Verkko-oppimisympäristön konteksteja

• Fyysinen, kulttuurinen ja sosiaalinen konteksti
• Kontekstitekijät verkkopedagogiikan sisällön kuvaajina

Fyysinen, kulttuurinen ja sosiaalinen konteksti

• fyysisen, 
• kulttuurisen ja 
• sosiaalisen 

Verkossa fyysinen konteksti liittyy käytetyn välineen teknisiin ominaisuuksiin, käyttäjän tietoteknisiin taitoihin ja työskentelyn ergonomiaan. Kun yhteydet toimivat, ohjelmat ovat käyttäjäystävällisiä, työskentelytilat asianmukaiset jne., fyysinen konteksti jää oppimisessa taka-alalle; välineellisyydestä ja teknologiasta tulee "läpinäkyvää". Samaan läpinäkyvyyteen päästään myös sitä mukaa, kun käyttäjän tietotekniset valmiudet kehittyvät - ihan niin kuin autolla ajettaessa; mitä kokeneempi kuski, sitä paremmat mahdollisuudet pystyä tarkkailemaan liikennettä kokonaisvaltaisesti miettimättä jatkuvasti hallintalaitteiden käyttöä.

Kulttuurinen konteksti onkin huomattavasti mielenkiintoisempi ja olennaisempi oppimisen kannalta. Vuorovaikutuksellinen verkko-oppimiskulttuuri poikkeaa totutusta, kasvokkaisesta kulttuurista, eikä sitä kannata määritellä perinteisestä oppimiskulttuurista käsin, vaikka toki onkin hyvä tuntea ja tiedostaa verkko-oppimisen ja kasvokkaisen oppimiskulttuurin eroja. 
 
 

Verkko-oppimiskulttuuri antaa siis mahdollisuuden, muttei takaa lopputulosta - tai edes prosessin sujumista. Se vastaa nykyisen länsimaisen yhteiskunnan haasteeseen esittää ja tuottaa kompleksisia sisältöjä, huonosti määriteltyjä ongelmia kuin myös avoimia vastauksia - niitä, joita kouluopetuksessa on yleensä pyritty välttämään. Samalla se kaikessa epävarmuudessaan antaa myös todellisen mahdollisuuden avoimelle ja aktiiviselle oppimiselle sekä kriittiselle reflektoinnille. 

Verkon sosiaalisuus on välittynyttä - sen vuoksi sosiaalinen konteksti syntyy vain niiden mielikuvien kautta, joita osallistujat muodostavat toisistaan julkistettujen puheenvuorojen ym. dokumenttien perusteella. Tietoverkkososiaalisuus syntyy siis ihmisten itsensä tekemistä tulkinnoista muista toimijoista. Toisaalta voimme verkkotoimijoina itse vaikuttaa siihen, kuinka paljon "paljastamme" itsestämme tai kuinka rehellisesti - voimme jopa jättäytyä tarkkailijoiksi, lurkkijoiksi, emmekä tuo itseämme esille ollenkaan, vaan seuraamme muiden viestejä passiivisesti - mutta toisaalta emme pystykään vaikuttamaan siihen, että muut verkkotoimijat tulkitsevat viestimme siten kuin itse haluamme tai olemme tarkoittaneet.

Kontekstitekijät verkkopedagogiikan sisällön kuvaajina

Fyysisten kontekstitekijöiden merkityksen ja niiden oppimisen tarpeen voi hyvin ymmärtää ja hyväksyä. Verkko-opiskelussa tarvitaan teknisiä taitoja ja valmiuksia käyttää ohjelmia, jopa tuottaa itse materiaalia verkkoon jne. Ne voivatkin riittää silloin, kun verkkoa käytetään passiivisesti, lähiopetuksen tukena tai sen rinnalla, mutta vuorovaikutuksellisessa verkko-opiskelussa eivät. Sen vuoksi ne eivät myöskään yksin riitä verkkopedagogiikan sisällöiksi.

Verkko-oppimiskulttuuriin ja -sosiaalisuuteen liittyvät kontekstit ovat vaikeammin ymmärrettävissä, koska niitä ei voi selittää kasvokkaisesta kulttuurista ja sosiaalisuudesta käsin. Verkko-oppimista voidaan tietenkin tarkastella oppimisteoreettisesti. Ja kuten "uusiin oppimisympäristöihin" monesti, siihenkin on erityisesti liitetty niin konstruktiivisen kuin kommunikatiivisen oppimisen piirteitä. Verkko sinänsä ei kuitenkaan tee toiminnasta (opetuksesta kuin oppimisestakaan) konstruktiivista tai kommunikatiivista - se ei automaattisesti muuta konventionaalisia käsityksiä ja toimintamalleja.  Ihmiset sen tekevät, jos tekevät.  Jokaisella osallistujalla on mahdollisuus löytää itsestään uudenlaista osaamista, riippuen siitä, minkälaisella asenteella työhön ryhtyy.

Mitä kokeneempi verkkotoimija, sitä todennäköisemmin lähiopetuksen metaforaa jäljittelevät tai pelkästään verkon  passiiviselle käytölle perustuvat verkko-opinnot alkavat kuitenkin tuntua riittämättömiltä, ja verkon vuorovaikutuksellisten mahdollisuuksien hyödyntämättömyys sosiaalisten resurssien arvoa ymmärtämättömältä.  Herää oikeutettu kysymys verkko-oppimisen laadullisesta lisäarvosta.

Vuorovaikutukselliseen verkkokulttuuriin ja - sosiaalisuuten on mahdollista tutustua verkon monissa virtuaalisissa yhteisöissä, joita on perustettu eri asioiden ympärille.  Ne eivät ole samalla lailla sisällöllisiin tavoitteisiin tai aikaan sidottuja, kuten tavoitteelliset verkko-opinnot, ja keskustelut kulkevat ilman ohjaajaa - sen aikaa kuin kulkevat.  Niissä voi kuitenkin päästä jyvälle niin verkon viestinnällisistä luonteenpiirteistä, sen toiminnallisista, kulttuurista ja sosiaalisista konteksteista kuin myös itsestään verkkotoimijana. 

Lähteet

Päivitetty 31.12.2002/Päivi Mäkinen