on kätevä keino luetun mieleen palauttamiseksi ennen tenttiä.

    Tenttiin ilmoittautuminen

    Tentteihin ilmoittaudutaan sähköisesti NettiOpsun kautta viimeistään 7 vuorokautta ennen tenttiä. Tenttijän tulee täyttää sähköiseen lomakkeeseen tentaattorin kanssa sovitut tai tenttittävän suorituskohdan vaatimien materiaalien tiedot (esim. kirjojen nimet). Kaikki tiedot (ilmoittautumisaika, tenttipaikka ja tentaattori) löytyvät NettiOpsusta.

    Ilmoittautumisessa on myös kohta mahdollisia erityissopimuksia varten. Siinä on syytä mainita mahdollisista korvaavuuksista tai esimerkiksi kirjallisuuslistassa mainitun tenttikirjan vaihtamisesta, josta on etukäteen sovittu tentin vastaanottavan opettajan kanssa.

    Tentaattorien nimet löydät opetusohjelmasta.

    Tenttitilaisuus

    Tenttitilaisuuden alussa opiskelija saa kuoren, jonka sisällä on opettajan laatimat kysymykset. Tentin alussa valvoja ilmoittaa, milloin kuoret saa avata. Tentin jälkeen kysymys- ja vastauspaperit laitetaan taas kuoreen, joka palautetaan tentin valvojalle ja toimitetaan edelleen opettajalle arvostelua varten.

    Kuoret jaetaan opiskelijoiden sukunimen perusteella aakkosjärjestyksessä tenttisalin ovella. Akateeminen vartti ei koske yleistä tenttiä, vaan nimenhuuto alkaa tasalta. Tentistä saa poistua aikaisintaan kahdenkymmenen minuutin kuluttua sen alkamisesta. Vastaavasti tentistä saa myöhästyä enintään kaksikymmentä minuuttia.

    Tenttikuorta palauttaessaan opiskelijan on todistettava henkilöllisyytensä tentin valvojalle esimerkiksi opiskelijakortilla.

    Opiskelijalla on oltava omat kirjoitusvälineet mukanaan, mutta vastauspaperit jaetaan tenttitilaisuudessa. Tentin aikana on mahdollista käydä valvojan kanssa WC:ssä.

    Tentin tulokset julkistetaan kolmen viikon kuluessa kuulustelutilaisuudesta.

    Luentopäiväkirja

    Luentopäiväkirjan laatiminen on vaihtoehtoinen luentojen suoritustapa. Sen ideana on, että opiskelija toimittaa luentosarjan jälkeen opettajalle tietyllä tavalla muokatun version luentomuistiinpanoistaan. Luentopäiväkirjan kirjoittamisesta on esseen tapaan sovittava etukäteen opettajan kanssa.

    Luentopäiväkirja seuraa luentosarjan rakennetta siten, että siinä esitetään luennon keskeiset asiat. Esitystavan ei tarvitse olla luentosarjan dispositiota sellaisenaan noudattava. Pikemminkin katsotaan ansioksi, että luentopäiväkirjan kirjoittaja painottaa kuulemaansa omalla tavallaan, nostaa esille asioita, joista on itse kiinnostunut tai joista tietää ennestään muilta luennoilta tai lukemastaan kirjallisuudesta.

    Luentopäiväkirjan tehtävänä on luentojen kommentointi ja niissä esitetyn tietoaineksen pohdinta. Päiväkirjan kirjoittaminen kehittää kykyä erottaa olennaista epäolennaisesta, kriittistä ajattelua ja ajatusten esittämistä. Kommentoinnissa kannattaa kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin:

    • Pyri ilmaisemaan mahdollisimman täsmällisesti keskeisiä kohtia luennosta. On myös mahdollista pohtia, miksi joitakin asioita on luennolla käsitelty lyhyemmin tai sivuutettu jopa kokonaan.
    • Esitä omia ajatuksia luennon pohjalta.
    • Ilmaise, mikäli olet joistakin luennolla esille tulleista asioista eri mieltä. MUISTA PERUSTELLA KANTASI!
    • Problematisoi asioita ja nosta esiin seikkoja, jotka luennolla mahdollisesti jäivät epäselviksi: parhaimmillaan luentopäiväkirja toimii dialogina luennoitsijan kanssa.
    • Luentopäiväkirjan tulee myös osoittaa, että luentoja on käyty seuraamassa säännöllisesti. Kelvollista luentopäiväkirjaa on mahdoton kirjoittaa, jos on käynyt vain joka toisella luennolla.

    Oppimispäiväkirja

    Oppimispäiväkirjan tarkoitus on antaa tilaisuus syventyä ajattelemaan luennoilla puhuttuja asioita, käytyjä keskusteluja ja tehtyjä harjoituksia. Vaihtoehtoisesti se voi auttaa myös tarkkailemaan oheiskirjallisuuden ja omatoimisten harjoitusten vuorovaikutusta. Päiväkirjan kirjoittamisen tavoitteena on kehittää kykyjäsi tehdä havaintoja kokemuksestasi ja käsitteellistää sitä. Kirjoittaminen itsessään auttaa oppimaan.

    Päiväkirjaa kirjoittaessasi voit ajatella vastaavasi seuraaviin kysymyksiin:

    1. Mitä opin luento-osuuksista ja keskusteluista? Mitä jäin pohtimaan?
    2. Mitä opin tehdyistä harjoituksista? Miltä ne minusta tuntuivat? Mihin kiinnitin huomiota itsessäni – osana ryhmää, suhteessa toisiin?
    3. Mitkä asiat olivat esteenä toiminnalleni kurssilla? Mikä oli hankalaa ja miksi?

    Kun kirjoitat, kuuntele omia ajatuksiasi, pohdi kokemuksiasi ja suhteuta ne kurssilla luettuun ja kuultuun. Jos olet kokenut muiden toiminnan omaa oppimistasi tukevana, innoittavana tai häiritsevänä, siitäkin saa kirjoittaa.

    Heti luentojen ja harjoitusten jälkeen kirjoittaen ajatukset ja kokemukset on helpompi palauttaa mieleen. Näin meneteltäessä myös opettaja saa palautetta oppimisestasi kurssin kuluessa.

    Oppimispäiväkirjan pituudelle on mahdotonta asettaa tarkkoja kriteerejä. Yleisesti ottaen yhdestä kerrasta syntynee ½-1 sivua tekstiä.

    Oppimispäiväkirjan kirjoittamisesta sovitaan kursseilla aina etukäteen ja sen palauttamistavasta sovitaan opettajan kanssa.

    Essee

    Essee opintosuorituksena ei tarkoita samaa kuin essee kirjallisuuden lajina. Akateemista esseetä voisi nimittää tutkielman luonnokseksi tai valitun aiheen perehtyväksi tarkasteluksi. Esitystavaltaan se perustuu tieteelliseen ajatteluun ja loogiseen jäsentelyyn. Esseen kirjoittaminen on siis tieteellistä, ei taiteellista toimintaa. Se harjaannuttaa näkemään luetussa kirjallisuudessa olennaisia seikkoja, asettamaan kiintoisia tutkimusongelmia, löytämään keinoja niiden ratkaisemiseksi sekä erittelemään ajatuksia kirjallisesti ja kirjallisuustieteen käsitteistöä käyttäen. Esseen kirjoitustyyli on konkreettinen, perusteleva ja asiallinen.

    Esseetä käytetään monien kurssien suoritustapana sekä kirjatentin vaihtoehtona opintojaksojen suorittamisessa, esimerkiksi silloin kun kyseiseen kohtaan ei ole tarjolla korvaavaa opetusta. Lähdekirjallisuuteen on yleensä mahdollista neuvotella myös muita kuin opintojakson tenttikirjoja. Esseen aihe, lähteet ja laajuus on aina  sovittava etukäteen vastuuopettajan kanssa. Laajuus vaihtelee luentosarjan tai opintojakson mukaan. Yleisesti ottaen 3op:n essee on pituudeltaan 14-20 liuskaa, 2op:n essee puolestaan 7-10 liuskaa (riviväli 2 tai 1.5; fonttikoko 12). Yleensä ei kannata ryhtyä kirjoittamaan esseitä kovin pienestä materiaalista.

    Esseen ensimmäiseltä sivulta on käytävä ilmi opiskelijan nimi, opiskelijanumero, pääaine, suoritettava kurssi/opintojakso ja vastuuopettaja.

    ALKU. Alustava perehtyminen sovittuun materiaaliin nostaa esille ajatuksia, marginaalimerkintöjä tai muistiinpanoja. Mielekkään ja mielenkiintoisen näkökulman rajaus usein alkaa näiden alustavien havaintojen vertailusta, karsimisesta ja syventämisestä. Kirjoitus otsikoidaan siten, että valittu aihe käy ilmi jo
    otsikosta. Varsinaisen tekstin alussa muotoillaan tutkimusongelma tai -kysymys. Kysymyksenasettelu voi esimerkiksi perustua niihin tutkimusmenetelmiin, joita luennoilla tai kirjoista on opittu. Tekstin alkuosaan kuuluvat asioiden esittely, alustavat määritelmät sekä esseen oman etenemistavan kuvaus.

    KESKIKOHTA. Valittua aihetta käsitellään lähteisiin ja omaan ajatteluun pohjautuen, ei siis pelkästään lähdekirjallisuutta referoiden. Aiheen käsittelystä käy ilmi huolellinen perehtyminen niihin kirjoihin tai kurssimateriaaleihin, joista essee laaditaan. Hyvä essee on pohtiva, asioita suhteuttava ja monipuolinen. Esittelyn ja määrittelyn lisäksi se analysoi, vertailee ja tulkitsee - perustellen ja konkreettisia esimerkkejä antaen. Etenkin pidemmän esseen rakenne on syytä jäsentää väliotsikoin. Leipätekstissä ei (yleensä) tarvita tarkkoja lähdeviitteitä.

    LOPPU. Tarkastelun tulokset kootaan lopuksi yhteen, korostaen esseen keskeisiä ajatuksia. Mikäli kirjoittaessa on virinnyt ideoita siitä, mihin suuntaan valitusta näkökulmasta voisi hedelmällisesti jatkaa edelleen, senkin voi lyhyesti ottaa esille yhteenvedossa. Loppuun liitetään luettelo käytetystä kirjallisuudesta. Mallina voi käyttää Avain -lehden käytäntöä bibliografisten tietojen merkitsemisessä (ks. sähköisiä numeroita osoitteessa http://www.helsinki.fi/jarj/skts/).

    Opintopassi

    Ohjeet | Sopivia tapahtumia | Lukuvuoden 2017-2018 tapahtumia

    Kirjallisuustieteen tutkinto-ohjelmassa voi suorittaa 5 opintopistettä osallistumalla kirjallisuustapahtumiin, seminaareihin ja ainejärjestötoimintaan sekä kuuntelemalla tutkinto-ohjelman vierailuluentoja. Tapahtumiin osallistumisen lisäksi suoritukseen edellytetään esseen, työraportin tai luentopäiväkirjan kirjoittamista (ks. opintopassin ohjeet alla). Suorituksen vastaanottaa yliopistonlehtori Teemu Ikonen.

    Opintopassi (pdf) - tulosta itsellesi.

    Opintopassin ohjeet

    Opintopassin korvaavuus

    Kirjallisuustieteen tutkinto-ohjelman uusien vaatimusten mukaisesti suoritus voidaan hyväksyä kohtaan KIRA4E (ensisijaisesti) ja KIRA4A. Opintopassi palautetaan teksteineen suorituksesta vastaavalle yliopistonlehtorille (lukuvuosi 2017-2018 Teemu Ikonen).

    Opintopisteet saa rekisteriin vasta, kun 5 op tulee täyteen. Kirjallisia suorituksia voi palauttaa vastuuopettajalle yksittäin, jolloin niistä saa merkinnän passiin. Palauta työt paperilla vastaanotolle. Jollei toisin mainita, suoritukset tulee palauttaa kuukauden sisällä tapahtumasta.

    Mikäli 5 opintopisteen kokonaisuudesta puuttuu 1 piste, voi kokonaisuuden täydentää esseesuorituksella, josta voit sopia yliopistonlehtorin kanssa (esimerkiksi reflektoitava 4–5 sivun esseessä kirjallisuusinstituutioon liittyvää teosta).

    Suorituksesta kertomus- ja tekstiteorian syventävien opintojen kohtaan KTTS6 voi neuvotella prof. Kivistön kanssa. Suorituksesta Suomen kirjallisuuden maisteriopintojen kohtaan SKIS5 voi neuvotella prof. Hatavaran kanssa.

    Opintopassiin sopivia kirjallisuustapahtumia ja toimia

    1. Elävän Kirjallisuuden Festivaali (yleensä helmikuulla)

    Kahden opintopisteen suorittamisen edellytyksenä on toiminta talkoolaisena EKF-tapahtumassa sekä 5–10 sivun esseen tai työraportin kirjoittaminen. Suoritukseen on sisällytettävä selvitys omasta työnkuvasta tapahtumassa ja pohdintaa tapahtuman ohjelmasta, sisällöstä ja ideasta. Halutessaan opiskelija voi pohtia omaa työnkuvaansa tapahtumassa myös artikkelin avulla. Teoksena voi tällöin käyttää Maarit Grahnin ja Maunu Häyrysen toimittamaa teosta Kulttuurituotanto. Kehykset, käytäntö ja prosessit, josta voi valita yhden artikkelin pohdinnan tueksi.
    Talkoolaiset toimivat tapahtuman yleisissä info- ja järjestelytehtävissä, mutta EKF:iin voi osallistua myös kuuntelijana ja laatimalla kuulemastaan esseen tai luentopäiväkirjan (5–10 sivua; suoritus on tällöin 1 opintopisteen laajuinen).

