Epäusko hiipii punaisten mieliin

Suurhyökkäys jatkuu

16.3. Valkoiset aloittivat Länkipohjan valtaamisen. Aamulla Lapuan suojeluskunnan päällikkö Matti Laurila piti taisteluun lähteville miehilleen puheen, jossa hän totesi :"Pojat, tähän asti on leikitelty, mutta nyt alkaa sota. Ja sota vaatii uhria. Minä toivon, että te ymmärrätte tämän. Minä uskon, että Lapuan miehet täyttävät velvollisuutensa." Sekä Matti Laurila että hänen poikansa Ilmari kaatuivat Länkipohjan taistelussa mutta heidän tarinansa jäi elämään. Länkipohjan taistelusta muodostui sisällissodan siihenastisista kamppailuista ankarin. Taistelu päättyi valkoisten voittoon. Kiväärien vaiettua punaiset lähtivät pakenemaan. Ensimmäisen kerran myös siviiliväestö liittyi pakoon mukaan ja varsinkin punaisten tukijat jättivät kotinsa. Valkoiset saapuivat kylään ja toimeenpanivat verilöylyn. Länkipohjassa kuoli 129 punaista joista ainakin 70 teloitettiin taistelujen tauottua. Valkoisia taistelussa kaatui 37.

16.3. Satakunnan ryhmä aloitti Laviasta hyökkäyksen kohti Suodenniemen ja Mouhijärven kirkonkyliä. Osasto koki heti karvaan takaiskun, kun heidän komentajansa majuri Schönberg kaatui Suodenniemellä. Komennon ottanut luutnantti Lindholm keskeytti taistelun illalla ja palasi joukkoineen Laviaan. 47 ansaan jäänyttä punaista otettiin vangiksi.

16.3. Taistelut Kurusta alkoivat. Valkoista puolta komensi eversti Hjalmarson. Noin kahdeksan tunnin taistelujen jälkeen hän määräsi joukkojen suureksi yllätykseksi nämä vetäytymään. Valkoiset tottelivat päällikkönsä käskyä vastahakoisesti, sillä huolimatta hyökkäyksen takeltelusta he olisivat halunneet jatkaa taistelua ratkaisuun saakka. Samankaltainen tilanne syntyi punaisten puolella, kun heitä komentanut Stolbov antoi illansuussa joukoilleen käskyn vetäytyä. Punakaartilaiset eivät ymmärtäneet, mitä syytä heillä oli väistyä. Joukot jäivät lähelle Kurua, kunnes jälleen tuli käsky perääntyä. Joukot lähtivät vyörymään pois, mutta kukaan ei tuntunut tietävän minne oli määrä mennä. Lopulta suunnaksi otettiin Tampere. Tampereelle saapuneet miehet liioittelivat taistelun suuruutta tehdäkseen paostaan oikeutetun. Ajatus siitä, että johto oli pettänyt taistelevat joukot valtasi mielet.

Suomen asia esillä Saksan valtiopäivillä

16.3. Saksan valtiopäivien päävaliokunta otti esille Suomen retken rahoittamisen. Saksan sosiaalidemokraatit olivat koko väliintuloa vastaan. Saksaan paennut P.E. Svinhufvud kutsuttiin valiokunnan istuntoon selittämään Suomen tilannetta.

Usko voittoon elää yhä

16.3. Punaisten propaganda kertoi punakaartien voitoista. Uskoa voittoon esiintyi yhä myös kaartien johdossa. Mm. yleisesikunnan jäsen Tuomas Hyrskymurto uhosi paistavansa Mannerheimin.

Anteeksipyyntö ja kuulutuksia

16.3. Helmi Matintalo julkaisi Työmiehessä julkisen anteeksipyyntönsä sen johdosta, että hän oli torpparilakon aikana työskennellyt Valkealan kartanossa. Matintalo kertoi katuneensa tekoaan katkerasti. Valkealan työväenyhdistys ilmoitti samassa lehdessä hyväksyvänsä Matintalon anteeksipyynnön ja kehotti kaikkia järjestäytyneitä työläisiä kohtelemaan Helmi Matintaloa toverinaan.

16.3. Hyvinkään kunnan järjestystoimikunta ilmoitti kieltävänsä kaiken kortinpeluun alueellaan. Kieltoa uhmaavia odottaisi tuomitseminen "vallankumouslakien kaikella ankaruudella".

16.3. Väliaikainen lääkintähallitus kehotti Keskisuomalaisessa kaikkia sairaanhoitajattaria, jotka haluaisivat työskennellä armeijan palveluksessa ilmottautumaan viipymättä. Myös kaikkien lääkärien ja lääketieteen kandidaattien tulisi ilmoittaa olinpaikkansa ja syy siihen miksi ei voisi ryhtyä armeijan lääkäriksi.

