|
Tässä jaksossa tarkastellaan käytännön opiskelun kannalta tärkeitä taitoja, kuten lukemista ja kirjoittamista. Pohdiskelun kohteena on myös uuden lukutaidon käsite sekä vuorovaikutus ja kommunikaatio oppimisessa.
Opiskelun käytännölliset välineetOppimisesta puhuttaessa korostuvat monenlaiset henkiset prosessit ja niiden kehittäminen. Oppimiseen liittyy myös monia käytännöllisiä tekoja ja toimenpiteitä, joilla on oma merkityksensä oppimisprosessissa, ja joiden välityksellä oppimisprosessi toteutuu. Näistä ilmeisimpiä ovat luonnollisesti lukeminen ja kirjoittaminen, mutta myös muunlaiset vuorovaikutukseen liittyvät taidot, kuten keskustelu.Perinteisesti yliopisto-opiskelussa ovat painottuneet tekstisuuntautuneet opiskelumuodot, eikä avoin yliopisto tästä juuri poikkea. Vaikka oppimisen organisointi onkin muuttunut kohti avoimempia oppimisympäristöjä ja oppijakeskeisempiä työmuotoja, ovat oppimistehtävät yhä suurelta osin kirjoitetun tekstin lukemiseen ja oman tekstin tuottamiseen liittyviä. Luku- ja kirjoitustaidon merkitystä ei voi vähätellä, ne ovat perustana muillekin opiskelutaidoille. Uudet oppimisympäristöt asettavat erilaisia haasteita käytännön opiskelussa tarvittaville taidoille. Opiskelu ei voi olla mekaanista kuuntelemista, lukemista tai kirjoittamista, vaan se on aktiivista työskentelyä erilaisissa tilanteissa ja tiloissa, niin fyysisissä kuin mentaalisissa. Kysymys on lähinnä siitä, miten hyvin tai huonosti oppimisprosessissa tarvittavat tai käytettävät käytännön toiminnot integroituvat eli yhdistyvät ja liittyvät toisiinsa. Koska tilanteet vaihtelevat, niin myös käytettävät menetelmät. Kaikki kuitenkin kuuluvat samaan kokonaisuuteen, kaikilla on sama tavoite; oppiminen. Teknologiset mahdollisuudet opetuksessa ja oppimisessa ovat kehittyneet viime vuosina hyvää vauhtia, jolloin visuaalisuus ja auditiivisuus ovat korostuneet, näin esim. video- ja audio-opiskelussa sekä hyper- ja multimediaoppimateriaalien käytössä. Digitaaliset oppimisympäristöt ja materiaalit eivät vähennä lukutaidon merkitystä, mutta asettavat haasteita opiskelutaitojen monipuoliselle kehittämiselle. Teknologian opetuskäytön ja avointen
oppimisympäristöjen myötä myös itsenäinen
oppimistyöskentely on korostunut, mutta se ei suinkaan tarkoita, että
opetuksen ja oppimisen kommunikatiivinen luonne olisi häviämässä.
Vuorovaikutus ei välttämättä ole enää välitöntä
sen enempää paikallisesti kuin ajallisestikaan, vaan välineellistä
- joko kirjeitse, sähköpostitse, puhelimitse tai vaikkapa tietoverkon
välityksellä tapahtuvaa. Haasteet lisääntyvät
siis myös tällä alueella.
Lukemisen strategiatHarvemmin tulee ajatelleeksi, että mitä se lukemisen taito oikeastaan onkaan. Jokainen suomalainenhan nyt lukea osaa! Jos tarkastellaan lukemista mekaanisena toimintana, jossa lukija ääneen tai mielessään toistaa havaitsemiaan sanoja, niin väite voi pitääkin paikkansa. Tällainen lukija suhtautuu tekstiin pintapuolisesti ja pitäytyy tekstissä siinä muodossa kuin se on esitetty. Lukutaito on tässä mielessä vain luetun palauttamista muistista.
Toistavat strategiat harvemmin johtavat
luettavien asioiden tai ilmiöiden syvempään ymmärtämiseen
tai asioiden välisten suhteiden ja ongelmien havaitsemiseen, joita
taas tarvitaan esim. kirjallisten oppimistehtävien laatimisessa. Toisaalta
ei voida kuitenkaan sanoa, että esim. alleviivaus sinänsä
johtaa tekstin pintapuoliseen ulkoa opetteluun, yhtä lailla sitä
voi käyttää aktiivisena tiedon kehittelyn välineenä,
esim. apuna tiedon jäsentämisessä ja järjestämisessä.
Tietoa tuottava näkemys on luonteeltaan konstruktiivista, siinä korostuvat sisällön merkitysten aktiivinen tuottaminen. Lukemisprosessi on jatkuvaa reflektointia ja lukutaito on kykyä luoda merkityksiä.
Kirjoittamistakin on monenlaistaOpiskelussa lukeminen ja kirjoittaminen nivoutuvat toisiinsa hyvin läheisesti. Lähes poikkeuksetta oppimistehtävien materiaalina on tekstiä; kirjoja, artikkeleita, tutkimusraportteja jne. ja tuotoksena itse tuotettua tekstiä, esim. tenttivastauksina, esseinä, tutkielmina jne. Erilaiset tavat lukea ja kirjoittaa näkyvät oppimistuloksissa.Samalla tavalla kuin lukemisessakin, tekstiä
voi tuottaa laadullisesti eri tavoilla. On strategioita, joissa toistetaan
tietoa ja toisaalta
tietoa muokkaavia strategioita.
