Toimijat tietoverkossa - kommunikatiivisia kohtaamisia
Ihmisten kohtaaminen - oppimisen jaettu vastuuVuorovaikutuksellinen verkko-oppiminen ei tapahdu sosiaalisessa tyhjiössä, vaan se tarvitsee ihmisten kohtaamista. Jokainen verkkotoimija aikaisempine kokemuksineen ja tietoineen, odotuksineen ja tarpeineen on tässä kohtaamisessa yhtä tärkeä. Toki tutorilla on jo ennalta määritelty pedagogisen kokonaisuuden kannalta omat tehtävänsä, mutta oppijoilla omine tehtävineen ja rooleineen on myös huomattava vastuu ja valta prosessissa. Tavoitteellinen oppiminen sisältöineen on se tekijä, joka tekee kohtaamisesta mielekkään ja antaa sille merkityksen.
Käytännössä kohtaaminen on ihmisten välistä vuorovaikutusta ja yhteistyötä, siksi myös vuorovaikutus-, yhteistyö- ja dialogitaidot ovat keskeisiä. Tavoitteellisen oppimisen näkökulmasta kohtaamisessa mahdollistuu jaetun asiantuntemuksen hyödyntäminen (sosiaalisesti hajautettu kognitio), sillä jokainen prosessiin osallistuja on sekä antamassa että vastaanottamassa opittaviin sisältöihin liittyviä tietoja, kokemuksia ja tavoitteita. Näin yksilökohtaisesti rajoitetut kognitiiviset resurssit ja epätäydelliset tiedot voivat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa "jalostua" enemmäksi kuin osiensa summaksi. Kohtaaminen perustuu toimijoiden tasavertaiseen kommunikaatioon ja edellyttää osallistujilta kykyä ja halua irrottautua perinteisistä opettajan (tietäjän, antajan, jakajan) ja oppilaan (tietämättömän, saajan, vastaanottajan) rooleista. Verkkoyhteisössä jokainen osallistuja on omalta osaltaan tuottamassa tietoa.
Verkko-oppimisilmapiiriVerkko-oppimisessa ilmapiirin pitäisi olla avoin ja luottamuksellinen - sellainen, että jokainen tuntisi olonsa arvostetuksi ja turvalliseksi ja uskaltaisi tehdä itsensä näkyväksi. Avoimuus on yksi verkon kommunikatiivisista peruspiirteistä ja avoin vuorovaikutus on ehdoton edellytys luottamuksen syntymiselle.Verkon ilmapiirin aistiminen ja luominen tapahtuu kommunikoiden. Ja koska nykyisissä verkko-opinnoissa kommunikointi on yleensä kirjallista, myös ilmapiiri välittyy ja kehittyy kirjallisten viestien välityksellä. Jokaisella verkkoprosessiin osallistuvalla toimijalla on yhtälailla vastuu ja valta ilmapiirin kehittymisestä, vaikka toki opettajan/tutorin panos omalla esimerkillään etenkin prosessin alkuvaiheessa on suuri. Ilmapiirin merkitys on tärkeä, koska oppimisprosessin kannalta on tärkeää, että jokainen voisi osallistua siihen "omana itsenään" - ilman muodollisia ajattelun tai viestinnän kahleita, jotka tekevät vuorovaikutuksesta yhdenmukaista ja tasapäistävää ja jotka hiovat helposti myös prosessia eteenpäin vievät särmät. Verkko-oppimisilmapiiriin sisältyy siis myös suvaitsevaisuus erilaisia ihmisiä kohtaan ja kyky olla provosoitumatta ilmaisun monimuotoisuudesta.
Prososiaalista verkko-opiskeluaVerkko-opiskelu perustuu itsenäiseen (ja usein fyysisesti yksinäiseen) työskentelyyn, siksi se asettaa toimijoille itselleen vastuun ja vallan oman toimintansa suhteen. Vuorovaikutuksellisissa opinnoissa oppimisprosessin keskeisenä eteenpäinviejänä on kaikkien osallistuvien aktiivisuus - työskentely paitsi itsensä, myös muitten hyväksi. Tällaisen prososiaalisen verkkotoiminnan edellytyksenä on nähdä valta- ja vastuukysymykset laajempana kuin itseään koskevina, ja kyky välittää ja vastaanottaa viestejä niin, että ne edistävät ryhmän ja sen yksilöiden oppimisponnisteluja.Aloitteellisuus ja rohkeus esittää puheenvuoroja ovat välttämättömiä yksilön näkökulmasta, mutta saattavat "väärin" viestittyinä tyrehdyttää jonkun muun aloitteellisuuden ja osallistumishalun, ja näin vaikeuttaa yhteistä prosessia ja yhteisöllisyyden kehittymistä. Prososiaalisen oppimisilmapiirin kannalta keskeisiä viestinnän ominaisuuksia ovat mm.
Vaikka tietoverkossa kommunikointi onkin yksilökeskeistä, ei voi sanoa, etteikö sielläkin voisi tapahtua yhteisöllistymistä - sen rakentuminen tapahtuu kuitenkin yksilöllisen kokemisen kautta.
Kirjoitettua dialogia - kognitiivista eläytymistäVerkon oppimisprosessi konkretisoituu lähinnä kirjoitettuna keskusteluna ja tästä tulkittuina merkityksinä. Keskustelu on aikaan sidottua:
Verkkodialogin perustana voidaan pitää kognitiivista eläytymistä keskustelukumppanien ajatuksenkulkuun. Eläytymisen tavoitteena on pyrkimys ymmärtää toisen kognitiivista toimintaa. Lähtökohtana on empaattinen ja kunnioittava suhtautuminen toiseen, erityisesti siinä tapauksessa, että toisen esittämät näkökulmat eroavat omista. Kognitiivisessa empaattisuudessa toimijat voivat pyrkiä ymmärtämään toisen näkökulmia asettumalla toisen asemaan, mutta pitämällä samalla omat näkökulmansa hallussaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että keskustelijoiden ei tarvitse olla asiasta samaa mieltä, mutta toisen esittämään näkökulmaan suhtaudutaan kunnioittaen ja pidetään oma näkökulma erossa, kun tulkitaan toisen näkökulmaa - pyritään siis asettumaan toisen todellisuuteen viestejä tulkittaessa. Kuunnellaan sitä, mitä toinen sanoo, ei sitä, mitä me oletamme hänen tarkoittavan. Dialoginen oppimiskulttuuri on meillä vielä aika vierasta, joten toimijoilta vaaditaan rohkeutta tuoda esille puolivalmiita ajatuksia, joista kaikki eivät ehkä ole samaa mieltä, puhumattakaan kysymyksistä, jotka osoittavat meidät tietämättömiksi. Tekstuaalisia viestejä voidaan lukea "kuin piru raamattua", jopa tarkoitushakuisesti väärin tulkiten, voidaan nostaa epäolennaisia asioita edelleen käsiteltäviksi tai jopa vaientaa joku hiljaiseksi. Erilaiset näkökulmat ja ajatukset ovat kuitenkin koko prosessin etenemisen kannalta välttämättömiä - ne pitäisikin nähdä "hedelmällisinä hierteinä". Kognitiiviseen eläytymiseen ja sen kautta avoimeen dialogiseen oppimiseen on kuitenkin mahdollista oppia. Se vaatii tietoista omien vuorovaikutustaitojen tutkiskelua; omien asenteiden ja suhtautumistapojen tiedostamista. Se vaatii myös irrottautumista konventionaalisen opettajakeskeisesti viestivän oppimisen kulusta ja luottamusta verkkoyhteisön jäseniin.
 |
