Psykoterapia on vuorovaikutuksellinen hoito- ja kuntoutusmuoto, joka perustuu psykologiseen teoreettiseen tietoon ja tieteellisesti tutkittuihin menetelmiin. Psykoterapeuttista hoitoa ja kuntoutusta annetaan sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän eri toimipaikoissa. Tavoitteena on auttaa yksilöitä ja perheitä, joilla on mielenterveyden häiriötä tai psyykkisiä ongelmia. Häiriön tai ongelman ilmenemismuoto voi olla psyykkisen ohella ruumiillinen tai sosiaalinen. Psykoterapia on sosiaali- ja terveydenhuollon tavoitteellista ammatillista toimintaa, jota ohjaavat asiakas- ja potilastyötä koskevat lait, asetukset ja ammattikäytännöt sekä eettiset periaatteet. Psykoterapian tutkimus ja käytäntöjen kehittäminen on jatkuvaa. Suomessa keskeisiä teoreettisia viitekehyksiä ovat psykoanalyyttiset, käyttäytymistieteelliset ja kognitiiviset terapiat sekä perhe- ja ryhmäterapiat ja näistä viitekehyksistä johdetut menetelmät ja sovellukset.

Psykoterapeutin työ edellyttää syvällistä ja monitieteistä osaamista. Tavoitteena on, että koulutuksen suoritettuaan opiskelija pystyy psykoterapeuttisen hoidon itsenäiseen läpiviemiseen osana potilaan hoito- ja kuntoutusprosessia. Psykoterapeuttikoulutusohjelmat muodostavat prosessimainen yhtenäisen opinto-ohjelman, jossa psykoterapian teorian ja menetelmien tuntemus sekä henkilökohtaisten taitojen ja oman elämänkokemuksen tuntemus kehittyvät vuorovaikutuksessa keskenään.

Psykoterapeutiksi opiskellaan työn ohessa ja se edellyttää mm. omia hoidettavia potilaita opiskelun aikana.

Psykoterapeuttikoulutus on yliopistollista täydennyskoulutusta ja se rahoitetaan kurssimaksuin.

Yliopiston psykoterapeuttikoulutuksen suorittaminen mahdollistaa toimimisen nimikesuojattuna psykoterapeuttina. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira myöntää nimikkeen yliopiston antaman todistuksen perusteella.

Psykoterapeutin osaamisvaatimukset

Nimikesuojatun psykoterapeutin yleiset osaamisvaatimukset on julkaistu Valtioneuvoston asetuksen 1120/2010 taustamuistiossa.

Psykoterapeutin osaaminen edellyttää tietoa

• ammattialan tieteellisestä perustasta ja alalla tehdystä tutkimus- ja kehittämistyöstä
• tutkimustiedon yhteydestä ammatilliseen näyttöön ja käytäntöön
• eri psykoterapiamenetelmistä, mielenterveyshäiriöiden synnystä ja  kehityksestä vuorovaikutuksellisesta näkökulmasta
• psyykkisistä sairauksista ja psykiatrisesta diagnostiikasta sekä psykoterapeuttisesta muutoksesta
• niistä yhteiskunnan olosuhteista, joilla on vaikutusta yksilöihin ja perheiden elämään
• alan lainsäädännön ja muiden ammattiryhmien kanssa tehtävän yhteistyön tuomista vaatimuksista ammatin harjoittamiseen

Psykoterapeutin osaaminen edellyttää valmiuksia

• yhdistää teoreettinen tietämys ja kliininen sovellus
• luoda hyvä psykoterapeuttinen vuorovaikutussuhde, jota tarvitaan psykoterapeuttisen hoidon edellytysten arvioinnissa
• itsenäisesti suoriutua suunnitelmallisen terapiaprosessin läpiviemisestä ja kriittisestä prosessin arvioinnista
• viestiä alan ilmiöistä, kysymyksenasetteluista erilaisilla foorumeilla, viestiä eri terapian osapuolille tehdyistä toimenpiteistä ja hoidon tuloksista sekä tehdä näistä myös asianmukainen dokumentaatio

Psykoterapeutin tulee

• osoittaa jatkuvaa kykyä kehittää itsetuntemus- ja empatiakykyään (reflektio- ja mentalisaatiokyky)
• osata huomioida eettiset näkökohdat omassa psykoterapia- ja tutkimustyössään
• osoittaa ammattimaista suhtautumista ja käyttäytymistä asiakkaisiin ja heidän läheisiinsä.
  
  

Psykoterapeuttikoulutuksen laajuus ja rakenne

Valtioneuvoston asetuksen 1120/2010 vähimmäisvaatimukset koulutusten laajuudeksi ja rakenteeksi.

2 a §

Psykoterapeutin ammattinimikkeen käyttöoikeuteen johtava koulutus

Psykoterapeutin nimikesuojatun ammattinimikkeen käyttämisen edellytyksenä on, että asianomainen henkilö on suorittanut yliopiston tai yliopiston yhdessä muun kouluttajaorganisaation kanssa järjestämän psykoterapeuttikoulutuksen. Järjestävällä yliopistolla tulee olla psykologian tai lääketieteellisen alan koulutusvastuu. Yliopisto ottaa opiskelijat psykoterapeuttikoulutukseen.

Psykoterapeuttina toimimisen edellyttämä osaaminen hankitaan vähintään 60 opintopisteen laajuisilla opinnoilla, jotka koostuvat teoriaopintojen, työnohjauksessa tapahtuvan psykoterapeuttisen potilastyön, koulutuspsykoterapian ja opinnäytetyön opintokokonaisuuksista. Osaaminen osoitetaan näytöllä.

Ammattinimikkeen käyttöönoton edellytyksenä on vähintään kahden vuoden työkokemus mielenterveyspalveluissa tai sitä vastaavassa tehtävässä ja että ennen psykoterapeuttikoulutusta on suoritettu:

1) soveltuva ylempi korkeakoulututkinto tai soveltuva sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto; tutkintoon tulee sisältyä tai sen lisäksi olla suoritettuna yhteensä 30 opintopisteen psykologian tai psykiatrian opinnot;

2) sairaanhoitajan opistoasteen tutkinto ja tutkinnon lisäksi erikoistuminen psykiatriaan, jos tutkintoon ei ole sisältynyt psykiatrisia opintoja; tai

3) muu 1 ja 2 kohtaa vastaava ulkomailla suoritettu koulutus.

Yliopisto antaa opiskelijalle todistuksen koulutuksen suorittamisesta. Todistukseen merkitään koulutuksen ajankohta, laajuus, opintokokonaisuudet ja osaamisesta annettu näyttö.