Ulkovallatkin tunnustavat Suomen itsenäisyyden

Sotatila ?

Koko viikon ajan uutisoitiin venäläisen sotaväen ja punakaartien aiheuttamista levottomuuksista eri puolilla Suomea. Kauppaliikkeiden ryöstelyä, ilkivaltaa ja pahoinpitelyjä esiintyi esimerkiksi Orivedellä, Lappeenrannassa ja Helsingissä. Helsingin Sanomat uutisoi mm. merisotilaiden yrittäneen ryöstää konttoristin Eläintarhantiellä sekä huligaanien tuhonneen Helsingin pitäjän kartanon irtaimistoa ja ampuneen lehmän ja hevosen. Auran asemalla asemakirjurin asunto hävitettiin. Porissa ryöstettiin kultasepänliike. Kuolonuhreiltakaan ei vältytty. Vaasan lähettyvillä suojeluskuntalaiset ja venäläiset sotilaat ottivat yhteen: tuloksena kolme kaatunutta venäläistä. Venäläiset ”kostivat” vangitsemalla suojeluskuntalaisille patruunoita kuljettaneen maanviljelijän ja surmaamalla tämän. Tapauksesta Ilkka-lehti uutisoi 29.12.1917: "ottivat sotilaat kiinni maantietä rauhallisesti ajelevan miehen, talollisen Isak Bergin Veikkaalasta, veivät hänet pääkortteeriinsa, yksi survaisi pistimen läpi ja toinen ratsuväen sapelilla sekoitteli sisälmykset niin petomaisesti, kuin ainoastaan ”svabodan” ja viinan villiinnyttämä raakalainen saattaa tehdä".

29.12.1917 Venäjältä saatiin 46 junavaunullista viljaa. Viljalasti jaettiin eri puolille maata. Seuraavan päivän Aamulehti kertoi kuitenkin 10 vaunun olevan maissia, jota Suomessa ei oikein pystytty käyttämään oikeanlaisten koneiden puuttumisen vuoksi.

Senaatin päätös elintarpeiden ja yleisten tarveaineiden varastojen ilmoittamisesta ja tarkastamisesta annettiin. Lehdissä julkaistiin ohjeita miten kansalaisten tulisi hallussaan olevat elintarvikkeet laskea ja jaotella, jotta inventaario sujuisi nopeasti. Työmiehen mukaan elintarvikekätköjä oli löydetty Siuntiosta.

Helsingin Sanomissa ja Työmiehessä oli uutinen uusien rahojen käyttöönottamisesta.

Helsingin Työväenjärjestöjen Eduskunnan ”Julistus ryöstöjen lopettamiseksi” julkaistiin Työmiehessä.

Aamulehti valitteli osuustoimintaliikkeen toiminnan jakaantumista kahteen: puolueettomaan ja sosialistiseen.

30.12.1917 Svinhufvudin johtama valtuusto jätti Venäjän bolshevikkihallitukselle kirjeen, jossa pyydettiin bolshevikkihallitusta virallisesti tunnustamaan Suomen itsenäisyys. Svinhufvud, Enckell ja Idman saavat kuitenkin illalla tiedon, että pyyntöä ei voida käsitellä. Kirje oli osoitettu Venäjän hallitukselle. Se olisi pitänyt osoittaa kansankomissaarien neuvostolle. Enckell joutui laatimaan uuden kirjeen, jonka käsittely siirtyi seuraavaan päivään. Carl Enckell ja K.G. Idman olivat 28.12. tiedustelleet miten itsenäisyyttä tulisi pyytää. ”Se on sangen yksinkertaista, hallituksenne kirjoittaa meille kirjeen, johon heti vastataan”, Lenin vastasi. Jo aiemmin suomalaiset sosiaalidemokraatit ovat epävirallisesti tiedustelleet mahdollisuutta itsenäistymiseen bolshevikkihallitukselta. Molemmat saivat samanlaisen vastauksen: kirjallinen pyyntö kansankomissaarien neuvostolle.

Työmies ja Helsingin Sanomat uutisoivat suomalaisten siirtolaisten pakottamisesta palvelemaan Yhdysvaltain armeijassa.