    2. Annikin runofestivaali (kesäkuun alulla)

    Kesällä olisi mahdollisuus suorittaa opintopisteitä osallistumalla Annikin runofestivaaleille talkoolaiseksi ja laatimalla siitä esseen tai työraportin. Kahden opintopisteen suorittamisen edellytyksenä on 5–10 sivun esseen tai työraportin kirjoittaminen. Suoritukseen on sisällytettävä selvitys omasta työnkuvasta tapahtumassa ja pohdintaa tapahtuman ohjelmasta, sisällöstä ja ideasta. Halutessaan opiskelija voi pohtia omaa työnkuvaansa tapahtumassa myös artikkelin avulla. Teoksena voi tällöin käyttää Grahnin ja Häyrysen toimittamaa teosta Kulttuurituotanto. Kehykset, käytäntö ja prosessit, josta voi valita yhden artikkelin pohdinnan tueksi.

    3. Työväenkirjallisuuden päivä (yleensä elokuun lopulla)

    Kahden opintopisteen suorittamisen edellytyksenä on toiminta talkoolaisena työväenkirjallisuustapahtumassa sekä 5–10 sivun esseen tai työraportin kirjoittaminen. Suoritukseen on sisällytettävä selvitys omasta työnkuvasta tapahtumassa ja pohdintaa tapahtuman ohjelmasta, sisällöstä ja ideasta. Halutessaan opiskelija voi pohtia omaa työnkuvaansa tapahtumassa myös artikkelin avulla. Teoksena voi tällöin käyttää Grahnin ja Häyrysen toimittamaa teosta Kulttuurituotanto. Kehykset, käytäntö ja prosessit, josta voi valita yhden artikkelin pohdinnan tueksi.
    Talkoolaiset toimivat tapahtuman yleisissä järjestelytehtävissä. Näitä tehtäviä ovat esimerkiksi tapahtuman infopisteellä toimiminen, juontotehtävät sekä kävijöiden ja esiintyjien opastaminen. Talkootehtäviin voi kuulua myös tiettyjen esitelmien ja keskustelujen seuraaminen ja referaattien tai kirjallisuusblogien kirjoittaminen niiden pohjalta.

    4. Kirjallisuusaineiden syysseminaari (yleensä loka-marraskuussa)

    Kahden opintopisteen suorittamisen edellytyksenä on 5–10 sivun esseen tai luentopäiväkirjan kirjoittaminen. Tarkempia ohjeita, esimerkiksi mahdollisesta oheiskirjallisuudesta, annetaan kunkin syysseminaarin yhteydessä sekä alempana tällä sivulla lukuvuosittaisten tapahtumien listassa.

    5. Finlandia-ehdokkaiden esittely (marraskuun lopulla)

    Tampereen pääkirjasto Metso järjestää marraskuu lopulla esittely- ja keskustelutilaisuuden Finlandia-palkintoehdokkaista. Tilaisuudessa kukin opiskelija esittelee yhden ehdokasromaaneista ja osallistuu keskusteluun kirjasta.

    Kahden opintopisteen suorittamisen edellytyksenä on osallistuminen tilaisuuteen Finlandia-ehdokkaan esittelijänä sekä 5–10 sivun esseen tai työraportin kirjoittaminen. Suoritukseen on sisällytettävä selvitys omasta työnkuvasta tapahtumassa ja pohdintaa tapahtuman ohjelmasta, sisällöstä ja ideasta.

    6. Vierailuluennot (lukuvuoden aikana, myös muut yliopistot)

    Yhden opintopisteen suorittamisen edellytyksenä on 5–10 sivun esseen tai luentopäiväkirjan kirjoittaminen. Suorituksesta ja mahdollisesta oheiskirjallisuudesta on aina sovittava etukäteen opintopassista vastaavan yliopistolehtorin kanssa.

    7. Ainejärjestötoiminta

    Tiiliskivi-tuottajan työstä on mahdollista saada 5 opintopistettä raporttia (väh. 10 sivua) vastaan. Tiiliskivi-raatilaisen työstä voi saada 2 opintopistettä, edellytyksenä on 3–5 sivun raportti osallistumisesta talkootyöhön. Raporttiin on molemmissa tapauksissa sisällytettävä selvitys omasta työnkuvasta toiminnassa ja pohdintaa toiminnan ohjelmasta, sisällöstä ja ideasta. Halutessaan opiskelija voi pohtia omaa työnkuvaansa toiminnassa myös artikkelin avulla. Teoksena voi tällöin käyttää Grahnin ja Häyrysen toimittamaa teosta Kulttuurituotanto. Kehykset, käytäntö ja prosessit, josta voi valita yhden artikkelin pohdinnan tueksi.

    Ainejärjestön hallituksessa toimimisesta ks. LTLY202 Luottamustehtävässä toimiminen.

    8. Muu toiminta

    Opintopisteitä voidaan suorittaa myös yllä mainitsemattomiin tapahtumiin ja toimiin osallistumalla (esim. opintopiiritoiminta) ja niistä raportoimalla, mutta suorituksesta on tällöin etukäteen sovittava opintopassista vastaavan yliopistonlehtorin kanssa.

    Passiin sopivia tapahtumia lukuvuonna 2017-2018

    World Science Fiction Convention (Worldcon) 75 -konferenssi 9.–13.8.2017, Messukeskus, Helsinki

    Opiskelijat voivat saada tapahtumaan osallistumisesta 2 op suorituksen kirjallisuustieteen tutkinto-ohjelman opintopassiin kuuntelemalla valitsemiaan luentoja tai esitelmiä ja laatimalla luentopäiväkirjan, jossa käsittelee oppimaansa. 8-10-sivuisen luentopäiväkirjan tulee käsitellä vähintään kuutta työryhmäesitelmää tai neljää työryhmäesitelmää + paneelikeskustelua/kirjailijavierasta/keynote-esitelmää/tutkijapuheenvuoroa.

    Suorituksen vastaanottaa Teemu Ikonen (etunimi.sukunimi@uta.fi).

    Konferenssin sisällöstä ks. http://www.worldcon.fi/. HUOMIO! Siihen osallistuminen on kaikille maksullista. Lisätietoa löydät osoitteesta http://www.worldcon.fi/memberships/

    Politiikan kertomukset ja metaforat -seminaari 13.10.2017

    Kaikille avoin seminaari, ks ohjelma. Kahden opintopisteen suorittamisen edellytyksenä on 7-10 sivun esseen tai luentopäiväkirjan kirjoittaminen. Tekstissä käsitellään kutakin tapahtuman esitelmää ja loppukeskustelua. Käsittelyä on hyvä tukea perehtymällä tapahtumassa esille tulevaan tutkimuskirjallisuuteen.

    Kirjallisuustieteen syysseminaari: Kirjallisuuden ruumiillisuudet 10.11.2017

    Tarkemmat tiedot seminaarista opetusohjelmassa.

    1 op:n suoritus
    Kirjoita esitelmien pohjalta pohtiva 4-5 sivun luentopäiväkirja, jossa kommentoit vähintään yhtä jokaisen sektion (I, II, III) esitelmistä.

    2 op:n suoritus
    Kirjoita esitelmien pohjalta pohtiva 9-10 sivun luentopäiväkirja, jossa kommentoit vähintään yhtä jokaisen sektion (I, II, III) esitelmistä. Hyödynnä pohdinnoissasi yhtä tieteellistä artikkelia, jonka avulla suhteutat toisiinsa esitelmien ja artikkelin näkemyksiä ruumiista ja ruumiillisuudesta. Mitä ruumiillisuudella esitelmissä ja artikkelissa tarkoitetaan? Millaisin kysymyksin ruumista lähestytään?

    Valitse joko:

    Immonen, Paula 2003: Tekstin kudokset ja ruumiin punokset. Henkilöhahmot ja ruumiillisuus Anja Kaurasen Ihon ajassa (pdf) . Pirjo Lyytikäinen & Päivi Tonteri (toim.), Romaanihenkilön muodonmuutoksia. Kuusi kirjoitusta henkilökuvauksesta. Helsinki: SKS, 129-153.

    TAI

    Reinikainen, Hanna 2005: Mustan ruumiin muokkausta. Ihanneruumis ja väkivalta Toni Morrisonin romaaneissa Beloved ja Jazz. Naistutkimus 1/2005, 4-16. Artikkeli luettavissa verkossa: http://elektra.helsinki.fi/se/n/0784-3844/18/1/mustanru.pdf

    Suorituksen palautus 24.11. mennessä Teemu Ikoselle teemu.ikonen@uta.fi.

    Kirjallisuustieteiden kirjasto

    Kirjallisuustieteiden kirjasto sijaitsee Pinni B:n eteläsiiven kärjessä 5. kerroksessa huoneessa B5033.

    Kirjasto on auki ma 12-16 ja to 12-16. Opiskelijat eivät voi lainata kirjoja ulos, mutta he voivat lukea teoksia kirjastossa.

    Pohjoismaisten kielten tutkinto-ohjelma

    Suomen kielen tutkinto-ohjelma

    Portfoliot ja esseet

    Opintojaksojen, joiden vaihtoehtoiseksi suoritustavaksi on opinto-oppaassa merkitty portfolio tai essee, suoritusohjeet ovat tällä sivulla.

    Tenttien ja muiden suoritustapojen tämän lukuvuoden vastaanottajat opetusohjelmassa.

    Portfoliot

    SUOP3 Kielen- ja tekstinhuolto

    Ohjeet (pdf).

    SUOA2 Kielen variaatio

    Ohjeet (pdf).

    SUOA3 Teksti, keskustelu ja vuorovaikutus

    Suorituksesta on sovittava vastuuopettajan kanssa.

    SUOA5 Menetelmäopinnot

    Ohjeet ja taustamateriaali portfolion laatimiseen löytyvät Moodlesta.

    SUOR6/A6/A7 Diskurssintutkimus

    Ota yhteyttä vastuuopettajaan ohjeistuksen saamiseksi.
    Oheiskirjallisuus:

    1. Johnstone, Barbara 2008: Discourse analysis. Oxford: Blackwell Publishing. (OSIN)
    2. Pietikäinen, Sari & Anne Mäntynen 2009: Kurssi kohti diskurssia. Tampere: Vastapaino. (OSIN)
    3. Artikkeleita opettajan ohjeen mukaan, ml.
      1. Auer, Peter 2009 [1995]:  Context and contextualization.– Jef Verschueren & Jan-Ola Östman (toim.): Key notions for pragmatics. Handbook of Pragmatics Highlights 1, 86–101. Amsterdam/Philadelphia: John Benjamins.
      2. Luukka, Minna-Riitta 2000: Näkökulma luo kohteen: diskurssintutkimuksen taustaoletukset. – Arja Piirainen-Marsh & Kari Sajavaara (toim.): Kieli, diskurssi ja yhteisö, 133–160. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
      3. Solin, Anna 2012: Kriittinen diskurssintutkimus. – Vesa Heikkinen, Eero Voutilainen, Petri Lauerma, Ulla Tiililä & Mikko Lounela (toim.): Genreanalyysi – tekstilajitutkimuksen käsikirja, 558–563. Helsinki: Gaudeamus.
      4. Tiittula, Liisa 2012: Eettiset kysymykset tekstin- ja diskurssintutkimuksessa. – Vesa Heikkinen, Eero Voutilainen, Petri Lauerma, Ulla Tiililä & Mikko Lounela (toim.): Genreanalyysi – tekstilajitutkimuksen käsikirja, 441–450. Helsinki: Gaudeamus.

    SUOO5/A6/A7 Pedagoginen kielitieto

    Portfoliona. Ota yhteyttä vastuuopettajaan.

    Kirjallisuus:

    Auli Hakulinen, Maria Vilkuna, Riitta Korhonen, Vesa Koivisto, Tarja Riitta Heinonen ja Irja Alho 2004: Iso suomen kielioppi. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (soveltuvin osin)

    Dufva, H., M. Aro, M. Suni & O.-P. Salo (2011). Onko kieltä olemassa? Teoreettinen kielitiede, soveltava kielitiede ja kielen oppimisen tutkimus. AFinLA-e publication 3 (2011). 22-34. http://ojs.tsv.fi/index.php/afinla/article/view/4454

    Grünthal, Satu & Elina Harjunen (toim.) 2007. Näköaloja äidinkieleen ja kirjallisuuteen. Tietolipas 217. Helsinki: SKS

    Harmanen, M. 2011. Kielitiedolla lisää kielitajua – perusopetuksen ja lukion kielitiedon opetus. Virittäjä 3 / 2011, s. 385 – 394. http://ojs.tsv.fi/index.php/virittaja/article/view/4554/4301

    Kulju Pirjo 2012. Äidinkielen kieliopin kielentäminen. Linkki:

    Kulju, Pirjo 2014: Oman ajattelun ilmaisua kielitiedon opetukseen. Linkki

    Luukka, Minna-Riitta: M.A.K. Halliday ja systeemis-funktionaalinen kielitiede. Teoksessa Dufva, H. & m. Lähteenmäki (toim.) 2002. Kielentutkimuksen klassikoita. Jyväskylä: Soveltavan kielentutkimuksen keskus.

