Reilulla norsulla ratsastajat

Kun yliopiston päätalon Juvenes-kahviloissa alettiin myydä reilun kaupan kahvia tavallisen kahvin hinnalla, meitä pyydettiin tekemään aiheesta juttu Utaimeen. Jutunaiheeksi ei tarjottu reilua kauppaa itsessään vaan nimenomaan sitä, että yliopiston kahviot olivat mukana taistelussa hyvän asian puolesta.

Samoihin aikoihin Hesburger alkoi myydä asiakkailleen reilun kaupan teetä. Jokainen asiakas sai syödä ateriansa tarjottimelta, jota suojasi reilusta kaupasta kertova mainos. Hampurilaista mutustaessaan saattoi siis lukea tarjottimesta Hesburgerin edustajan hymistelyä. Mies oli suunnattoman onnellinen siitä, että tieto reilusta kaupasta leviäisi nyt entistä laajemmalle - nimenomaan Hesburgerin ansiosta.

Suomalaiset ovat kahvinjuojakansaa, ja kahvia myydään varmastikin hampurilaisravintoloissakin huomattavasti teetä enemmän. Reilun kaupan kahvi ei kuitenkaan kuulu Hesburgerin tuotevalikoimaan, vaikka he muuten ovatkin kovasti reilulla asialla.

Liiketoimintaa ajatellen ratkaisu on looginen. Kalliimpaan kahvilaatuun vaihtaminen lisäisi kustannuksia, mutta ei olennaisesti parantaisi kampanjan mainosarvoa. Miksi kuluttaa yhtään ylimääräistä rahaa, kun reilun kaupan norsulla pääsee ratsastamaan pienemmälläkin investoinnilla?

Näinhän maailma toimii. Yritykset tukevat hyväntekeväisyyskampanjoita ja tekevät kestävään kehitykseen tähtääviä ratkaisuja siksi, että niillä saadaan tiedostavat kuluttajat ajattelemaan yrityksestä hyvää. Moni ajattelee, ettei siinä ole mitään väärää, sillä hätää kärsiviä eivät kiinnosta auttajien motiivit. Nälkäisen lapsen vatsa täyttyy yhtä hyvin rahanahneen yrityksen kuin pyyteettömän maailmanparantajankin lahjoituksesta.

Yhteiskuntamme arvomaailmaan hyväntekeväisyydellä mainostaminen istuu hyvin. Tuntuu suorastaan oikeudenmukaiselta, että lahjoittajat saavat lahjoituksensa vastineeksi hyötyä itselleen. Silloinhan kaikki voittavat.

Jopa jotkut hyvällä asialla olevat yhdistykset tuntuvat hyväksyvän asioillaan mainostamisen. Pyyntö puffata yliopiston kahviloita Utaimessa ei tullut kahviloilta itseltään vaan Reilun kaupan edistämisyhdistyksen tiedottajalta.

Asia ei silti ole ongelmaton. Jotain perinpohjaisen kieroa on siinä, että meitä houkutellaan pitämään äititeresoina yrityksiä, joiden toimintaa ohjailee auttamisen halun sijasta halu tehdä voittoa.

Lisää aiheesta:

Kahvia reiluun hintaan (Utain 19/2003)