työnhakijalle: tietopalvelu: tapahtumaraportit:Ura tutkimus- ja kehitystehtävissä 31.3.2008

Tutkijan kutsumusta voi toteuttaa yliopistossa tai yrityksessä

Yliopistot ovat tutkimustyön perinteinen kotipaikka, mutta myös yksityisissä yrityksissä tarvitaan tutkimustaitoja osaavia ja kehitystehtävistä kiinnostuneita työntekijöitä. Tutkimus- ja kehitystehtäviä esittelevässä uratapahtumassa oli mahdollisuus kuulla sekä yliopistotutkijan arjesta että työstä soveltavan tutkimuksen kentällä.

Yliopistotutkijan tulevaisuusnäkymiä maalaili tutkimuksen kehittämispäällikkö Jarmo Wahlfors .

– Mielestäni yliopisto on edelleen paras paikka toteuttaa tutkijan kutsumusta. Tosin tutkijanuran suoraviivaisuus on yliopistossakin taakse jäänyttä elämää. Valtion rahoitus ei ole lisääntymässä ja samalla kuitenkin tohtoreita halutaan valmistuvan yhä enemmän. Uraputkien kyseenalainen vetävyys ja pätkätyöt eivät välttämättä houkuttele lahjakkaita ihmisiä. Yhä enemmän projektitutkimusta tehdään yliopiston ulkopuolisella rahoituksella.

Ammattimaiselle tutkijanuralle päädytään tiedekuntien tohtorikoulutuksen tai tutkijakoulun kautta. Asiantuntijatehtävissä toimivilla taas on yleensä kokemusta muustakin kuin vain tutkijan työstä. Yliopistotutkimukseen liittyy aina myös opetus.

­– Tampereen yliopistossa 70 prosenttia tohtoreista on opetusviroissa; tutkijat opettavat ja opettajat tutkivat, Wahlfors kertoo.

Projektit pyörivät yhtä aikaa

Jos yliopistoissa keskitytään perustutkimukseen, on Research Scientist PhD (Econ.) Maria Antikaisen työpaikka VTT soveltavaa tutkimusta tekevä organisaatio. VTT kehittää uutta teknologiaa ja tuottaa tutkimuspalveluita asiakkailleen. Antikaisen asiantuntija-aluetta ovat sosiaalinen media ja business sekä käytettävyys ja avoin innovaatio. Yritysten kanssa tehdään koko ajan enemmän yhteistyötä.

– Työni on monipuolista, koska voin olla mukana sekä EU-projekteissa sekä hakeutua asiakkaiden toimeksiantoihin. Tällä hetkellä olen esimerkiksi tiimissä, jossa mietitään miten kuluttajat saadaan nykyistä enemmän mukaan innovoimaan. Myös sosiaalinen TV on kehitteillä, Antikainen kertoo.

Tutkijan työ VTT:llä on Antikaisen mukaan pirstaleista, koska monta projektia pyörii yhtä aikaa. Työpäivien sisältöön voi kuitenkin itse vaikuttaa.

– Aluksi halusin mukaan kaikkeen, mutta isossa talossa piti oppia sanomaan myös ei. Kellokorttikonetta saa manipuloida, kunhan työt tulee tehtyä, Antikainen kiteyttää.

Myyntimiehen työtä myös

Yksityisessä tutkimusyrityksessä tutkimuspäällikkönä työskentelevä Pasi Lahtinen kiinnostui kehitystehtävistä ja yrityshankkeista pikkuhiljaa valmistumisen jälkeen. Lahtinen työskenteli monta vuotta suunnittelijana Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskuksessa kunnes viime vuonna hankki työpaikan Innolink Research Oy:stä. Innolink on tutkimusyritys, joka tuottaa asiakkailleen kaupallisen menestyksen kannalta olennaista tietoa kuten asiakastyytyväisyystutkimuksia, kilpailija-analyyseja tai henkilöstötutkimuksia.