    KRESS Literacy in the new media age

    STREET–LEFSTEIN Literacy. An advanced resource book.

    SUOR7/A6/A7 Keskusteluntutkimus

    Suoritus portfoliona. Ota yhteyttä vastuuopettajaan.

    Oheiskirjallisuus:

    Arminen, I. 2005: Institutional interaction.

    Barth-Weingarten, D.,  Reber, E. &  Selting, M. 2010. Prosody in Interaction.

    Couper-Kuhlen, E. & Ford, C. 2004: Sound Patterns in Interaction.

    Etelämäki, M.  2006: Toiminta ja tarkoite.

    Goodwin, C. 2000: Action and embodiment within situated human interaction. −Journal of Pragmatics 32 (10): 1489−1522.

    Haakana, M., Laakso, M. & Lindström, J. (toim.), Talk in interaction: comparative dimensions.  

    Hayashi, M., Raymond, G. & Sidnell, J. (toim.), Conversational repair and human understanding.

    Haddington, P. & Kääntä, L. (toim.) 2011: Kieli, keho ja vuorovaikutus.

    Heritage, J. & Clayman, S. 2010: Talk in action. Interaction, identities and institutions.

    Koivisto, A. 2011: Sanomattakin selvää.

    Kurhila, S.  2006:  Second language interaction.

    Lilja, N. 2010: Ongelmista oppimiseen. Toisen aloittamat korjausjaksot kakkoskielisessä keskustelussa.

    Nevile, Maurice, Pentti Haddington, Trine Heinemann and Mirka Rauniomaa (eds.), Interacting with Objects: Language, materiality, and social activity. 2014.

    Ochs, E., Schegloff, E.A. & Thompson, S. (toim.) 1996: Interaction and Grammar.

    Peräkylä, A. & Sorjonen, M-L (toim.) 2012: Emotion in interaction.

    Raevaara, L.& Lappalainen, H. (toim.) 2009: Kieli kioskilla. Tutkimuksia kioskiasioinnin rutiineista.

    Sacks, H. & Schegloff, E. A. & Jefferson, G. 1974: A simplest systematics for the organization of turn-taking in conversation.  − Language 50: 696−735. http://www.sscnet.ucla.edu/soc/faculty/schegloff/pubs/;

    Schegloff, E. A. 2000: Overlapping talk and the organization of turn-taking for conversation.  − Language in Society 29: 1−63.  http://www.sscnet.ucla.edu/soc/faculty/schegloff/pubs/.

    Schegloff, E.A. 2007: Sequence organization.

    Schegloff, E.A., Jefferson, G. & Sacks, H. 1977: The preference for self-correction in the organization of repair in conversation – Language 53: 361–382

    Seppänen, E-L. 1998: Läsnäolon pronominit.

    Sorjonen, M-L. & Laakso, M. 2005: Katko vai eiku? – Virittäjä 109: 244–271.

    Sorjonen, M-L. 2001: Responding in conversation.

    Stivers, T., Mondada, L. & Steensig, J. (toim.)2011: The morality of knowledge in conversation.

    Streeck, J.,  Goodwin, C. &  LeBaron, C. 2011: Embodied Interaction. Language and the body in the material world.

    Esseet

    SUOV1 Toisen kielen oppiminen ja opetus

    Esseen suorittamisesta sovitaan esseen vastaanottajan kanssa. HUOM. Lukuvuonna 2016-2017 suoritettavissa vain elokuussa 2017 sekä huhtikuusta 2018 eteenpäin.

    Kirjallisuutta:

    Aalto, E., Tukia, K., Mustonen, S., & Taalas, P. (2007). suomi2 - Minä ja arki. Opettajan opas. Helsinki, Finland: Otava.

    Aalto, E., Tukia, K., Mustonen, S., & Taalas, P. (2008). suomi2 - Minä ja media. Opettajan opas. Helsinki, Finland: Otava.

    Aalto, Eija, Mustonen, Sanna, Tukia, Kaisa & Taalas, Peppi 2009: suomi2. Minä ja yhteiskunta, opettajan opas. Helsinki: Otava.

    Aalto, Eija, Mustonen, Sanna ja Tukia Kaisa 2009: Funktionaalisuus toisen kielen opetuksen lähtökohtana. – Virittäjä 113 s. 402 – 423.

    Kalliokoski Jyrki 2009: Koulun suomen kielen opetus mutkistuvassa ja monikielisessä maailmassa. – Virittäjä 113 s. 435–443.

    Latomaa Sirkku 2007: Miten maahanmuuttajat kotoutuvat Suomeen – Opinpolku varhaiskasvatuksesta työelämään. – Sari Pöyhönen & Minna-Riitta Luukka (toim.), Kohti tulevaisuuden kielikoulutusta. Kielikoulutuspoliittisen projektin loppuraportti s. 317–368. Jyväskylän yliopisto, Soveltavan kielentutkimuksen keskus.

    Latomaa Sirkku ja Aalto Eija 2009: Suomi toisena kielenä -opetuksen ”ideologiat” ja käytänteet. – Virittäjä 113 s. 444–447.

    Lightbown, Patsy & Spada, Nina 1993: How languages are learned. Oxford University Press.

    Lilja Niina 2010: Ongelmista oppimiseen. Toisen aloittamat korjausjaksot kakkoskielisessä keskustelussa, luku kaksi (Kakkoskielisen vuorovaikutuksen ja toisen kielen oppimisen tutkimus), sivut 29–49. (Teos on luettavissa osoitteessa )

    Nissilä, Leena, Martin, Maisa, Vaarala, Heidi & Kuukka, Ilona 2006: Saako olla suomea? Opas suomi toisena kielenä -opetukseen. Helsinki: Opetushallitus.

    Martin Maisa 2007: A square peg into a round hole? Fifteen years of Finnish as a second language research. – Nordand. Nordisk Tidsskrift for andrespråkforskning 2/1 s. 63–86.

    Martin Maisa 2009: Yhteistä ja erityistä – Johdantoa teemanumeron kirjoituksiin. – Virittäjä 113 s. 321–328.

    Suni Minna 2008: Toista kieltä vuorovaikutuksessa. Kielellisten resurssien jakaminen toisen kielen omaksumisen alkuvaiheessa, luku kaksi (Suomi toisena kielenä), sivut 29–36. Teos on luettavissa osoitteessa )

    Suni, Minna 2012. The impact of Finno-Ugric languages in second language research: Looking back and setting goals. Lähivertailuja - Lähivõrdlusi.

    TANI, HANNA & NISSILÄ, LEENA (toim.)2010: Tasolta toiselle. Opas kielitaidon tasojen kuvausasteikon käyttöön suomi toisena kielenä opetuksessa.

     

    Esseessä on käsiteltävä vähintään kahta eri väitöskirjaa seuraavista:

    Kaivapalu, Annekatrin 2005: Lähdekieli kielenoppimisen apuna. Jyväskylä Studies in Humanities 44. Jyväskylän yliopisto

    Komppa, Johanna 2012: Retorisen rakenteen teoria ja toisella kielellä kirjoittaminen. Tutkimus suomi toisena kielenä -ylioppilaskokeen kirjoitelman kokonaisrakenteesta. Helsingin yliopiston suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos.

    Kurhila, Salla 2006a: Second language interaction. Amsterdam: John Benjamins.

    Lehtimaja, Inkeri 2012: Puheen suuntia luokkahuoneessa: Oppilaat osallistujina yläkoulun suomi toisena kielenä -tunnilla. Helsingin yliopiston suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos.

    Lilja, Niina 2010: Ongelmista oppimiseen: toisen aloittamat korjausjaksot kakkoskielisessä keskustelussa. Jyväskylä Studies in Humanities 146. Jyväskylän yliopisto.

    Martin, Maisa 1995: The map and the rope: Finnish nominal inflection as a learning target. Studia philologica Jyväskyläensia 38. Jyväskylän yliopisto.

    Nissilä, Leena 2011: Viron kielen vaikutus verbien ja niiden rektioiden oppimiseen. Acta Universitatis Ouluensis B Humaniora 99. Oulun yliopisto.

    Saario, Johanna 2012: Yhteiskuntaopin kieliympäristö ja käsitteet: toisella kielellä opiskelevan haasteet ja tuen tarpeet. Jyväskylä Studies in Humanities 172. Jyväskylän yliopisto.

    Siitonen, Kirsti 1999: Agenttia etsimässä. U-verbijohdokset edistyneen suomenoppijan ongelmana. Suomalaisen ja yleisen kielitieteen laitoksen julkaisuja 63. Turun yliopisto.

    Suni, Minna 2008: Toista kieltä vuorovaikutuksessa: kielellisten resurssien jakaminen toisen kielen omaksumisen alkuvaiheessa. Jyväskylä Studies in Humanities 94. Jyväskylän yliopisto.

    Tanner, Johanna 2012: Rakenne, tilanne ja kohteliaisuus – Pyynnöt S2-oppikirjoissa ja autenttisissa keskusteluissa. Helsingin yliopiston suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos.

    Tarnanen, Mirja 2002: Arvioija valokeilassa. Suomi toisena kielenä -kirjoittamisen arviointia. Jyväskylän yliopisto. Soveltavan kielentutkimuksen keskus.

    Toivola, Minna-Leena 2011: Vieraan aksentin arviointi ja mittaaminen suomessa. Helsingin yliopisto: Käyttäytymistieteellinen tiedekunta, käyttäytymistieteiden laitos.

    Vaarala, Heidi 2009: Oudosta omaksi: miten suomenoppijat keskustelevat nykynovellista? Jyväskylä Studies in Humanities 129. Jyväskylän yliopisto.

    SUOV3 Suomen kielen rakenne S2-näkökulmasta

    SUOV1 tulee olla suoritettuna ensin. Esseestä sovitaan vastaanottajan kanssa. HUOM. Lukuvuonna 2016-2017 suoritettavissa vain elokuussa 2017 sekä huhtikuusta 2018 eteenpäin.

    Auli Hakulinen, Maria Vilkuna, Riitta Korhonen, Vesa Koivisto, Tarja Riitta Heinonen ja Irja Alho 2004: Iso suomen kielioppi. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (soveltuvin osin)

    BROWN, ANNELI & LEPÄSMAA, ANNA-LIISA & SILFVERBERG, LEENA 2008: Miten sanoja johdetaan. Suomen kielen johto-oppia.
    LIEKO, ANNELI 1992: Suomen kielen fonetiikkaa ja fonologiaa ulkomaalaisille.

    WHITE, LEILA 2006: Suomen kielioppia ulkomaalaisille.

    MELA, MARJO & MIKKONEN, PIRJO (toim.) 2003: Suomi kakkonen. Opas opettajille

    SUOV4 Vuorovaikutus ja tekstit S2-näkökulmasta

    SUOV1 tulee olla suoritettuna ensin. Esseestä sovitaan vastuuopettajan kanssa. HUOM. Lukuvuonna 2016-2017 suoritettavissa vain elokuussa 2017 sekä huhtikuusta 2018 eteenpäin.

    Aho, Eija 2004: Prosodian asema toisen ja vieraan kielen opetuksessa. – Bolárga Straszer & Anneli Brown (toim.), Suomen kielen prosodian opettamisen ja oppimisen kysymyksiä s. 9–46. Kakkoskieli 5. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos.

    Aho, E., & Toivola, M. (2008). Venäläisten maahanmuuttajien suomen prosodiasta. Virittäjä, 3, 3-23.

    Asikainen, T. (2004). Prosodisten piirteiden kehitys kreikankielisen suomenoppijan puheessa kahden ja puolen vuoden aikana. B. Straszer, & A. Brown (toim.), Kakkoskieli 5, Suomen kielen prosodianopettamisen ja oppimisen kysymyksiä, 9-46.

    Lauranto, Yrjö 2004: Puheen jaksotus, intonaatio ja välikielen pragmatiikan jäljitelty puhe. – Bolárga Straszer ja Anneli Brown (toim.), Suomen kielen prosodian opettamisen ja oppimisen kysymyksiä s. 47–116. Kakkoskieli 5. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos.  

    Lauranto, Y. (2005). Sujuvuuden mittoja. L. Kuure, E. Kärkkäinen & M. Saarenkunnas (toim.), Kieli ja sosiaalinen toiminta. AFinLA:n vuosikirja. AFinLA:n julkaisuja 63.

    Kurhila, Salla 2000b: Milloin natiivi korjaa ei-natiivin kielioppia keskustelussa? – Virittäjä (2) s. 170–187.

    Kurhila, Salla 2001a: Correction in talk between native and non-native speaker. – Journal of Pragmatics 33 (7) s. 1083–1110.

    Kurhila, Salla 2005: Different orientations to grammatical correctness. – Keith Richards & Paul Seedhouse (toim.), Applying Conversation Analysis s. 143–158. Basingstoke: Palgrave Macmillan.

    Kurhila, Salla 2006a: Second language interaction. Amsterdam: John Benjamins.

    Kurhila, Salla 2006b: Kenen suomi on oikeaa? Lasten korjauksista monietnisissä päiväkotiryhmissä. – Salla Kurhila & Anne Mäntynen (toim.), Tunnetta mukana. Kirjoituksia Jyrki Kalliokosken 50-vuotispäivän kunniaksi s. 30–54. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitos.