Punaisten pohjoinen rintama romahtaa

17.3. Eversti Hjalmarsonin Virtain osasto miehitti punaisten jättämän Kurun..

17.3. Tieto valkoisten aloittamasta hyökkäyksestä tavoitti aamulla Tampereen, kun Kurusta paenneet punakaartilaiset saapuivat kaupunkiin. Sitä, että hyökkäys olisi odotettavissa myös Oriveden suunnalta ei vielä tiedetty yleisesti.Tampereen ylipäällikkö Hugo Salmela oli vaarasta tietoinen mitä kuvaa hänen kommenttinsa:"He hyökkäävät Kurusta ja Orivedeltä Tamperetta kohti minkä ennättävät. He ovat saaneet perkeleesti apujoukkoja emmekä me saa enää mistään."

17.3. Punaiset aloittivat hyökkäyksensä kohti Vilppulaa, mutta hyökkäys tyssäsi valkoisten vastarintaan. Punaiset aloittivat vetäytymisensä kohti etelää, jolloin Mannerheimin suunnitelma punaisten saartamisesta ansaan alkoi romuttua.

18.3. Valkoiset aloittivat etenemisensä Vilppulan eteläpuolelle

18.3. Valkoisten Jämsän ryhmä hyökkäsi kohti Orivettä tavoitteena lyödä punaisten pääjoukot ennen näiden mahdollista Tamperelle vetäytymistä. Punaiset torjuivat hyökkäyksen rajulla vastarinnalla, mutta joutuivat pakokauhun valtaan ja lähtivät joukoittain pakenemaan. Osa joukoista lähti matkaan radalla seisseillä junilla ja toiset taivalsivat Näsijärven jäätä pitkin Tampereelle.

18.3. Työmiehessä julkaistiin ilmoitus, jonka mukaan punakaartiin otettaisiin vapaaehtoisia sotilaita rajaton määrä.

19.3. Punaiset jatkoivat sekasortoista pakoaan kohti etelää huolimatta johdon ankarasta vastustuksesta.Valkoiset tajusivat iltapäivän aikana, että vihollinen pakeni vinhaa vauhtia ja yritti ilmeisesti päästä Tampereelle. Valkoiset valtasivat helposti Korkeakosken ja Muroleen.

20.3. Eversti Hjalmarsonin joukot marssivat Teiskoon kohtaamatta matkalla merkittävää vastarintaa. Wilkmanin ja Wetzerin ryhmät valtaavat helposti Oriveden sillä punaiset ovat jo jättäneet paikkakunnan.

Säästä henkesi!

19.3. K.J.Gummerus julkaisi Keskisuomalaisessa seuraavanlaisen ilmoituksen: "Joka tahtoo parhaan sotakartan hankkikoon lähimmästä kirjakaupasta tai suoraan meiltä kustantamamme Suomen kartan."

Punakaartin johto vaihtuu

20.3. Punakaartien johdossa tapahtui henkilönvaihdos, kun Eero Haapalainen syrjäytettiin ylipäällikön paikalta. Päätökseen vaikutti paitsi rintamien tilanne myös se, että Haapalainen oli viikkoa aiemmin nostattanut ärtymystä Tampereella. Humalassa riehunut Haapalainen oli Tampereelle suuntautuneella tarkastusmatkallaan haukkunut punakomentajia, jolloin Hugo Salmela oli pidätyttänyt hänet ja lähettänyt erovaatimuksen kanssa takaisin Helsinkiin. Haapalaisen tilalle asetettiin kolmen miehen ryhmä. Todellinen ylipäällikkys siirtyy Eino Rahjalle, joka alkaa välittömästi järjestämään apuretkikuntaa Tampereelle.

Tampere sotatilaan

20.3. Tampere julistettiin sotatilaan. Kaupunki määrättiin pimennettäväksi yöllä ja juopottelu kiellettiin. Lisäksi ryhdyttiin ympäristökunnista keräämään viljaa kaupunkiin. Kaduille ilmestyi julistuksia, joissa kiellettiin ulkona liikkuminen klo 17-8 välillä. Lokomoa lukuunottamatta kaikki tehtaat määrättiin suljettaviksi.

