Saksalaiset nousevat maihin, Tampere valkoisille

Tampereen valtausliike 15.3-6.4.1918.

Siperian viljajuna saapuu

Kuva: Tokoin viljajuna saapuu. Lähde: Työväen arkisto.

30.3. Tokoin viljajuna saapui Helsinkiin yli viisi viikkoa kestäneeltä Siperian matkalta. Kansanvaltuuskunta pyrki hankkimaan viljaa Venäjältä lievittääkseen punaisen Suomen elintarvikepulaa. Kansanvaltuuskunta teki viljajunan paluusta näyttävän tapauksen, vaikka sillä oli vain pieni merkitys koko punaisen Suomen viljatilanteeseen. Helsingin viljatilanne oli kurja, ja junan tuomalla viljalla oli siellä paikallista merkitystä. Junan viljanhakumatka ei ollut helppo. Rajanylityksissä oli ongelmia: osa vaunuista täytyi jättää venäläisille, osasta piti luopua veturin voimien ehtymisen vuoksi.

30. 3. Saksan ulkoministeriö jätti bolshevikkihallitukselle nootin, jossa ilmoitettiin, että Suomesta saapuneiden tietojen mukaan sinne "virtasi yhä punaisia venäläisiä kaarteja Pietarista suurin joukoin". Nootissaan saksalaiset esittivät vastalauseensa ja ilmoittivat, että mikäli neuvostohallitus ei rauhansopimuksen mukaisesti vetänyt kaartejaan Suomesta, Saksan olisi pakko toimia, jotta se saisi "sopimuksen mukaisen asiantilan". Kun nootti jätettiin, oli saksalaisten maihinnousuoperaatio jo täydessä vauhdissa.

Viikon "tieto"

30. 3. Kansan lehti kirjoitti "tiedettävän" valkoisten puolella taistelevan runsaasti kiinalaisia.

31. 3. Sortavalassa ilmestyi ensimmäinen "Suojeluskuntalainen" rovasti O.V. Aarnisalon toimesta. Hän sai lehden ensimmäisen numeron jakeluun vasta keskusteltuaan siitä Mannerheimin kanssa, kun paikallinen esikunta oli estänyt lehden levityksen. Aarnisalo suhtautui sosialismiin periaatteessa myönteisesti, vaikka tuomitsikin vallankumouksellisten keinojen käytön, sekä vaati suhtautumaan punaisiin vastustajiin maltillisesti, ilman vihaa ja kostonhimoa.

1. 4. Saksalaisten painostuksesta Lenin kielsi Pietarin viranomaisia lähettämästä enempää miehiä punaisten tueksi Suomeen (katso 30.3.).

Työvelvollisuus

2. 4. Kansanvaltuuskunta päätti yleisestä työvelvollisuudesta, mikä säädettiin koskevaksi 18-55 vuoden ikäisiä miehiä, mutta "voidaan ulottaa myös joutilaisiin naisiin". Laki astui voimaan heti.

Valkoiset ryntäävät Tampereelle

3. 4. Tampereen taistelujen viimeinen vaihe, taistelu itse kaupungista alkoi aamuyöstä klo 2.30 ennennäkemättömällä tykistön tulivalmistelulla. Klo 3.00 aamulla valkoiset aloittivat ryntäyksen kohti kantakaupunkia. Länsipuolella punaisilla oli vahvat, linnoitetut asemat, mitä valkoiset eivät saaneet murrettua. Itäpuolella kaupunkia valkoiset saavuttivat Tammerkosken iltaan mennessä (Tampereen valtausliike).

Saksalaisten maihinnousu

3. 4. Rüdiger von der Goltzin johtama 9500 miehen vahvuinen Itämeren-divisioona nousi maihin Hangossa. Turkulainen Sosialisti kirjoitti 5.4., että Hankoniemeen oli saapunut vain "joukko nälkäisiä kalastajia, joilta valkokaarti oli syönyt ruokavarat". Maihinnousu helpotti välittömästi valkoisten tilannetta Tampereella, kun punaisten oli jaettava voimia saksalaisiakin vastaan: punaisten voimat eivät enää riittäneet Tampereen piirytykseen jääneiden auttamiseen. "Joukko nälkäisiä kalastajia" ja Tampereen uhkaava tilanne käynnistivät Satakunnan evakuoinnin, joka jatkui joukkopakona kohti Venäjää ja ryösti tilanteen kansanvaltuuskunnan hallinnasta. Saksalaisten alkuperäinen tavoite oli ottaa Riihimäki haltuunsa ja siten estää pako Venäjälle ja lisävoimien tuonti, mutta tilanteen edullisuus muutti suunnitelmia: tavoitteeksi otettiin ensin Helsinki. Siten saatettiin siepata pääkaupunki punaisilta sekä ahdistella kansanvaltuuskuntaa ja Helsingin satamassa ollutta punalaivastoa.

3. 4. Estääkseen sukellusveneidensä joutumisen saksalaisille englantilaiset upottivat neljä sukellusvenettään Helsingin edustalle.

3. 4. Julkaistiin Karjalan Armeijan Tiedonannoissa Ilmari Kiannon runo "Kansan tuomio":

Kansan tuomio

Voi teitä, voi teitä, te maankavaltajat kurjat! Voi teitä, te Suomen suursuiset sudet, hurtat hurjat! Te raa´at raukat ilman kansallistuntoa! Ilman isänmaan rakkautta, ilman miehuuden kuntoa! - Mitä teitte nyt maalle?