    Kurhila, Salla 2006c: Maahanmuuttajataustaiset asiakkaat Kelan toimistossa. – Marja-Leena Sorjonen & Liisa Raevaara (toim.), Arjen asiointia. Keskusteluja Kelan tiskin äärellä. s. 285–312. Tietolipas 210. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden seura.

    Lilja, N. 2010: Ongelmista oppimiseen. Toisen aloittamat korjausjaksot kakkoskielisessä keskustelussa. Jyväskylä Studies in Humanities 146. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.

    Lilja, N. 2012: Tiedätkö mikä on suo? Kielellisen tietämyksen topikalisointi kakkoskielisessä keskustelussa. – Virittäjä 116 s. 560–588.

    Lilja, N. 2014: Partial repetitions as other-initiations of repair in second language talk: re-establishing understanding and doing learning. – Journal of Pragmatics 71 s. 98–116.

    Suni, Minna 2008: Toista kieltä vuorovaikutuksessa. Jyväskylä studies in humanities 94. Väitöskirja. Jyväskylä: Jyväskylän yliopiston kielten laitos.

    Suni, Minna 2009: Sharing linguistic resources through repetition in second language interaction. – Nordand 2 (4) s. 65–90.

    SUOT4 Työelämäviestinnän ja kielikonsultoinnin syventävä jakso II

    SUOT1 ja SUOT2 tulee olla suoritettuna ensin. Suorittamisesta ja kirjallisuudesta sovitaan vastuuopettajan kanssa.

    Venäjän kielen, kulttuurin ja kääntämisen tutkinto-ohjelma

    Yleisiä ohjeita esseen kirjoittamiseen

    Esseellä on monia tarkoituksia ja funktioita asiayhteyden mukaan. Tässä esseellä tarkoitetaan yliopistossa opintojen suorittamiseen käytettävää tieteellistä kirjoitelmaa, jonka opiskelija kirjoittaa itsenäisesti ja josta saadaan henkilökohtainen palaute.

    Venäjän kielen ja kulttuurin opintoja voi korvata kirjoittamalla esseen (esim. kulttuurihistorian, kirjallisuuden ja kielitieteen opintoja). Tällöin esseen kirjoittaminen ei ole sidoksissa tiettyyn kurssiin tai tenttipäivään, joten suorituksen voi aikatauluttaa itselleen sopivaksi. Tässä tapauksessa esseestä tulee kuitenkin aina sopia etukäteen suorituksen vastaanottavan opettajan kanssa.

    Essee on siitä hyvä tapa suorittaa opintoja, että se antaa opiskelijalle mahdollisuuden syventyä kunnolla johonkin itseään kiinnostavaan aiheeseen. Essee on useiden sivujen pituinen itsenäinen kirjoitelma, jossa omia ajatuksia ja havaintoja perustellaan eri lähteistä kerätyn teoreettisen tiedon ja käytännön esimerkkien avulla. Se ei kuitenkaan ole vain lähdekirjallisuuden referointia, vaan oma ääni ja tuore näkökulma ovat sen perusta.

    Kullakin kurssilla ja opettajalla on yksityiskohtaisemmat ohjeet (esim. aiheen, pituuden yms. suhteen) esseen kirjoittamiselle, joita tulee seurata. Tässä on joitakin yleisiä ohjeita ja vinkkejä kirjoittamiseen.

    Aihe

    Aiheen omakohtainen valinta on tärkeää, sillä kirjoittajan kiinnostus, kokemukset ja tiedot aiheesta vaikuttavat työn onnistumiseen. Kiinnostava aihe ja siitä kirjoitettava essee voivat kasvaa edelleen esim. tutkimusseminaariksi tai graduksi asti. Kannattaa myös miettiä, onko valitusta aiheesta saatavilla helposti lähdekirjallisuutta. Aiheen napakka rajaus on erittäin tärkeää. Tässä voivat auttaa opettaja ja opiskelutoverit.

    Lähteet

    Kuinka monta lähdettä työssä on oltava? Lähteiden määrä ei sinänsä ole ratkaiseva, vaan niiden laatu. Apua keskeisten lähteiden löytymiseen voi pyytää opettajalta. Lähteitä tulee olla riittävästi aiheen käsittelyn kannalta ja niiden tulee liittyä tiiviisti aiheeseen. Lähteiden haussa kannattaa käyttää hyväksi kirjaston hakupalveluja. Myös tärkeimmiltä venäjän kielen ja kirjallisuuden nettisivuilta voi löytää vinkkejä. Lukemisen yhteydessä kannattaa tehdä muistiinpanoja, ja merkitä tarkasti ylös bibliografiset tiedot. Kun tietoa on kerätty tarpeeksi, kirjoittamisen alkamista ei kannata lykätä, vaan aloittaa se mahdollisimman pian.

    Kirjoittaminen

    Kirjoittamaan oppii kirjoittamalla. Ei kannata turhautua, jos ei heti ensimmäisellä tai toisellakaan kerralla saa tyydyttävää tulosta; tekstiä voi ja kannattaa muokata ja työstää uudelleen. Joskus kirjoittaminen voi jopa auttaa jäsentämään omaa ajatuksenkulkua selkeämmäksi. Kirjoittaminen on pitkäjänteistä ja jokaisella on oma tyylinsä kirjoittamisprosessin aikana. Pyrkimyksenä on kirjoittaa mahdollisimman selkeästi, ymmärrettävästi ja sujuvasti, niin että kokee myös itse iloa kirjoittamisesta ja sen tuloksesta.

    Kuinka kirjoittaa tieteellisesti? Tieteellisessä kirjoittamisessa pyritään jonkin ilmiön tai ongelman kuvaamiseen ja selittämiseen. Tieteellinen teksti kuvaa ilmiötä analyyttisesti eri puolilta. Esitys on looginen, täsmällinen, monipuolinen ja kriittinen. Käsitteitä käytetään siten, että ne voidaan ymmärtää mahdollisimman yksiselitteisesti. Tieteellinen teksti ei kuitenkaan ole yksinkertaista, vaan täsmällistä ja perusteltua. Tieteellinen teksti on aina suunnattu jollekin kuulijakunnalle, ja sillä pyritään ei pelkästään todellisuuden kuvaamiseen vaan myös siihen vaikuttamiseen ja lukijoiden vakuuttamiseen kriittisen argumentoinnin keinoin.

    Rakenne

    Jäsentelyn tulee olla selkeä, johdonmukainen, kiinnostusta herättävä ja luonteva. Kirjoituksessa on punainen lanka, joka johdattaa lukijaa koko tekstin ajan.

    Essee voidaan jakaa kolmeen osaan: johdantoon, käsittelyosaan ja lopetukseen. Johdanto esittelee käsiteltävän aiheen tai ongelman rajauksineen ja perusteluineen. Lopetuksessa tehdään johtopäätöksiä, arviointia, tiivistetään ja pohditaan mahdollisia tulevaisuudennäkymiä. Johdanto ja lopetus ovat tasapainossa keskenään.

    Tärkeää esseen kirjoittamisessa:

    • Tuo esiin selkeästi käsiteltävä kysymys tai teema
    • Rajaa aihe napakasti
    • Määrittele käytetyt käsitteet
    • Pyri kirjoittamaan ymmärrettävästi - hyvä keino on luetuttaa essee vaikkapa opiskelukaverilla.
    • Lähdekritiikki: vältä toistamasta lähteitä. Pohdi ja arvioi lukemaasi omalta ja aiheesi kannalta.
    • Perustele omat näkökantasi huolella.
    • Tarkista että aloitus ja lopetus ovat sopusoinnussa keskenään.

    Keskeistä esseen kirjoittamisessa on, että omakohtaiset näkökannat tulevat esille ja hyvin perustelluiksi.

    Esseen, proseminaari- ja seminaaritutkielman ym. kirjoitustöiden muotoseikoissa kannattaa kääntyä Ohjeita kandidaatin ja maisterintutkielmaa tekeville -verkkoaineiston puoleen.

    Esseetenttivastaus

    Tentissä kirjoitettava esseevastauksen puolestaan tulee valaista kattavasti aiheen teoriataustaa ja teoriaa on demonstroitava edustavan esimerkkiaineiston avulla. Kaikkiaan vastauksen tulee osoittaa hyvää perehtyneisyyttä aiheeseen. Esseevastauksessa vastataan vain esitettyyn kysymykseen mahdollisimman perusteellisesti (se muistuttaa hieman ylioppilaskirjoitusten reaaliaineiden tenttivastausta).

    Lähteet:

    Viskari, Sinikka 1995. Esseen kirjoittaminen. Ohjeita essee-seminaarilaisille. Tampere: Tampereen yliopisto, Kasvatustieteidenlaitos. Julkaisusarja B: N:o 6.

    Vuori, Jaana 2003. Esseen kirjoitusohjeet. Mainiot maikat - pedagogisia pohdintoja verkkojulkaisu. Kivimäki Sanna (toim.). Naistutkimuksen laitos, Tampereen yliopisto.

    http://www.uta.fi/laitokset/naistutkimus/mainiotmaikat/

    Miten tehdään referaatti?

    Referaatti eli tiivistelmä voi tulla kyseeseen, jos sinulta puuttuu jotain opintojakson osioita, jotka voidaan korvata tekemällä referaatin teosten luvuista tai artikkeleista. Referaatin voi tehdä myös luennosta tai esitelmästä. Referaatin teosta sovitaan erikseen suorituksen vastaanottavan opettajan kanssa.

    Perusreferaatti

    Perusreferaatti tai objektiivinen referaatti kattaa lähtötekstin ilman mitään kannanottoja. Se kiteyttää alkuperäisen tekstin keskeiset kohdat.

    Referaatin aluksi välitetään mahdollisimman tarkat tiedot referoitavasta alkutekstistä. Lähtötekstin virkkeitä ei kopioida sanasta sanaan, vaan selostetaan omin sanoin mitä tekstin kirjoittaja on halunnut tuoda esille. Lähtötekstin ilmaisujen (sanavalintojen, lauserakenteiden yms.) käyttö ei kuitenkaan ole kiellettyä, kunhan tuloksena on neutraali selostus.

    Otsikoksi ei kelpaa pelkkä referoidun teoksen nimi, vaan esim. Referaatti Boris Eihenbaumin artikkelista “Kak sdelana Shinel’ Gogol’ja?“.

    Lähtöteksti luetaan huolellisesti, alleviivataan tai kirjoitetaan muistiin avainsanoja ja etsitään kappaleiden ideavirkkeitä eli ydinasioita. Erotetaan olennainen epäolennaisesta.

    Referaatissa säilytetään alkutekstin merkityssuhteet, eli tekstin merkitystä ei lähdetä muuttamaan tai tulkitsemaan. Käsitteet ja keskeiset väittämät tulee esittää niin ettei merkitys muutu.

    Rakennetta voi muuttaa, mutta ei sisältöä. Referaatin voi aloittaa tekstin keskeisestä väittämästä, esimerkiksi tuloksista.

    Perusreferaatissa pyritään objektiiviseen lähtötekstin selostukseen. Siinä ei tuoda esille omia mielipiteitä, ei edes vihjauksina, siihen ei lisätä mitään, eikä mitään olennaista jätetä pois.

    Referaatissa ei yleensä tarvita metaviittauksia kirjoittajaan (esim. Šklovskij toteaa, että...).

    Referaatin pituus riippuu tietysti lähtötekstin pituudesta. Ei kannata tiivistää liikaa, jolloin ymmärrettävyys kärsii. Pyri selkeyteen ja ymmärrettävyyteen.

    Referaatin pitää toimia sellaisenaan. Kaikkia yksityiskohtia ja havainnollistavia esimerkkejä ei voi ottaa mukaan. Käytä pää- ja sivulauseita, predikaattiverbejä, etene tutusta asiasta uuteen. Esittele uusi asia omassa virkkeessään.

    Kommentoitu referaatti

    Kommentoidussa referaatissa on lähtötekstin tiivistelmän lisäksi myös omat kommentit. Tässä saa olla subjektiivinen. Kommentoitu referaatti on selkeästi kaksijakoinen, eli siitä pitää välittyä sekä alkutekstin kirjoittajan esittämät tulokset ja väitteet sekä referaatin tekijän mielipiteet näistä. Nämä on myös selkeästi erotettava toisistaan referaatissa, ettei jää epäselväksi kuka on esittänyt mitäkin.

    Otsikko ilmentää kommentin ydinajatusta, siinä ei viitata alkutekstiin. Johdannossa on hyvä esitellä lähtöteksti, kirjoittaja ja bibliografiset tiedot. Tyyli on subjektiivinen, mutta asiallinen.

    Lähde:

    Jyväskylän yliopiston Kielikeskuksen kielikompassi: http://kielikompassi.jyu.fi/opetus/kirjoitus/kirjoituskurssi/tied_referaatti.shtml

    Tieteellisen artikkelin yleisiä piirteitä

    Laajan tieteellisen tutkimuksen tulosten raportointiin käytetään tieteellistä artikkelia. Toisin kuin esseessä, jossa kuuluu ja näkyy selkeästi kirjoittajan omat näkemykset ja oma pohdinta, tieteellisessä artikkelissa pyritään osoittamaan perusteltujen esimerkkien, lähdeaineiston ja argumentoinnin avulla jonkin havainnon, tutkimustuloksen tai johtopäätöksen relevanttius.

    Tieteellistä artikkelia laadittaessa on tärkeää ottaa huomioon kenelle se on suunnattu: onko kyseessä oman alan tieteelliseen aikakauslehteen tuleva julkaisu, laajemman tiedeyhteisön tavoittava julkaisu vai yleistajuinen tieteellinen artikkeli.

