Verkkopedagogiikan viestinnällisiä perusteita

Tietoverkon haasteita ja mahdollisuuksia

Vaihtoehdot opintojen organisoimiseksi ovat lisääntyneet 1990-luvun lopulta lähtien myös tietoverkkojen suuntaan.  Tämä on lisännyt paitsi koulutuksen tarjoajille kuin myös opettajille ja oppijoille haasteita ja mahdollisuuksia.  Iskevät sloganit "ajasta ja paikasta riippumattomasta oppimisesta" ovat luoneet kuvaa kaikkien saatavilla olevasta, helposta ja nopeasta verkko-oppimisesta, joka ei paljon muuta vaadi kuin tarvittavat tekniset välineet, ohjelmat ja verkkoyhteyden.

Käytännön kokeiluissa kokemukset eivät välttämättä ole vastanneet odotuksia; 

  • ajasta ja paikasta riippumattomuus on harhaa, 
  • oppiminen vaatii niin ajallista kuin kognitiivista panostamista, 
  • oppijat kaipaavatkin tukea ja ohjausta, 
  • materiaalien tekeminen ja oppimisprosessien suunnittelu toteutuksineen edellyttää osaamisresursseja 
Tietoverkko sinällään ei siis ole avain helppoon oppimiseen ja halpaan oppimistilaisuuksien tarjoamiseen.  Verkko antaa kuitenkin mahdollisuuden perinteisestä opetus- ja oppimiskulttuurista poikkeavan vuorovaikutuksellisen verkko-oppimiskulttuurin synnylle ja kehitykselle.  Se edellyttää niin opettajilta kuin oppijoiltakin ajattelu- ja toimintapojen kriittistä tarkastelua.  Käytännössä tämä haaste kohdistuu varmasti enemmänkin nykyisiin, perinteen raskauttamiin aikuisiin, kuin media-ajassa kasvaviin tulevaisuuden toivoihimme, joille verkkovuorovaikutus on osa luonnollista kanssakäymistä.

Verkon opetuskäytön tapoja

Tietoverkolla voi olla opetus- ja oppimiskäytössä monenlaisia rooleja ja tehtäviä.  Sovellusvariaatioita on monenlaisia ja tekniikan kehittyessä mahdollisuudet vain lisääntyvät.  On kuitenkin hyvä tiedostaa, että puhuessamme tietoverkon käytöstä opetuksessa, voimme tarkoittaa monenlaisia tilanteita ja asioita.  
Tässä joitakin esimerkkejä erilaisista verkon opetuskäytön tavoista ja arvioita sen merkityksestä opetuksellisessa kokonaisuudessa:
 
 
Sitä voidaan käyttää normaalin lähiopetuksen tukena - esim. tiedon haussa, tehtävien tekemisessä ja palauttamisessa, palautteen antamisessa ja vastaanottamisessa.  Tällaisissa tapauksissa verkon rooli on enemmänkin passiivnen "jakelukanava", mutta koska varsinainen opetuksellinen vuorovaikutus tapahtuu kasvokkaisesti, se täyttää tehtävänsä opetuksellisessa kokonaisuudessa.
Materiaalin jakamisen kannalta aktiivista, mutta vuorovaikutuksen suhteen passiivista on myös sellainen monimuoto-opetuksellinen verkon käyttö, jossa opettaja jakaa säännöllisesti verkon kautta oppijoille luettavaksi ja tutustuttavaksi opittaviin sisältöihin liittyvää aineistoa - joko itse tekemäänsä tai verkosta löytyvää.  Oppimisen kannalta tällainen verkon hyödyntäminen jättää oppijat yksin, jos sisältöjä ei käsitellä yhdessä edes mahdollisten lähipäivien aikana.  Opetuksellisen kokonaisuuden kannalta tällainen toiminta sivuuttaa kokonaan vuorovaikutuksen merkityksen oppimisessa.
Askel vuorovaikutuksellisempaan verkkotoimintaan on etä- ja/tai monimuoto-opinnoissa, joissa tietoverkkoa käytetään itsenäisten opiskelujaksojen tuki- ja ohjausväylänä.  Tällöin varsinainen sisällöllinen opiskelu ja opetus voi tapahtua perinteisin (etäopetuksen) menetelmin - esim. kirjallisten materiaalien pohjalta työstettyjen esseiden yms. muodossa, mutta opiskelijalla on mahdollisuus saada "akuuttia" ohjausta verkon välityksellä, riippumatta siitä, koska mahdolliset tutorryhmät fyysisesti kokoontuvat.
Prosessuaalisesta verkon käytöstä voidaan puhua silloin, kun koko didaktinen prosessi toteutetaan verkossa.  Silloin sekä sisällöllinen, itse opittavaan asiaan liittyvä prosessointi oppimistehtävineen ja ohjauksineen, kuin myös oppimisprosessi tarvittavine tuki- ja ohjaustoimineen toteutetaan verkossa.  Kaikki opetukselliseen kokonaisuuteen sisältyvät elementit sisältyvät verkko-oppimisympäristöön; materiaalit, tehtävät, vuorovaikutus oppimis- ja ohjausprosessissa, arviointi jne. 

