Ohjauksen tarve portfoliotyöskentelyssäPortfolion laatiminen on yksilöllistä ja itsenäistä oman kehittymisen, toiminnan ja ajattelun arviointia. Varsinkin alkuvaiheessa työskentely saattaa tuntua isolta tuntemattomalta möykyltä, josta ei tiedä, mistä aloittaisi ja mihin suuntaan. Portfolion käsitteen avautumisessa auttavat konkreettiset esimerkit ja mallit. Valmiiden portfolioiden arviointi ja niistä keskusteleminen auttavat saamaan omasta työstä kouriintuntuvamman.Ohjauksen tarve ei katoa oman työn päästyä vauhtiin. "Tekniikan" kehittyessä ja ulkoisten muotojen selkiintyessä nousevat sisällölliset kysymykset esille. Ohjauksen luonne muuttuu yhä enemmän dialogiseksi ja kriittiseksi, syvätason prosessoinnin edistämiseksi. Ajatuksia ja ideoita kannattaa jakaa myös muiden opiskelijoiden kanssa - erilaiset näkemykset rikastuttavat itse kunkin ajattelua. Portfolio muuttaa jatkuvasti muotoaan ja muuttuu prosessin edetessä yhä enemmän "tekijänsä näköiseksi". Ohjaaja tukee ja neuvoo portfolion laadinnassa ja prosessin etenemisessä koko ajan. Portfolion tekijän tavoitteena on halu kehittää ja tutkia omaa osaamistaan, sen tuntemisessa hän on asiantuntija. Ohjaajan tehtävänä on auttaa tekijää löytämään ratkaisuja ongelmakohdissa, esittää "tyhmiä" kysymyksiä ongelmien hahmottamiseksi, tutkia ja ihmetellä - ei niinkään vastata esitettyihin kysymyksiin, vaan auttaa kysyjää löytämään omat vastauksensa (miksei kysymyksensäkin). Ohjaajalta edellytetään oman persoonan ja oman asiantuntemuksensa antamista toisen käyttöön ja ohjattavan omien voimavarojen esiinkaivamista. Mitä aikaisemmassa vaiheessa opintoja portfoliotyöskentely päästään aloittamaan, sen parempi - mutta koskaan ei ole kuitenkaan liian myöhäistä.
Ohjauksen keskeinen sisältöPortfolion laadintaa helpottaa alkuvaiheessa saatu tieto siitä, mitä portfoliolla tarkoitetaan, mitä siihen voi sisällyttää, missä muodossa ja mihin sitä voidaan käyttää. Alkuvaiheen ohjaus painottuukin enemmän ulkoisiin ja teknisiin seikkoihin ja siihen kannattaa varata riittävästi aikaa. Oppijat tarvitsevat myös motivointia oman työn alkuun saattamiseksi (kaikki eivät välttämättä ole itsestään motivoituneita tällaiseen työhön - sehän saattaa "kuulua suoritettaviin vaatimuksiin"!).Valokuvamallin näytekansio ei ole paras malliesimerkki sellaisessa kontekstissa, jossa opiskelijoiden olisi arvioitava omaa ammatillista kehitystään. Mallien avulla voidaan kuitenkin saada tuntumaa ja ideaa omaan portfolioon - tärkeintä on se, että esimerkit ovat samantapaisista maailmoista. Malleja kannattaa käydä läpi, samalla pohtien, mikä niissä on hyvää, mikä huonoa ja ennen kaikkea miksi. Vaikka portfolion työstäminen on itsenäistä, ovat niin ohjaajalta kuin kanssaopiskelijoilta (perheenjäseniltä, työkavereilta yms.) saatava palaute hyödyllistä. Siksi opiskelijoita kannattaa rohkaista antamaan keskeneräisiäkin töitä tarkasteltavaksi. Keskustelut voivat myös auttaa oppijaa "pitämään kurssinsa" ja ohjaajan onkin oltava käytettävissä aina, kun oppijasta tuntuu, että kompassin nuolet alkavat pyöriä. On myös hyvä muistaa, että portfolion laadinta vie aikansa, eikä "valmis" työ ole koskaan "lopullinen", vaan sitä voi päivittää jatkuvasti, esim. oman HOPSin osana.
Ohjaajaan kohdistuvat odotuksetVarsinkin ensimmäistä portfoliota työstävät oppijat kaipaavat keskustelua sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat itse laatineet portfolion. Opettajan/ohjaajan teoreettiset tiedot ja kokemukset osaamisen kehittymisestä syventyvät, jos ohjaaja itse on käynyt portfolion laatimisprosessin läpi. Opetusportfolion kautta ohjaaja voi paitsi reflektoida itseään, myös päästä kokemuksellisesti lähemmäksi ohjattaviaan ja ymmärtää heidän ongelmiaan portfoliota laadittaessa.Ohjaajan täytyy olla ohjattavien käytettävissä tarpeen tullen. Alkuvaiheessa aikaa tarvitaan enemmän, jo pelkästään motivointiin täytyy varata aikaa. Myös keskustelut mahdollisista sisällöistä ja rakenteista vievät aikansa. Kun oppijat pääsevät itsenäisen työskentelyn alkuun, ohjaajan tarve ja ohjaustyö on yksilöllisempää. On kuitenkin tärkeää, että ohjaaja ja ohjattava pystyvät puhumaan "samaa kieltä" ja että annettava palaute on kannustavan kriittistä. Ohjattava saattaa odottaa ohjaukselta suoria ja nopeita ratkaisuja ja vastauksia esitettyihin kysymyksiin. Koska portfoliotyöskentelyn tarkoituksena on kuitenkin oppijan oman kehittymisen reflektointi, ei ohjaajan pitäisi pyrkiä täyttämään tällaisia odotuksia. Ohjaajan pitäisi määrätietoisesti pyrkiä auttamaan oppijaa löytämään itse omat vahvuutensa ja kehittämisalueensa ja tuomaan ne esille. Liiallinen riippuvuus ohjauksesta ja ohjaajasta estää oppimista. Kaikin puolin onkin tärkeää, että ohjaaja määrittelee omat perustehtävänsä: mitä hän voi tehdä ja missä asioissa auttaa.
Ohjaus oppimispäiväkirjan kirjoittamisessaNiin kuin portfolio, myös oppimispäiväkirja on hyvä keino harjoittaa reflektiivistä itsearviointia. Yksinkertaisin harjoitus on palauttaa mieliin jokin hyvä oppimiskokemus ja todella huono oppimiskokemus, ja pohtia, miksi ne olivat hyviä/huonoja. Tällainen harjoitus voi jo avata ymmärtämystä omaa oppimista kohtaan (myös yleisemminkin oppimisen lainalaisuuksia kohtaan).Opiskelijoita voi rohkaista kirjoittamaan oppimispäiväkirjaa. Oppimispäiväkirjan kirjoittamista ei kuitenkaan kannata jättää pelkästään opiskelijoiden oman aktiivisuuden varaan (ainakaan, jos heillä ei ole siitä aikaisempia, myönteisiä kokemuksia). Sen voi liittää osaksi normaalia opiskelua - myös HOPSin osaksi;
mihin he eivät olleet tyytyväisiä, mitä he pitivät vaikeana tai mitä he eivät yksinkertaisesti osanneet tehdä...
 |