    Tieteellisissä aikakauslehdissä on yleensä omat artikkelin rakennetta ja muotoseikkoja koskevat kirjoitusohjeet, joita on ehdottomasti noudatettava.

    Luentopäiväkirja

    Opettaja voi käyttää luentopäiväkirjaa vaihtoehtona perinteiselle luentosarjan lopputentille. Tällä tavoin opettaja pyrkii aktivoimaan opiskelijoita luentosarjan aikana. Hän voi näin myös kontrolloida opiskelijoiden läsnäoloa. Luentopäiväkirjan keskeinen tehtävä on kuitenkin opiskelijoiden itsereflektointi.

    Venäjän kielessä ja kulttuurissa luentopäiväkirjaa käytetään mm. joissakin Russian Studies-opintokokonaisuuteen kuuluvissa luentosarjoissa.

    Luentopäiväkirjassa opiskelija työstää luennoilla kuulemaansa ja näkemäänsä. Muistiinpanoja tehdään valikoiden keskeiset ja uudet asiat. Ennestään tutut asiat voidaan merkitä pelkin otsikoin ja kommentein.

    Luentopäiväkirjan avulla voidaan harjoitella tiedon omaksumista ja kriittistä lähestymistapaa. Tarkoituksena on aktivointi, muistiinpanotekniikan tehostaminen ja itsereflektointi.

    Luentopäiväkirja voi olla muodoltaan opettajan laatima täytettävä kaavake, tai vapaamuotoinen kirjoitelma. Yleisiä ohjeita:

    1. Luennoista kirjoitetaan muistiinpanot, joissa reflektoidaan
      • mikä oli tuttua
      • mikä oli uutta
      • mikä tuntui vaikealta
      • mitä kysymyksiä jäi selvittämättä
    2. Luentopäiväkirja laaditaan luentosarjan kuluessa, ei jälkeenpäin.
    3. Jokaiselta luennolta merkitään muistiin keskeinen asiasisältö, jokin oma idea, ongelma tai kysymys joka luennon aikana heräsi, sekä perustelut, miksi juuri tämä asia on keskeinen, tai miksi juuri tämä ongelma on kiinnostava.
    4. Lopussa on hyvä olla yhteenveto koko luentosarjasta ja omasta oppimisprosessista kokonaisuudessaan.

    Luentopäiväkirja ei ole luentosarjan referaatti, vaan kommentoiva, pohdiskeleva, perusteleva ja arvioiva raportti luennon sisällöstä ja oppimisprosessista.

    Luentopäiväkirja ei myöskään ole kokoelma hajanaisia muistiinpanoja ja ajatuksia ranskalaisin viivoin, vaan perusteltu ja huolellisesti tehty kirjoitelma.

    Lähteet:

    Saara A. Brax. Opettajan työkalupakki - parhaat palat. www.dipoli.hut.fi/ok/palvelut/tieto/julkaisut/pdf-julkaisut/opetuksentyokalupakki.pdf

    http://www.uta.fi/laitokset/historia/opiskelijaopas/luentopaivakirja.html

     
    Oppimispäiväkirja

    Opintojaksoja voidaan suorittaa myös oppimispäiväkirjan avulla. Opettajalle tämä sopii esimerkiksi silloin kun ryhmä on tasoltaan hyvin heterogeeninen. Oppimispäiväkirjaa voidaan käyttää myös täysin itsenäisesti tapahtuvaan opiskeluun annetun oppimateriaalin perusteella. Siinä pohditaan ennen kaikkea mistä itselle on ollut hyötyä ja mikä on ollut uutta tai vaikeaa.

    Oppimispäiväkirjassa opiskelija kirjaa ylös oppimisprosessin kulun:

    • milloin, miten, kuinka kauan on opiskellut
    • oliko oppiminen helppoa vai vaikeaa
    • mitä jäi oppimatta: mikä tuotti vaikeuksia
    • mitä ajatuksia ja kysymyksiä opittava aines herätti
    • onko opiskelijalla itsellä ehdotuksia vastauksiksi kysymyksiin

    Oppimispäiväkirjan avulla voi hyvin kerrata opittavan asian, reflektoida omaa oppimista eli oppia oppimaan. Se antaa mahdollisuuden keskittyä omiin kiinnostuksen kohteisiin ja omasta mielestä tärkeään ainekseen.

    Opiskella voi omassa tahdissa jos suorittaa opintojakson kokonaan itseopiskeluna. Oppimispäiväkirja auttaa myös harjoittelemaan tieteellistä työskentelyä: ideoista pidetään päiväkirjaa, jotta ne eivät unohdu.

    Opettaja antaa oppimispäiväkirjasta henkilökohtaista palautetta.

    Lähteet:

    Saara A. Brax. Opettajan työkalupakki - parhaat palat. www.dipoli.hut.fi/ok/palvelut/tieto/julkaisut/pdf

    Luentomuistiinpanot Satu Öystilän pitämältä Yliopistopedagogiikan peruskurssilta (5., 11. - 12.5. 2004).

    Etätehtävät

    Perinteisten tenttien lisäksi on venäjän kielessä ja kulttuurissa käytetty tenttimuotona myös soveltavia etätehtäviä. Luentokurssin tenttiin vaadittavat tehtävät on tällöin annettu etukäteen ja ne edellyttävät kurssiaineiston  luovaa soveltamista konkreettisiin ongelmiin.

    Kyseessä voi olla esimerkiksi suomen ja venäjän tiettyjen kielioppiin, sanastoon ja fraseologiaan liittyvien ilmiöiden kontrastointi tai vaikkapa muoto-opin teoria sovelluttuna konkreettiseen aineistoon.

    Tavoitteena on siis, että opittava aines sisäistetään eikä vain toisteta luentokurssilla kuultua tai luettua.

    Yhteiskuntatieteiden tiedekunta

    Filosofian tutkinto-ohjelma

    Filosofian opintojaksojen suorittamisesta

    Opiskelussa noudatetaan aina filosofian koulutusohjelman uusinta opetussuunnitelmaa (opinto-opas), jonka opintojaksoja voi kuitenkin suorittaa usealla vaihtoehtoisella tavalla. Opinto-oppaassa kerrotaan kunkin opintojakson kohdalla, millä tavoin sen voi suorittaa. Tavallisimpia suoritustapoja ovat luentokurssi, kirjatentti, osallistuminen seminaariin ja kirjallisuuden pohjalta laadittava essee. Jokaisella opintojaksolla on vastuuopettaja, jonka kanssa sovitaan suoritustavasta ja joka ottaa vastaan jakson kirjatentit ja mahdolliset esseesuoritukset. Järjestettävien luentokurssien ja seminaarien suoritustavasta (ja mahdollisesta oheiskirjallisuudesta) vastaa ja päättää kuitenkin kurssin järjestävä opettaja.

    Perusopintojaksoja voi suorittaa ainoastaan joko kirjatenteillä tai luentokursseilla. Ainakin yksi perusopintojakso olisi hyvä suorittaa tenttimällä vieraskielinen kirja. Aine- ja syventävien opintojen jaksoja voi suorittaa luentokurssien ja kirjatenttien lisäksi sopivilla seminaareilla ja kirjallisuuden pohjalta laadittavilla esseillä. Esseen aiheesta, aiheen käsittelytavasta ja käytettävästä kirjallisuudesta on sovittava etukäteen opintojakson vastuuopettajan kanssa. Erityisesti syventävissä opinnoissa (FILS1 ja FILS2) esseesuoritukset ovat suositeltavia. On suotavaa, että opiskelija suorittaa opintojaksoja vaihtelevasti eri tavoilla ja siten harjaantuu monipuolisesti tutkimuskirjallisuuden lukemisen, itsenäisen kirjoittamisen ja filosofisen keskustelun taidoissa.

    Luentokurssi

    Luentokurssit ovat yksi perinteinen tapa suorittaa filosofian opintojaksoja. Kaikkia opintojaksoja ei voi suorittaa luentokursseilla ja vain joitakin (lähinnä perusopintojaksoja korvaavia) luentokursseja järjestetään vuosittain. Luentokurssi suoritetaan luennoitsijan ilmoittamalla tavalla tavallisesti joko kertauskuulustelussa (ns. luentotentissä), luentopäiväkirjalla tai esseellä. Kertauskuulustelu on luennoitsijan ilmoittamana ajankohtana, tavallisesti viimeisenä luentopäivänä. Luentokurssiin voi liittyä myös kertauskuulustelun yhteydessä tentittävää oheiskirjallisuutta tai esseen kirjoittamista. Oleellista luentokurssin suorittamisessa on mahdollisimman kattavat luennoitsijan puheesta tehdyt muistiinpanot, joiden varassa valmistaudutaan kertauskuulusteluun, laaditaan essee tai kirjoitetaan luentopäiväkirja.

    Luento- ja oppimispäiväkirja

    Jotkut luentosarjat voi suorittaa luentokuulustelun sijaan laatimalla ns. luento- tai oppimispäiväkirjan. Mitä tällaiselta päiväkirjalta vaaditaan, vaihtelee kurssin ja luennoitsijan mukaan - luennoitsija antaa joka tapauksessa ohjeet millaisia luentopäiväkirjoja hän odottaa saavansa. Yleisesti voidaan kuitenkin sanoa, että luentomuistiinpanoista pitää muokata ja tiivistää kokonaisia lauseita ja kappaleita sisältävä yhtenäinen mutta jäsennelty kokonaisuus. Tarkoitus ei siis ole, että luentomuistiinpanot jätetään sellaisenaan tai vain puhtaaksikirjoitettuna tarkastettavaksi. Jos oheismateriaalia käytetään (esim. luennoilla mainittua kirjallisuutta), on näihin viitattava asianmukaisesti kuten esseissä ja seminaariesitelmissäkin.

    Kirjatentti

    Opetussuunnitelman mukaiset kirjatentit sekä kypsyyskoe suoritetaan joko sähköisissä tenteissä tai yleisinä tenttipäivänä, joita järjestetään kuukausittain lukukausien aikana. Lukuunottamatta logiikan kursseja perusopintojaksojen ja pakollisten aineopintojaksojen kirjatentit suoritetaan sähköisinä tentteinä, joihin ilmoittaudutaan varaamalla sopiva tenttiaika jostain sähköisiin tentteihin varatuista mikroluokista. Kirjatentit joita ei voi suorittaa sähköisinä tentteinä suoritetaan erikseen ilmoitettavina tenttipäivinä ohjeiden mukaan. Kirjatenteissä tentitään kerralla kaikki kirjat, jotka vaaditaan opintojakson tai sen alakohdan suoritukseen, ei yhtä kirjaa kerrallaan. Poikkeuksena on syventävien opintojen kohta FILS1 (20 op), joka koostetaan useista erikseen sovittavista osasuorituksista. Kirjatentit laatii ja korjaa kunkin opintojakson vastuuopettaja, jonka kanssa kaikki neuvottelut ko. opintojakson suorittamisesta käydään.

    Tenttivastausohje

    Millainen on hyvä filosofian tenttivastaus?

    Filosofian opiskelija kohtaa tenttikysymyksiä sekä kirjatenteissä että luentokuulusteluissa läpi koko opiskeluaikansa. Koska tenttien aihe, taso ja muut erityispiirteet vaihtelevat on vaikea antaa samalla sekä yleispäteviä että tarkkoja ohjeita hyvän tenttivastauksen valmisteluun. Seuraavassa esitetään joitakin yleisiä tenttivastauksen arviointikriteereitä, jotka kuulustelija suhteuttaa kuulusteltavaan aiheeseen ja kuulustelun vaatimustasoon.

    Filosofian tenttikysymykset ovat tavallisesti essee-muotoisia. Tällöin vastaajan tehtävänä on kirjoittaa lyhyehkö essee kysymyksen aiheesta. Esseen aihe on annettu joko kysymysmuotoisena tai sitten pelkkänä otsikkona. Jos esimerkiksi kysymyksenä on yksinkertaisesti utilitarismi, on vastaajan tehtävänä kirjoittaa utilitarismia esittelevä essee. Hyvän essee-vastauksen sisältö muodostaa selkeästi jäsennellyn kokonaisuuden, jossa jäsentely heijastaa vastaajan kokonaisvaltaista ymmärrystä kysyttävästä aiheesta ja sen sisällöstä. Jäsentelyä auttaa tekstin jaottelu kappaleisiin. Johdantokappaleessa esitellään tai rajataan käsiteltävä aihe lyhyesti, varsinaiset sisältökappaleet jaotellaan käsiteltävän aiheen mukaisesti ja omat kommentit sekä "jatkoyhteydet" esitetään loppukappaleessa. Ranskalaiset viivat tai yksittäisten, toisistaan irrallisten seikkojen luetteleminen eivät kuulu filosofiseen esseeseen. Jäsentelyssä on tärkeää asiassa pysyminen: olennaisen ymmärtänyt vastaaja ei tarinoi rönsyilevästi ja hyppelehtivästi. On myös hyvä muistaa, että arvosanaa ei anneta vastauksen pituuden perusteella. Esseetä kirjoitettaessa tulee pitää mielessä, että tenttivastaus on tarkoitettu kuulustelijan luettavaksi, ts. käsialan tulee olla lukukelpoista myös muille kuin kirjoittajalle itselleen.

