Ajankäytön suunnittelu

Tässä jaksossa pohditaan opiskelua oppijan ajankäytön näkökulmasta, sen suunnittelun perusteita ja konkreettisen aikataulun tekemistä oppimisprosessin vaatimaa aikaa unohtamatta ja yllättäviin tekijöihin varautuen.

Opiskelu vie aikansa

...ja jos sitä ei ole, niin sitä on järjestettävä. Aikuisopiskelijallahan ei yleensä ole vapaa-ajan ongelmia, mikäli vapaa-ajalla ymmärretään "luppoaikaa", aikaa jolloin "ei tehdä mitään erityistä". Perheen, työn, harrastusten, kansalais- ja luottamustehtävien, ystävien tapaamisten ym. täyttämä kalenteri täydentyy opiskelun myötä entisestään. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta käytännön toteuttaminen voi olla ongelmallista. 
Suunnittelu on sitä tärkeämpää, mitä enemmän opinnoissa on itseopiskelua. Opinto-ohjelmaan saattaa sisältyä joitakin ennaltasovittuja ajankohtia ja paikkoja, mutta uudet oppimisympäristöt (esim. monimuoto-opetuksessa) joustavat yksilöllisesti ajallisten tarpeiden ja työskentely-ympäristöjen suhteen. Ajallisesti pitkiltä tuntuvat yksilölliseen työskentelyyn tarkoitetut jaksot tai vaikkapa verkko-opiskelun näennäinen ajasta riippumattomuus saattavat johdattaa opiskelijan harhaan.
Esim. etätehtävien suorittamiseksi annettu aika vaikuttaa pitkältä, mutta ilman suunnittelua yht´äkkiä huomaakin "deadlinen" lähentyvän ja tekemättömien töiden kasaantuvan yhä suuremmaksi pinoksi. Tällöin tehtävät tulee tehtyä pikavauhtia viime hetkessä ja oppimisen laatu todennäköisesti kärsii. Pahimmassa tapauksessa aloittamisen kynnys nousee niin korkeaksi, ettei opiskelu tunnu enää mielekkäältä. Tällaisessa tilanteessa on parempi kuitenkin hakea apua , kuin heti luovuttaa ja jättää opinnot kesken.

Ajankäytön suunnittelun periaatteita

Ajankäytön suunnitteluun kannattaa nähdä vähän vaivaa - ja suunnitelmistaan kannattaa pitää mahdollisuuksien mukaan kiinni. Aikaa voi tarkastella eri pituisina jaksoina, esim. opintojen kokonaiskesto esim. avoimen yliopiston monimuotoperusopinnoissa on noin 1,5 - 2 vuotta sivutoimista opiskelua. 

Kokonaiskeston mukaan on kuitenkin hankala arvioida lyhyen tähtäyksen ajan tarvetta. Monesti opinnot ovatkin sisällön puolesta jaoteltu lyhyempiin opintojaksoihin, joiden kestot vaihtelevat koulutusohjelmittain ja jotka voivat olla ajallisesti jopa päällekäisiä, tai sitten opinnot voivat edetä periodeittain. Tämä helpottaa konkreettisemman "aikataulun" tekemistä - pitäen mielessä myöskin oppimiselle asetetut tavoitteet. 

Ajankäyttöä suunniteltaessa kannattaa olla realistinen - jokainen tuntee omat työskentelytapansa parhaiten, samoin muiden elämänalueittensa vaatimukset. Omia tai perheenjäsenten tottumuksia on vaikea käytännössä lähteä muuttamaan, vaikka se mielikuvissa onnistuukin - tyyliin: "Kirjoitan esseen ruokailun jälkeen, lasten leikkiessä kiltisti yhdessä tai isin kanssa." 

Kovin suuret muutokset elämän rutiineissa saattavat muutenkin nostattaa muissa perheenjäsenissä vastustusta, siksi kannattaa miettiä tarkoin, miten opiskelunsa järjestää; perheen tuki ja myönteinen asennoituminen on kuitenkin elintärkeää! Mitä "normaalimmin" muu perhe saa elää, sitä parempi kaikille. 

Miten voi laatia konkreettisen aikataulun?

Aikaa voi konkreettisesti suunnitella käyttämällä apunaan tavallista almanakkaa, johon on merkitty koko perheen kaikki yhteiset ja erilliset menemiset ja tulemiset; ainakin sellaiset, jotka voivat suoranaisesti vaikuttaa opiskelijan ajankäyttöön: 
  • Oma työaika matkoineen
  • omat harrastukset
  • sukulaisten vierailut tarvittavine valmisteluaikoineen
  • lasten harrastuksiin viemiset ja hakemiset jne. jne.
Tietenkin myös läsnäoloa vaativat
  • opintotilanteet
  • audiot
  • puhelinneuvottelut jne.
Tähän asti suunnittelu on vielä suhteellisen helppoa. Tärkeintä on kuitenkin löytää aikaa itse oppimisprosessille, oppimistehtävien tekemiselle. Siksi on tärkeää merkitä ylös myös 
  • kaikki ne opintotehtävät , jotka vaativat valmisteluaikaa
  • mahdollisten etätehtävien tms. palautuspäivät
  • tenttipäivät jne.
... ja sitten vain miettimään, koska tähän valmistautumiseen sitten olisi aikaa, sillä monesti opintojen pullonkaula ajan suhteen on juuri tässä! 

Oppimisprosessin vaatima aika

Oppimisprosessille on todella jätettävä aikaa, esim. kirjallisten etätehtävien tekemisessä lukemiseen ja ajatteluun, omien käsitysten muodostumiseen ja niiden jäsentämiseen kuluu aikaa, samoin kuin vastausten kirjoittamiseen. Ja aikaa kuluu sitä enemmän, mitä vieraampaa käsiteltävä asia on itselle, mitä vähemmän siitä on minkäänlaisia kokemuksia ja näkemyksiä. Oppimisen taitojen kehittyessä ajankäytön arviointi helpottuu, mutta yleensä kannattaa kerralla varata vähän pitempi aika oppimistehtäville kuin yrittää edetä pienissä pätkissä, jolloin asioista on hankalampi muodostaa kokonaiskuvaa. 

Ajankäyttöä suunniteltaessa olisikin hyvä, jos joka viikko löytyisi yksi tai useampi säännöllisesti toistuva aika, jolloin voisi rauhassa paneutua oppimiseen. Samoin paikan pitäisi mahdollisuuksien mukaan olla oppijan "näköinen", sellaisen jossa työskentely sujuu ilman ylimääräisiä häiriöitä ja jossa opiskeluun liittyvät tavarat voi pitää helposti saatavilla. Silloin "aloittamisen" kynnys madaltuu, eikä aikaa kulu opiskelussa tarvittavien välineiden ja materiaalien etsiskelyyn. 

Varautuminen yllätyksiin

Kaikkien suunnitelmien toteutuminen ei ole välttämättä aina itsestä kiinni; tarvittavien oppimateriaalien, esim. kirjojen saanti voi olla yllättävän hankalaa, joku perheenjäsenistä (tai itsekin) voi sairastua,  tietoverkot alhaalla jne. Siksi kannattaa aina etukäteen miettiä, minkälaisia välineitä ja materiaaleja ym. oppimistehtävissä tarvitaan ja aloittaa valmistelutyöt mahdollisimman hyvissä ajoin, niin että yllättäville tekijöille jää "pelivaraa". 

Lähteet

Päivitetty 31.12.2002/Päivi Mäkinen