Missä on kirjoittamisen mieli?Joillakin ihmisillä on myötäsyntyinen tarve kirjoittamiseen, mutta on myös tilanteita, jolloin kirjoittaminen on välttämätöntä ja väistämätöntä. Kun ei ole muuta mahdollisuutta, tottumatonkin tarttuu kynään. Opiskelussa kirjoittaminen nähdään monesti pakollisena tuotoksena, eikä sen arvoa huomata. Osaamme kirjoittaa mekaanisesti - pystymme laittamaan sanoja järjestykseen ja jollekin onnistuu jopa oikeakielisyys pilkun paikkoineen. Oppimisen kannalta prosessi jää kuitenkin puolitiehen, jos emme mieti kenelle kirjoitamme, mistä kirjoitamme, mitä haluamme sanoa ja miksi.
Prosessikirjoittamisen ideana on kiinnittää huomiota kirjoittamisen kokonaisuuteen - se alkaa ennen kuin kynästä tai paperista on tietoakaan - toisaalta se jatkuu vielä viimeisen pisteen jälkeen - lukijan ajatuksissa. Kirjoittamisessa ihminen on aktiivisessa vuorovaikutuksessa niin ulkoisen ympäristön kuin itsensäkin kanssa, eikä kirjoittamisen kommunikatiivista luonnetta saakaan unohtaa. Kirjoittamisen välityksellä ihmiset viestittävät toisilleen; sillä on mielekäs tarkoitus. Nimenomaan lukija täydentää kirjoittamista ja tekee siitä mielekkään. Harvoin kirjallisia oppimistöitään tekevät opiskelijat ajattelevat olevansa varsinaisesti "kirjailijoita", mutta prosessikirjoittamisessa pyritään hakemaan kirjoittamiseen samoja elementtejä kuin mitä ammattikirjoittajat käyttävät. Tarkoituksena ei ole kuitenkaan kangistua mihinkään valmiiseen prosessikirjoittamisen kaavaan, vaan pyritään löytämään itse kullekin sopivaa kirjoittamisen tapaa.
Tarkkailetko ympäristöäsi, kirjoitatko muistiin havaintojasi, keräiletkö mielenkiintoisia artikkeleita? Ideat tulevat ja menevät, miten varmistat niiden saatavuuden, kun aika on kypsä niiden kehittelylle? Minkälaisessa fyysisessä tilassa kirjoitat mieluiten? Kaipaatko rauhaa ja hiljaisuutta, vai tuttuja taustaääniä? Käytätkö kynää vai kannettavaa - tai jotain siltä väliltä? Aloitatko summamutikassa vai teetkö huolellisen etukäteissuunnitelman? Käytätkö aikaa vähän vai paljon kirjoittamisen hahmottamiseen. Mitä olet mieltä seuraavasta erään kirjailijan (Madeleine L`Engle) näkökulmasta: "Et voi aloittaa tyhjästä, joka muuttuisi joksikin. Mutta jos aloitat suunnitelmasta, sinulla on jotain, mitä muunnella."? Muokkaatko kirjoituksiasi, vai kirjoitatko kerralla valmiiksi? Oletko tyytyväinen teksteihisi? Kiinnostavatko ne sinua - sinähän joka tapauksessa olet kirjoituksesi ensimmäinen lukija?!! Koetko kirjoittamisen tuskaa? Se on tavallista myös kirjailijoilla, jos se yhtään lohduttaa. Onko sinulla kirjoittamisen suhteen "kuivia kausia", jolloin paperille ei synny mitään, vaikka pitäisi? Oletko kärsivällinen kirjoittaja? Miten kohtaat kirjoittamisen vaikeudet, pidätkö tauon ja rauhoitut, jätät kirjoittamisen pitemmäksi aikaa ja palaat siihen uusin mielin, jatkat hampaat irvessä? Prosessikirjoittamisen malli - vaan ei kahle!Prosessikirjoittamiseen kuuluu olennaisesti joustavuus ja yksilöllisyyden huomioon ottaminen. Prosessikirjoittaminen on ongelmien ratkomista tiettyyn tavoitteeseen pääsemiseksi. Se voi muodostua hyvin erilaiseksi eri ihmisillä ja vaihdella samallakin ihmiselle eri kirjoitustehtävien mukaan.Aiheen valinta, aiheeseen tutustuminen (ideoiden ja tietojen keruu), kirjoitelman rungon rakentaminen, ensimmäisen version kirjoittaminen, palaute, muokkaaminen - toinen kirjoituskerta, viimeistely - julkaisukuntoon saattaminen (kieliasun tarkastaminen), julkistaminen. Siinä pelkistetysti prosessikirjoittamisen vaiheet. Kyseessä on kuitenkin vain malli, jota ei ole tarkoitus noudattaa kaavamaisesti, niin että kirjoittamisen ilo muuttuukin kahleeksi. Seuraavassa kuviossa esitetään prosessikirjoittamisen eteneminen graafisesti:
Palautteella on suuri merkitys prosessin etenemisessä, vaikka joskus tuntuukin, että keskeneräisten töiden antaminen muitten arvioitavaksi on uhkarohkeaa ja paljastavaa. Rakentavan palautteen antamista, rohkaisua ja niiden vastaanottamista olisi syytä ehkä opiskella, koska elävä vuorovaikutus muitten kanssa on kirjoittamisen ja ajattelun kehittymisen ehto. Palautteen antajan ei tarvitse olla aina opettaja ja tutor, vaan se voi olla kuka tahansa lukutaitoinen ihminen - erilaiset ihmiset kiinnittävät huomiota erilaisiin asioihin, mikä voi olla ihan hedelmällistä kirjoittajan kannalta.
Luovan kirjoittamisen elementitIlman luovuutta ei ole muutosta eikä kehitystä. Ilman muutosta ja kehitystä ei ole oppimista. Kirjoittaminen voidaan nähdä myös oppimaan oppimisen välineenä, ajattelutaitojen kehittäjänä. Kirjoittamista edellyttävissä oppimistehtävissä ei yleensä haeta olemassaolevan tiedon toistamista, sillä miksi toistaa asioita, jotka ovat jo kaikkien luettavissa tai muuten saavutettavissa. Kirjoittamisen taito onkin aika monimutkainen, sillä monesti asiantuntijan on vaikeampi kirjoittaa kuin aloittelijan. Se voi liittyä nimenomaan siihen, että tottunut kirjoittaja pyrkii luomaan uutta tai ainakin uudella tavalla ilmaistuja ajatuksia muokkaamalla tietoa. Tällaisessa tapauksessa kirjoittaminen on luovaa toimintaa.Luova kirjoittamisprosessi etenee valmistautumisesta loppukehittelyyn useimpien vaiheitten kautta, se harvemmin onnistuu kertaistumalta. Luova prosessointi vaatii aina aikansa. Seuraavassa lyhyesti prosessin eri vaiheitten luonnehdintaa.
 |
Lähde:
Linnakylä ym. 1989.