    Tenttivastauksesta tulee ilmetä, että vastaaja tuntee hyvin kuulusteltavan oppimateriaalin. Vastauksen tulee siis sisältää kysymyksen kannalta olennaiset seikat kuulusteltavasta materiaalista. Oppimateriaalin tuntemus on hyvän tenttivastauksen minimivaatimus. Pelkkä omien mielipiteiden, olivatpa ne sitten kuinka erinomaisia hyvänsä, julkituominen kysyttävästä aiheesta ei riitä hyväksyttävään tenttisuoritukseen. Oppimateriaalin hallinnan lisäksi opiskelijan tulee osoittaa filosofista ymmärrystä kysymyksen aiheesta. Ymmärrys heijastuu esimerkiksi vastaajan taidossa jäsentää opittua ainesta, taidossa soveltaa opittua kysymyksenasettelua sekä kyvyssä suhteuttaa se muuhun filosofiseen tietoon. Asiansa hallitseva vastaaja kykenee keskustelemaan kriittisesti ja argumentoivasti käsiteltävistä opeista ja teorioista, tuntien sekä niiden vahvuudet että heikkoudet. Luennoitsijan tai kirjoittajan kanssa ei tarvitse olla samaa mieltä. Vastaaja voi esittää myös omia näkemyksiään asiasta, mutta näkemykset on hyvä perustella.

    Tenttivastauksen arviointikriteereinä käytetään sekä asiatiedon hallintaa että vastaajan filosofista taitoa käsitellä kysymyksen aihetta. Jälkimmäisen kriteerin merkitys kasvaa opintojen edistyessä. Vertailtaessa perus-, aine- ja syventävien opintojen vaatimustasoja on syytä muistaa vaatimusten kumuloituva kasvu: opiskelijan on osoitettava hallitsevansa asiansa paremmin ja laajemmin kuin aikaisemmassa opintojen vaiheessa. Sama vastaus, joka on antanut erinomaisen arvosanan perusopinnossa saattaa riittää aineopinnoissa vain tyydyttävään arvosanaan ja johtaa hylkäämiseen syventävissä opinnoissa. Perusopinnoissa vaatimuksena on, että opiskelija on ymmärtänyt kuulusteltavien oppien perusideat ja -käsitteet. Aineopinnoissa vaaditaan näiden lisäksi kuulusteltavien näkemysten perusteluiden ja filosofisten yhteyksien hallitsemista. Syventävissä opinnoissa essee-vastauksen tulee muodostaa jäsentynyt kokonaisuus, jossa opiskelija osoittaa kykynsä kriittisesti analysoida kyseisiä filosofisia näkemyksiä laajemmassa filosofisessa yhteydessä.

    Tenttivastauksen arvioinnissa käytetään tavallisesti kuusiportaista asteikkoa (0–5). Arvosana 5 tarkoittaa erinomaista, 4 kiitettävää, 3 hyvää, 2 tyydyttävää, 1 välttävää ja 0 hylättyä. Joissakin kuulusteluissa käytetään yksinkertaista hyväksytty–hylätty-arvostelua.

    Essee

    Nk. esseen kirjoittamisella voidaan korvata kirjatentti. Esseen aiheesta, aiheen käsittelytavasta ja käytettävästä kirjallisuudesta on kuitenkin AINA sovittava etukäteen opintojakson vastuuopettajan kanssa. Joskus myös luentokurssi voidaan suorittaa esseellä tai sen suorittamiseen liittyy essee. Tällöin esseen ohjeistamisesta ja arvostelusta vastaa kurssin järjestävä opettaja (ei siis opintojakson vastuuopettaja).

    Esseenkirjoitusohje

    Filosofian opintojaksojen vastuuopettajat

    Seminaarit

    Opintosuorituksiksi tarkoitettuja seminaareja on pääsääntöisesti kahta tyyppiä: Proseminaarit ja seminaarit, joihin liittyy kirjoitettu seminaariesitelmä, lyhyt alustus, toisen seminaariesitelmän opponointi sekä osallistuminen keskusteluun. Työseminaareissa taas käsitellään tyypillisesti vain yhtä seminaarin vetäjän valitsemaa klassikkotekstiä tai muutamia temaattisesti toisiinsa liittyviä lyhyitä artikkeleita. Työseminaareihin voi liittyä myös käsiteltäviin teksteihin johdattavia luentoja.

    Lisäksi yksikössä järjestetään tutkijaseminaariesitelmiä, joita oppiaineen omat ja vierailevat tutkijat pitävät. Muodoltaan nämä vastaavat yleensä yksittäistä luentoa, mutta tavallisesti esitelmän jälkeen on varattu runsaasti keskusteluaikaa. Myös opiskelijoiden toivotaan käyvän kuulemassa tutkijaseminaariesitelmiä, vaikka pelkästä tutkijaseminaariesitelmien kuuntelemisesta ei yleensä anneta opintosuorituksia.

    Seminaariesitelmäohje

    Millainen on filosofian seminaariesitelmä?

    Filosofian perusopintokokonaisuuksiin kuuluvat pakollisina proseminaarit ja seminaarit. Joitakin opintojaksoja voi suorittaa myös työseminaareilla.

    Proseminaarit ja seminaarit

    Filosofian proseminaareissa ja seminaareissa suoritukseen kuuluu kirjoitettu seminaariesitelmä. Esitelmä toimitetaan muille ryhmän jäsenille etukäteen ja esitetään sovittuna päivänä. Seminaarityön esitys muodostuu kirjoittajan lyhyestä alustuksesta ja opponentin johtamasta työstä käytävästä keskustelusta, jossa muut ryhmän jäsenet esittävät kommenttejaan. Hyväksyttävä seminaarisuoritus edellyttää osallistumista kaikkien seminaariryhmässä esitettyjen esitelmien käsittelyyn ja toimimista yhden työn opponenttina.

    Seminaareissa edellytetään, että kaikki läsnäolijat ovat lukeneet kirjoitetun työn, jolloin suullisen osuuden tulee olla lyhyt (alle 10 min.). Alustus lähinnä taustoittaa etukäteen luettavaksi jätettyä tekstiä tai nostaa siitä esiin joitakin huomionarvoisia kohtia keskustelun pohjaksi. Tämän jälkeen opponentti alkaa käsitellä esitelmää. Tavallisesti opponointi ja esitelmästä käytävä yleinen keskustelu lomittuvat yhteen.

    Seminaariesitelmien aihe sovitaan seminaarin vetäjän kanssa, joka voi myös auttaa aiheen keksimisessä ja sopivien lähteiden etsimisessä. Tyypillisesti työssä käytetään useita lähteitä, joita kaikkia ei kuitenkaan systemaattisesti esitellä, vaan niiden sisältämiä ajatuksia käytetään valikoivasti tulkitsemaan tai kritisoimaan yhtä tai kahta päälähdettä. Kaikki käytetyt lähteet on listattava kirjallisuusluetteloon esitelmän loppuun varustettuna sellaisin tiedoin, että lukija pystyy helposti tunnistamaan ne ja etsimään ne tarvittaessa käyttöönsä. Lähteen käyttäminen ei tarkoita sen sanasanaista kopioimista tai kääntämistä, mutta jos näin tehdään, on sitaatti asetettava lainausmerkkeihin — jos kyse on omasta käännöksestä, alkuteksti on sisällytettävä viitteeseen. Lähdettä käytettäessä käytettyyn kohtaan on viitattava (tavallisesti sivunumeroilla) joko ala-, loppu- tai tekstin sisäisessä viitteessä, olipa sitten kyseessä epäsuora viittaaminen tai suora lainaus. Lähteistä omaksuttuja asioita ei saa esittää ominaan, vaikka olisikin asiasta vakuuttunut. Omia kriittisiä huomioita, tulkintoja ja vaihtoehtoisia ajatustapoja saa ja tuleekin esittää, mutta niiden tulee olla perusteltuja. Hyvän seminaariesitelmän yksi tunnusmerkki on, ettei siinä tyydytä vain esittelemään lähteissä käytyä keskustelua aiheesta, vaan pystytään myös arvioimaan kriittisesti ja argumentoivasti käsiteltävien oppien tai teorioiden vahvuuksia ja heikkouksia. Seminaarin vetäjä antaa tarkemmat muodolliset ohjeet siitä, miten kirjallisuusluettelo ja viittaukset on laadittava ja lainaukset esitettävä.

    Hyvän seminaariesitelmän sisällölliset ja rakenteelliset kriteerit ovat pitkälti samoja kuin hyvän esseen kriteerit (ks. ”Millainen on filosofian essee?”). Koska kirjoitetun esitelmän sopiva pituus on n. 10 sivua, on hyvin tärkeää rajata aihe riittävästi. Tyypillisesti seminaariesitelmän aiheena on vain yksi päälähteissä käsitellyistä teemoista tai filosofisessa artikkelissa esitetty argumentti.

    Työseminaarit

    Työseminaareissa käsitellään tyypillisesti vain yhtä seminaarin vetäjän valitsemaa klassikkotekstiä (tai sen osaa) tai muutamia toisiinsa temaattisesti kiinteästi liittyviä lyhyitä artikkeleita, jotka kaikki seminaariin osallistuvat lukevat. Työseminaarien esitelmät ovat yleensä suullisia alustuksia, jotka koskevat käsiteltävää tekstinosaa, mutta lyhyitä n. sivun mittaisia tiivistelmiä tai ojenteita (”handout”) voi laatia ja jakaa. Alustuksessa kerrataan tekstinosan pääkohdat ja pyritään selventämään, taustoittamaan tai analysoimaan tekstin sisältämien argumenttien, käsitteiden, käsitysten yms. sisältöä ja rakennetta. Usein alustus ja keskustelu tekstistä lomittuvat yhteen.

    Seminaarisuorituksen arviointiin vaikuttavat, paitsi varsinainen seminaariesitelmä ja alustus, myös opponointi ja aktiivisuus eri esitelmistä käytävässä keskustelussa. Seminaarin vetäjä määrää näiden eri osatekijöiden painoarvon arvioidessaan kokonaissuoritusta. Arvostelussa käytetään yksinkertaista hyväksytty–hylätty-arvostelua tai tavallista kuusiportaista asteikkoa (0–5).

    Seminaaritutkielman malli, docx
    Kielijelppi - ohjeita akateemiseen kirjoitus- ja puheviestintään

    Lukupiiri

    Lukupiiri voi olla muodoltaan varsin vapaamuotoinen, mutta vastaa lähinnä työseminaareja sillä poikkeuksella, että opiskelijat organisoivat tavallisesti itse lukupiirin ja valitsevat myös luettavan teoksen tai artikkelit omien filosofisten intressiensä mukaan. Lukupiirejä voi käyttää myös kirjatentteihin valmistautumiseen, jolloin suoritus tulee kirjatentissä. Jos luettavat tekstit eivät kuitenkaan vastaa suoraan mitään opintovaatimusten kohtaa, voi lukupiirityöskentelyn silti hyödyntää opintosuorituksena sopimalla professorin kanssa esseestä tai oppimispäiväkirjasta. Lukupiirien tyypillisiä aiheita ovat jotkin klassikkotekstit, jolloin suoritukset menevät usein kohtaan FILA3 tai FILS1, mutta myös eri aihealueisiin liittyvää nykykirjallisuutta voi opiskella lukupiireissä. Kun suunnitellun lukupiirin aihealue on päätetty, kannattaa aihetta harrastavilta laitoksen opettajilta tai tutkijoilta kysyä vihjeitä sopivien tekstien valinnalle.

    Muita ohjeita

    Kielikeskuksen ohjeet kypsyysnäytteen kirjoittamista varten
    Tutkielman (pro gradu -työn) jättäminen tarkastettavaksi
    Kielijelppi - ohjeita akateemiseen kirjoitus- ja puheviestintään

    Historian tutkinto-ohjelma

    Opintojen suorittaminen

    Opintosuoritusten laajuus - yleisohje 5 opintopisteen suoritukseksi

    Vastuuhenkilöt ja kokonaismerkinnät

    Opiskelijan oppaat

    Opiskelumuodot

    Luento- ja harjoituskurssi

    Luento- ja harjoituskurssin luonne riippuu aiheesta ja opintojen tasosta. Varsinkin perusopinnoissa opettajan tehtävä on perehdyttää opiskelijat aiheeseen laajasti ja yleisesti, mm. selittää miksi historiaa kirjoitetaan tietyllä tavalla. Harjoitustehtävien, kirjareferaattien, esseiden ym. tehtävä on syventää tietoja ja harjoitella analysointia ja kirjoittamista. Laajat kurssit ovat yhdistelmä luentoja ja harjoituksia. Joillakin erikoiskursseilla oleellista on opettajan antama uusi tieto erikoisalastaan.

    Lisäksi opiskelijat voivat valita kokonaan verkon välityksellä suoritettavia verkkokursseja (ks. alla).

    Verkkokurssit

    Verkkokurssit ovat kokonaan tai suurelta osin tietoverkon välityksellä suoritettavia kursseja. Myös luento- ja harjoituskurssiin voi kuulua verkossa suoritettavia osioita, mutta tällöin puhutaan yleensä verkkotuetuista kurssista tai monimuoto-opetuksesta. Verkkokurssien kurssimateriaali ja tehtävät on laadittu tietoverkkoon. Usein käytössä on erityinen oppimisympäristö (nykyisin yleisimmin Moodle), jonka kautta kurssin aineistoa pääsee opiskelemaan www-selaimen avulla. Kurssi-ilmoittautumisen loputtua opettaja lähettää ohjeet kurssialueelle kirjautumisesta.