Englannistako Suomen pelastaja

20.3. Englannin pääkonsuli Montgomery Groove vaati Englantia ja Ranskaa painostamaan Ruotsia tekemään intervention Suomeen. Groove katsoi, että Englannilla olisi oiva tilaisuus esiintyä Suomen pelastajana. Groove uskoi, että sota johtaa Suomessa nälänhätään ja talouden raunioitumiseen. Groove ennusti, että sodan seurauksena olisi kosto ja verilöyly huolimatta siitä kumpi puoli selviäisi voittajana. On katsottu, että Grooven ajatukset siitä, että punaiset johtajat olisivat valmiita lopettamaan sodan, olivat kenties peräisin Oskari Tokoilta, joka piti yhteyttä Grooveen.

Mannerheim muuttaa

21.3. Mannerheim siirrätti päämajansa Vilppulaan voidakseen paremmin seurata taistelua. Lennätinyhteyksiä ei kuitenkaan saatu heti kuntoon ja niinpä Mannerheim joutui päivän aikana reissaamaan ristiin rastiin rintamaa saadakseen kuvan tilanteesta.

Raakuutta Luumäellä

21.3. Taavetin punakaarti vangitsi Luumäellä yhdeksän haminalaista, jotka olivat auttaneet valkoisia pakenemaan punaisten hallitsemilta alueilta. Vangit teloitettiin Huopananvirran sillalla ja ruumiit viskattiin jokeen. Nuorin teloitetuista oli juuri seitsemäntoista vuotta täyttänyt Eugen Makonin. Taavetin punakaartin päälikkö halusi surmata joukossa olleet kaksi naista henkilökohtaisesti.

Tampereen kokous

21.3. Tampereella järjestettiin Kansanvaltuuskunnan ja yleisesikunnan jäsenten sekä piiriesikunnan yhteinen kokous. Rintamapäällikkö Hugo Salmelan avuksi asetettiin diktatorio, jonka avulla Salmelan oli määrä palauttaa järjestys Tampereella vallinneeseen sekasortoiseen tilanteeseen.

Suomen Pankin varoitus

21.3. Suomen Pankki varoitti yleisöä liikkeellä olevista vääristä Suomen Pankin seteleistä, jotka Punainen hallitus oli laskenut liikkeelle. Kansalaisille kerrottiin miten tunnistaa väärän setelin numerosarjan perusteella. Lisäksi ilmoitettiin, että Suomen Pankki ei tule lunastamaan näitä seteleitä.

Heimoaatetta kansalaissodan melskeessä

21.3-22.3. Everstiluutnantti C.W. Malmin retkikunnan ensimmäinen komppania ylitti itärajan. Malm kutsui antamassaan päiväkäskyssä retkikuntaa "Vienan-Karjalan joukoiksi". Retkikunta jakoi asukkaille julistusta, jossa näitä kehotettiin nousemaan sortajiaan vastaan. Julistuksessa painotettiin yhteistä kieltä ja kansallista perinnettä. Seuraavana päivänä retkikunta saapui Vuokkiniemeen todetakseen, että asukkaat uskoivat Suomen yhdessä Saksan kanssa hyökkäävän Venäjän Karjalaan. Vienan kansa ilmoitti ettei se näiden olosuhteiden vallitessa ollut halukas esittämään toivottua avunpyyntöä Suomen hallitukselle.

Tampereelle

22.3. Eversti Wilkmanin joukot valloittivat punaisten tyhjentämän Kangasalan kirkonkylän ja Eversti Hjalmarsonin joukot ylittivät Näsijärven. Valkoisten operaation päätarkoitus eli punaisten pääjoukkojen tuhoaminen ennen Tamperetta oli epäonnistunut. Aloite sodassa oli nyt kuitenkin vahvasti valkoisten käsissä, ja johto katsoi ainoaksi vaihtoehdoksi jääneen Tampereen tehokkaan saartamisen ja hyökkäyksen kaupunkiin.

---

Kuva: Punakaartin sairaanhoitajattaria. Lähde: Lenin-museo.

---

Kirjallisuutta

Suomen itsenäistymisen kronikka. Päätoimittajat: Jorma Keränen ja Jorma O. Tiainen. Jyväskylä 1992.

Itsenäistymisen vuodet 1917-1920, osa 2. Päätoimittaja Ohto Manninen. Helsinki 1993.

Heikki Ylikangas: Tie Tampereelle. Porvoo 1993.

Yhden kortin varassa, suomalainen vallankumous 1918. Jussi T. Lappalainen, Juhani Piilonen, Osmo Rinta-Tassi, Marja-Leena Salkola. Helsinki 1989.

Työmies 16.3-22.3.1918

Keskisuomalainen 16.3-22.3-1918

Kirjallisuusluettelo

---

Tekijä: Katja-Maria Miettunen <km60926@uta.fi>

---

Etusivulle