Saksalaisten voitonparaati Helsingissä

Helsinki valloitetaan

13.4. Saksalaiset saivat Helsingin kokonaan valtaansa. Punaisten vastarinta jatkui hajanaisten sala-ampujien toimesta vielä muutaman päivän.

Valkoisten joukot valloittivat Porin. Punaiset joukot pakenivat lähipaikkakunnille, jotka olivat vielä punaisten hallussa.

Kirjailija ja Työmiehen päätoimittaja Maiju Lassila (oikea nimi Algot Tietäväinen, myöhemmin Algot Untola ) pidätettiin Helsingissä. Lassila ammuttiin myöhemmin toukokuussa yrittäessään paeta teloituskomppanian eteen joutumista.

Punaiset perääntyivät Turusta. Joukot perääntyivät Forssan ja Hämeenlinnan suuntaan. Valkoisten joukot miehittivät Turun punaisten poistuttua.

Suomen Kansanvaltuuskunnan Tiedonantoja -lehdessä kerrottiin Tampereen taistelun jälkeen tapahtuneista teloituksista. Kaikki venäläiset ja punakaartien päälliköt on ammuttu. Miehistöstä on ammuttu joka 15. mies. Kaikki haavoittuneet on teurastettu. Lehti kehottaa "kaikkia punakaartitovereita muistamaan tamperelaisten kohtalon". Lehti kertoi valkoisten puolella miehistön pitäneen rauhankokouksia.

14.4. Saksalaiset valtasivat Lahden lähellä Uudenkylän aseman kohdalla rautatien. Seuraavana päivänä punaiset valtasivat rautatien takaisin saatuaan paikalle panssarijunan. Perääntyvät saksalaiset tuhosivat rautatietä.

Voitonparaati Helsingissä

Saksalaiset järjestivät voitonparaatin Helsingissä. Seuraavan päivän Helsingin Sanomat kuvaili paraatia. Kello 12 päivällä marssivat saksalaiset joukot kaupunkiin mukanaan kenraalimajuri von der Goltz. Eri aselajit valmistautuivat marssivalmiiksi Töölön sokeritehtaan luona. Ensimmäisenä tuli osasto ratsuväkeä, sen jälkeen sotilassoittokunta ja noin 20 hevosmiehen ympäröimä auto. Autossa olivat kenraalimajuri von der Goltz ja hänen esikuntaupseerinsa sekä maaherra Jalander ja pormestari von Haartman. Näiden jälkeen tulivat muut joukot järjestäytyneinä aselajeittain. Paraatia seurasi sankat joukot yleisöä, naiset ja lapset ojensivat saksalaisille kukkia. Senaatintorilla senaattorit Onni Talas ja Otto Stenroth pitivät kiitospuheen saksalaisille. Puheiden jälkeen Helsingin torvisoittokunta soitti Saksan kansallislaulun. Von der Goltzin puheen jälkeen soittokunta soitti Maamme-laulun. Varsinaisen paraatin kenraalimajuri von der Goltz otti vastaan Esplanadilla yhdessä suomalaisten kanssa. Sotajoukon marssittua ohi saksalaisten päällystö siirtyi Kämppiin yleisön hurratessa.

Mannerheimin mielestä saksalaisten ei olisi pitänyt järjestää voitonparaatia. Valkoisten joukot järjestivätkin oman paraatinsa myöhemmin.

Kansanvaltuuskunta Viipurissa

Kansanvaltuuskunta piti ensimmäisen kokouksensa 10.4. Viipurissa. Kansanvaltuuskunta nimitti uudeksi johtajaksi diktaattorin valtuuksilla Kullervo Mannerin. Diktaattori Manner antoi samana päivänä käskyn punakaartien perääntymisestä Kymijoen linjalle. Alueluovutuksiin oli ryhdyttävä, jotta joukot olisi voitu koota Karjalassa uutta hyökkäystä varten. Näin vain taistelukelpoisten miesten tulisi perääntyä ja siviilien jäädä paikoilleen. Tämä mahdollistaisi nopean perääntymisen. Paikalliset punakaartit eivät kaikki totelleet käskyä, vaan jäivät paikoilleen tai aloittivat paon perheidensä kanssa. Lähes kaiken omaisuutensa mukaansa ottaneet punaiset siviilit tukkivat liikenteen solmukohdiksi muodostuneet teiden risteykset ja tärkeä sotilasosastojen perääntyminen hidastui ja paikoitellen pysähtyi kokonaan. Kansanvaltuuskunnan "armeijan" sisäiset käskysuhteet olivat yhä epäselvät ja paikallisten punakaartien johtajat valittivat myös useista, keskenään ristiriitaisista perääntymiskäskyistä.