    Verkkokurssit sisältävät yleensä kurssin opettajan laatiman kurssimateriaalin ja siihen liittyviä tehtäviä. Tehtävät voivat olla perinteisiä esseitä, aktiivista osallistumista verkkokeskusteluun, artikkeleihin tutustumista, tiedonhakua jne. Esseitä voidaan tehdä yksin tai pienryhmissä ja ne voidaan palauttaa sähköpostitse opettajalle tai kurssialueelle muiden kurssilaisten kommentoitavaksi. Olennainen osa kommunikointia on verkossa käytävä keskustelu.

    Vaikka verkkokurssia käyvä on periaatteessa vapaa ajasta ja paikasta, useimmat verkkokurssit vaativat säännöllistä osallistumista ja usein enemmän opiskelijan omaa aktiivisuutta kuin perinteiset luentokurssit.

    Tampereen yliopiston historian tutkinto-ohjelma tarjoaa opiskelijoilleen pääasiassa Historian valtakunnallisen verkko-opetushankkeen kursseja. Historian sivuaineopiskelijoille tarjolla on myös historian johdantokurssi verkkokurssina.

    Historian valtakunnallinen verkko-opetushanke

    Syksyn 2017 verkkokursseille ilmoittautuminen

    Ilmoittautuminen Historian valtakunnallisen verkko-opetuksen järjestämille syksyn 2017 kursseille alkaa 15.8.2017 klo 12.00 ja päättyy 18.9.2017, klo 12.00.

    Verkkokursseilla ei toistaiseksi noudateta 4. periodin järjestelmää vaan kurssit ovat yleensä syys- tai kevätlukukauden kestäviä. Tarkista siis aina kurssin alkamisaika kun ilmoittaudut kurssille.

    Verkkokurssitarjonta on nähtävillä historian kandidaattiohjelman opetusohjelmassa. Huom! Voit ilmoittautua vain niille kursseille, jotka ovat Tampereen yliopiston historian tutkinto-ohjelman opetusohjelmassa. Tampereella opetusohjelmaan otettavat kurssit päätetään lukukausittain tarpeen mukaan. Kaikki verkkokurssit eivät kuulu kurssitarjontaan Tampereella. Tampereen yliopistossa verkkokurssit suoritetaan 5 opintopisteen laajuisina ellei muuta ole ilmoitettu.

    Suomen Virtuaaliyliopiston historiahankkeen järjestämät kurssit:

    Lisätiedot kursseista

    Ilmoittaudu kursseille verkkolomakkeella.

    Koska Historian tutkinto-ohjelma maksaa jokaisesta verkkokurssille hyväksytystä opiskelijasta, on toivottavaa että ilmoittaudut kurssille vain jos sinulla on mahdollisuus varata tarpeeksi aikaa kurssin suorittamiseen. Opiskelijoita kursseille valittaessa etusijalla ovat historian tutkinto-ohjelman opiskelijat. Lisäksi katsotaan ilmoittautumislomakkeella annettuja perusteluja. Ilmoita perusteluissa paljonko sinulla on aiempia opintoja opintojaksossa, jota verkkokurssi korvaa. Etusijalla ovat ne, joilla on vielä ko. opintojakson opintoja suorittamatta. Tasatilanteessa kurssipaikat jaetaan ilmoittautumisjärjestyksessä. Kurssipaikat jaetaan useiden Suomen yliopistojen historianlaitosten kesken, joten yksittäisen laitoksen saama paikkamäärä riippuu kurssin suosiosta. Koska paikkoja on rajoitetusti kurssi-ilmoittautumiset ovat sitovia. Jos kuitenkin olet ilmoittautunut etkä voi aloittaa kurssia, ilmoita siitä välittömästi Jouni Keskiselle. Varmistuksen kurssille pääsystä lähettää kurssin vetäjä hyvissä ajoin ennen kurssin alkua.

    Verkkokurssien korvaavuuksista historia-aineissa

    Ohjeeksi verkkokurssien vetäjille, tiedoksi opiskelijoille.

    Verkkokurssin vetäjä:

    Kurssin loputtua lähetä lista tamperelaisten suorituksista suunnittelija Jouni Keskiselle. Listasta tulisi käydä ilmi: Kurssin nimi, opiskelijan henkilötiedot, suoritettu opintoviikkomäärä.

    Nimi Tehtävä Sähköposti Huone Puhelin
    Keskinen Jouni suunnittelija (opetuksen ja tutkimuksen tekninen tuki) Jouni.M.Keskinen@uta.fi PINNI B3067 050 318 6118

    Verkkokurssin opiskelija:

    Opiskelijaa pyydetään kurssille ilmoittautuessa kertomaan mihin tutkintovaatimusten kohtaan hän haluaa suorituksensa merkittävän.

    Historian tutkinto-ohjelman opetusohjelmassa ja historian valtakunnallisen verkko-opetushankkeen sivuilla pyritään kertomaan mihin tutkintovaatimusten kohtaan ko. verkkokurssia voi käyttää. Viime kädessä kurssien korvaavuudet lyödään kuitenkin lukkoon vasta kun opintokokonaisuudesta annetaan kokonaismerkintä. Näin ollen joissain tapauksissa esimerkiksi tutkintovaatimusten kohdan A2 (Aineopintojen erikoiskurssit) alakohta, johon verkkokurssin suoritus halutaan, voidaan soveltuvin osin sopia vasta kokonaismerkintää haettaessa. Verkkokurssin sisällön tulee kuitenkin vastata sen tutkintovaatimusten kohdan sisältöä, jota verkkokurssilla halutaan suorittaa.

    Epäselvissä tilanteissa kysymykset voi osoittaa Jouni Keskiselle.

    Lukupiiri

    Ennen lukupiirin alkua siihen osallistuvat opiskelijat valitsevat keskuudestaan kokoonkutsujan, joka on yhteydessä kyseisen opintojakson vastuuopettajan kanssa, ja sopii tämän kanssa teoksesta, opintopistemäärästä, suorituksen palautusaikataulusta sekä mahdollisesti tarvittavasta kokoontumistilasta. Lukupiirin koko on maksimissaan viisi opiskelijaa, ja kunkin opiskelijan suoritus arvostellaan joko hylätyksi tai hyväksytyksi. Lukupiirin tulee kokoontua vähintään viisi kertaa.

    Teos on pääsääntöisesti jokin tutkintovaatimusten aine- tai syventävissä vaatimuksissa mainittu teos, joka liittyy tiettyyn tentittävään kirjapakettiin. Kirjapaketin toinen/muut kirjat tentitään kokonaisuutena niin, että tenttiin ilmoittautuessa erikoisopimuksena mainitaan teoksen tulleen suoritetuksi lukupiirissä. Koko kirjapakettia ei siis voi suorittaa lukupiiri-istunnoin, mutta luonnollisesti kirjapaketin kaikista kirjoista voidaan lukupiirissä keskustella varsinaisen käsiteltävän kirjan ohella.

    Jokaiselle lukupiirin kokoontumiskerralle valitaan alustaja ja sihteeri. Alustaja esittelee käsiteltävän osion ja joitakin kysymyksiä keskustelun pohjaksi. Sihteeri kirjaa ylös kokoontumisen aikana esille nousseita asioita ja kirjoittaa pöytäkirjan. Pöytäkirjasta tulisi käydä ilmi, miten kysymyksiä käsiteltiin, miten keskustelu eteni ja mihin tuloksiin on päädytty. Jokainen osallistuja toimii kerran alustajana ja kerran sihteerinä. Lukupiirin päätyttyä ryhmä palauttaa yhteisenä suorituksenaan pöytäkirjat ja alustukset. Kyseisen raportin muodossa noudatetaan tyylillisesti ja teknisesti esseen kirjoittamisesta annettuja ohjeita. Jos opiskelija on poissa lukupiirin kokoontumisesta, hän kirjoittaa tekstin, jossa esittelee ajatuksiaan aiheesta. Teksti liitetään palautettavan aineiston joukkoon. Mikäli vastuuopettaja tähän suostuu, voidaan kurssi hyväksyä myös loppukeskustelun (= suullinen ryhmätentti) avulla.

    Lukupiiristä ja sen vetämisestä suositellaan piirien kokoonkutsujille sekä vastuuopettajille artikkelia I. Aaltojärvi et alii, ‘Lukupiiri, ilmapiiri & tapiiri’, teoksessa S: Kivimäki, M. Kinnunen & O.Löytty (toim.), Tilanteen taju: Opettaminen yliopistossa. Vastapaino, Tampere 2006, 166-176.

    Tutkimuksen apuvälineitä, luetteloja, bibliografioita

    Sosiaalityön tutkinto-ohjelma

    Yhteiskuntatutkimuksen tutkinto-ohjelma

    Kirja-arvio

    Kirja-arvion tarkoituksena on esitellä arvioitava kirja referoimatta sitä. Se on luonteeltaan samantapainen kuin tieteellisten aikakauslehtien kirja-arviot. Kirja-arviossa pyritään antamaan lukijalle tiivis kuva kirjan sisällöstä:
    - kirjaan liittyvistä tutkimustraditioista ja –suuntauksista
    - kysymyksenasettelusta
    - teoreettisista lähtökohdista ja metodologisista valinnoista (jos kirja yhtenäinen tutkimus)
    - tavoitteista
    - päätuloksista

    Kirja-arviolle annetaan oma otsikko, joka on eri kuin arvioitavan teoksen otsikko. Otsikon voi rakentaa monin tavoin, esimerkiksi tutkimustuloksista tai aihepiiristä tiivistäen. Otsikko voi olla myös kysymys tai arvion kirjoittajan oma ytimekäs havainto kohteena olevasta teoksesta.

    Kirjan arvioinnin on oltava perusteltua ja ainakin pääasiassa sisältöihin kohdistuvaa. Tekstissä on hyvä pohtia myös kirjan kiinnostavuutta oman tieteenalan sisällä sekä suhteessa omiin kokemuksiin. Kirjoita rohkeasti kirjan kiinnostavista ja innostavista näkökulmista, mutta voit myös rakentavasti ja perustellusti kritisoida kirjaa.

    Kirja-arvion pituus määritellään seuraavasti: 5 sivua/2 op (300 sanaa/sivu), Times New Roman -kirjoitustyyli (koko 12pt), riviväli 1,5 ja marginaalit 2,5 cm. Käytä selkeää ja hyvää suomen kieltä. Kirja-arvioon laaditaan kansilehti (ei lasketa sivumäärään). Kansilehdelle kirjoitetaan nimi, opiskelijanumero, yhteystieto (sähköpostiosoite), tutkinto-ohjelma/pääaine, kirja-arvion otsikko, korvattava opintojakso, opintopisteiden määrä, päivämäärä sekä vastaanottavan opettajan nimi.

    Jos kirja-arvioilla korvataan tenttisuoritusta (esimerkiksi esseen sijasta), kaikkia kirjapaketin kirjoja koskevat arviot toimitetaan yhdellä kertaa opintojakson vastaanottajalle tulostettuna, ellei opettajan kanssa ole muunlaisesta käytännöstä erikseen sovittu.

    HYÖDYLLISIÄ OHJEITA:

    Hirsjärvi, Remes & Sajavaara (2002) Tutki ja kirjoita. Helsinki: Tammi, s.254-258.
    Ihonen, Markku (2002) Tieteellinen kirja-arvio. Teoksessa Merja Kinnunen & Olli Löytty (toim.) Tieteellinen kirjoittaminen. Tampere: Vastapaino.
    Opintojen arviointisääntö.

    Luentopäiväkirjan laatiminen

    Luentopäiväkirjan tarkoitus on omien luentomuistiinpanojen pohtiminen, jäsentäminen ja analysoiminen. Luentopäiväkirjassa ei pelkästään referoida luentoja, vaan tuodaan esiin kirjoittajan omaa suhde käsiteltyyn aiheeseen. Suhde voi olla kriittinen, täydentävä, hyväksyvä tai tulkitseva. Luentopäiväkirja heijastaa myös suhdetta aiemmin opittuun, johonkin laajempaan kokonaisuuteen tai ajankohtaiseen asiaan. Luentopäiväkirja on yksi tapa harjaantua tieteellisen ajattelutapaan ja kirjoittamiseen.

    Luentopäiväkirja laaditaan luentomuistiinpanojen pohjalta. Jokaisesta luennosta kirjoitetaan ensin muistiinpanot, joita käytetään luentopäiväkirjan laatimisessa. Luentopäiväkirja on syytä rakentaa jonkun teeman ja selkeän kysymyksen ympärille harhailun ja hajanaisuuden välttämiseksi.

    Luentopäiväkirjan pituus ja luentopäiväkirjan muuta sisältöä koskevat kirjoittamisohjeet saattavat vaihdella eri kursseilla. Noudata siis aina sitä ohjetta, jonka kultakin kurssilta erikseen saat. Yleisohjeena seuraavat seikat: 1-2 sivua/2 tunnin luento (n. 300 sanaa/sivu), Times New Roman -kirjoitustyyli (koko 12pt), riviväli 1,5 ja marginaalit 2,5 cm. Käytä selkeää ja hyvää suomen kieltä. Ranskalaisia viivoja ei tule käyttää. Jos käytät työssäsi lisänä muita lähteitä, niin tuo ne esille myös tekstissäsi ja luentopäiväkirjan loppuun laaditussa lähdeluettelossa. Laadi luentopäiväkirjaan kansilehti (ei lasketa sivumäärään).