Verkko-opintoihin saattaa sisältyä myös lähitapaamisia, mutta niiden rooli on verkkoprosessia tukeva, eikä päinvastoin.  Prosessuaaliset verkko-opinnot voidaan totetuttaa myös täysin puhtaasti virtuaalisesti, jolloin osallistujat eivät tapaa toisiaan kasvokkain ollenkaan.

Yleisenä lähestymistapana verkon opetuksellisessa hyötykäytössä on se, että normaaliopetuksen opettaja- ja aineskeskeiset metaforat "siirretään verkkoon" erillisinä didaktisina elementteinä ajattelematta oppimisen kokonaisuutta.  Verkon käytössä korostuu helposti ajatus verkosta helppona, mutta passiivisena tiedon varastoimis- ja jakelukanavana sekä ajasta ja paikasta riippumattomana palautekanavana.  Vaarana on, että materiaali voi kahmaista opettajan monologin, oppijat puurtavat enemmän yksin tehtäviensä kanssa kuin ennen ja opettajasta tulee "palauteautomaatti", jolta oppijat odottavat pikaisia vastauksia esittämiinsä ongelmiin tai kommentteja keskeneräisiin ja valmiisiin töihinsä. 

Opettajan ja oppijan didaktiset vuorovaikutusasetelmat eivät välttämättä muutu, vaikka yhteydenoton kynnys madaltuu.  Oppijan kannalta tämä voi olla etu, mutta täyden sähköpostilaatikkonsa kanssa aikaa vastaan kamppailevan opettajan kannalta tilanne voi olla toinen. Didaktisen prosessin kannalta ei välttämättä tapahdu mitään kehitystä - sosiaalinen kanssakäyminen voi vähentyä olemattomiin ja kaikista osapuolista tulee entistäkin yksinäisempiä. 

Verkon pedagoginen käyttäminen edellyttää siis aina 
 

  • koulutuksellisen kokonaisuuden pohtimista, 
  • didaktista kokonaisnäkemystä kulloinkin suunnittelun alla olevasta oppimishankkeesta, 
  • oppimisprosessin ymmärtämistä ja 
  • erityisesti verkon kommunikatiiviseen luonteen ja erityispiirteitten tuntemusta.

Kommunikatiivisen verkon pedagogiset mahdollisuudet

Vähemmälle huomiolle ovat vielä tähän asti jääneet itseensä tietoverkkoon ja sen didaktiseen käyttöön sisältyvät erityispiirteet ja niiden vaikutukset oppimisen arkipäivään.  Tietoverkko sinänsä ei helpota opettajan opetustyötä tai oppijan oppimistyötä - se ei tee kummastakaan toiminnasta laadukkaampaa per se. 