15.4. Helsingin Sanomat alkoi ilmestyä jälleen säännöllisesti.

Lehden uutiset kuvasivat yrityksiä normalisoida tilanne Helsingissä.

Kaasua ei saa käyttää vielä kuin valaistukseen.

Lennätin, rautatiet ja "raitiotiet" eivät vielä toimi, mutta korjaukset ovat jo alkaneet.

Miliisivalta korvataan poliisivallalla.

Kansanvaltuuskunnan armahtamia ja aseistamia vankeja alettiin palauttaa vankilaan. Punaiset olivat vapauttaneet vankiloista vankeja, jotka suostuivat osallistumaan punaisten puolella taisteluihin.

Sala-ampujien murhatöistä uutisoitiin.

Öisin oli ulkonaliikkumiskielto ja lupalippuja öiseen liikkumiseen sai vain keskuspoliisiasemalta.

Kansalaisia kehotettiin auttamaan ruuan hankkimisessa saksalaissotilaille.

Saksalaisten voitonparaatista oli uutinen, samoin punaisten pakenemisesta kohti Pietaria.

Suomen Kansanvaltuuskunnan Tiedonantoja -lehti kertoi valkoisten selkärangan olevan vaarassa. Lehden mukaan Ruotsista olisi saapunut 5000 vapaaehtoista taistelemaan punaisten puolella.

Rauhanehdotus

16.4. Työväenliikkeen 25 edustajaa esittivät vaatimuksen aseiden laskemiseksi. Näistä ehdotuksen esittäjistä muodostui Sosiaalidemokraattisen Puolueen johtoryhmä sodan päätyttyä. "Siis aseet alas kaikkialla ja palatkaamme länsimaisten sosiaalidemokraattien taistelutapoihin, palatkaamme rakentavaan eduskunnalliseen työhön ja aseettomaan järjestötoimintaan !" Julistusta levitettiin saksalaisten lentokoneista punaisten tukialueille.

Helsingin Sanomissa kehotettiin isännöitsijöitä laatimaan listat rakennuksissa asuneista punakaartilaisista. Isännöitsijöiden tai talonmiesten oli tarkastettava kellarit ja ullakkotilat mahdollisten piileskelevien sala-ampujien löytämiseksi.

Kaatuneiden saksalaisten sotilaiden hautajaisista julkaistiin piirroksia ja uutisteksti Helsingin Sanomissa. Helsingin valtauksen aikana kuoli noin 200 saksalaista sotilasta.

Pikkuilmoitus Helsingin Sanomissa: Myytävänä. Valmiita ruumisarkkuja, tilauksia vastaanotetaan. Otto Stolt, puusepänliike.

17.4. Punaiset aloittivat suurten evakuointien valmistelun. Venäjälle ei onnistunut pakenemaan kuin noin 10.000 punaisten puolella taistellutta tai heidän omaistaan. Pakenemista yrittäneet ovat kuvanneet pakoa päättömäksi, sekaiseksi ja suunnittelemattomaksi. Punaisten joukossa heräsi epäilys, oliko joukkojen perääntyminen suunniteltu suojaamaan Kansanvaltuuskunnan jäsenten pakoa Pietariin. Viipurissa 17.4. järjestetty Kansanvaltuuskunnan kokous oli keskeytettävä, koska edustajista vain viisi oli Viipurissa. Venäjälle oli paennut yhdeksän edustajaa ja viisi edustajaa oli taistelutehtävissä rintamalla.

Suomen Kansanvaltuuskunnan Tiedonantoja -lehti kertoi valkoisten provokaatiolentolehtisiä pudotetun punaisten alueille. Tarkoituksena oli hajoittaa työläisten rivit tarjoamalla rauhaa.