Toistavan strategian kirjoituksissa sisällöt
eivät välttämättä liity toisiinsa. Kirjoitus ei
etene päättelyketjun sanelemassa järjestyksessä, vaan
on otsikkokeskeistä.
Tiedon muokkauksen strategia edistää koko kirjoittamisprosessin aikana myös sisältöjen oppimista. Toisaalta se on myös lukijaystävällisempää - teksti on alusta lähtien suunniteltu jonkun luettavaksi. Kirjoittaminen on, paitsi ajattelua ja hahmottamista, myös aina viestintätapahtuma.
Nykyaikainen lukutaito kattaa monet mediatLukutaidon käsite ymmärretään nykyään huomattavasti laajemmin kuin Jukolan veljesten aikaan, jolloin lukutaidon opetuksella lähinnä tarkoitettiin sitä, että rahvas oppi itse lukemaan Katekismuksensa ja raapustamaan tarvittaessa nimensä. Selitykset ja tulkinnat kuuluivat sivistyneemmille kansanosille.Kirjaimellisesti ajatellen Suomen lukutaitotaso on huippuluokkaa maailmassa. Lukemiseen vaikuttavat kuitenkin paitsi lukijasta johtuvat tekijät myös ympäristön kontekstitekijät ja teknologiset tekijät. Lukeminen on keskeinen väline kulttuuriteknologisessa maailmassa, joten siihen vaikuttaa myös teknologian kehittyminen. Uusi teknologia on vaikuttanut tiedon liikkuvuuteen ja saatavuuteen. Verkottuminen, interaktiivisuus eli vuorovaikutteisuus ja multi- ja hypermedian mahdollisuudet ovat edistämässä avointa tiedon kulkua. Tiedon hankinta, valikointi, arviointi ja käsittely edellyttävät kuitenkin monipuolista lukutaitoa; entistä sujuvampaa ja kriittisempää sekä visuaaliseen ja monimediaiseen tulkintaan kykenevää. Myös tiedon tuottaminen uusien medioitten kautta julkaistavaksi edellyttää muutakin kuin tietokoneohjelmien hallintaa; mm. tiivistäminen, jäsentäminen, esteettinen ja graafinen esitystaito ovat tällaisen kirjoitustaidon elementtejä. Lukutaidon uudet ulottuvuudet, kuten lukemisen ymmärtäminen merkitysten ja tulkintojen tuottamiseksi luettavasta, kriittinen lukeminen tai lukemisen käsitteen laajentaminen "medialukutaidoksi" - äänen, kuvan, videon, tekstin ym. elementtien yhdistämiseksi ja merkitykselliseksi tulkinnaksi, luovat haasteita "nykyaikaiselle lukkarinkoululle". On "luettavana" sitten tekstiä, ääntä tai kuvaa, tärkeintä on se, miten lukutilanteessa ajattelemme ja toimimme, miten suuntaudumme lukemistapahtumaan. Jos tyydymme pinnalliseen strategiaan, eivät oppimistulokset siitä parane, luemmepa sitten päivän lehteä, kuuntelemme radiota tai surffaamme www-sivuilla. Tehokas lukutaito antaa yksilölle vapautta valita ja toimia, opiskella ja oppia ja pyrkiä omiin tavoitteisiinsa.
Vuorovaikutusta ja kommunikointiaVaikka nykyinen konstruktivistinen käsitys oppimisesta painottaakin yksilön aktiivista osuutta omien tietorakenteiden muovaajana, korostetaan myös oppimisen sosiaalista luonnetta. Opetus ja oppiminen ovat vuorovaikutuksellisia tapahtumia, mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ihmiset olisivat aina kasvokkain kommunikoimassa keskenään. Vuorovaikutus voi olla myös välineellistä, kuten esim. lukemisessa ja kirjoittamisessa - tai vaikkapa tätä www- dokumenttia tutkiessasi. Se ei kuitenkaan estä meitä kommunikoimasta toistemme kanssa, vaikka emme aina voikaan olla varmoja siitä, tavoittaako omat viestimme vastaanottajan tai kuinka kauan viestien kulkemiseen kuluu aikaa.Vuorovaikutuksen välittömyys tai välineellisyys eivät kerro sen vastavuoroisuudesta ja onnistumisesta. Onnistunut vuorovaikutus opetus/oppimistilanteessa edellyttää niin opettajilta/tutoreilta kuin opiskelijoiltakin kommunikatiivisia taitoja ja niiden jatkuvaa kehittämistä. Ihminen tarvitsee kykyä hahmottaa ja tulkita erilaisia tilanteita ja konteksteja sekä taitoa vaikuttaa aktiivisesti tilanteen kehittymiseen. Yksilön minäkuvalla, motivaatiolla ja odotuksilla on suuri merkitys siihen, kuinka hän suuntautuu ja toimii vuorovaikutustilanteissa. Jos hän kokee muitten toiminnan uhkana itselleen, seurauksena voi olla vetäytyminen tai ylikorostunut puolustautuminen. Joku toinen saattaa tulkita neutraalitkin tilanteet kilpailuksi ja pyrkiä aggressiivisesti "voittoon". Ihminen kuljettaa näitä sisäistyneitä tekijöitä mukanaan tilanteesta toiseen ja silloin kun ne ovat negatiivisia, ne ovat esteitä tyydyttävän vuorovaikutuksen tiellä.
 |