    Luentopäiväkirja palautetaan opettajalle valmiiksi tulostettuna, ellei opettajan kanssa ole muunlaisesta käytännöstä sovittu.

    Oppimispäiväkirjan laatiminen

    Opintosuorituksena oppimispäiväkirja muistuttaa luentopäiväkirjaa. Se ei ole yksinomaan luentojen referointia, vaan opiskelija kiteyttää ja jäsentää kurssin sisältöjä, yleensä itse valitsemiensa kysymysten ja näkökulmien kautta. Oppimispäiväkirjassa painottuu kuitenkin luentopäiväkirjaa enemmän oman oppimisen reflektointi. Oppimispäiväkirjan tarkoituksena on saattaa opiskelija pohtimaan omaa tietämystään ja omaa oppimistaan suhteessa niin kurssilla käsiteltäviin asioihin kuin omaan tieteenalaan ja opintoihin yleensä.

    Oppimispäiväkirjaa tehdessä voi pohtia esimerkiksi seuraavia kysymyksiä: Mitkä kurssilla käsitellyt asiat ovat erityisen tärkeitä oman tieteenalan ja yleensä yhteiskuntatieteiden kannalta? Mitä uusia kysymyksiä, näkökulmia ja asioiden välisiä yhteyksiä kurssi herätti pohtimaan? Mitä kurssi kokonaisuudessaan opetti?

    Oppimispäiväkirjan pituus ja oppimispäiväkirjan muuta sisältöä koskevat kirjoittamisohjeet saattavat vaihdella eri kursseilla. Noudata siis aina sitä ohjetta, jonka kultakin kurssilta erikseen saat. Yleisohjeena seuraavat seikat: Times New Roman -kirjoitustyyli (koko 12pt), riviväli 1,5 ja marginaalit 2,5 cm. Käytä selkeää ja hyvää suomen kieltä. Ranskalaisia viivoja ei tule käyttää. Jos käytät työssäsi lisänä muita lähteitä, niin tuo ne esille myös tekstissäsi ja oppimispäiväkirjan loppuun laaditussa lähdeluettelossa. Laadi oppimispäiväkirjaan kansilehti (kansilehteä ei lasketa mukaan sivumäärään).

    Parhaimmillaan oppimispäiväkirjan tekeminen auttaa edelleen jäsentämään ja syventämään kurssin aikana opittua ja huomaamaan, että kurssilla tuli opittua jotain.

    HYÖDYLLISIÄ OHJEITA:
    Lonka, I., Lonka, K., Karvonen, P. & Leino, P.
    (1996) Taitava kirjoittaja. Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus.

    Lukupiiri

    Lukupiiri

    Lukupiirit ovat vuorovaikutukseen ja yhteisöllisen oppimisen ideaan pohjaava vaihtoehto kirjojen itsenäiselle lukemiselle. Lukupiirissä voi suorittaa opinto-ohjelmassa/opetussuunnitelmassa olevaa kirjallisuutta. Lukupiirissä luetusta tekstistä tehdään alustuksia, joiden pohjalta käydään keskustelua. Lukupiirin keskeinen tarkoitus on paneutua keskustellen ja pohtien luettavien teosten sisältöön. Tätä päämäärää tukee se, että toisten tulkinnat ja keskustelu tuovat esiin näkökulmia, joita yksin ei ehkä tulisi ajatelleeksi. Lukupiiriryhmässä kaikki osallistuvat keskusteluun ja siksi ryhmä ei voi olla liian suuri, jotta kaikille jää tilaa näkemystensä esittämiseen. Suositeltava maksimi on 8 osallistujaa. Mikäli halukkaita lukupiiriopiskelijoita on enemmän kuin 8, rinnakkaisia lukupiirejä voi perustaa useampia.

    Pääsääntö lukupiirissä on, että kaikki lukevat valitun teoksen, jotta syvällisen keskustelun käyminen mahdollistuisi. Järjestäytymiskokouksessa valitaan luettavat kirjat ja sovitaan alustusvuorot, kokoontumiskerrat, ajat ja paikat. Lukupiiritapaamisissa alustusvastuussa oleva opiskelija pohjustaa keskustelua luettavana olleista luvuista. Kullakin kokoontumiskerralla alustusvuorossa oleva myös johtaa keskustelua eli toimii puheenjohtajana. Sihteerinä toimii joku, joka ei ole alustusvastuussa ja hän laatii tapaamisista pöytäkirjan.

    Alustus: Kirjat jaetaan mielekkäisiin osiin ja päätetään kuka alustaa minkäkin osan. Alustus on kirjallinen referaatti aiheesta, mutta sen tulee myös sisältää tulkintaa ja pohdintaa. Lukupiiriläiset sopivat alustustekstien pituuden. Suosituksena on 0.5-1 liuska, sillä silloin tekstin avainkohdat täytyy kiteyttää tarkasti. Tapaamisessa kirjallisen alustuksen pohjalta tehdään suullinen esitys. Yhdellä tapaamiskerralla voi pitää 1-2 alustusta. Kaikki lukupiiriläiset ovat lukeneet käsiteltävän tekstin ja miettineet tekstistä nousseita teemoja ja kysymyksiä, joista haluavat lukupiirissä keskustella.

    Lukupiiripöytäkirja: Pöytäkirjan pitäjä tekee muistiinpanoja alustuksen pääkohdista, keskustelun kulusta ja keskeisimmistä esille nousseista teemoista ja kysymyksistä. Hän muotoilee muistiinpanoistaan myöhemmin jäsennellyn, kokonaisia virkkeitä sisältävän tekstin. Pöytäkirjassa raportoidaan lukupiirissä käytyjä keskusteluja. Pöytäkirjaan merkitään kokoontumisaika- ja paikka, osallistujat, poissaolijat, alustaja ja sihteeri. Pöytäkirjaan tulee sisällyttää myös osio, jossa reflektoidaan lukupiirin ja ryhmän toimintaa: Mikä onnistui? Mikä oli ongelmallista? Mitä opittiin? Mikä jäi epäselväksi?

    Lukupiirisuorituksesta on aina sovittava etukäteen opintojakson vastuuopettajan kanssa. Opettajaa voi pyytää tilamaan lukupiirin organisointia ja työskentelyä helpottavan Moodle-alustan.  Tuotetut dokumentit (alustukset ja pöytäkirjat) tallennetaan lukupiirin Moodleen. Muussa tapauksessa kaikki tuotetut dokumentit toimitetaan yhdellä kertaa vastuuopettajalle lukupiirin päättymisen jälkeen.

    Seminaarikäytännöt

    Seminaari on opetusmuoto, jonka tarkoituksena on tieteellisen keskustelun ja argumentoinnin harjoittelu sekä tieteellisen kirjoitus- ja esitystavan oppiminen. Sosiaalitieteiden oppiaineiden opintoihin kuuluu seminaarimuotoista työskentelyä perusopinnoista syventäviin ja jatko-opintoihin saakka. Eri tutkimusaloja ja -aiheita koskeviin kursseihin voidaan liittää seminaarimuotoista työskentelyä. Seminaarin suorittaminen edellyttää aktiivista läsnäoloa, oman seminaarityön valmistamista ja esittelyä sekä toisten osallistujien töiden kommentointia. Joissakin seminaareissa saatetaan nimetä kullekin työlle opponentti, jonka tehtävänä on työn systemaattinen arviointi.

    Perus- ja aineopintojen tasolla seminaaritöiden ensisijainen tavoite ei ole suunnitella tai raportoida kirjoittajan omaa tutkimusta vaan harjoitella eri lähteisiin perustuvaa argumentointia. Kirjoittaja ei ainoastaan referoi yksittäisiä lähteitä vaan pyrkii esittämään aiheesta oman, perustellun mielipiteensä (paitsi jos seminaarityönä on yhden lähdeteoksen referointi). Työ toimitetaan hyvissä ajoin ennen seminaaritilaisuutta muille osallistujille opettajan ohjeiden mukaisesti, jotta heillä olisi tilaisuus valmistautua kommentoimaan sitä. Keskustelun tarkoituksena ei ole ainoastaan kritisoida työn puutteita vaan nostaa esiin sen ansioita ja kiinnostavia väitteitä. Ihannetapauksessa toiset seminaarin osallistujat voivat auttaa työn kirjoittajaa huomaamaan, kuinka hänen tutkimusintressinsä, argumenttinsa ja lähteensä liittyvät tieteenalan yleisiin kysymyksiin, ja miten niiden käsittelyä olisi mahdollista syventää myöhemmissä töissä.

    Seminaariopetuksen onnistumisesta ovat opettajan lisäksi vastuussa myös osallistuvat opiskelijat. Mitä vilkkaammin keskustelua käydään, sitä enemmän uusia näkökulmia nousee esille ja sitä pitävämpiä tieteellisiä perusteluja opitaan kehittämään omille argumenteille. Rento ja osallistuva keskusteluilmapiiri on seminaarilaisten oman aktiivisuuden tulosta. Kannattaa kysyä, ihmetellä ja esittää omia perusteltuja näkökantojaan heti ensimmäisestä seminaarikerrasta lähtien. Näin mahdollinen oma osallistumiskynnys pysyy matalana ja keskustelu käynnissä. Tyhmiä kysymyksiä ei ole.

    Luennot

    Luentokurssit ovat yksi perinteinen tapa suorittaa opintojaksoja. Luento-opetusta käytetään ensisijaisesti silloin, kun opetus täytyy suunnata suurelle yleisölle kerralla (esim. SOS1 Johdatus sosiaalitieteisiin). Luentokurssilla edellytetään yleensä läsnäoloa ja erityisesti ensimmäisellä kerralla läsnäolo on tärkeää. Luennolla saa pyytää puheenvuoroa ja esittää kysymyksiä ja kommentteja. Luennoitsijat vastaaat mielellään kysymyksiin ja toivovat opiskelijoilta aktiivista osallistumista luentotilanteissa. Luennolle saavutaan ajoissa muistiinpanovälineet mukana. Huomaa, että luennolta kesken poistuminen häiritsee opetusta ja muiden keskittymistä!

    Luentokurssi suoritetaan luennoitsijan ilmoittamalla tavalla tavallisesti joko kertauskuulustelussa eli ns. luentotentissä, luentopäiväkirjalla tai oppimispäiväkirjalla. Kertauskuulustelu on luennoitsijan ilmoittamana ajankohtana, tavallisesti viimeisellä luentokerralla. Luentokurssiin voi liittyä myös kertauskuulustelun yhteydessä tentittävää oheiskirjallisuutta tai esseen kirjoittamista.

    Oleellista luentokurssin suorittamisessa on mahdollisimman kattavat luennoitsijan puheesta tai muusta materiaalista tehdyt muistiinpanot. Muistiinpanoihin opiskelija suodattaa oppimisensa kannalta keskeiset asiat. Tarkoitus ei ole vain kopioida luennoitsijan puhetta tai visuaalista aineistoa. Sen lisäksi olennaista on erottaa luennon keskeisimmät ajatukset ja niistä seuraavat jatkokysymykset. Muistiinpanojen varassa valmistaudutaan kertauskuulusteluun, laaditaan essee tai kirjoitetaan luento- tai oppimispäiväkirja.

    Monet luennoitsijat käyttävät Power Point –dioja luennoillaan ja usein ne ovat opiskelijoiden saatavilla joko ennen luentoa, luennolla tai luennon jälkeen opettajasta riippuen. Power Point –diat eivät kuitenkaan korvaa omia muistiinpanoja! Dioissa ei koskaan ole kaikki keskeinen luennon anti, vaan ne toimivat runkona luennolle ja opiskelijan omille muistiinpanoille.  Luentokurssin suorittaminen vaatii luennoille osallistumista sekä tentin ja/tai tehtävien suorittamista.

    Kielikeskus

    Kielikeskus järjestää

     

    • kaikki tutkintoihin sisältyvät viestinnän ja kielten kurssit kotimaisissa ja vieraissa kielissä;
    • viestinnän ja kielten kurssit vapaasti valittavissa kielissä;
    • kulttuurienvälisen viestinnän kurssit.

     

    Ennen kielikeskuksen kursseille ilmoittautumista

     

    • selvitä opinto-oppaasta tutkintoosi kuuluvat ja muut sinua kiinnostavat kurssit ja niiden lähtötaso, osaamistavoitteet ja suoritusajankohta;
    • arvioi oma taitotasosi Eurooppalaisen viitekehyksen avulla ja valitse sen mukaan oikeantasoinen kurssi. Kysy tarvittaessa neuvoa kurssin opettajalta;
    • osallistu tarvittaessa valmentavaan opetukseen, jota on tarjolla englannissa ja ruotsissa, tai opiskele itsenäisesti ennen kurssille osallistumista;
    • jatka vapaasti valittavaa kieltä siltä tasolta, jonka olet saavuttanut aikaisemmissa kieliopinnoissa;
    • osallistu AHOTiin (aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen) englannissa, ruotsissa ja puheviestinnässä, jos taitotasosi on jo vaaditulla tasolla ja kurssin osaamistavoitteet täyttyvät;
    • ilmoittaudu kursseille NettiOpsussa kielikeskuksen opetusohjelman kautta. Opetusohjelmasta löydät myös muuta hyödyllistä tietoa opiskelusta kielikeskuksessa.

     

    Lisätietoja antavat