Kansankomissaarien neuvosto hyväksyy Suomen itsenäistymisen

31.12.1917 Venäjän bolshevikkihallitus eli kansankomissaarien neuvosto tunnusti Suomen itsenäisyyden. Hieman ennen vuoden vaihtumista saa jännittynyt suomalaisvaltuuskunta tunnustuskirjeen kansankomissaarien neuvostolta: Suomen itsenäisyys esitettiin hyväksyttäväksi toimeenpanevassa keskuskomiteassa. Svinhufvud tapasi henkilökohtaisesti Leninin ja kädenpuristukset sinetöivät sopimuksen. Bolsevikkihallitus toivoi, että Suomi eroamisen kautta myöhemmin, vallankumouksen jälkeen, yhdistyisi uudelleen Neuvosto-Venäjään. Stalinin mukaan itsenäisyys olisi vain vallankumouksen välikappale.

1.1.1918 Suurlakosta asti pidätettynä ollut Uudenmaan läänin maaherra Bruno Jalander palasi hoitamaan virkaansa, uutisoi Helsingin Sanomat.

Helsingin Sanomissa oli myös uutinen Viipurin miliisilakon uhasta. Viipurin miliisit olivat uhanneet mennä lakkoon, jos rästissä olleita palkkoja ei maksettaisi. Lakko kuitenkin siirtyi. Rettelöitsijöitä ja ryöstelijöitä Turusta ja Pietarista oli saapunut Viipuriin odottamaan järjestysvallan lakkoa.

Ahvenanmaa haluaa irtaantua Suomesta

2.1.1918 Seitsemäntuhannen ahvenanmaalaisen allekirjoittama adressi Ahvenanmaan liittämisestä Ruotsiin jätettiin Ruotsin hallitukselle. Ahvenanmaalaisten lähetystö pääsi vasta helmikuussa Ruotsiin hallitsijan luo tiukasta satamien venäläisvartioinnista johtuen.

3.1.1918 Elintarvikehallitus ilmoitti, että 7. tammikuuta alkaen järjestetään yleinen elintarpeiden inventaario.

Työmies kertoi Oulujoen piirin nimismiehen jakaneen pirtulappuja maksuja vastaan. Pirtulappuja vastaan sai apteekista pirtua. Työväen järjestyskaarti pidätti nimismiehen. Nimismies vapautettiin, kun hän jätti eronpyyntönsä lääninhallituksen virkamiehille.

Helsingin Sanomissa vaadittiin punakaartien hajoittamista.

Suomen itsenäisyys uskalletaan tunnustaa ulkomaillakin

4.1.1918 Neuvosto-Venäjän toimeenpaneva työläis- ja sotilasneuvostojen keskuskomitea (eli parlamentti) vahvistaa Suomen itsenäisyyden. Asian komitealle esitellyt Stalin perusteli itsenäisyyden tunnustamista sillä, ettei kansojen itsemääräämisoikeutta kunnioittava hallitus voi evätä riippumattomalta kansalta itsenäisyyttä jota, se niin päättäväisesti vaatii. Samana päivänä myös Ranska ja Ruotsi tunnustivat Suomen itsenäisyyden. Vaikka Suomi oli ollut yhteydessä diplomaattien välityksellä useisiin valtioihin jo joulukuun puolivälissä, vasta Neuvosto-Venäjän tunnustettua Suomen itsenäisyyden myös muut maat alkavat virallisesti tunnustaa itsenäisyyden.

---

Lähteet ja kirjallisuus

Helsingin Sanomat 29.12.1917- 4.1.1918

Työmies 29.12.1917- 4.1.1918

Ilkka 29.12.1917- 4.1.1918

Ketola, Eino: Kansalliseen kansanvaltaan. Helsinki 1967

Polvinen, Tuomo: Venäjän vallankumous ja Suomi 1917-1920. Osa 1. Porvoo 1967

Soikkanen, Hannu: Kansalaissota dokumentteina 1. Tammi 1967

Suomen itsenäistymisen kronikka.

Tarkka, Jukka ja Tiitta, Allan: Itsenäinen Suomi. Keuruu 1987

Kirjallisuusluettelo

---

Tekijä: Janne Kuusinen <jk61047@uta.fi>

---

Etusivulle