18.4. Punaisten joukot polttivat paetessaan valkoisten etenemistä Vammalan. Vammalasta paloi noin 2/3.

Suomen Kansanvaltuuskunnan Tiedonantoja -lehden mukaan valkoisten joukoissa olisi esiintynyt kapinahenkeä ja keskinäisiä taisteluja.

19.4.. Valkoisten suurhyökkäys Viipurin valtaamiseksi alkoi.

Loviisassa 7.4. maihin nousseet saksalaiset valtasivat Lahden. Saksalaisen polkupyöräpataljoonan oli helppo ottaa haltuunsa Lahden aseman alue, joka oli jäänyt punaisten erehdyksestä miehittämättä ja vartioimatta. Saksalaisten valloitettua Lahden punaisten pakotie itään oli menetetty.

"Vihollisjoukot yrittävät vallata Lahden - Punakaarti piti pintansa. Myös muilla rintamanosilla taistellaan hyvällä menestyksellä." Näin uutisoi samana päivänä (kun Lahti valloitettiin) Suomen Kansanvaltuuskunnan Tiedonantoja -lehti. Lehti piti yllä kuvaa hyvästä sotamenestyksestä, vaikka kaikilla punaisten rintamilla oli jouduttu perääntymään. Vain joissakin yksittäisissä taisteluissa punakaarteilla oli menestystä.

Senaatti kielsi asetuksella viennin ulkomaille.

Helsingin Sanomat kuvasi punaisten antamaa lainsäädäntöä. Lehti arvosteli lakia torpparien, lampuotien ja mäkitupalaisten julistamisesta maanomistajasta riippumattomiksi "hatarasti toteutetuksi ja agitatoriseksi". Pientilalliset olisivat saaneet korvauksen menettämistään maista, mutta suurtilallisille ei korvauksia olisi maksettu. Kansanvaltuuskunnan raha-asiain osaston hoitamiseksi annettu laki kerrottiin laadituksi "pankkien ryöstämiseksi". Laki vallankumousoikeuksista olisi kumonnut koko oikeudenkäyntijärjestelmämme muutamalla pykälällä. "Suurimmaksi vääryydeksi, joka on lain muotoon puettu", oli Helsingin Sanomien mukaan laki, joka olisi korvannut työntekijälle tämän menettämät ansiot. Ansionmenetysten täytyi johtua sodasta tai muusta työntekijästä riippumattomasta syystä. Kansanvaltuuskunta kumosi myös painovapautta säädelleet painoasetukset. Helsingin Sanomien mukaan painovapautta oli rajoitettu vuodesta 1906 vain painovapauden väärinkäytöksiä vastaan ja painoasetusten kumoaminen oli tarkoitettu vain kumouksellisten painotuotteiden levittämisen helpottamiseksi. Arvostelua lehdeltä sai myös kuolemanrangaistuksen poistaminen. Vaikka kuolemanrangaistus oli poistettu, silti vankeja oli surmattu, kertoi lehti.

---

Kuva: Punakaartilaisia Nakkilan työväentalon edessä huhtikuussa 1918. Kuvassa olleista kuusi kaatui. Lähde: Lenin-museo.

---

Lähteet ja kirjallisuus

Helsingin Sanomat 13.4. - 19.4.1918

Suomen Kansanvaltuuskunnan Tiedonantoja 13.4. - 19.4.1918

Ketola, Eino, Kansalliseen kansanvaltaan. Helsinki 1967

Meri, Veijo, Ei tule vaivatta vapaus, Suomi 1870-1920. Otava, Helsinki 1995.

Polvinen, Tuomo, Venäjän vallankumous ja Suomi 1917-1920. Osa 1. Porvoo 1967

Soikkanen, Hannu, Kansalaissota dokumentteina 1. Tammi 1967

Suomen itsenäistymisen kronikka. Toim. Jorma Keränen et al. Gummerus, Jyväskylä- Helsinki 1992.

Tarkka, Jukka ja Tiitta, Allan: Itsenäinen Suomi. Keuruu 1987

Kirjallisuusluettelo

---

Tekijä: Janne Kuusinen <jk61047@uta.fi>

---

Etusivulle