Ei sanat teidän tekoanne kertomaan riitä! Ei jälkipolvi koskaan konnantyötänne kiitä! Veljes-verihöyryihin teidän turmionne hukkuu! Omatuntonne saastainen rikoskapaloissaan nukkuu! - Iki häpeä teille!

Nyt kansa menköön kahtia kuin katkeava korsi: Ei meille enää yhteinen voi olla kotiorsi! Ken murhaajansa kanssa viel´ pirtissänsä elää, Sen korvissa, sen sielussa ain hornan kellot helää! - Näinkö eläisi Suomi?

Te lähtekää nyt maasta, jok´ ei teille ollut pyhä! Te menkää heidän kanssaan, joihin luotatte yhä! Oh, menkää, onnenonkijat, pois täältä sinne saakka, Miss unhoittuvat unelmat ja rikostenne taakka! - Menkää!

4. 4. Muutama sata punaista onnistui vielä yön 4.-5.4. pimeydessä murtautumaan Tampereen piiritysrenkaan läpi.

Kansanvaltuuskunta hajoamistilassa

4. 4. Saksalaisten maihinnousun ja Tampereen nähtävissä olevan tappion (Tampereen valtausliike) pelästyttämä kansanvaltuuskunta aloitti evakuointisuunnitelman laatimisen. Tarkoituksena oli siirtyä Viipuriin. Osa kansanvaltuuskunnasta oli jo paennut Venäjälle

Hangon sopimus

5. 4. Saksalaiset ja venäläiset solmivat ns. Hangon-sopimuksen, jossa saksalaiset takasivat Venäjän Itämeren-laivaston ja miehistön turvallisuuden. Venäläiset taas lupasivat pysyä puolueettomana Suomen sisäisen sodan suhteen, ja vetää laivastonsa Suomen alueelta pois heti jäätilanteen salliessa. Viimeiset osat Venäjän laivastosta vetäytyivät Helsingistä 12. 4., juuri kun punaiset olisivat kipeimmin tarvinneet niiden apua.

Punaisen Tampereen loppu

5. 4. Tampereen keskustassa käytiin raivokkaita katutaisteluja. Keskustan hallinta siirtyi kortteli korttelilta valkoisten hallintaan. Illalla vain Pispalanharju oli vielä punaisten hallussa. Viimeiset punaiset antautuivat seuraavana aamuna. (Tampereen valtausliike)

Kuva: Tampereen Hämeenkadun ja Pellavatehtaankadun risteys. Lähde: Tampereen kaupungin museot, Valokuva-arkisto.

Taistelu Raudusta päättyy

5. 4. Pitkään jatkuneet Raudun taistelut päättyivät Pietarin suomalaisten punaisten ja venäläisten antautumiseen. Ratsumestari Yrjö Elvengrenin johtamat joukot onnistuivat saartamaan Raudun asemalle noin 2000 miestä, joista noin 1200 oli venäläisiä, jonka jälkeen aloitettiin hyökkäys joka suunnalta. Käydyissä Karjalan rintaman ankarimmissa taisteluissa molemmat osapuolet menettivät paljon miehiä. Motista ulos murtautuneet venäläis-punaiset pyrkivät Venäjälle, mutta törmäsivät valkoisten konekivääriosastoon ns. Kuolemanlaaksossa. Upottavassa hangessa tiiviinä joukkona edenneet ulosmurtautujat joutuivat murhaavaan konekiväärituleen, jolloin "miehiä kaatui kuin heinää vaan". Yksistään Kuolemanlaaksoon, pienelle alueelle jäi yli 400 kaatunutta. Punaisia jäi vangeiksi 800, toiset 400 kaatui asema-alueelle. Vain noin 300 pääsi pakoon.

Viikon kiellot ja määräykset

30. 3. Helsingin yksityiset puhelimet asetettiin käyttökieltoon ja suljettiin.

1. 4. Asikkalassa kiellettiin yksityinen viljan jauhatus.

2. 4. "Perunan kuljetus sallittu kunnasta toiseen ainoastaan elintarvikelautakunnan nimessä" -Kajaanin kihlakunnan komitea.

3. 4. Kynttilöiden myynti sallittiin jälleen Helsingissä.

3. 4. Senaatti kielsi kaiken "tavarain maastaviennin".

5. 4. Porin ja Rauman muonituskomiteat määräsivät kaikki meijerituotteet läntisen rintaman sotilastarkoituksiin.

5. 4. Senaatti jatkoi alkoholipitoisten aineiden takavarikkoa.

---

Katso myös kuvia Tampereelta.

---

Lähteet ja kirjallisuus

Suomen asetuskokoelma
Aamulehti
Kansan lehti
Ilkka
Sosiaalidemokraatti
Suomen itsenäistymisen kronikka. Jyväskylä 1992.
Suomi 75: Itsenäisen Suomen historia. Jyväskylä 1991.
Lappalainen Jussi T., Itsenäisen Suomen synty. Jyväskylä 1977.
Suomen vapaussota 1918. Kartasto ja tutkimusopas. Porvoo 1995.
Soikkanen Hannu, Kansalaissota dokumentteina 2. Helsinki 1969.
Rinta-Tassi Osmo, Kansanvaltuuskunta punaisen Suomen hallituksena. Helsinki 1986.
Manninen Turo, Vapaustaistelu, kansalaissota ja kapina. Jyväskylä 1982.
Suomen vapaussota vuonna 1918. Helsinki 1923.

Kirjallisuusluettelo

---

Tekijä: Janne Kurkinen <jk60747@uta.fi>

---

Etusivulle