Oppimisen tulkintaBehaviorismi nousi oppimisen tutkimuksen valtasuuntaukseksi ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Sen keskeisempänä ajatuksena oli tutkia oppimista luonnontieteellisen objektiivisuuden näkökulmasta. Ihmisen ja eläinten käyttäytymisen katsottiin olevan samankaltaista, osiin pilkottavissa.Oppimisen perusperiaate on muotoiltu behaviorismissa S - R -kytkennäksi (ärsyke - reaktio), jota säädellään vahvistamisella. Teoreettisena tavoitteena on käyttäytymisen ennustaminen ja kontrollointi. Oppijoiden tietoisuutta, tunteita yms. ei oteta huomioon. Oppimisessa korostuu oppijan ulkoinen säätely.
Vaikutukset opetuksessaBehaviorismi on vaikuttanut käytännössä opetuksen suunnitteluun ja toteutukseen hyvin paljon. Sitä on sovellettu lasten kasvatuksesta aikuisten henkilöstökoulutukseen.Organisoidun opetuksen yhteydessä
on puhuttu opetusteknologisesta lähestymistavasta, (jota ei
kuitenkaan pidä sekoittaa teknologian opetuskäyttöön)
jota yhä edelleen sovelletaan monissa opetustilanteissa.
Opetus suunnitellaan "askelperiaatteen" mukaisesti eteneväksi siten, että ennalta asetettu tavoite saavutetaan. Tavoite puolestaan määritellään sellaisin päätekäyttäytymistermein, että tulokset voidaan selvästi havaita ja mitata. Myös oppiaines pilkotaan tavoitteen kannalta saavutettaviksi osiksi ja sen käsittellyssä edetään osa kerrallaan. Opetusteknologiassa korostuu opettajan toiminta ja oppiaineksen merkitys tietoärsykkeiden tarjoajina. Oppijan merkitys jää passiiviseksi tiedon vastaanottajaksi, objektiksi. Oppijan aktiivinen ja tietoinen oppimistoiminta jää huomiotta, eikä oppijoiden heterogeenisuudella, erilaisuudella, ole merkitystä. Behaviorismiin pohjautuva opetus on niin tavanomaista, konventionaalista, että monet sitä soveltavat opettajatkaan eivät edes tiedä käyttämänsä opetustavan teoreettista perustaa. "Helppona" ja opettajan työn kannalta johdonmukaisena mallina se on levinnyt laajaan käyttöön ilman suurempia kyseenalaistamisia.
 |