Verkko on perusolemukseltaan vahvasti kommunikatiivinen ja tämän näkökulman hyödyntäminen antaa huomattavasti enemmän mahdollisuuksia kehittää laadukkaita, vuorovaikutukselliseen prosessointiin perustuvia verkko-opintoja.  Tietoverkossa etenevät prosessit ovat luonteeltaan sosiaalisia ja liikkuvat ajassa - ne ovat siis kiinni virtuaalisessa ajassa ja paikassa (verkkotoimijat kohtaavat toisensa itselleen parhaiten sopivina aikoina esim. keskusteluryhmissä), mutta myös fyysisessä (esim. tavoitteellinen verkko-opintojakso toteutetaan tietyn ajanjakson aikana ja verkkotoimijoilla täytyy silloin olla koneet ja yhteydet käytössään).

Ei ole oikeastaan mitään mieltä "siirtää" normaaliopetuksen toimintatapoja  ja -kulttuuria verkkoon.  Tietoverkon pedagogisessa hyödyntämisessä ja haltuunotossa olisikin parempi lähteä liikkeelle miettien verkon perusolemusta ja sen "luonnetta".  Minkälaiseen oppimis- ja opetustyöhön verkon ominaisuudet sopisivat didaktisesti katsoen parhaiten?  Miten siitä saisi parhaan mahdollisen hyödyn ja tehokkuuden, unohtamatta kuitenkaan oppimisen iloa?

Kommunikatiivisen verkon perusluonteen tarkastelua pedagogisesta näkökulmasta

Verkon perusluonnetta voisi luonnehtia ainakin adjektiiveilla:
  • avoin
  • vuorovaikutuksellinen
  • yhteisöllinen
  • dynaaminen
Verkon perusluonne: Pedagogista pohdintaa:
Avoimella viitataan siihen perusajatukseen, että jokaisella on mahdollisuus ilmaista itseään verkon välityksellä.  Sitä ei voida millään rajoittaa (vaikka uutiset erään maan yrityksistä ovatkin kertoneet...). 

Tämä on siinä mielessä totta, että esim. world wide webbiin jokainen voi viedä ihan minkälaiset sivut vain haluaa, koska haluaa ja muuttaa niitä aina kun huvittaa - sikäli siis, että hänellä on tarvittavat yhteydet ja laitteet.  Sähköpostia voi lähettää kuka tahansa, kenelle tahansa, samoin edellytyksin.

 Avoimuudella on ollut verkon yleistymisen alusta lähtien positiivinen lataus - vaikka tällä hetkellä tuntuu, että verkon toiminnot profiloituvat ja segmentoituvat: yhä useammat palvelut ovat maksullisia ja käyttäjätunnusten takana. 

Voidaan kuitenkin kysyä, miten avoimuuden ominaisuutta voidaan edesauttaa ja hyödyntää tietoverkon pedagogisessa käytössä?  Vähintäänkin laadullisesti: ollaan verkossa avoimin mielin ja avoimella asenteella (vaikka tarjottaisiin ja  käytettäisiinkin suljettuja palveluja...).
Vuorovaikutuksellinen tarkoittaa sitä, että verkko toimii takaisinkytkennän periaatteen mukaisesti.  Verkon olemassaolo perustuu kommunikaatioon - se on viestintäväline.  Viestintä voi olla toiminnallisesti yksisuuntaista: voi lukea esim. artikkeleita tai tiedotteita, mutta ei voi vastata niihin. 

Pääasiassa se on kuitenkin vastavuoroista kommunikointia, esim. sähköpostiin odotetaan vastausta ja www-sivuilla pyydetään vähintäänkin palautetta, jollei muuta. 

Avoin vuorovaikutus tarkoittaa sitä, että kenellä tahansa on mahdollisuus pistää viestiä kulkemaan millä tahansa www-sivulla.  Monesti vuorovaikutukseen annetaan mahdollisuus myös esim. keskustelu-, vieraskirja- ja/tai chat-palveluilla.

 Pedagogisessa käytössä tämä tarkoittaa vähintäänkin sitä, että vuorovaikutus on kaksisuuntaista, ryhmäopiskelussa monensuuntaista. 

Perimmältään kyse on valta-asetelmien muuttumisesta; opettaja ei ole verkossa auktoriteetti, vaan prosessin ohjaaja, auttaja ja tukija, joka antaa oman asiantuntemuksensa oppijoiden käyttöön. 