– Ensin tehdään tutkimus, ja sitten sparrataan yritystä reagoimaan tutkimuksen tuloksiin. Analysoinnin, projektinhallinnan ja konsultoinnin lisäksi olen myös myyntimies. Tutkimuksen tekemisen ymmärtämisen lisäksi tässä työssä on paljon yhteydenpitoa ja tiimityötä. Vetäytyminen yksin tutkijankammioon ei ole enää ajankohtaista, Lahtinen toteaa.

Erikoistunut generalisti pärjää

Yliopistotutkijan työnkuvasta kertoi Jari Kolehmainen , joka aloitti tutkijantaipaleensa Työelämän tutkimuskeskuksessa ja tällä hetkellä on tutkimuspäällikkönä Alueellisen kehittämisen tutkimusyksikön Senten Seinäjoen yksikössä. Senten ydintä ovat eri rahoittajien tukemat väitöskirjaprojektit.

– Tällainen erikoistunut generalisti pärjää tässä työssä hyvin, Kolehmainen nauraa.

Tutkimusta tehdään tiiviissä yhteistyössä kaupunkien ja alueiden kanssa. Tutkimuspäällikön töihin kuuluu käynnistää tutkimusprojekteja, johtaa tutkimusryhmää sekä tehdä myös omaa tutkimusta.

Kolehmainen on huomannut, että sivuloikat leipätyöstä tuovat mukanaan työhön liittyviä oivalluksia.

– Aikoinani lähdin ulkomaille vuodeksi, ja se kannatti. Huomasin, ettei huippututkimuksen tekeminen ole Briteissä sen kummempaa kuin Suomessakaan. Loikkaus ammattikorkeakoulupuolelle taas valaisi koulutusjärjestelmien eroista, Kolehmainen muistelee.

Kehittäminen on osa kaikkea

Eri alojen sisällöllinen tuntemus ei ole välttämätöntä, jos työmenetelmien hallinta ja soveltaminen ovat hyvin hanskassa. Antti Pelto-Huikko oli aikoinaan suunnittelumaantieteen pääaineopiskelija, mutta on päätynyt töihin julkisen alan hyvinvointipalveluiden arviointitutkijaksi Sosiaalikehitys Oy:ön.

– Arviointi alkoi kiinnostaa jo opintojen loppuvaiheessa, ja se oli myös graduni teema. Valmistumisen jälkeen pääsin töihin Terveyden edistämisen keskukseen. Siellä opin lisää arvioinnista sekä aivan uuden substanssin, Pelto-Huikko kertoo.

Edelleen Pelto-Huikon työssä teemat vaihtelevat rajusti.

– En väitä olevani kaikkien alojen asiantuntija, mutta työhöni kuuluu huolehtia asiantuntemusta paikalle tarpeen mukaan. Yleensä olen mukana 4–5 hankkeessa yhtä aikaa. Kehittäminen on osa jokaista hanketta. Minulla on mahdoton vapaus tehdä, mutta myös kova vastuu asiakkaan suuntaan. Nopeakin täytyy olla; käytettävissä oleva työaika lasketaan päivissä. Joskus tekstiä täytyy naputtaa tiuhaan tahtiin, Pelto-Huikko kuvailee.

Työkokemusta yrityspuolelta

Hallintotieteiden maisteri Anna Vilhula oli mukana tapahtumassa, koska haluaisi työllistyä Tampereelle. Vilhula on aluetieteilijä, ja hänellä on jo kokemusta tutkijan työstä. Paikalliset yritykset ja arviointitutkimus kiinnostivat.

– Haluan tehdä nyt töitä. Jatko-opintojen ja väitöskirjan aloitus ei tunnu siksi ajankohtaiselta. Jos työelämästä kuitenkin löytyisi tulevaisuudessa aihe, jolle olisi tilausta, voisin harkita väitöskirjatyön aloittamista työn ohella, Vilhula pohtii.

Tutkimuksen kehittämispäällikkö Jarmo Wahlfors summasi yliopistotutkijan uran ruusut ja risut.

Yrityspuolella tutkijan työhön kuuluu paljon yhteydenpitoa ja tiimittyöskentelyä kertoi tutkimuspäällikkö Pasi Lahtinen opiskelijoille.

Löytyisikö Anna Vilhulalle tutkimus- ja kehittämistyötä Tampereelta?

teksti ja kuvat Marika Vanhatalo