Prosessuaalinen verkko-oppiminen
Prosessuaalisuus liittyy oppimiseen, jonka tarkoituksena ja tavoitteena on opittavan sisällön jatkuva muokkaus ja käsittely. Prosessi voi edetä esim. teesi-antiteesi-synteesi -tyyppisenä ketjuna kuin myös tiedon analysointina ja erittelynä. Prosessin päämäärä on avoin, eikä kukaan osallistujista, sen enempää opettaja/ohjaaja/tutor kuin oppijatkaan tiedä, mihin se johtaa ja päättyy. Voidaan ajatella, että "hyvin onnistunut" prosessointi vangitsee ihmisen mielen myös silloin, kun hän ei ole koneensa ääressä. Verkon viestinnällisistä ominaisuuksista johtuen prosessin intensiteetti kuitenkin välillä laskee, välillä kohoaa. Tauot kuuluvat siten myös prosessin luonteeseen ja antavat aikaa oppimisessa tärkeälle sulattelulle. Prosessuaalinen oppiminen on siis tuottavaa, parhaimmillaan jopa luovaa - sen oppimiselle tuottama arvo syntyy prosessin edetessä. Edellytykset prosessin syntymiselle ja edistymiselle luodaan jo verkko-oppimisympäristöä suunniteltaessa ja ne lunastetaan opintojen kuluessa. Takuita prosessin laadusta ei voi kuitenkaan antaa etukäteen, koska ei tiedetä, miten oppijat ottavat haasteen vastaan ja lähtevät vuorovaikutukseen mukaan.
Oppiminen virtuaalisessa tilassaVerkon prosessuaalinen oppiminen perustuu useiden toimijoiden saman aiheen pohdintaan ja tarkasteluun. Kasvokkaisen yhteisen prosessoinnin sijaan se tapahtuu kuitenkin virtuaalisessa tilassa, joka on mentaalinen kokemus. Virtuaalisessa tilassa kaikkien ei tarvitse olla läsnä yhtä aikaa, vaan tietyn aikarajan sisällä tapahtuu viivästyneitä kohtaamisia. Toki reaaliaikainenkin tapaaminen on mahdollista (esim. chat), mutta sen vuorovaikutuksellinen luonne ja pedagoginen tehtävä on erilainen.Virtuaalisessa tilassa toimiminen ei ole kaikille itsestäänselvyys; saatetaan kaivata kasvokkaiselle viestinnälle ominaisia, fyysiseen kehollisuuteen ja ympäristöön liittyviä viitekehyksiä, jotka auttavat viestien sisältöjen tulkinnassa. Myös reaalisesti samanaikaisen ajan puuttuminen voi tuottaa ongelmia; se johtaa pirstaleiseen ja vaihtelevatempoiseen etenemiseen - äärimmäisestä hektisyydestä loputtomalta tuntuvaan hiljaisuuteen. Yhteisesti jaettu virtuaalinen tila on epävarma - sen syntymiseen saattaa kulua aikaa, sitä kauemmin, mitä aremmin ihmiset lähtevät itse tilaa luomaan.
Liikettä yksityisyyden ja yhteisöllisyyden välilläVirtuaalisessa tilassa tapahtuvalle prosessuaaliselle oppimiselle on ominaista yksilön itsensä hallitsema ja säätelemä liike yksityisyyden ja yhteisöllisyyden välillä. Yksityisyys antaa mahdollisuuden reflektoida omia käsityksiään, ajatuksiaan ja toimintojaan omasta elämästään (tiedot, kokemukset, tunteet) käsin, yhteisöllisyys puolestaan antaa virikkeitä näiden ajatusten (kriittiseen) uudelleentarkasteluun.Vaikka verkko onkin dynaaminen ja hektinen, nopeatempoinen, se antaa asynkronisia vuorovaikutuskanavia käytettäessä jokaiselle yksilölle omaa tilaa ja aikaa. Tämä yksilöllisesti vapaa liikkuminen yksityisyydestä yhteisöllisyyteen tekee myös osaltaan prosessista kenenkään hallitsemattoman ja pirstaleisesti etenevän. Vuorovaikutus etenee tietoverkossa verkon lainalaisuuksien mukaan: sisällön suhteen ei-lineaarisesti ja osallistujien suhteen eriaikaisesti. Jokainen osallistuja kokee ja tulkitsee tilanteen yksilöllisesti - tottumattomalle verkkotoimijalle kokemus voi olla jopa ahdistava.
Rakenteeton ja ei-lineaarinen verkkoprosessiVerkko-opetuksessa käytetään yhä enemmän erilaisia valmiita oppimisalustoja (ryhmätyöohjelmia), joissa pedagogiset toiminnot on rakenteellisesti eriytetty omiksi elementeikseen. Elementit liittyvät mm. tiedotukseen, vuorovaikutukseen, materiaalien välittämiseen ja ryhmätöihin.Valmis alusta auttaa muodostamaan toiminnallisen kehyksen verkko-opetukselle. Avoimesta vuorovaikutuksesta syntyvä sisällöllinen prosessi on kuitenkin verkossa aina rakenteeton. Prosessi etenee jokaisen osallistujan yksilöllisen panostuksen mukaisesti eriaikaisesti ja sattumanvaraisesti. Kokonaisuudesta on vaikea saada käsitystä, koska asiat eivät seuraa toisiaan loogisesti ja lineaarisesti, kuten kasvokkaisessa opetustilanteessa tai perinteisessä etä/monimuoto-opetuksessa. Verkko-oppimisprosessin arvo (verkon tuoma lisäarvo oppimiselle) syntyykin juuri tästä ennaltamäärittelemättömästä mahdollisuudesta luovaan ja tuottavaan oppimiseen, jota ei voi välttämättä mitata selkeinä kognitiivisina tuotoksina, vaan osallistujien kokemuksina ja yksilöllisinä tulkintoina yhteisestä prosessista. Toki oppimisprosessin aikana voidaan vetää yhteisiä johtopäätöksiä ja kokoavia katsauksia, jotka jäsentävät sisältöjä - samoin kuin prosessin lopussakin. Kokemus ei kuitenkaan ole koskaan yhteismitallinen.
 |