Oppijat ovat omine kokemuksinensa, tietoinensa ja kysymyksinensä pääosassa, jakamassa omaa asiantuntijuuttaan muiden osallistujien kanssa.  Oppijoiden valta ja vastuu kasvavat; heidän oletetaan olevan aloitteellisia ja rohkeita, jotta vuorovaikutusta syntyisi ja jotta se pysyisi yllä. 

Toki verkko-oppimisympärisössäkin on tärkeää, että "ilmapiiri" on luottamuksellinen, kaikkia kannustava ja innostava ja näissä asioissa tutorilla/opettajalla on suuri merkitys.
Yhteisöllisyys rakentuu edellämainituista ominaisuuksista.  Avoimessa vuorovaikutuksellisessa verkossa jokainen yksilö on yksin yhdessä muiden kanssa vaikuttamassa verkon sisältöihin ja siihen, mitä verkossa tapahtuu. 

Verkko voi lähentää fyysisesti kaukana asuvia ihmisiä sisältöjensä kautta toisiinsa - verkossa voidaan viedä eteenpäin monenlaisia prosesseja, joissa yksilöt toisiaan tuntematta työskentelevät saavuttaakseen jotain sellaista, johon he eivät yksin pysty.  Esim. monia ohjelmia kehitetään tällä perustalta: lähdekoodi on avoin ja kaikilla halukkailla on mahdollisuus kehittää asiaa eteenpäin. 

Monien aihepiirien yhteydestä löytyy myös virtuaalisia yhteisöjä, joissa jäsenet vaihtaa keskenään ajatuksia (esim. eOppi.net oppimisesta kiinnostuneille).

 Pedagogisesti ajatellen nämä yhteisöllisyyteen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen liittyvät ominaisuudet ovat suuria ja kiehtovia haasteita. 

Se, että verkko-oppimisessa käytetään vuorovaikutusta helpottavia ryhmätyöohjelmia tms. ei sinällään takaa, että aitoa vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyden tunnetta syntyisi. 

Ihmiset ovat verkkotoimijoinakin erilaisia - toiset hiljaisempia, tarkkailuun tyytyviä, toiset äänekkäämpiä, aloitteellisia ja rohkeasti kommunikoivia.  Saman ihmisen roolit kasvokkaisessa ja verkkokommunikoinnissa saattaavat olla päinvastaisia...
Dynaamisuus kuvastaa ennen kaikkea sitä, että verkossa tapahtuu jatkuvasti.  Www:n dokumentteja päivitetään, monet niistä elävät ohjelmallisin perustein ajan hermolla, toiset muuttuvat jatkuvan vuorovaikutuksen välityksellä. 

Verkon käyttäjät tuottavat siten itse dynamiikkaa, mutta myös vaativat ajan tasalla olevia sivuja ja saitteja.  Verkossa näkyminen pakottaa sivujen tuottajien jatkuvaan ylläpitämiseen; päivittämätön webbisivu viestii käyttäjälle negatiivisemmin kuin pari vuotta vanha painettu brosyyri.  Saman viestin antaa myös vastaamatta jäänyt sähköposti.

 Oppimistyöskentelyssä dynaamisuus ilmenee prosessin etenemisenä niin yksilöissä itsessään kuin verkkoyhteisössä julkisesti.  Välillä vuorovaikutus voi olla vuolasta, välillä rauhallisempaa. 

Tutorin täytyy osata seurata prosessin dynamiikkaa herkästi.  Tauot kuuluvat oppimisprosessiin, mutta joskus hiljaisuus kaipaa aktivoimista. 

Oppijoille dynaamisuus voi joskus aiheuttaa kaoottisuuden tuntua muutenkin rakenteettomassa vuorovaikutuksessa - pirstaleista on vaikea rakentaa kokonaisuutta ja pitempiaikainen poissaolo saattaa nostaa kynnystä hypätä nopeasti edenneeseen prosessiin mukaan.

Lähteet


Päivitetty 31.12.2002/Päivi Mäkinen